Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahjaksi? Onko ihan ok toimia näin vai pitääkö lahjan ehdottomasti olla aina uusi kaupasta ostettu juttu?

Itse olen muutamasti antanut jotakin itselle ylimääräistä eteenpäin 

Muutaman kerran olen saanut jotakin turhaa lahjaksi ja olen tiedostanut, että se ei pääse käyttöön meillä. Väärän kokoiset villasukat, jokin krääsäkoru, sekalaisia astioita tai kosmetiikkaa, josta olen tarkka kun oma iho ei kestä mitä tahansa. Miksi olisin heittänyt rahanarvoista tavaraa hukkaan kun yhtä hyvin ne voi antaa eteenpäin jonkun toisen syntymäpäivänä tai jouluna? Tällöin saa annettua lahjan toiselle ilman, että omassa lompakossa näkyisi pieni tai isompikin lovi, eikä myöskään tarpeetonta tavaraa jää omiin nurkkiin käyttämättömänä pyörimään.

Olen myös itse aivan varmasti saanut vastaavanlaisia lahjoja, mutta entä sitten? Jos ei miellytä, niin sitten kiertoon vain. Toisen roska voi olla toisen aarre - näinhän se sanontakin menee.

Voiko lahjan ostaa kirpputorilta tai antaa jotakin itselle jo vanhaa ja käytettyä?

Tästäkin varmasti on monenlaisia mielipiteitä, että onko soveliasta antaa käytettyä tavaraa lahjaksi. Mutta miksi ei olisi? Käytetty lahja on ekologinen vaihtoehto ja säästää rahaa, mutta kaikissa tilanteissa se ei ole sopivaa. Kuka haluaisi vaikkapa häälahjaksi käytetyn rikkaimurin tai valmistujaislahjaksi viisi täysin erilaista kahvikuppia. Riippuu myös paljon lahjan saajasta ja juhlatilanteesta, että onko ok antaa käytettyä tavaraa hänelle. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena ja kalliina lahjaksi, mutta tilanteen mukaan pitää mennä.

Lasten lelut ovat monesti kalliita. Otetaan esimerkiksi vaikka duplot ja Brion junarata. Edellämainitut lelut myydään kirpputorilla ripeästi eteenpäin ja vielä ihan hyvällä hinnalla. Uutena Duplot ja junaradan erilaiset osat/paketit ovat melko kalliita ja muistan yhtenä vuotena joulun alla käyttäneeni useamman satasen lasten leluihin. Nykyään en tekisi niin, vaan ensimmäisenä katsoisin löytyykö käytettynä siistikuntoisia. Etenkään pienet lapset eivät tiedä, että onko hyväkuntoinen duplopalikka jonkun toisen vanha vai ihan vain hänelle ostettu.

Lisäksi on tietenkin se toinen ääripää. Joistakin lasten vanhoista leluista maksetaan ihan älyttömiä summia sillä ne ovat vielä nykypäivänäkin haluttuja, eikä uusia samanlaisia löydy edes kaupasta. Jotkut kirppismyyjät jopa kasvattavat ihan kiitettävästi tilin saldoa kyseisillä leluilla.

Mitä ei sovi ostaa käytettynä tai antaa omasta kaapista?

On kuitenkin paljon tuotteita, joita ei voi antaa käytettynä eteenpäin. Ostitko kuukausi takaperin itsellesi ripsivärin eikä se ollutkaan mieluinen. Käytettyä kosmetiikkaa ei voi antaa toiselle lahjaksi, kuten ei käytettyjä alushousujakaan. Tai ehkä joku pervo voisi olla täysin tyytyväinen saadessaan käytetyt alushousut, mistä sen tietää kun on niin monenlaisia ihmisiä olemassa.

Mielestäni muutenkaan mitään käytettyjä vaatteita ei sovi antaa lahjaksi, ellei tiedä lahjan saajalle sen olevan ihan okei ja vaate on oikeasti todella hyväkuntoinen. Eli siis pikainen yhteenveto: käytetty/kierrätetty lahja voi olla ihan okei, riippuen tilanteesta ja lahjan sisällöstä. 

Kyllästynyt loppuraskauteen? Näillä keinoilla saat synnytyksen käyntiin!

Raskauden viimeiset viikot ovat meneillään ja vauva lasketaan jo täysiaikaiseksi. Vielä on hetki kuitenkin laskettuun aikaan ja saa nähdä mikä päivä hän haluaa lopulta lämpimästä yksiöstään poistua. Kiire ei ole, mutta pakko myöntää: kyllä meidän koko perhe jo hieman malttamattomana odottaa. Toivottavasti kuitenkin hän syntyisi tämän kuun puolella, eikä vasta lokakuussa.

Aina puhutaan vain kolmen ässän keinosta ja monesti loppuraskauden tuomiin haasteisiin ärsyyntyneille sanotaankin, että nyt vain ne kolme ässää käyttöön. Varmaan jokainen tietääkin mitkä ne ovat, mutta mikäli ei niin tässä tulee: siivous, sauna ja seksi. Mutta millä muilla keinoilla pystyy vaikuttamaan siihen, että pääsisi synnyttämään ja mitkä keinot mahdollisesti auttavat synnytyksen etenemistä?

Seksihän ei pelkästään ole ratkaiseva tekijä. Yhdyntä itsestään ei saa synnytystä käynnistymään, mutta miehien spermassa on prostaglandiini-nimistä hormonia, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Lisäksi tietenkin naiset tuottavat nautintoa saadessaan oksitosiini-hormonia, joka vaikuttaa kohdun supisteluun. Erityisesti orgasmin aikana keho tuottaa tuota hormonia runsaasti. Oletko jo kuullut, että vibraattorin käyttäminen synnytyksissä on kuulemma lisääntynyt? Kuulostaa erikoiselta ajatukselta, mutta ilmeisesti tällöin synnytys usein etenee reippaampaa tahtia. 

Tiesitkö, että keho tuottaa oksitosiinia myös silloin jos käyt vaikkapa hieronnassa? On olemassa erityisesti raskaana oleville tarkoitettuja hierontoja, joista voi olla hyötyä synnytyksen käynnistymiseen. Lisäksi on tarjolla muun muassa vyöhyketerapeuttista hierontaa, jossa käsitellään kehon heijastepisteitä ja sitä kautta kypsytetään naisen kehoa synnytystä varten. Jos ei rakastelu kumppanin kanssa napostele, niin sitten voi mennä hierontaan. Toki voihan sitä molempiakin keinoja kokeilla vaikka useampaankin kertaan. Olisiko edes parempaa ajanvietettä?

Siivoamistakin on monenlaista. Jos laitat tiskit koneeseen tai pyyhit keittiön pöydän, niin tuskin saat synnytystä sillä keinolla alkamaan. Monesti siivoaminen kuitenkin on jonkinlaista fyysistä toimintaa. Saatat kyykkäillä, konttailla lattioilla tai kävellä edes-takas ympäri asuntoa. Nämä kaikki toiminnat saattavat edistää vauvan hakeutumista optimaaliseen asentoon kohdussa ja edistää synnytystä. Ei kuitenkaan kannata raivosiivota useampaa päivää putkeen vaikka supistuksia siivous aiheuttaisikin. Myös kaikenlainen muu liikunta edistää. Lähde vaikka reippaalle kävelylle tai tee kyykkyjä kotona. Muista kuitenkin, että tarvitset voimia myös tulevaa synnytystä varten joten älä tuhlaa kaikkea energiaa urheilusuorituksiin. Säästä voimia myös synnytystä varten! 

Sanotaan myös vadelmanlehtiteen auttavan synnytykseen ja sen kulkuun. Tässä kuitenkin on myös tärkeetä muistaa, että vadelmanlehtiteetä on monenlaista. Teen uskotaan vahvistavan kohtua ja supistuksia, mutta myös vaikuttavan synnytyksestä palautumiseen. Tämä ei siis itsessään vaikuta synnytyksen käynnistymiseen vaikka jotkut niin uskovatkin. Clipperin vadelmalehtiteessä on 50% hibiskusta mikä monesti voi vaikeuttaa verenvuodon hyytymisongelmia eli sitä ei suositella. Jos kuitenkin juot vadelmanlehtiteetä niin osta vaikka pelkkiä vadelmanlehtiä mitä haudutat tai varmista, että nauttimasi tee ei sisällä hibiskusta.

Todellisuudessahan synnytys käynnistyy silloin kun sitä vähiten odotat. Jos olet suunnitellut jotakin tärkeää menoa loppuviikoille, niin varmasti juuri silloin synnäri kutsuu. Näin kävi meidän toisen lapsen kohdalla ja suunniteltu ravintolareissu vaihtuikin synnytyssairaalaksi. Mahdollisimman rennosti vain, ei vielä yksikään vauva ole ikuisesti kohtuun jäänyt.

Miksi en ottanut mieheni sukunimeä?

Vihdoin ja viimein avioliiton myötä meidän koko perheellä on yhteinen sukunimi. Ulko-ovessa lukee vain yksi nimi, kun vihdoin huoltomies sai poistettua ylimääräisen nimen ovesta. Osa pidempään meitä seuranneista tietääkin, niin meidän lapsillakin on alusta asti ollut minun sukunimeni. Monesti lapsille annetaan isän sukunimi, vaikka vanhemmat eivät olisi naimisissa ja naimisiinmennessä useimmiten nainen ottaa miehen sukunimen, mutta me emme toimineet perinteisesti. 

Itselleni sukujuuret on tärkeät

Olen jo suhteen alkuaikoina sanonut miehelleni, että jos jonakin päivänä tulemme menemään naimisiin niin en halua vaihtaa sukunimeäni. Olen itse sitä mieltä, että sukunimellä olevat juuret ovat tärkeitä ja haluan itse jatkaa juuri tästä sukuhaarasta nimen kulkemista eteenpäin. Isäni sisko aikoinaan vaihtoi naimisiinmenon yhteydessä sukunimensä, eikä isälläni ole muita sisaruksia tai lapsia joten koen, että on minun tehtävä jatkaa nimen kulkemista eteenpäin. Toki omat lapset tulevat sitten aikanaan itse päättämään, että ottavatko puolison sukunimen vai jatkuuko nimi edelleen heidän lasten kautta eteenpäin.

Mies otti minun sukunimen

Olen iloinen siitä, että mies halusi vaihtaa sukunimensä naimisiinmenon myötä. Hän tietää kuinka tärkeitä nämä nimiasiat ovat minulle ja aikanaan ei ole tarvinnut lastenkaan kohdalla taistella sukunimen valinnasta. Monesti lapsille annetaan isän sukunimi, vaikka vanhemmat eivät olisi naimisissa mutta ei meillä. 

Joku voisi ajatella, että miten ihmeessä sain hänet suostumaan nimen vaihtamiseen. En kuitenkaan painostanut häntä sukunimiasiassa vaan hän itse sanoi, että voi vaihtaa nimensä sillä tietää paljonko asia merkitsee minulle ja onhan se myös kivempi, että koko perheellä on yhteinen nimi. Joskus aikaisemmin olin kuitenkin sivulauseessa sanonut, että entä jos ottaisi saman sukunimen kun lapsilla ja minulla. Selkeästi hän oli jäänyt pohtimaan asiaa ja lopulta tehnyt päätöksen.

Naimisiinmennessä nimenvaihto on lähes ilmaista

Avioliiton yhteydessä sukunimen vaihtaminen ei maksa lähes mitään. Jos nimen haluaisi vaihtaa ihan vain huvikseen, niin tällöin se maksaisi. Toki esimerkiksi uudet viralliset henkilötodistukset ja pankkikorttien uusiminen kustantaa aina jokusen euron. Meillä miehen täytyi uusia oikeastaan vain passi, ajokortti ja pankkikortti, sekä täytyi itse ilmoittaa muutamaan paikkaan nimenmuutoksesta. Näistä edellämainituista passi olisi täytynyt muutenkin jossain vaiheessa uusia, sillä edellinen ei ollut enää voimassa. Loppujenlopuksi siis aika simppeliä, eikä ollenkaan iso homma.

Miksi isot kirkkohäät vaihtuivat pienimuotoiseen maistraattivihkimiseen?

Olin pikkutytöstä asti haaveillut isoista prinsessahäistä. Hulppea kartano, hyvä hääbändi, monen eri ruokalajin menu, monikerroksinen hääkakku, koko iso suku koolla, perinteiset hääleikit ja muutkin perinteet. Mutta miten ihmeessä tuo vuosikausien haaveilu muuttuikin pienimuotoiseksi maistraattivihkimiseksi? 

Kaikki perinteet jätettiin välistä

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä - sanonta on vanha perinne josta monet haluavat pitää ehdottomasti kiinni vielä nykypäivänäkin. Jos olisimme pitäneet isot perinteiset hääjuhlat niin itse olisin myös pitänyt tästä kiinni. Kuitenkaan minun vaatetuksesta tai asusteista ei löytynyt mitään sinistä, eikä myöskään mitään lainattua. Uutta ja vanhaa kylläkin. 

Me emme myöskään viettäneet vihkimistä edeltävää yötä eri paikoissa, vaan nukuimme yhteisessä kodissa ja vieläpä samassa sängyssä. Aamu vietettiin yhdessä, lähetettiin esikoinen kouluun, eskarilainen eskariin ja pienin kummitädilleen. Mies näki minun vaatteet etukäteen kun laittauduin kotona ja ajoimme yhdessä Helsinkiin. Matkan varrelta napattiin vielä isäni ja hänen naisystävänsä meidän kyytiin. Eikä unohdeta sitä faktaa, että kummallakaan ei tosiaan ollut minkäänlaisia hölmöily polttareita strippareineen. Eli kaikki meni täysin toisella tavalla verrattuna perinteisiin kaavoihin. 

Isot häät, kallis hintalappu.

Monta vuotta mietittiin naimisiinmenoa mutta sanoin usein miehelle, että ei meillä ole taloudellisesti mahdollisuutta pitää lähivuosina sellaisia häitä mitä haavekuvissa. Tai olisi ehkä ollutkin, jos muuten oltaisiin pihistelty kaikesta mahdollisesta. Lopulta tulin järkiini ja tajusin, että ei ole yhtään mitään järkeä käyttää yhteen päivään kymmeniä tuhansia euroja pitopalveluineen ja bändeineen, sillä ihan yhtä hyvin voi mennä naimisiin pienimuotoisemminkin. Oli sitten isot tai pienet häät, niin pääasiahan siinä on se avioliitto joka solmitaan kahden ihmisen välille.

Pienissä häissäkin voi olla tismalleen kaikki sama kun isoissakin, paitsi vierasmäärä. Voi olla valkoinen hääpuku, illallistarjoilu ja kaikki muukin mikä itselle tuntuu tärkeältä. Jos emme olisi menneet salaa naimisiin, niin tällöin olisimme lopulta varmasti pitäneet pienimuotoiset hääjuhlat lähimmille ihmisille. Ei kavereita, vaan pelkästään sukulaisia.

Tulevana viikonloppuna pienet kakkukahvit

Halusimme kuitenkin pyytää muutamia ihmisiä käymään kylässä meidän tuoreen avioliiton kunniaksi. Lähetin vain jokusen kutsun tyylikkäästi tekstiviestillä tai Whatsapilla ja tulevana viikonloppuna sunnuntaina kahvitellaan sitten. Koronan takia kuitenkin pidetään vierasmäärä todella minimissä ja toivotaan, että kaikki kutsutut olisivat kunnossa ja pääsisivät paikalle. Muutamat läheiset ovatkin jo muistaneet meitä lähettämällä postissa kortin tai tuomalla jopa henkilökohtaisesti. Tämä oli kuitenkin meille juuri sopiva tapa toimia ja välttyä kaikelta ylimääräiseltä.

Sukunimiasioista moni onkin kysellyt minulta. Miksi en ottanut mieheni sukunimeä? Ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen lähiaikoina!