Elän mieheni siivellä, syön hienostoravintoloissa ja ajan tuliterällä autolla

On tullut huomattua tässä vuosien varrella, että pariskunnilla on hyvinkin eroavaisia tapoja. Joillakin on heti yhteiseen kotiin muutettua täysin yhteiset rahat ja joillakin on omat rahat. Mulle on heitetty erilaisia naurettavia väittämiä, miten meidän taloudessa varmasti raha-asiat menee. Meillähän mies tienaa kymppitonnin kuussa ja syödään kaviaaria useita kertoja kuussa aamupalaksi. Käydään monta kertaa viikossa syömässä hienostoravintoloissa ja ajetaan tuliterällä kalleimmalla bemarilla. Unohtamatta joka vuoden kuukauden mittaisista lomaa malediiveilla lapsenvahtien kera, joka jäikin nyt väliin koronan takia. 

Ei vaan, hetkinen.. Kaikki toi olikin jotain kaukaista mielikuvituksen tuotetta. Tuskin edes olis niin kovin hienoa elää tollasta elämää. Rahalla ei saa kuitenkaan onnea, eikä terveyttä. Parkkipaikalla seisoo toistaiseksi vuoden vanha edullinen Kia ja mun hienostoravintolaks lukeutuu moni ihan tavallinen ravintola. Eikä miehen palkka ole lähellekkään edes puolta mainitsemastani kymppitonnista. 

Yhteiset laskut puoliksi
Tämä tilanne oli meillä alkuun. Silloin kun muutettiin miehen kanssa yhteen ja ei vielä ollut yhteisiä lapsia - maksoimme laskut puoliksi. Minä opiskelijana ja mies työttömänä, molemmilla oli omat rahat. Tällöin toki ei jäänyt mitään extrarahoja oikeastaan kummallakaan, sillä kaikki pienet tulot menivät pakollisiin laskuihin ja ruokaan. Toiset perheet toimivat vielä perheenlisäyksenkin jälkeen niin, että vain yhteiset kulut maksetaan yhdessä ja loput ovat omia rahoja.

Se maksaa jolla on varaa
Jos perheessä mies tienaa vaikka kolme tonnia verojen jälkeen kuussa ja nainen on kotihoidontuella pienen lapsen kanssa, voiko tällöin olettaa kulujen menevän tasan puoliksi? Tai jos toisella on huomattavasti isommat tulot kun toisella, niin eikö silloin olisi luontevaa yhteisessä taloudessa maksaa isompi osuus kuluista. Onko se siivellä elämistä, jos toinen osapuoli maksaa vaikka kauppalaskut pääosin ja toinen ostaa vaan kerran viikkoon pari maitotölkkiä, leipäpaketin, rasvan ja juuston kaappiin.

Mites meillä?
Meidän taloudessa toimitaan niin, että on täysin yhteiset rahat. Meillä on yhteinen asunto ja yhteiset lapset. Tämmöisessä tapauksessa on luontevaa, että kaikki kulut myös maksetaan yhdessä. Meillä toimivinta on, että isommista hankinnoista keskustellaan yhdessä. Lasketaan tarvittaessa vaikka niitä senttejä, jonka jälkeen todetaan voidaanko jotakin ostaa vaiko ei. Yhteiset rahat, palkkapäivänä miehelle tulee rahaa ja silloin siitä maksetaan myös kaikki laskut joita on (vuokra, vakuutukset, sähkö ynnämuu). Samana päivänä itselle tulee omaishoidon palkkio ja sitten lisäksi saamme myös asumistukea, lapsilisät, satunnaisia tuloja somen kautta, vammaistuen esikoisesta sekä vielä pienen hetken pari vuotiaasta pojasta kotihoidontukea.


Lapsiperheiden köyhyys 

Monesti otsikoista saa lukea lapsiperheiden köyhyydestä. Sanoisin, että kyllä tässä huomattavasti paremmin tullaan toimeen kun aikanaan opiskelijana ja työttömänä. Miksi aina toitotetaan ainoastaan lapsiperheiden köyhyyttä kun monesti vaikkapa opiskelijat ovat jopa paljon tiukemmassa tilanteessa. Hyvin pitkälti kaikki on valinnoista kiinni. Täytyy tehdä valintoja mihin rahat käyttää ja täytyy osata hallita omaa rahankäyttöä. Onko ostanut korkeilla koroilla osamaksulla asioita, joka on täyttä typeryyttä tai onko valinnut, että maksaa isoa asuntolainaa pois hyvin pienillä tuloilla? Onko kummassakaan oikeasti järkeä? 

Ei mekään tässä rikkaita olla, mutta hyvin tullaan toimeen kun vaan katsoo mihin sitä rahaa pistää. Esimerkiksi aikanaan mietin, että auto olisi mukava ja helpottaisi monien asioiden suhteen, mutta silloin taloudellisesti siihen ei ollut varaa. Jos olisimme tinkineet vaikka ruuan laadusta monta vuotta sitten, niin tilanne olisi ollut toinen. Silloin oli parempi pärjätä ilman menopeliä ja tuli sitä niinkin toimeen. Eihän se aina mukavaa ollut, mutta niin oli vaan elettävä. Mutta se on täysin siitä kiinni, että minkä elämässä asettaa etusijalle ja mihin haluaa rahaa käyttää. 

Mites teillä menee, onko yhteiset rahat, elätkö puolison siivellä vai maksatteko kaiken puoliksi? 

Kolme alle kouluikäistä lasta, joilla on omat huoneet

Osa seuraajista on selkeästi pohtinut ja miettinyt, että miksi meidän lapsilla on kaikilla omat huoneet? Voin kertoa, että tähän asiaan on useita syitä ja tämä ratkaisu on meidän perheelle paras mahdollinen. Miksi jokaiselle lapselle ei tarjoaisi omaa huonetta ja tarvittaessa omaa rauhaa, jos siihen on mahdollisuus. 

Esikoisen sairauden takia hän ei voi jakaa huonetta sisaruksen kanssa
Aikaisemmin kun asuttiin samalla perhekoolla yli 20 neliötä pienemmässä asunnossa tytöt jakoivat huoneen keskenään. Silloin he nukkuivat kerrossängyssä, isompi alhaalla ja pienempi ylhäällä. Esikoisen vaikeahoitoinen epilepsia vaikutti huomattavan paljon myös pienemmän yöuniin. Pienempi heräili keskellä yötä usein siskoonsa ja uudelleen nukahtaminen oli haasteellista. Myös usein illalla nukahtaminen hänellä kesti pitkään ja aina myös oli tarkkana, että jos sisko saa kohtauksia. Ei ole pienen lapsen tehtävä huolehtia tuollaisista asioista. Edellämainitsemasta syystä on erityisen tärkeää, että tytöt nukkuvat eri huoneissa, eikä häiritse toistensa unia. 

5v tytön huone 

Minkä ikäisellä "pitäisi" olla oma huone?
Monesti vanhemmat pohtivat, että pitäisikö lapsella olla jo oma huone. Voisiko hän vielä nukkua samassa tilassa vanhempien kanssa, voisiko hän jakaa yhden sisaruksen tai jopa useamman kanssa huoneen. Tämä asia on sellainen johon ei ole olemassa minkäänlaista tiettyä kaavaa jonka mukaan täytyisi toimia. Jokainen lapsi on yksilö, jokainen perhe on erilainen ja jokaisella on myös erilaiset asunnot perhekokoon suhteutettuna. Niin moni asia vaikuttaa siihen, että voiko huoneen jakaa sisaruksen kanssa toimivalla tavalla. Toiset lapset tarvitsevat enemmän rauhaa ja toiset lapset tarvitsevat jatkuvasti aktiviteetteja ja härdelliä ympärilleen. Kouluikäisellä lapsella oman tilan tarve usein lisääntyy, mutta joskus jo 5v ikäinen voi tarvita omaa tilaa ja omaa rauhaa. Näin on meidän 5v tytön kohdalla. Hänelle on erityisen tärkeää päästä omaan huoneeseen puuhailemaan omia juttuja. Hänen mielestään on oikein mukavaa rakentaa palapelejä rauhassa tai leikkiä pitkään barbeilla ilman, että kukaan sotkee hänen leikkejään. Hän ei kestä jatkuvaa meteliä ja härdelliä ympärillä, vaan on enemmän sellainen rauhallinen, taiteellinen ja tarkka lapsi. 

2v pojan huone, joka on keskeneräinen. Kesällä mahdollisesti ajankohtaista tehdä pientä pintaremppaa. 

Loppuuko huoneet kesken vauvan syntymän jälkeen? 
Ihanteellisin tilanne tietenkin olisi, että sekä meillä vanhemmilla ja jokaisella lapsella olisi oma huone. Tarvittaessa jokainen voisi saada omaa rauhaa ja omille jutuille täysin oman tilansa. Yöunet saisivat kestää vapaa-päivinä just niin kauan kun kokee tarpeelliseksi ja muut voisivat puuhailla omissa huoneissa samalla kun yksi lapsista vielä nukkuu. Kuitenkaan meillä ei ole suunnitelmissa muuttaa tästä nykyisestä asunnosta pois aikoihin. Syksyllä syntyvä vauva tulee nukkumaan ensimmäisen vuoden tai pari perhepedissä, jonka jälkeen perheen pienimmät jakavat huoneen keskenään. Aika näyttää, että tullaanko kaipaamaan lisäneliöitä ja isompaa asuntoa mutta ainakaan tällä hetkellä se ei ole ajatuksissa.

Pian 7v täyttävän tytön huone 

Minkälaisia asumisratkaisuja teillä lukijoilla on ja minkä kokoisia perheitä? Onko monta lasta samassa huoneessa asumassa? 

Polikliininen synnytys

Haluaisin kokea polikliinisen synnytyksen tällä kerralla. Viimeksi se oli myös kirjattuna toiveisiini, mutta tuolloin pojan painon vuoksi jo...