5v yksin kotona! Minkä ikäisen voi jättää yksin kotiin?

Olen viimeaikoina pohtinut, että minkä ikäisen lapsen voi oikein jättää yksin kotiin? Tietenkään tähän ei ole olemassa vain yhtä vastausta ja esimerkiksi lapsen luonne vaikuttaa siihen, että minkä ikäisenä edes uskaltaisi olla yksin kotona. Tietenkin perusjutut on hyvä käydä läpi etukäteen. Esimerkiksi se, että ulko-ovea ei avata ellei tiedä kuka sen takana on ja kuinka toimia jos sattuisi tulemaan jostain syystä tulipalo omaan tai viereiseen asuntoon. 

Vuosikymmeniä sitten asiat olivat toisin

Jos mennään ihan vaikka vaan parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin moni jätti jo melko pieniä lapsia yksin tai sisarusten kanssa kotiin, eikä siihen puututtu. Muistan itse alle kouluikäisenä olleeni pitkiäkin hetkiä yksin kotona ja aikuiset olivat läheisellä nurmikentällä pelaamassa sulkapalloa.

Olen kuullut tarinoita, joissa on ollut esiteini taaperon kanssa päivät pitkät keskenään ja vanhemmat ovat olleet töissä. Nykypäivänä tuollainen meno ei pidemmän päälle kyllä pysyisi salassa ja lastensuojelusta otettaisiin rivakasti yhteyttä.

Kolme pikkulasta keskenään kotona illalla kymmenen jälkeen

Olen jo pidemmän aikaa seurannut sivusta yhden perheen elämää. Ala-asteen ensimmäisiä luokkia käyvä lapsi tallustaa illalla kymmenen-yhdentoista aikaan kotiin koulureppu selässään ja lapset riehuvat asunnossa keskenään välillä yömyöhään asti. Miten he edes jaksavat herätä kouluun, eskariin ja päiväkotiin kun valvovat puoli yötä? Vanhempien pitäisi kantaa enemmän vastuuta, eikä jättää noin pieniä lapsia keskenään kotiin. Mitä tahansa voisi tapahtua!

Pienin askelin eteenpäin

Kotona yksinolemista voi lähteä harjoittelemaan ihan pienin askelin edeten. Ensin vanhempi käy viemässä roskat pihalla olevaan katokseen, sitten voi jäädä roskien viemisen lisäksi viideksi minuutiksi vaikka oven taakse seisomaan. Jos lähellä on kauppa voi sieltä juosta hakemaan maitotölkin ja leipäpaketin, jolloin lapsi on ehkä jopa kymmenen minuuttia yksin. Pikkuhiljaa pidentäen aikaa ja kyselemällä lapsen omia fiiliksiä, että miltä tuntuu olla yksin kotona. Ei tarvitse haukata kerralla koko kakkua ja pahoinvoida, kun voi ottaa palan kerrallaan. 

5,5v on ollut kymmenen minuuttia yksin kotona.

Meillä juuri hiljattain oli sellainen tilanne, että piti käydä aivan vieressä olevalla päiväkodilla hakemassa eskarilainen kotiin ja 5v tyttö oli ollut päivän kotona. Kerroin hänelle, että olisi aika hakea sisko ja neiti tomerana ilmoitti tahtonsa jäädä ihan yksin kotiin. Kysyin, että mitä hän tekisi sen ajan kun olen poissa ja pelottaisiko häntä jäädä yksin. Neiti vastasi katsovansa ikkunasta kun tulemme takaisin ja ennen sitä siivoavansa lelut lattialta pois. Pikasesti käytiin läpi, että ovea ei saa avata jos joku soittaa kelloa. Sanoin myös, että jos pelottaa niin laittaa kengät jalkaan, varmistaa että ovi menee kunnolla kiinni ja juoksee perässä. No, kuten arvata saattaa niin lelut oli siivoamatta ja tyttö vilkutti ikkunasta hymyillen kun tulimme takaisin. 

En olisi uskaltanut vielä jättää häntä hetkeksi yksin kotiin, jos ylitettävänä olisi ollut isoja teitä tai jos olisi lähdetty autolla ihan vaan johonkin lähelle. Vaikka lapsi pärjäisikin, niin ikinä ei voi tietää mitä itselle voi tapahtua. Tässä tilanteessa lapsella oli kuitenkin mahdollisuus nähdä kokoajan minut ikkunasta. Pikkuhiljaa uusia asioita lisätään kasvavan lapsen elämään. Jo vuoden verran hän on saanut ulkoilla omalla pihalla yksin halutessaan, mutta kotona aikaisemmin ei ole yksin ollut edes hetkeä. 

Olisi mielenkiintoista tietää, että minkä ikäisenä muiden lapset on ollut ensimmäisiä kertoja yksinään kotona ja miten se on lähtenyt sujumaan? Onko äitiä vai lasta jännittänyt enemmän?