Lapsiperheen kesän 2021 bucketlist!

Ensimmäistä kertaa ikinä elämäni aikana ajattelin tehdä tälläisen bucketlistin kesää ajatellen. Eli listan, jossa olen kirjannut asioita joita haluaisin kesän aikana tehdä perheeni kanssa. En tiedä tullaanko toteuttamaan kaikkia asioita joita listalle olen kirjannut, mutta aina tylsän hetken iskiessä voi palata listan pariin ja napata päivään sopivan asian sieltä! Varmasti nyt tulevina viikkoina me tehdään monta asiaa tältä listalta, sillä mies on juhannukseen asti kesälomalla. Ihanaa! 

Täältä voi löytyä myös muille hyviä vinkkejä tulevaa kesälomaa ajatellen tai ihan vaikka viikonlopuksi.

Meidän lista sisältää ainakin seuraavanlaisia asioita:

- Syödä grillattua ruokaa läheisten kanssa

- Syödä tuoreita kotimaisia mansikoita

- Syödä tuoreita herneitä 

- Käydä veneilemässä

- Käydä piknikillä jossakin ihanassa paikassa

- Käydä uimarannalla

- Käydä metsäretkellä

- Käydä Haltialan kotieläintilalla

- Käydä Pajutallilla

- Käydä Linnanmäellä

- Käydä korkeasaaressa

- Käydä jäätelökioskilla

- Käydä nuotiolla 

- Vierailla minun isovanhempien luona maaseudulla

- Päiväretki lammassaareen

- Romanttinen kävely merenrannassa

- Sadetta karkuun HopLopiin

- Shoppailupäivä Helsinki Outletissa

- Päiväretki Suomenlinnaan

- Ulkoilla koko päivä 

- Tehdä itse mehujäitä

- Piirtää katuliiduilla lasten kanssa

- Loihtia kesäinen brunssi

- Etsiä neliapila 

- Tehdä alkoholittomat kesäiset drinkit koko perheelle

Muumimaailmassa olisi myös todella kiva käydä lasten kanssa. Jo vuosi sitten pohdimme reissua Naantaliin, mutta se sitten jäi väliin ja suuntasimme Tervakoskelle Puuhamaahan. Jospa sitä nyt kesänä päästäisiin lähtemään vaikka jopa sinne Naantaliin asti. 

Mökkeily olisi ihanaa, sillä rakastan meidän suvun mökkiä joka sijaitsee Pohjois-Karjalassa ja lähialueilla on paljon kivoja kohteita. Mutta kuitenkin sinne on sen verran pitkä matka, että en kuvittele nyt tulevana kesänä perheen kesken matkustavani sinne. Katsotaan vuoden päästä tilannetta uudestaan jos pääsisi myös mökille taas pitkästä aikaa. 

En tiedä kuinka paljon raskaus tulee rajoittamaan omaa jaksamista loppukesästä, mutta sitä ennen ainakin on reilusti hyvää aikaa käydä listalla olevia asioita läpi ja nauttia yhdessäolosta, sekä kesästä! Saa nähdä miltä näyttää syksyllä, että toteutuiko kaikki vai vain osa näistä ideoista. 

Tarvitsemmeko sisarusrattaat kun ikäeroa on vain 2,5v

Olen huomannut yllättävän monen vauvaa parhaillaan odottavan äidin pohtivan, että tarvitseekohan sitä sisarusrattaat kun ikäeroa on alle kolme vuotta. Aikanaan kun tytöt olivat pieniä niin ikäeroa oli se 1v 7kk ja silloin oli aivan ehdotonta, että molemmat lapset sai kyytiin istumaan. Tuolloin meillä oli Bumbleride Indie twinit, joista tykkäsin todella paljon. Eihän esikoinen edes kävellyt vielä tuolloin joten vaikka oli hintavampi hankinta, niin myös täysin tarpeellinen ja ilman ei olisi pärjätty. 

Moni asia vaikuttaa siihen, että pärjääkö ilman vai onko sisarusrattaat tarpeelliset

Sanoisin, että mikäli kyseessä on lapsi joka on kehittynyt täysin normaalisti eikä ole mitään erityisiä vaikeuksia niin 2,5-3v ikäerolla voi pärjätä ilman sisaruskärryjä. Mikäli perhe ei omista autoa ja liikkuu pitkiä matkoja kävellen, sekä julkisilla voi tilanne olla täysin toinen. Jos lapsella ei vaikkapa ole minkäänlaista vaarantajua ja karkailee, niin vois olla hyvin haasteellista liikkua paikasta a, paikkaan b.

Itse ajattelen sen niin, että kuitenkin 2,5v-3v ikäinen lapsi jaksaa kävellä pienellä tsemppauksella jo aika hyviä matkoja ja me tulemme kulkemaan hieman pidemmät matkat autolla, kuten tähänkin asti. Olisi turhaa rahan hukkaan heittämistä hankkia sisarusrattaat, joiden käyttö jäisi varmasti hyvin satunnaisiin kertoihin. 

3v ikäero ja en kertaakaan kaivannut edes seisomalautaa

Toisen ja kolmannen lapsen välillä ikäeroa on aikalailla tasan 3v. Pakko sanoa sen olevan aika sopiva ikäero ja hyvin pärjäsimme ilman sisarusrattaita. Emme omistaneet tuolloin vielä edes omaa autoa, joten kuljimme aina ja kaikkialle kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Tietenkin isompaa lasta oli hyvä valmistella etukäteen siihen, että vauvan syntyessä ei ole ollenkaan edes mahdollisuutta päästä rattaisiin istumaan. Treenattiin hyvä tovi ennen vauvan syntymää sitä, että rattaat olivat kuitenkin useimmiten mukana mutta hän itse käveli ja piti niistä kiinni. Seisomalautaa en edes miettinyt vaihtoehtona, sillä kyllä kolmevuotias jaksaa jo aika hyvin kävellä ja talvella siitä ei olisi ollut mitään hyötyä. Jos on reilusti lunta niin pulkkaa voi aina tarvittaessa vetää perässä, mutta seisomalauta on todella epäkäytännöllinen silloin.

Meillä tulee olemaan kolmet eri kärryt

Syksyllä kun vauva syntyy meillä tulee olemaan sama tilanne kun jokunen vuosi sitten. Talosta löytyy kolmet erilaiset kärryt. Vauvaa varten tarvitsemme tietenkin yhdistelmävaunut ja olen sen verran vaativa, että turvakaukalo pitää saada näppärästi kliksautettua runkoon kiinni. Käymme kuitenkin autolla monissa eri paikoissa, joten kaukaloikäisen lapsen kanssa matkarattaat on maailman hankalin keksintö. Tällöin joutuu venkslaamaan kaukalosta pois ja takaisin, jolloin pienen unet usein katkeavat kesken. 

Kaapista löytyy vuosi takaperin ostetut Bugaboon matkarattaat, jotka tulevat olemaan varmasti reilusti käytössä siinä vaiheessa kun turvakaukaloa ei enää tarvitse. Jokunen kuukausi sitten päätin, että ne saa nyt odotella kaapissa uutta tulokasta ja meidän taaperolle ei ole otettu enää matkarattaita mukaan kun olemme menneet johonkin.

Lisäksi meillä on Emmaljungan Scooterit, jotka ovat olleet toistaiseksi melko aktiivisesti ainakin mukana kun olemme menneet kävellen johonkin. Emmaljungat varmasti menevät joksikin aikaa varastoon ja myöhemmin siirtyvät sitten yhdistelmävaunujen tilalle takaisin käyttöön.

Tällä combolla tarvittaessa saadaan pidemmälle päiväretkelle mennessä sekä vauvalle että taaperolle istumapaikka järjestettyä, mutta jää nähtäväksi tarvitseeko kertaakaan pakata kahdet eri rattaat autoon.

Ekaluokkalaisille lähtee videotervehdys opettajilta, mutta me onneksi päästiin tutustumaan tulevaan kouluun!

Nyt keväällä tulevat ekaluokkalaiset eivät monessa koulussa pääse ollenkaan tututustumaan koulun tiloihin. Näin on ainakin pääkaupunkiseudulla, koska korona. Mutta meidän tytär pääsi tänään aamulla tutustumaan tulevaan kouluunsa ja onneksi pääsi!

Pelkkä videotervehdys ei olisi hyödyttänyt mitään.

Kun juttelin tyttären tulevan koulun henkilökunnan kanssa puhelimessa niin joku heistä mainitsi, että syksyllä koulun aloittavat lapset saavat vain ja ainoastaan videotervehdyksen tulevalta opettajaltaan. He olivat kuitenkin koulussa linjanneet, että vammaisopetukseen tulevat oppilaat pääsevät erikseen tutustumiskäynnille, sillä tietävät sen olevan heille erityisen tärkeätä. Itse olin tästä uutisesta todella iloinen sillä tiedän, että pelkkä video olisi vain sekoittanut ihan liikaa meidän neidin mieltä, eikä hän olisi ollenkaan ymmärtänyt mistä edes oikein on kyse. Muutenkin tuntuu aika hurjalta ajatella, että sadat tulevat koululaiset eivät pääse ollenkaan tutustumaan etukäteen tulevaan kouluun. Onhan ne vielä pieniä ja varmasti jokaista jännittää! Toki moni varmasti käy piha-alueella pyörähtämässä vanhempien kanssa, mutta siis koko koulurakennus tulee olemaan täysin uusi juttu heille. 

Hakemukset kuntoon ja tilat tutuksi

Minkäänlaista massatutustumista ei tosiaan järjestetty vaan käynti oli hyvin yksilöity. Pelkästään minä ja esikoinen odoteltiin koulun pääovella, että hänen tuleva opettaja tuli hakemaan meidät siitä. Opettajilla ja avustajilla tietenkin oli maskit naamalla, jonka jälkeen suunnattiin ensimmäisenä sellaiseen pienehköön huoneeseen, joka sijaitsi luokkahuoneen takana. Käytiin läpi tulevaa syksyä, täytettiin virallisia lappuja ja tehtiin syksyä varten esimerkiksi koulukuljetushakemus kuntoon. Esikoinen tulee saamaan kuljetukset omalta parkkipaikalta koululle ja takaisin, sillä itsenäinen kulkeminen ei mitenkään tulisi onnistumaan. Pääsimme kurkkaamaan myös tosiaan tulevan luokkahuoneen sijainnin ja miltä siellä oikein näyttää. Luokassa oli muita oppilaita värittelemässä tuolloin ja meidän tyttö reippaana meni vapaana olevan pulpetin luokse ja istui siihen värittämään omaa värityskuvaansa, jonka jälkeen vielä piirteli toiselle paperille.

Käynti helpotti vähän omaa mieltäkin

Kirjoittelin vähän aikaa sitten postauksen jossa kerroin omista fiiliksistä ja pelkotiloista sen suhteen, että tuleeko tytär saamaan riittävästi tukea ja apua koulussa. Ainakin syksyllä tulee olemaan tosi hyvä tilanne sen suhteen, että montako aikuista luokassa on lapsiin suhteutettuna. Esikoisen luokalla kuulemani mukaan tulee olemaan ainoastaan kahdeksan oppilasta ja opettajan lisäksi jopa kolme avustajaa. Nyt eskarissa ollessa on ollut ymmärtääkseni vain kolmesta neljään aikuista ja yli tuplamäärä lapsia. Aika huima ero! Varmasti kaikki koulun suhteen lähtee syksyllä sujumaan omalla painollaan ja ainakin lapsen ympärillä tulee olemaan ammattitaitoisia ihmisiä, joten tällä hetkellä fiilis tulevasta on ihan hyvä. Toivottavasti ei ainakaan tule mitään ikäviä yllärimutkia matkaan! 

Tulevan vauvan koko jännittää ja onko edessä mahdollisesti synnytyksen käynnistäminen?

Ajattelin tehdä ensimmäisen hieman laajemman postauksen liittyen tähän raskauteen. Kuinka raskaus on sujunut ja mitkä asiat oikein mietityttävät?

Jokainen raskaus on ollut täysin erilainen

Jännä huomata miten erilaisia jokainen raskaus on ollut. Toki tässä mennään nyt vasta hieman yli puolenvälin, että vielä ehtii tulla monenlaisia erilaisia oireita, vaivoja ja kolotuksia vaikka kuinka. Tietenkin toivoisin, että mahdollisimman helpolla pääsisin tästä eteenpäin. Vasta ihan hiljattain pahoinvointikin alkoi katoamaan niin, että sitä ei ole enää jokaisena päivänä eikä jatkuvasti. Alan edelleen voida pahoin kyllä hyvin herkästi, joten täytyy muistaa syödä ajoissa heräämisen jälkeen aamupala ja muutenkin täytyy ruokailla säännöllisesti. Myös jokin paha haju laukaisee helposti sellaisen etovan ja pahan olon, joka voi kestää sitten useamman tunnin. 

Toisena hyvänä esimerkkinä on se, että vielä silloin kun odotin toista lasta en edes tiennyt miltä supistukset tuntuvat, enkä tiennyt ollenkaan mitä odottaa. Kolmatta odottaessani oli harjoitussupistuksia jo puolenvälin tienoilla, sekä joitakin kivuliaampia myös satunnaisesti. Nyt tästä neljännestä ainoana vaivana on ollut oikeastaan pahoinvointi, väsymys ja satunnaiset pienet kolotukset vaihtelevissa paikoissa. 

Raskaus raskaudelta mies on päässyt tuntemaan vauvan liikkeitä aikaisemmin

Tänään aamulla mieskin pääsi vihdoin tuntemaan ekaa kertaa vauvan liikkeitä kädellä. Herätessäni nousin käymään vessassa, jonka jälkeen menin makoilemaan sängylle hetkeksi puolison viereen ja hetkeä myöhemmin minityyppi aloitti aamujumpat masussa. Pakko sanoa, että aika hauska kun raskaus raskaudelta mies on päässyt tuntemaan liikkeitä aikaisemmilla viikoilla. Ekasta muistaakseni hän ei koskaan kerennyt ajoissa paikalle kun sanoin asiasta ja sit vauva olikin jo rauhottunut. Tokasta tais muutamasti ihan loppuvaiheessa tuntea potkaisun tai pari. Kolmatta odottaessa oli vilkas tyyppi joka liikuskeli niin paljon, että aina jos mies oli lähellä minua niin tunsi vauvan liikkuvan. Nyt viikkoja on 21+4 ja tosiaan tänään oli se päivä kun mies tunsi ensimmäiset potkut käteen asti. Tosin täytyy kyllä myöntää, että todella liikkuvainen vauva tämäkin on. 

Vauvan koko jännittää

Olen myös pohtinut paljon tulevaa synnytystä. Ainoa asia mikä siihen liittyen jännittää on vauvan koko. Jos mentäsiin samalla kaavalla kun edellisten lasten suhteen: olisi tämä taas puolisen kiloa isompi kun edellinen, joka tarkoittaisi yli viiden kilon kokoista vauvaa. Hurjaa ajatella edes, että jos tuleva vauva onkin yhtä iso kun meidän edellinen syntyessään (4,6kg). 

Vaikka edellinen synnytys meni hyvin, eikä tullut mitään repeämiä tai tikkejä ja kaikesta jäi hyvä fiilis, niin en silti välttämättä toista kertaa haluaisi synnyttää aivan yhtä isoa vauvaa. Neuvolalääkärin kanssa puhuttiinkin, että loppuvaiheessa raskautta hän voisi laittaa lähetteen ja kokoarvion perusteella sitten tehtäisiin suunnitelma synnytystä ajatellen. Toistaiseksi vauva kasvaa ainakin ihan normaalisti, mutta näillä viikoilla ei vielä voida sanoa lopullisesta syntymäpainosta yhtään mitään. 

Onko tällä kertaa käynnistys edessä? 

Ensimmäinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan vuoksi, toinen synnytys käynnistyi lapsivesien lorahtelulla, kolmas supistuksilla ja mites sit tämä neljäs? Jos vauva on isokokoinen niin mahdollisesti edessä olisi synnytyksen käynnistäminen. Sit olisi ainakin useampi eri tyyli koettuna. Toisaalta ajatus synnytyksen käynnistämisestä mietityttää. Olen kuullut että käynnistyksissä voi helposti kestää useita päiviä. Onko ollut ollenkaan nopeita synnytyksiä, vaikka olisi käynnistetty? Aikaisemmista alatiesynnytyksistä on jäänyt hyvä fiilis, mutta sektiota en haluaisi missään tapauksessa kokea enää uudestaan. Itse toimenpiteenä se on helppo tapa synnyttää, mutta toipuminen siitä on ihan syvältä jostakin. Tietenkin jokainen ihminen on yksilö ja toiset toipuvat paremmin, sekä jokaisen kipukynnys on myös erilainen. 

Kipukynnyksestä tulikin mieleeni, että edellisessä synnytyksessä kätilö ihmetteli minun rauhallisuuttani sairaalaan saapuessani. Ehkä siis oma kipukynnys ei ole kaikista matalin? 

Viisivuotiaan vaatteet ja asusteet esittelyssä. Onko hän liian tarkka?

Alkuvuodesta tein postauksen meidän taaperon minimalistisesta vaatekaapista. Meillä on myös 7v tytöllä melko minimalistinen kaappi, eikä vauvalle myöskään olisi tarkoitus ostaa liikaa vaatteita. Jostain kumman syystä kuitenkin meidän viisivuotiaan tytön vaatekaappi ei ole aivan samoilla linjoilla muiden kanssa. Toki olen häneltäkin reilulla kädellä karsinut vaatteita pois pienempänä ja kasvaessaan olen yrittänyt pitää hankinnat minimissä.

Sama vaatekoko oli käytössä todella kauan

Meidän tyttö on kasvanut hyvin maltillisesti sekä pituutta, että painoa. Hän piti 3v ikäisenä 104 kokoisia vaatteita ja nyt 2,5v vuotta myöhemmin käytössä on pääosin vasta 110/116 vaatteet, joista pikkuhiljaa pienemmät ovat jäämässä pois. Samat vaatteet ovat olleet siis käytössä hyvin pitkiä aikoja ja esimerkiksi yli vuosi takaperin ostettu Gugguun välikausitakki on edelleen täysin sopivan kokoinen. Monesti puhutaan, että eihän lapsille kauan mene samat vaatteet mutta meidän neidille meneekin. Siksi tärkeätä on panostaa, että vaatteet ovat laadukkaita ja kestävät hyvin käytössä. Kengän kokokin on kasvanut vain yhden numeron verran viimeisen vuoden aikana ja hänellä on saman kokoinen jalka meidän 2v pojan kanssa. 

Mitään en osta kysymättä ensin häneltä

Nykyään en uskalla ostaa oikeastaan ollenkaan vaatteita kysymättä ensin tytöltä, että kelpaako hänelle. Monesti selailemme yhdessä kotisohvalla verkkokauppoja ja hän kertoo minulle, että mikä olisi mieluista. Muutamat ostamani vaatteet ovat jääneet lähes kokonaan käyttämättä, sillä ne eivät ole olleet hänestä niin kivoja. Värit, kuosit ja mallit täytyy olla hyvin tarkkaan valittuja. Lisäksi haastetta tuo se, että hän on todella hoikka eikä joidenkin valmistajien leveän malliset vaatteet näytä hänen päällänsä ollenkaan hyvältä. Välillä olen miettinyt, että onko hän jopa liian tarkka omista vaatteistaan kun aamulla voi mennä jopa puolisen tuntia valita kaapista sille päivälle hyvät vaatteet. 

Toinen korurasia on tytöllä vähän turhankin hyvässä jemmassa

Hänellä on kaksi korurasiaa joissa säilytetään hänen pinnejä, pompuloita, rannekoruja ja muita koruja. Hänellä on ihan perus pinkkejä ja muun värisiä ponnareita ja lisäksi olen ostanut monessa eri värissä hänelle For Minis And Mommiesilta rusettipompuloita ja - pinnejä. Ensimmäiset rusettipinnit ostin hänelle reilu pari vuotta sitten kun oli pojan ristiäiset ja sen jälkeen pian pitikin tilata monessa eri värissä niitä. Aivan ihania ja ehdottomasti sekä äidin että tyttären lemppareita! Yritin tutkia hänen huoneestaan, että mihin on toisen rasian laittanut mutta enpäs löytänytkään. Täytyy varmaan kysästä, että muistaako itse edes mihin sen on jemmannut. Valitettavasti sain siis vain toisesta napattua ylläolevan kuvan. 

Vähempikin riittäisi, mutta.. 

Neiti on hyvin tarkka siitä, että hänen kaapistaan ei saa hävittää mitään kysymättä häneltä. Kerran myin jotkut hieman naftiksi käyneet legginsit kertomatta hänelle ja ei mennyt montaa päivää kun neiti huusi minulle, että missä juuri ne legsut ovat! Siis ihan käsittämätöntä miten tarkka hän onkaan omista vaatteistaan. Toisaalta tässä on nyt sillain hyvä vaatetilanne, että uusia ei välttämättä tarvitse ostaa ollenkaan ennen kun vanhoja hajoaa tai ne jäävät pieneksi.

 Pitkä matka on kuljettu kuitenkin muutamassa vuodessa eteenpäin. Silloin tytöllä oli yhdeksi kesäksi jopa viisitoista paria kaikenmaailman kesäkenkiä. Nykyään pärjätään jo paljon vähemmällä ja osataan ostaa vain tarpeeseen. Osa vaatteista puuttuu myös kuvista, sillä pyykkiä olis ja päiväkodissa myös on varavaatetta. 

Näin saadaan jatkuva kaaos pois keittiöstä? Nappaa vinkit talteen!

Tehdäänkö heti postauksen alkuun iso paljastus? Meidän keittiö oli vielä edellisessä asunnossa asuessamme aina ja jatkuvasti ihan kamala kaaos! Pöydille aina helposti jäi lojumaan KAIKKI tavarat, joille ei ollut mitään selkeätä paikkaa ja tiskit myös oli helposti päivästä toiseen pöydillä. Ennen muuttoa karsin ylimääräisiä tavaroita tosi paljon keittiöstä ja myös muualta asunnosta pois. Myin, annoin eteenpäin ja osa meni ihan kierrätykseen. Kannatti hankkiutua kaikesta itselle turhasta eroon ja kivana plussana sai rahaa, sekä tilaa. Näin yli vuoden myöhemmin voin todeta, että eipä ole ollut jatkuvaa kaaosta kaikkialla ja ihan koko ajan! 

Tarvitsetko 30 juomalasia, 25 lautasta ja 50 pakasterasiaa?

Valitettavasti minulla ei ole oikeastaan aloitustilanteesta kuvia, sillä tarkoitus ei alunperin ollut päätyä tämmöiseen lopputulokseen. Siis meidän piti vain myydä pari turhaa juttua, joita oltiin asunnosta toiseen kannettu jokaikisessä muutossa ja ajateltu, että saattaahan niitä joskus tarvita. Mutta homma lähti ihan kokonaan sitten käsistä! Aloin miettimään, että tarvitaanko ihan oikeasti kolmekymmentä erilaista juomalasi vaikka tiettyä sarjaa on lisäksi kaapissa jo ihan riittävästi. Kävin jokaisen kaapin yksitellen läpi ja karsin oikeastaan kaiken ylimääräisen pois. Annoin parille kaverille kaikkea edullista keittiösälää "tuo kahvipaketti, saat nää ja nää vaihdossa" - perjaatteella. Myönnetään, että edelleen kaapissa on esimerkiksi muutamia mukeja jotka ovat hyvin harvaseltaan käytössä.. Mutta niillä on sen verran tunnearvoa, ettei voi kuitenkaan hävittää. 

Keittiöön ei tarvitse jemmata vuodeksi kuiva-aineita, kahvia eikä säilykkeitä. 

Pieni hätävara on aina hyvä olla kaapissa jos sattuu sairastumaan tai jos sattuisi tapahtumaan jotakin yllättävää, jonka seurauksena kaupatkin menisi pariksi päiväksi kiinni. Mutta oikeasti sitä tulee hätätilanteessa melko pienellä toimeen. Kotiinkin saa tilattua ruokaa jos yllättäen jouduttaisiin koko perhe vaikkapa koronakaranteeniin. Pakastimessa on aina jotakin syötävää ja kyllä muutenkin hätävara löytyy aina.

Me käymme yleensä kerran viikkoon kaupassa, jolloin ostamme kaiken tarpeellisen ja välillä hieman enemmänkin. Välillä ollaan venytetty seuraavaa kauppareissua jopa kahdella viikolla ja haettu vain pientä täydennystä lähikaupasta kaappiin, kuten leipää ja maitoa. Jos kaapit pursuavat erilaisia säilykkeitä, jauhoja, sokereita, kahveja ynnä muuta vuoden tarpeiksi, niin silloin se kaikki tila on pois muiden tavaroiden säilytyksestä. Tarvitseeko kaapissa olla kymmenen pakettia kahvia kun yleensä jokainen käy kaupassa melko säännöllisesti?

Jos lautanen hajoaa, sitten voi ostaa uuden tilalle

Meillä koko perhe syö pääosin muumiastioista. Pienimmällä on vielä välillä omia lautasia käytössä. Pakko sanoa, että näin lapsiperheessä ihme ja kumma muumikulhot on pysynyt yllättävän hyvin ehjänä. Viimeisen kahden viikon aikana olen useamman kerran siivonnut lattialta ruokaa ja nostanut heitetyn kulhon ehjänä tiskiin. Vain yksi ainoa on mennyt viimeisen puolenvuoden aikana rikki, mutta läheltä piti-tilanteita on ollut useampia. Jos lautanen hajoaa niin aina voi ostaa tilalle uuden korvaavan. Kaapissa ei todellakaan tarvitse pitää varalta kymmentä ylimääräistä ajatellen "entä jos" ja huomata, että eihän niitä kaikkia ehdi mitenkään käyttää. Ei viisihenkisessä perheessäkään tarvitse mieletöntä määrää astioita kun tiskikone pyörii päivittäin. 

Yksinkertaiset vinkit ovat seuraavanlaiset: Tyhjennä kaikki tavarat kerralla lattialle tai etene kaappi kerrallaan. Kysy jokaisen tavaran kohdalla itseltäsi, että tarvitsetko oikeasti sitä ja milloin viimeksi se on ollut käytössä. Jos et muista milloin viimeksi olet tarvinnut jotakin tavaraa ja se on vain kaapissa lojunut, tällöin voit hävittää tavaran kun se on turha tai ylimääräinen. Lopputulos on yllättävän miellyttävä huomata!

Varmistuiko vauvan sukupuoli? Onko hän tyttö vai poika?

Tein jokin aikaa sitten kyselyn instagramin puolella, jossa seuraajat saivat veikata tuleeko meille tyttö vai poika. Oli hauska nähdä kuinka arvaukset jakautuivat. Tyttöä veikkasi lopulta vain 29% vastanneista ja 71% arveli, että meille tulee toinen poika.

Varovainen veikkaus sukupuolesta

Huhtikuun lopulla kävin lääkärineuvolassa jossa ultralla kurkattiin, että mitä pikkutyypille oikein kuuluu. Lääkäri antoi hyvin varovaisen arvion vauvan sukupuolesta, johon en kuitenkaan uskaltanut vielä luottaa. Lisäksi hän kysyi, että onko minulla etukäteen minkäänlaista fiilistä vauvan sukupuolesta. Pakko myöntää, että itselläni ei ole ollut yhtään käsitystä kumpaako sukupuolta hän edustaa. Joskus kuulee, että oireiden perusteella voisi veikata tyttöä tai poikaa. Esimerkiksi esikoista odottaessa oli hyvin pitkään jatkuvaa pahoinvointia ja tyttö tuli. Tokassa oli vain lievää etomista ja tyttö tuli. Paljon muitakin eroavaisuuksia on ollut. Itselläni jokainen raskaus on ollut hyvin erilainen, joten en yhtään ole osannut arvata sukupuolta etukäteen yhdenkään lapsen kohdalla. Pieniä toiveita tietenkin sukupuolesta on jokaisella kerralla ollut, mutta siihen se on sitten jäänytkin.

Osuiko neuvolalääkärin arvio sukupuolesta oikeeseen vai ei?

Ensimmäisenä tänään ultrahuoneeseen mennessä sanoin, että jos näkee sukupuolen niin kertokoon sen meille. Sanoin, että varovainen arvio ollaan saatu jo aikaisemmin ja olisi kiva tietää, että pitääkö se paikkaansa vai onko mahdollisesti sukupuoli "vaihtunutkin" matkan varrella. No, ihan ensimmäisenä ultraruudulle lävähti kuva suoraan jalkovälistä. Tyyppi selkeästi halus esitellä, että miltä siellä näyttää ja kyllä se neuvolalääkäri vaan oikeassa oli. Kätilökin sanoi, että ei voi jäädä epäselväksi kun niin hienosti esittelee paikkojaan. Selkeästi siis erottui kumpaako sukupuolta hän oikein edustaakaan ja näillä tiedoilla on hyvä tehdä hankintoja pientä ajatellen.

Tuleeko meidän taloon tasavalta vai ihan ylivoimainen naisvalta, niin kerrottakoon se hieman myöhemmin. Pidetään teitä vielä hetki jännityksessä ;)

Ja te muutamat, jotka saitte jo tietää syystä tai toisesta niin ihan shh!

Taapero sai päiväkotipaikan ja itse jään samoihin aikoihin äitiyslomalle

Alkuvuodesta laitoin meidän taaperolle päiväkotihakemuksen vetämään. Osittain tämä oli täysin taktikoitu peliliike, sillä sisarusperjaatteella pääsee helpommin samaan taloon, jossa meidän tytökin ovat olleet. Vuoden päästä syksyllä myös meidän pienempi tyttö aloittaa koulun ja tällöin ei enää välttämättä saisi kodin läheltä olevasta päiväkodista paikkaa pojalle yhtä helposti.

Toinen lapsi aloitti hoidon vasta 3v 8kk ikäisenä

Toisen lapsen kohdalla olin hakenut päiväkotipaikkaa tammikuusta alkaen kun hän täytti joulukuussa 3. Tällöin jäimme ilman paikkaa, sillä juuri tietyssä päiväkodissa ei ollut tilaa. Pidin siis toista lasta aikanaan 3v 8kk asti kotihoidossa, sillä en halunnut kiikuttaa kahteen eri päiväkotiin lapsia. Olisi mennyt ihan liian paljon aikaa ja pakottavaa tarvetta päiväkotipaikalle kuitenkaan ei ollut. Ainoastaan tytön oma halu päiväkotiin oli tuolloin suuri ja välillä itkettiin, että miksi ei pääse siskon kanssa hoitoon. 

Syksyisin on vapaita paikkoja huomattavasti enemmän, joten mahdollisuudet päästä haluamaansa päiväkotiin on isot. Etenkin, jos kyseisessä talossa on jo ennestään omia lapsia. Tällä kertaa ajattelin olla viisaampi ja varmistaa, että saadaan paikka juuri kyseisestä päiväkodista ja elokuussa meidän minimies aloittaa päiväkotiuransa. Tuolloin hän on 2,5v ikäinen. 

Kolme vuotiaan on parempi olla jo päiväkodissa 

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun lapsi täyttää kolme niin sen jälkeen hyvin nopeasti olis parempi päästä päiväkotiin. Ei yksikään vanhempi pysty toteuttamaan täsmälleen samanlaisia asioita mitä varhaiskasvatuksessa pystytään. Tietenkin monia samoja juttuja pystyy kotioloissakin tekemään, mutta ei lähellekkään kaikkea. Lisäksi olen sitä mieltä, että on hyvä saada jo melko pienenä kaverisuhteita kodin ja sukulaisten ulkopuoleltakin. 

Meidän poika on ollut koko pienen ikänsä äärimmäisen vilkas ja menevä. Mutta kuitenkin vieraat ihmiset ja vieras ympäristö saavat hänet usein menemään tavallaan "lukkoon", jolloin hän liimautuu minuun kiinni. Varmasti päiväkodin aloittaminen on pelkästään hyvä muutos ja jospa se auttaisi myös hieman äitiriippuvuuden katkaisuun. Ei ne muut ihmiset nyt niin kamalan pelottavia sentään ole. 

Vauvan kanssa kaksin kotona 

Elokuussa taapero aloittaa hoidon, eskarilainen eskarin ja esikoinen koulun. Isoja asioita arkeen ja uuden aikataulun sovittamista sopivaksi. Itse jään kotiin kasvattelemaan masua, kirjoittelemaan blogia ja odottamaan meidän syysvauvan syntymää. Pääsen nauttimaan eri tavalla loppuraskaudesta ja netflixistä, sekä sitten meidän viimeisen pienen vauva-ajasta. Nauttimaan vain vauvasta ilman ympärillä olevaa jatkuvaa härdelliä ja sitten iltapäivät, illat ja viikonloput pystytään olemaan koko perheen kesken tehden kivoja juttuja. 

Yövalvomiset tulevat taas lisääntymään entisestään, mutta päivisin on sitten edes mahdollisuus nukkua vauvan kanssa jotta jaksaa. Nyt raskausaikanakin on ollut äärimmäisen tärkeää, että meidän taapero suostuu edes välillä päikkäreille ja saan itse myös nukuttua silloin. Monilapsisessa perheessä, jossa on vielä yksi erityislapsi on elämä kuitenkin melko tapahtumarikasta, sekä vilkasta ja ikinä ei voi tietää mitä seuraavassa tilanteessa tapahtuu. 

Mielipiteitä voi olla monia sen suhteen, että äiti makaa kotona ja lapsi on silti hoidossa.. mutta tämä on varmasti meidän perheelle juuri parhain ratkaisu! 

Äitiyspakkaus jäi käyttämättä. Raha on ehdottomasti parempi vaihtoehto!

Äitiyspakkaus sisältää monenlaisia tuotteita. Löytyy bodyja, housuja, toppahaalaria, ensikirja, unikaveri, kondomeja, ruokalappu, makuupussi ja vaikka mitä muuta! Kuulostaa siis äkkiseltään ajateltuna, että pakkaus on täydellinen ja missään nimessä sitä ei kannata jättää ottamatta.

"Eihän 170€ saa edes ostettua puolta siitä mitä pakkaus sisältää" 

Ai ei vai? Tietenkin se riippuu paljon siitä, että mitä ostaa. Ostaako kaiken ihan uutena kaupasta normaalilla hinnalla vai suosiiko kirppistelyä ja hyvien alennuksen kyttäämistä. Vajaalla kahdella sadalla saa ostettua kuitenkin hyvin paljon erilaisia asioita ja myös viime raskaudessa otin äitiyspakkkauksen sijaan rahan. Tuolloin käytin ison siivun rahasta Minna Parikan vauvatossuihin. Siinä on yksi harvoista asioista joita olen säästänyt, koska en ole vaan halunnut luopua niistä. Mutta kuitenkin tein hyvin paljon myös ihan oikeasti tarpeellisia hankintoja ja yksikään ostettu asia ei jäänyt käyttämättä lojumaan vaatekaappiin. Klikkaamalla tästä pääset lukemaan vanhan postauksen, jossa esittelin mitä kaikkea viimeksi rahalla ostin. Olisin tuolloinkin saanut ostettua paljon enemmän, jos olisin jättänyt Parikat hankkimatta.

Oma kokemus: pakkaus jäi lähes käyttämättä

Esikoista odottaessa tosiaan otin äitiyspakkauksen, jota oli ihana käydä läpi ja ihastella raskausaikana pieniä vaatteita. Kaikki oli niin uutta ja jännää, että en edes ajatellut ottavani rahana tuolloin. Ajattelin, että pakkaus on sellainen "kuuluu ottaa"-juttu. Kuitenkin lopulta tuli huomattua, että todella moni pakkauksessa ollut asia jäi käyttämättä. Syitä oli monia. Toppahaalari oli väärän kokoinen talvella, vaatteiden värit eivät ollut mitään lemppareita ja housut olivat todella huonon mallisia hoikalle lapselle. Hyvin harva asia pääsi pakkauksesta lopulta käyttöön. Mutta suurin osa lähti ajan myötä kiertoon erilaisten kirppiksien kautta. Tallessa meillä on makuupussi sekä kynsisakset. Se pakkauksen laatikko tosin on ihan kivan kokoinen ja siinä olenkin säilyttänyt vuosien aikana tavaroita mutta itse voisin sanoa, että 170€ arvoinen säilytyslaatikko on melko kallis. Joku voi olla sitä mieltä, että pelkästään omaa tyhmyyttä oli jättää iso osa vaatteista käyttämättä. Mutta pakko puolustautua ja sanoa sen verran, että en mä esimerkiksi itselleni pue leveälahkeisia farkkuja jotka tuntuu epämukavilta, koska pillifarkut on paljon kivemmat päällä. Lapsienkin kohdalla teen valinnat tarkkaan, jotta vaatteet ja niiden yhdistelmät näyttävät kivalta.

Itse olen kokenut, että äitiyspakkkauksen sisältö ei ole ollut miellyttävä ja siitä syystä en ole pakkausta valinnut pienempien lasten kohdalla. Tälläkin kerralla tilille tulee tuo 170€ raha, jolla sitten ostan mieluisia asioita. Jos Kelan pakkauksen sijaan saisi valita Reiman Baby Boxin, niin sen jopa voisin ottaa ja varmasti pääsisi myös kaikki tuotteet käyttöön. Se on huomattavasti kivemman näköinen! 

Kiinnostaisiko teitä nähdä myöhemmin jälleen postaus, että kuinka rahat käytin? 

Miksi vanhemmat rei'ittävät pikkulasten korvia?

Olen pohtinut että miksi ihmeessä osa vanhemmista rei'ittää jo pikkuvauvan korvat? Tietenkin joissakin maissa on ihan tavallista laittaa heti vastasyntyneelle korvakorut, mutta itse en tule varmaan ikinä ymmärtämään kyseistä asiaa.

Pienelle lapselle tulisi turvata koskemattomuus omaan kehoon

Korvakorujen laittaminen ei ole ikinä kokonaan kivuton toimenpide. Olen törmännyt netissä videoihin joissa äidit pitävät pieniä vauvoja sylissään, lapsi huutaa kivusta ja jopa äiti itkee samalla. En tajua, että miksi joku haluaa kuvata ja ladata sosiaaliseen mediaan kyseisiä pätkiä tai miksi ihmeessä pitää haluta ne korut jo pienen lapsen korviin. Vauvat eivät ymmärrä, että koruja ei saa räpeltää tai pahimmassa tapauksessa pieni taapero kesken leikkien voi riuhtaista korvakorua niin, että koko korvalehti repeää. 

Korvakoruissa on aina tulehdusriski

Epäilen, että pienen ja heiluvan lapsen korvakoruja ei ole kovin helppo puhdistaa. Jopa isompien lasten korvakorut tulehtuvat helposti, niin entä sitten pienten lasten jotka eivät anna kunnolla pitää huolta tuoreista korvalävistyksistä. Täysin ylimääräinen tulehdusriski siitä syystä, että äiti vaan halus kivat korut jo pikkulapselle. Jopa monilla kouluikäisillä tai aikuisillakin ne tulehtuvat, vaikka pitäisivät parhaansa mukaan huolta. 

Oma tytär sai 4,5v ikäisenä korvakorut

Suunnilleen vuosi sitten oma tyttäreni sai korviinsa ensimmäiset pienet pinkit nappikorvikset. Olin puolisen vuotta kuunnellut säännöllisesti lapsen pyytävän korvakoruja, sillä ne olisivat tytön omien sanojen mukaan hienot. Ennen liikkeeseen menoa kävimme useamman kerran läpi, että jos laitetaan yksi niin sitten laitetaan myös toinen. Kerrottiin, että korujen laittaminen voi sattua tai ainakin nipistää ja kuinka niistä pitää sitten huolehtia yhdessä vanhemman kanssa. Kaikesta huolimatta meidän prinsessa halusi korvakorut ja lopulta piti ainoastaan löytää liike joka suostuisi edes laittamaan alle 7v ikäiselle lapselle sellaiset. 

Toimenpide oli todella helppo. Tyttö istui penkillä, ilme ei muuttunut oikeastaan ollenkaan ja ensimmäisen korun jälkeen totesi vain "wau, laitetaan toinen". Itse sen sijaan muistelen pienenä huutaneeni koruliikkeen lattialla, että en halua toista. Pakko sanoa, että oma lapsi oli hieman reippaampi kun mitä äitinsä aikanaan oli. 

Aina huolellinen putsailu ei valitettavasti riitä

Meillä meni ensikorujen kanssa todella kivasti ja putsailtiin niitä päivittäin kahdesti ilman ongelmia. Jos äiti meinas unohtaa, niin kyllä tyttö sitten muistutti. Lopulta vaihdoimme hyvin parantuneisiin reikiin kultaiset nappikorvikset, joissa oli hieman isompi pöllö. Pari-kolme kuukautta myöhemmin huomasin, että toinen korva oli alkanut tulehtumaan sillä korun alle oli kertynyt jotain likaa, jota ei suihkuttelemalla saanut pois. Vaihdoimme nappikorujen tilalle roikkuvat kultaiset sydänkorvakorut, jotka osoittautui hyväksi valinnaksi. Ne on huomattavasti helpompi suihkutella aina pesulla käydessä, eikä mitään pääse kertymään ja muhimaan ihon sekä korun väliin. 

Kiinnostaisi kuulla, että minkälaisia ajatuksia muilla on pikkulasten korvakoruista? 

Olisitko valmis antamaan lapsesi koekaniksi koronarokotteen tutkimista varten?

Luin tänään netistä, että Suomessa on alkamassa tutkimus vauvojen ja pienten lasten koronarokottamisesta. Pakko sanoa, että minulla on tähän hyvin voimakas mielipide ja varmasti todella monella muullakin pienen lapsen vanhemmalla.

"Lapset ansaitsevat lapsilla tutkittuja rokotteita. Ei pidä ajatella, että aikuisilla tutkitut rokotteet toimivat myös heillä"

Ylläoleva teksti on suora lainaus uutisartikkelista. Aloinpa tässä pohtimaan, että kuinka moni vanhempi ihan oikeasti haluaa antaa oman lapsensa koekaniiniksi? Jos lasten rokottamisesta ei ole vielä tutkimustietoa olemassa niin epäilen hyvin vahvasti, että isoa jonoa ei pääse syntymään. Entä jos todettaisiin, että kyseinen rokotevalmiste ei ole lapsille ollenkaan turvallinen ja lapsia ei tulisi edes rokottaa, ainakaan kyseisellä valmisteella? Entä jos tutkimukseen osallistuneille lapsille tulisi pitkäaikaisia haittavaikutuksia tai jopa pysyviä vaurioita, jotka vaikuttaisivat heidän koko elämän ajan? Pystyisikö yksikään vanhempi elämään sen tiedon kanssa, että omasta valinnasta johtuen kävi niin. Tilanteelta olisi helposti voinut välttyä. 

Lapsilla ei ole päätäntävaltaa

Lapset itse eivät saa päättää, että törkätäänkö heidän kehoonsa piikillä jotakin mömmöä jonka mahdollisista vaikutuksista ei edes tiedetä. Sen päätöksen tekevät heidän vanhemmat ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se ei ole oikein. Lapset eivät itse ole vapaaehtoisia, eikä yksikään lapsi juokse innosta kiljuen ottamaan ainoatakaan rokotetta. Lapsilla pääsääntöisesti koronavirus on myös hyvin lievänä, joten meidän lapset eivät ainakaan ole joutumassa ottamaan kyseistä piikkiä kehoonsa aikoihin. Ehkä sitten joskus kun tutkimustietoa on riittävän paljon ja pitkäaikaisvaikutuksetkin on nähty, mikäli korona ei ole historiaa. Tosin, meidän lapset on saanut ainoastaan rokotesuunnitelman mukaiset rokotteet, eikä mitään ylimääräisiä rokotteita.

Minkälaisia ajatuksia teissä tämä rokoteasia herättää? Oletko valmis antamaan oman lapsesi testattavien joukkoon? 

Kevään lahjavinkit varhaiskasvatuksen työntekijöille tai opettajille

Esikoisen eskariaika lähestyy loppuaan hurjaa vauhtia ja olenkin jo pidemmän aikaa sitten pohtinut, että mitä antaisimme yhdelle työntekijälle kiitokseksi kuluneista vuosista. Minulla on hyvin painavat syyt siihen, että haluan muistaa ainoastaan häntä ja muut hoitajat eivät tule saamaan meiltä mitään. Tiedän myös, että läheskään jokainen vanhempi ei muista varhaiskasvatuksen työntekijöitä aina keväällä ja en itse ole myöskään aikaisempina vuosina antanut hoitajille mitään. Nyt on vain sellainen olo, että haluamme osoittaa aidon kiitoksen hyvin tehdystä työstä ja antaa pienen muistamisen.

Lahjakortti, herkkukori tai vaikka huonekasvi

Itse sain huikeita vinkkejä kun pohdin Instagramissa ääneen, että kuinka muistaisimme keväällä hoitajaa. Moni vinkkasi, että hyvä muistaminen voisi olla lahjakortti esimerkiksi kasvohoitoon, kahvilaan, ravintolaan tai vaikka jäätelökioskille.

Todella monet ovat myös kasanneet erilaisia herkkukoreja tai - ämpäreitä kesää varten. Herkkuja oli laidasta laitaan: pähkinöitä, erilaisia alkoholittomia juomia kesäkeleihin, hedelmiä, suklaata, vaahtokarkkeja, kahvia, teetä, suolakeksejä ynnämuuta. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana, mutta alkoholia en ostaisi vieraalle ihmiselle koska ikinä ei voi tietää minkälaiset taustat ovat. Toki sitten tilanne on toinen jos tietää, että viini maistuu niin voisin ostaa vaikkapa sen viinipullon.

Omasta mielestäni yksi aivan ihana ajatus on ostaa jokin huonekasvi. Sellainen joka kestää, eikä kehnommankaan viherpeukalon käsittelyssä heti kuole. Aina kasvia hoitaessa hänelle tulisi mieleen, että keneltä se on saatu.

Lapsen itsetekemä lahja

Me päädyttiin siihen, että lasten kanssa yhdessä tehtiin taikataikinasta magneetteja. Ensin teimme taikinan, kovetimme sen uunissa, maalasimme vesiväreillä ja sitten laitoimme kuumaliimalla magneetit kiinni. Valitsimme parhaimman esikoisen tekemistä, jonka annamme lahjaksi ennen kesälomaa. Ajattelin ostaa pari juttua vielä lisäksi ja mukaan laitetaan myös kortti.

Taikataikina on todella simppeli tehdä. Siihen ei tarvitse kun suolaa, vettä, jauhoja ja öljyä. Me teimme vain puolikkaan taikinan ohjeella, eli sekotimme 1,5dl jauhoja ja 0,75dl suolaa. Lisäsimme joukkoon n puolikkaan ruokalusikallisen öljyä ja 0,75dl jauhoja. Hetken jälkeen massa oli valmista ja muotoilun jälkeen laitoimme ne uuniin 125-astetta ja suunnilleen tunnin verran meni kovettua. 

Olisi kiva kuulla, että mitä muut antavat nyt keväänä varhaiskasvatuksen työntekijöille tai koulun opettajille? Ja kyseisellä alalla työskentelevät voi kertoa, että mitkä on omasta mielestä parhaimpia lahjoja joita voi saada? 

5v yksin kotona! Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin?

Olen viimeaikoina pohtinut, että minkä ikäisen lapsen voi oikein jättää yksin kotiin? Tietenkään tähän ei ole olemassa vain yhtä vastausta ja esimerkiksi lapsen luonne vaikuttaa siihen, että minkä ikäisenä edes uskaltaisi olla yksin kotona. Tietenkin perusjutut on hyvä käydä läpi etukäteen. Esimerkiksi se, että ulko-ovea ei avata ellei tiedä kuka sen takana on ja kuinka toimia jos sattuisi tulemaan jostain syystä tulipalo omaan tai viereiseen asuntoon. 

Vuosikymmeniä sitten asiat olivat toisin

Jos mennään ihan vaikka vaan parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin moni jätti jo melko pieniä lapsia yksin tai sisarusten kanssa kotiin, eikä siihen puututtu. Muistan itse alle kouluikäisenä olleeni pitkiäkin hetkiä yksin kotona ja aikuiset olivat läheisellä nurmikentällä pelaamassa sulkapalloa.

Olen kuullut tarinoita, joissa on ollut esiteini taaperon kanssa päivät pitkät keskenään ja vanhemmat ovat olleet töissä. Nykypäivänä tuollainen meno ei pidemmän päälle kyllä pysyisi salassa ja lastensuojelusta otettaisiin rivakasti yhteyttä.

Kolme pikkulasta keskenään kotona illalla kymmenen jälkeen

Olen jo pidemmän aikaa seurannut sivusta yhden perheen elämää. Ala-asteen ensimmäisiä luokkia käyvä lapsi tallustaa illalla kymmenen-yhdentoista aikaan kotiin koulureppu selässään ja lapset riehuvat asunnossa keskenään välillä yömyöhään asti. Miten he edes jaksavat herätä kouluun, eskariin ja päiväkotiin kun valvovat puoli yötä? Vanhempien pitäisi kantaa enemmän vastuuta, eikä jättää noin pieniä lapsia keskenään kotiin. Mitä tahansa voisi tapahtua!

Pienin askelin eteenpäin

Kotona yksinolemista voi lähteä harjoittelemaan ihan pienin askelin edeten. Ensin vanhempi käy viemässä roskat pihalla olevaan katokseen, sitten voi jäädä roskien viemisen lisäksi viideksi minuutiksi vaikka oven taakse seisomaan. Jos lähellä on kauppa voi sieltä juosta hakemaan maitotölkin ja leipäpaketin, jolloin lapsi on ehkä jopa kymmenen minuuttia yksin. Pikkuhiljaa pidentäen aikaa ja kyselemällä lapsen omia fiiliksiä, että miltä tuntuu olla yksin kotona. Ei tarvitse haukata kerralla koko kakkua ja pahoinvoida, kun voi ottaa palan kerrallaan. 

5,5v on ollut kymmenen minuuttia yksin kotona.

Meillä juuri hiljattain oli sellainen tilanne, että piti käydä aivan vieressä olevalla päiväkodilla hakemassa eskarilainen kotiin ja 5v tyttö oli ollut päivän kotona. Kerroin hänelle, että olisi aika hakea sisko ja neiti tomerana ilmoitti tahtonsa jäädä ihan yksin kotiin. Kysyin, että mitä hän tekisi sen ajan kun olen poissa ja pelottaisiko häntä jäädä yksin. Neiti vastasi katsovansa ikkunasta kun tulemme takaisin ja ennen sitä siivoavansa lelut lattialta pois. Pikasesti käytiin läpi, että ovea ei saa avata jos joku soittaa kelloa. Sanoin myös, että jos pelottaa niin laittaa kengät jalkaan, varmistaa että ovi menee kunnolla kiinni ja juoksee perässä. No, kuten arvata saattaa niin lelut oli siivoamatta ja tyttö vilkutti ikkunasta hymyillen kun tulimme takaisin. 

En olisi uskaltanut vielä jättää häntä hetkeksi yksin kotiin, jos ylitettävänä olisi ollut isoja teitä tai jos olisi lähdetty autolla ihan vaan johonkin lähelle. Vaikka lapsi pärjäisikin, niin ikinä ei voi tietää mitä itselle voi tapahtua. Tässä tilanteessa lapsella oli kuitenkin mahdollisuus nähdä kokoajan minut ikkunasta. Pikkuhiljaa uusia asioita lisätään kasvavan lapsen elämään. Jo vuoden verran hän on saanut ulkoilla omalla pihalla yksin halutessaan, mutta kotona aikaisemmin ei ole yksin ollut edes hetkeä. 

Olisi mielenkiintoista tietää, että minkä ikäisenä muiden lapset on ollut ensimmäisiä kertoja yksinään kotona ja miten se on lähtenyt sujumaan? Onko äitiä vai lasta jännittänyt enemmän? 

Salaa äidin lääkekaapilla. Onko lastenlääkkeet liian hyvänmakuisia?

Meillä oli edellisellä viikolla jotain kevätflunssapöpöä parilla lapsista, sekä itselläni myös pikaversiona ilman kuumetta. Ääni vaan hävis yhtäkkiä kokonaan ihan ensin meidän taaperolla ja kuume nous myös. Korona tuli heti seuraavana päivänä testattua ja negatiivinen oli. Enpä yllättynyt. Yskä kuitenkin tuntuu olevan melkosen sitkeää sorttia ainakin meidän taaperolla, mutta onneksi kuume ei tosiaan kestänyt pitkään.

Liian hyvänmakuista kuumelääkettä?

Tämä viimeisin sairastelu sai pohtimaan, että onko lasten kuumelääkkeet liian hyvänmakuisia? Itse en ole maistanut, että miltä esimerkiksi meidän kaapista löytyvä  lapsille suunnattu mansikanmakuinen Ibuxinin lääkesiirappi maistuu? Oletuksena ajattelen, että mansikalle mutta kai se lääkeaineen maku sieltä tulee myös melko vahvasti läpi. Meidän viisivuotiaan tytön mielestä kyseinen lääke maistui todella hyvälle ja totesi, että haluaa sitä lisää jokaisena päivänä. Itselleni tuli suurena yllätyksenä, että hän tykkäsi lääkkeestä koska olemme aina kipeänä taistelleet ylipäätään lääkkeen ottamisesta. Välillä lääkkeitä on oksenneltu ihan tarkoituksella ja välillä päristelty suusta pitkin keittiötä. Mutta nyt! Vihdoin ja viimein on siis olemassa lääke, joka hänen mielestä on hyvää ja auttaa parantumisessa.

Oma lapsuusmuisto nousi pintaan

Itse en ollut mikään maailman kiltein lapsi aina. Tietysti kaikki kielletty houkutteli ja yksi niistä oli lääkekaappi. Mitä kaikkea sieltä löytyykään? En toki ollut siinä vaiheessa enää aivan pikkutyttö, joten löytyi myös jonkinlaista ymmärrystä asioista. Äidilläni oli jotakin salmiakin makuista yskänlääkettä, jota harmikseni ei saanut lapset syödä kun hyvin vähän kerrallaan. En muista lääkkeen nimeä, enkä tiedä onko kyseistä valmistetta olemassa edes nykypäivänä apteekin hyllyssä. Muistan ainoastaan, että maku oli todella hyvä ja olisin voinut samalta istumalta vetästä aina paketillisen kerrallaan kuten karkkiakin. Tais sitä ainakin parisen kertaa tulla napsittua hieman salaa äidiltä ylimääräistä ja jopa täysin turhaan mutta kuitenkin tiedostaen, että kyseessä on lääke.

Lääkkeet tarpeeksi hyvään jemmaan!

Juuri tuon oman lapsuusmuistoni takia heräsin siihen todellisuuteen, että jos neiti on yhtään äitiinsä tullut niin vähän ajan päästä lääkkeet täytyy olla vieläkin paremmassa jemmassa. Olisiko lukollinen lääkekaappi parempi kun keittiön yläkaapit vai toimiiko sekään riittävän hyvin? Miten muut lapsiperheelliset säilyttävät lääkkeitä, jos taloudessa asuu lapsi jonka mielestä jokin lääke on niiin hyvänmakuista. Ei olisi kovin mukava ylläri huomata, että lääke on maistunut liiankin hyvin. 

Tänään on kaksi eri syytä juhlia!

Meillä juhlitaan tänään kahden eri asian takia. Syödään herkullista kakkua, avataan lahjoja ja vietetään yhdessä perheen kesken ihanaa aikaa. Tänään on äitienpäivä ja tänään on myös esikoisemme syntymäpäivä. On kulunut tasan seitsemän vuotta siitä kun sain pienen ja kinaisen, suunnilleen kolme ja puolikiloisen tyttövauvan ensimmäisen kerran syliin.

Seitsemässä vuodessa hän on opettanut minulle mielettömän paljon asioita ja minä myös hänelle. Vastaan on tullut monenlaisia haasteita, mutta kaikesta ollaan menty eteenpäin. Ollaan koettu myös lukemattomia onnellisuuden hetkiä, sekä pienistä kehityksen askelista yhdessä riemuitsemista. Ollaan tehty yhteisiä retkiä, leikitty satoja tai jopa tuhansia leikkejä, piirretty lukemattomia kuvia yhdessä paperille, harjoiteltu elämässä tarvittavia taitoja ja tsempattu haastavissa tilanteissa. 

Mitä äitiys on? 

Äitiys on ääretöntä rakkautta, itkua ja huolta, vastuullisuutta, läheisyyttä ja haleja, yövalvomisia, ikuista yhteyttä, uuden opettamista, yhteistä olemista ja todellista läsnäoloa. Äitiys on monenlaisia tunteita ja välillä jopa tunteiden vuoristorataa. 

Olo on niin kiitollinen siitä, että olen saanut jo kolme todella ihanaa lasta ja syksyllä syntyy vielä yksi lisää täydentämään perhettämme. Äitiys on parasta! 

Nykyaikana ei ole mitään naisten ja miesten hommia erikseen, vai onko?

Vielä edelleen näin 2020-luvulla törmään välillä outoon ilmiöön. Osa ihmisistä olettaa, että vielä nykypäivänäkin naisen kuuluu kokata, siivota ja hoitaa lapsia. Miehen kuuluu hoitaa vain ne "miesten jutut" ja käydä töissä. Ehkä tämä toimii joillakin mutta pakko myöntää, etten todellakaan katsoisi miestä joka töiden jälkeen makaisi aina vaan sohvalla olettaen, että mitään muuta ei koskaan kotona tarvitse tehdä. Tai miestä, joka kävisi töissä ja kaiken vapaa-ajan käyttäisi vain omiin harrastuksiinsa. 

Miehiä on monenlaisia. Osa makaa kaikki päivät töiden jälkeen himassa sohvalla, osa harrastaa omia harrastuksiaan ja osa tulee töistä kotiin, jonka jälkeen osallistuu kotona tehtäviin asioihin. Se mikä toimintamalli toimii toisessa kodissa, ei välttämättä toimi jossain toisessa. Osa ei päästä miestä lähellekkään keittiötä, jotta ei tarvitse syödä palanutta lasagnea tai siivota katostakin tomaattista jauhelihakastiketta. Osa miehistä osaa laittaa kuitenkin huomattavasti parempaa ruokaa verrattuna taloudessa asuvaan naiseen. 

Pitääkö huolestua kun mies leipoo pullaa ja siivoo kotia?

Olen jopa kuullut, että osa ihmisistä huolestuu jos mies tekee "naisille kuuluvia" kotitöitä. Ihanko oikeasti vielä nykypäivänä joku luokittelee naisten ja miesten hommat erikseen? Ihan yhtälailla nainen voi osata vaihtaa auton renkaat tai mies voi leipoa hyvää pullaa. Paitsi, että meillä ei vaihdeta edes niitä auton renkaita itse koska omaa aikaakin täytyy arvostaa. Enkä minä leivo pullaa, kuten yhdessä aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin. Tosin ainoa syy siihen on, että en ikinä onnistu siinä. Omasta mielestäni on ihanaa, että on mies joka osallistuu myös kodin ylläpitämiseen ja se, että miestä kiinnostaa miltä kotona näyttää. Mies ei pelkää tarttua tiskirättiin, eikä ruuanlaitto tuota haasteita. 

Jo lapsena saatu kasvatus varmasti vaikuttaa

Itse uskon osittain kotona lapsena ja nuorena saadun kasvatuksen vaikuttavan siihen, että miten aikuisena toimii. Jos kotona on joutunut jo lapsena osallistumaan kodin ylläpidossa liittyviin asioihin ja elänyt siisteyden keskellä, niin harvoin sitä haluaa kaaosta aikuisena omaankaan asuntoon. Sit taas jos pienestä asti on tottunut elämään kaaoksen keskellä, likaiset astiat ja roskat ympäri asuntoa, hikiset vaatteet lattioilla ja muutenkin kaikki tavarat hujan hajan, pölypalleroita väistellen niin kyllä se usein oman jäljen jättää tulevaisuuteen. Ehkä sikamaisen elämäntavan hyväksymisen jälkeen käyttää huomattavasti enemmän aikaa muuhun, eikä siivota ollenkaan. Usein se vaatisi jo huomattavan paljon harjoittelua ja uuden opettelua. 

Ei äidit voi aina pestä aikuisten lasten pyykkejä! 

Olen kuullut jopa, että osa sinkkumiehistä vielä 30-40 vuotiaana vie pyykit äidilleen pestäväksi. Entäs sen jälkeen kun oma äiti sairastuu tai menehtyy? Ihan oikeasti! Ei se pyykkikoneen käyttäminen sentään mitään rakettitiedettä ole. Painaa parista nappulasta jonka jälkeen voi istua vaikka sinne sohvalle odottamaan, että pyykkikone laulaa kuin jäätelöauto. Eikä niiden kuivumaan laittaminenkaan ole hankalaa. Oikeastaan ainoat riskit täysin tietämättömän kohdalla on seuraavanlaiset: A) pesee vaatteet liian kuumassa ja kaikki sopivat sen jälkeen vain nukelle. B) pesuainetta laittaa liian paljon, jonka jälkeen koko kylpyhuone on täynnä vaahtoa. 

Jos itse veisin omalle äidilleni vaatteita pestäväksi niin hän naurais ja käskisi opetella käyttämään pyykkikonetta. Meillä pyykinpesu on täysin mun homma ja alue, johon miehellä ei ole minkäänlaista asiaa. Olen hyvin tarkka siitä, että kaikki lajitellaan värejen mukaan ja pestään muutenkin aina pesuohjeiden mukaisesti. 

Osallistuuko teidän taloudessa miehet kotitöihin vai onko se vain nainen joka hoitaa "naisten hommat"? 

Polikliininen synnytys

Haluaisin kokea polikliinisen synnytyksen tällä kerralla. Viimeksi se oli myös kirjattuna toiveisiini, mutta tuolloin pojan painon vuoksi jouduimme kuitenkin jäädä sokeriseurantaan. Kätilö sanoi, että jos on yli 4,5kg painava vauva niin kotiutuminen onnistuisi vasta 2vrk seurannan jälkeen. Jännityksellä odotin mitä vaaka näyttää ja lukeman ilmestyessä iski kamala ahdistus, että joudumme kuitenkin jäädä sairaalaan. Emme tuolloin onneksi olleet lopulta kun 1,5vrk seurannassa koska arvoissa ei ollut mitään pielessä.

Osa haluaa levätä ja toipua rauhassa synnytyksen jälkeen ennen kotiutumista

Tiedän ihmisiä jotka on saattanut olla viikonkin sairaalassa sisällä synnytyksen jälkeen, vaikka varsinaisesti vointi ei olisi sitä vaatinut. Ei sieltä kukaan kotiin passita jos äidistä ei tunnu hyvältä ihan vielä kotiutua, mutta ei siellä myöskään vankina pidetä. Itse olen kokenut ensimmäisen lapsen jälkeen tapahtuvien synnytyksien jälkeisen sairaalassa makoilun kovin yksinäiseksi. Esikoisen aikaan mies oli tietenkin hyvin paljon seurana, sekä tuolloin oli myös ihana huonekaveri jonka kanssa treffailtiin kotiutumisen jälkeenkin. Toisen lapsen kohdalla sain myös tosi kivan huonekaverin josta oli juttuseuraa, mutta ei se silti ole lähellekkään sama juttu. Itse olen toipunut nopeasti alatiesynnytyksien jälkeen, joten oman hyvän voinnin takia makoilu sairaalassa ei ole ollut kovin mieluista. Tietenkin jos vauvan vointi sitä vaatii tällä tulevalla kerralla, niin tilanne on eri ja sitten on vaan sopeuduttava.

Monen hengen yhteishuoneessa ei saa nukuttua 

Viimeksi synnytyksen jälkeen olin valvonut yli vuorokauden verran putkeen ennen kun pääsin nukkumaan. Ja mitä tapahtui! Kätilöt roudas mut neljän hengen huoneeseen, jossa lähes taukoamatta itki jonkun lapsi. Sitten jos vauvat ei huutanu vuorotellen niin ette ikinä arvaa! Joku äiti kuorsas niin lujaa, että ääni kuului koko huoneen ulkopuolelle asti. Ai että mulla rasahteli rusinat ja odotin minuutti minuutilta ajan kuluvan nopeammin ja nopeammin. Ymmärrän toki ettei jokaiselle voi olla omia huoneita, mutta neljän hengen huone vastasyntyneiden kanssa on kyllä sellaista kidutusta jota en toivoisi kenellekkään. Lepo ja oma rauha olisi kuitenkin tärkeätä, eikä metrin mittaisen kyr*än kasvaminen otsaan sovi vastasynnyttäneelle äidille. 

Lapsenvahti synnytyksen ajaksi? 

Kovinkaan moni ei juokse innostuneena hoitamaan kerralla kolmea lasta, joten en tiedä tuleeko mies pääsemään tällä kertaa synnytykseen edes mukaan. Viimeksikin oli ihan hilkulla, ettei mies olisi ehtinyt paikalle ennen vauvan syntymää kun itse lähdin edeltä julkisilla naistenklinikalle. Perillä tsekkauksen jälkeen laitoin viestin, että tulee perässä heti kun pääsee. Onneksi mies ehti hetkeä ennen syntymää kuitenkin paikanpäälle! 

Lapset odottavat kotona innoissaan

Isommat lapset odottavat tietenkin kotona, että milloin äiti tulee vauvan kanssa kotiin ja jo viimeksi itselläni iski kamala ikävä lapsia. Olisi ihan huippua, jos tällä tulevalla kerralla pääsisin jo muutaman tunnin jälkeen synnytyksestä kotiin harjoittelemaan uutta arkea kotiin neljän lapsen kanssa. Myös lapset pääsisivät nopeasti tutustumaan uuteen perheenjäseneen. Mikäli mies ei pääse ollenkaan tulevalla kerralla mukaan synnytykseen olisi polikliinisen synnytyksen toteutuminen vielä tärkeämpää minulle. 

Saa nähdä kuinka kaikki menee ja se otetaan vastaan mitä tulee. Jos kuitenkin jollain lukijalla on kokemuksia polikliinisesta synnytyksestä niin mielelläni kuulisin minkälainen kokemus siitä jäi? 

On ihan normaalia, että lapsen koulun aloittaminen jännittää

Kevät tuntuu kuluvan vauhdilla ja kohta onkin jo kesä. Kesän jälkeen edessä on aivan uudenlaiset kuviot ja rehellisesti sanottuna itse näin erityislapsen äitinä odotan kauhunsekaisin fiiliksin syksyä. Elokuussa meidän esikoinen aloittaa peruskoulun. Hän tulee menemään vammaisopetuksen puolelle, kaikki tulee olemaan aivan uutta ja jännittävää.

Monta vuotta samassa päiväkodissa

Meidän esikoinen on ollut useamman vuoden samassa päiväkotirakennuksessa. Hänellä on ollut yksi aivan ihana hoitaja siellä, jonka kanssa kaikki asiat ovat sujuneet kivasti. Tässä kerran kotona jo hormonihuuruissa alkoi itkettämään, että kuinka kaikki tulee oikein muuttumaan kun tämä kaksikko erotetaan toisistaan. Tyttö ja tämä hänen hoitajansa ovat oikein liimautuneet yhteen, hommat sujuu ja meillä vanhemmilla on ollut luottavainen olo. Hän ihan oikeasti on kiinnostunut meidän tytön asioista, tekee mieletöntä duunia meidän tytön eteen ja kerran sanoi minulle, että olisi kiva nähdä tytön kehitystä jatkossakin. Pian on kuitenkin aika kulkea eri polkuja ja siirtyä kohti uutta ja tuntematonta.

Äitiä taitaa jännittää enemmän kun lasta

Varmasti jokaista äitiä jännittää kun lapsesta tulee ekaluokkalainen, että kuinka kaikki lähtee sujumaan ja se on täysin normaalia. Onhan koulun aloittaminen iso asia ja monelle lapselle myös odotettu tapahtuma. Monesti äidit jännittävät jo sitä, että kuinka koulumatkat sujuvat tai onko koulureitti riittävän turvallinen. Matkalla saattaa olla isoja ja jopa vilkkaita teitä ylitettävänä, sekä jokaisena syksynä joutuu lukemaan surullisia uutisia pienistä koulumatkaa taittaneista lapsista. Meillä onneksi koulumatka tulee taittumaan koulukuljetuksella, sillä tyttö ei mitenkään pärjäisi itsenäisesti perille ja takaisin. Itseäni ei siis koulumatkat jännitä, mutta kaikki muu kouluun liittyvä sitten onkin aivan eri asia. 

Saako vammaisopetuksessa riittävästi tukea ja apua? 

Huomaan jo nyt hyvissä ajoin pohtivani, että tuleeko esikoinen saamaan kaiken tarvittavan tuen ja valvonnan koulussa? Onko hänellä avustaja, jonka tuella hän selviää kaikista siellä tapahtuvista tilanteista? Entä kun hän ei osaa puhua kun yksittäisiä sanoja, miten hän pärjää vieraiden ihmisten kanssa tai kuinka hän tulee ymmärretyksi? Varmasti osa näistä peloista ja mietteistä saa pohjan tästä kuluneesta päiväkoti-/eskariajasta. On tullut nähtyä monenlaisia päiväkodin työntekijöitä, joista osa ei ole ollenkaan osannut tulla toimeen meidän tytön kanssa. Osa ei ole huomioinut, että hänellä selkeästi on erityistarpeita. Osa on ajatellut, että siinä se muiden mukana pyörii. Tällöin moni kiva juttu on mennyt ohi lapsen ymmärryksen ja olen pahimmillaan jopa kuullut sijaisilta vaaratilanteista, joita syntynyt muiden välinpitämättömyyden takia. Tietenkin toivon, että vammaisopetuksen puolella edellämainitsemia epäkohtia ei pääsisi syntymään ollenkaan. Toivon, että kaikki lähtee sujumaan sitten kivasti ja tyttö sopeutuisi nopeasti uusiin rutiineihin. Toivottavasti hänen ympärilleen tulee koulussa uusia aikuisia, jotka tukevat ja asiat toimivat.

Aina ei voi onnistua, ei edes keittiössä!

Itse koen olevani keittiössä nykyään melkoisen hyvä kokki. Aikanaan kun muutin miehen kanssa yhteiseen kotiin en osannut keittää edes makaronia, mutta vuosien aikana olen kehittynyt paljon. Ruoka kun ruoka useimmiten onnistuu, mutta vaikkapa pullien leipominen ei ole ollenkaan minun juttu. Joka ikinen kerta ne epäonnistuvat. 

Tiedättekö sen tunteen kun aina leivonnaiset tai ruuat ei näytä ollenkaan samalta kun ohjekuvassa. Välillä voi epäonnistua aivan täysin ja välillä maku saattaakin olla hyvä, mutta ulkonäkö on aivan jotakin muuta kun pitäisi. Tietenkin hyvä maku kuitenkin on pääasia. Ajattelin jakaa teille mun omat epäonnistumiset ja tarjota päivän naurut. Tässä siis tulee, olkaapa hyvät:

1. Kinkkuhyrrät

Mielettömän helppo resepti löytyi Googlesta ja toteutus kuulosti myös todella helpolta. Mikä voisi siis mennä pieleen? No, ilmeisesti kaikki muu paitsi maku! Ulkonäkö ei mun tekemissä ollut kovinkaan herkullisen näköinen. Tarkoitus oli tehdä näitä juhliin, mutta jätin sitten suosiolla väliin!

2. Wrapit

"rakas, tehdäänkö iltapalaks wrappeja". Näin sanoin miehelle ja ajattelin, että onpas helppoa ja maukasta iltapalaa. Itse en osannut rullata oikein niin kun olisi kuulunut. Pieleen meni. Mies onneksi osaa ja saa rullata mun wrapit aina jatkossa. 

3. Piparminttukeksit

Ylhäällä kuva siitä mitä piti tulla ja alhaalla siitä mitä tuli. Tein ohjeen mukaan ja paistoaika oli n 10min. Kun oli mennyt kahdeksan minuuttia alkoi haisemaan palaneelta ja uunista tuli kamala käry. Ei menny putkeen ei. Toisen pellillisen sain pelastettua kun istuin uunin edessä vahtimassa koko kypsymisprosessia.

4. Croisantit

 

Ylhäällä on kuva siitä mitä piti tulla, alhaalla kuitenkin on kuva siitä mitä tuli. Maku oli todella mieto, maistui oikeastaan vain taikinalta ja ulkonäkökään ei silmiä hivellyt.

Mutta hei, ei se haittaa. Ehkä mä vielä opin tekemään onnistuneesti nämäkin herkulliset syötävät jonakin päivänä!