Kaksi vuorokautta avioliitossa ja sitten ryöstettiin pankki!

Kaupallinen yhteistyö: aMazed Games

Torstaina astuttiin avioliittoon ja perjantaina herättiin ensimmäistä kertaa aviopuolisoina toistemme vierestä. Aamulla kumpikaan ei saanut sellaista huomenlahjaa, joka monesti kuuluu perinteisiin. Eikä me arkena päästy viettämään hääyötä kahdestaan hotelliin tai päästä ollenkaan lähtemään häämatkalle, mutta onneksi sitä voi keksiä monenlaisia muitakin kahdenkeskisiä asioita. Kuitenkin nyt viikonloppuna pääsimme viettämään sellaisen hieman viiveellä olevan hääyön ihan kahdestaan, josta kyllä nautimme molemmat todella paljon. Hyvää ruokaa, yhteistä tekemistä, hotelliyö ja rentoutumista.

Olin etukäteen suunnitellut meille kahdelle ohjelmaa, joka tuli kivana yllärinä aviomiehelleni kun kerroin mitä olisi suunnitelmissa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä jo perjantaina pakohuoneeseen, mutta koska kaikki lapset eivät olleet päiväkoti-/koulukuntoisia niin jouduimme siirtämään aikaa päivällä eteenpäin. Lauantaina lapset olivat parissa eri paikassa hoidossa, joten lähdimme miehen kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä ensin syömään ja sen jälkeen kokeilemaan ihan kahdestaan, että selviämmekö pakohuonepelistä yhteistuumin ollenkaan ajoissa ulos. Olen itse yhden kerran aikaisemmin pelannut pakohuonepeliä reilu kolme vuotta sitten silloisten Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa, mutta tällä kertaa oli hyvin erilainen kokemus!

Pelkäsin hetken, että joutuuko tuore avioliitto heti koetukselle sillä aivonystyröitä piti hieman herätellä. Olin valinnut meille Amazed gamesin huonevalikoimasta Mad Moneyn, eli pääsimme leikkimään rikollisia ja ryöstämään pankkia. Huone oli vaikeudeltaan 4/5 ja siellä oli paljon monenlaista tehtävää, selvitettävää ja ratkottavaa. Muutamia hankalia kohtiakin tuli joista ei meinattu päästä eteenpäin, mutta vihjeiden avulla niistäkin selvittiin eteenpäin.

Peliin oli varattu aikaa 60min ja pikkusen alkoi kyllä loppuvaiheessa kuumottelemaan, että pääsemmekö ulos ajoissa vai jäädänkö ryöstöstä kiinni. Lopulta kuitenkin kerkesimme ulos huoneesta juuri ja juuri ajoissa, 14 sekuntia jopa jäi aikaa! Pakko sanoa, että ihan huikeen hauska kokemus näin pariskuntana ja mikä onnistumisen tunne tuli, kun lopulta pääsimme ulos ajoissa.

Amazed Games on kotimainen escape room yritys, jolla on kaksi toimipistettä. Molemmat näistä sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa. Toinen Erottajalla ja toinen Kampin alueella. Pelejä voi käydä pelailemassa monenlaisilla porukoilla. Hauskaa tekemistä esimerkiksi polttareihin, synttäreille tai kavereiden kanssa yhteiseen aikaan. 

Me aloimme heti pohtimaan, että olisipa hauskaa käydä joidenkin kavereiden kanssa sellaisessa K-18 horror-pakohuoneessa, jossa olisi myös näyttelijä. Ehkä se on meidän seuravaa pakohuonekokemus sitten jossain vaiheessa kun saadaan taas järjestettyä yhteistä aikaa. Meillä oli superkivaa!

Me mentiin salaa naimisiin!

Meillä on ollut pieni salaisuus jonkin aikaa. Heinäkuussa yhtenä iltana laitoimme miehen kanssa avioliiton esteiden tutkintapyynnön vetämään ja jäimme odottelemaan, että paperi saapuisi postin matkassa kotiin. Heti samana iltana kun virallinen paperi oli kädessä selasimme netistä vapaita päiviä, että milloin meidät voitaisiin vihkiä. Kuitenkin vasta muutama päivä myöhemmin varattiin sopiva päivä ja kellonaika. Ollaanhan me oltu jo lähes kahdeksan vuotta kihloissa, joten olihan sitä nyt viimeinkin aika mennä naimisiin. Ollaan vaan jostain syystä aina lykätty asiaa, palattu puhumaan asiasta ja sitten taas jätetty asia sivuun. Nyt ei tarvitse enää miettiä sopivaa päivämäärää, juhlabudjettia, järjestelyjä ja kaikkea muuta mahdollista. 

Pienimuotoinen vihkitilaisuus

Itse vihkiminen tapahtui maistraatissa tänään aamupäivällä. Esikoinen oli koulussa, eskarilainen eskarissa ja vielä puolikuntoinen taapero kummitädillään hoidossa. Vihkikaava oli todella lyhyt ja kesti valehtelematta vain muutaman minuutin. Molemmat sanoimme "tahdon", jonka jälkeen meidät todettiin aviopariksi. Itseäni jotenkin jännitti jo tämäkin, niin kuinkahan jännäkakka olis ollut housussa jos olisimme pitäneet isot hääjuhlat.

 Oikeastaan lähes kukaan läheisistäni ei tiennyt etukäteen, että menemme naimisiin. Itse olin sanonut vain muutamalle ihmiselle, joista kaksi tuli todistajiksi. En tosin tiedä kuinka monelle mies ehti malttamattomana kertoa.

Nuorempana haaveilin aina isoista prinsessahäistä, mutta lopulta päädyimme tälläiseen pienimuotoiseen vaihtoehtoon ja menimme salaa ihmisiltä naimisiin. Ei ollut isoa hääjuhlaa eikä sellaista koronan takia olisi muutenkaan voinut lähiaikoina pitää, mutta pidämme läheisille vielä pienimuotoiset kakkukahvit piakkoin.

Lapsille olimme kertoneet hieman etukäteen, että äiti ja isi menee naimisiin jonka jälkeen meillä kaikilla on sama sukunimi. Ei tarvinnut stressata kaikesta mahdollisesta isoihin juhliin liittyvästä ja saatiin hoitaa asiat ihan omaan tahtiin meille sopivalla tavalla.

Salassapito oli vähän vaikeata

Myönnetään että useampaan kertaan meinasin lipsauttaa monelle eri ihmiselle tästä meidän suunnitelmasta. Minun olisi tehnyt mieli kertoa monille jo etukäteen mutta toisaalta halusin, että asia tulee yllätyksenä mahdollisimman monelle. Toivottavasti kukaan läheisistä ei loukkaantunut siitä, että emme kertoneet etukäteen näin isosta asiasta.

Lisäksi oli esimerkiksi pieniä haasteita etsiä itselleni valkoista mekkoa pikkusiskoni kanssa monta tuntia kaupoista niin, että en paljasta syytä. "Haluan semmoisen kivan valkoisen mekon jota voi pitää raskaana ja sit viel raskauden jälkeenkin". En halunnut ostaa sellaista kertakäyttömekkoa mitä häämekot ovat. Ei kukaan käytä sellaista enää häiden jälkeen ja lisäksi ne ovat melko kalliita. Vuokraaminen on järkevää, mutta rehellisesti sanottuna halusin itse pihistellä tässä asiassa ja minulle riitti oikein hyvin valkoinen mekko joka oli mukava päällä. 

Pakko sanoa, että vielä alkuviikosta meinas iskeä hikikarpalot otsalle tuskaillessa miten kaikki mahtaa onnistua. Pelkäsin, että joudumme siirtämään päivää johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen kipeän lapsen takia tai, että itse sairastun. Onneksi asiat järjestyivät ja saimme lapsenvahdin taaperolle. Meidät saatiin vihittyä, saimme hääkuvat ja pääsimme häälounaalle. 

Vaunuja on monenlaisia, mutta mitkä ominaisuudet oikeasti ovat tärkeitä?

Monissa vauvaryhmissä on taas ollut kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia keskusteluja aiheesta: vaunut. Minkälaiset ovat hyvät? Mitä ominaisuuksia kannattaisi oikeasti olla? Onko parempi olla isot katujyrät, jotka kulkee pellolla ja hangessa vai onko parempi olla pienikokoiset vaunut, jotka menee helposti takakonttiin. Voisiko näistä löytyä jokin toimiva välimuoto? Tarvitseeko olla kääntyvät etupyörät vai ei ja onko tärkeätä saada lapsen kasvot kumpaan suuntaan tahansa? Ilmakumirenkaat vai umpikumpi? Monenlaisia kysymyksiä!

Näin neljännen lapsen kohdalla sitä osaa jo miettiä, että mitkä ominaisuudet vaunuissa ovat oikeasti tärkeimpiä ja joista ei voi luopua. Aikanaan esikoista odottaessa vaunuvalinta meni niin pahasti pieleen, että jo siitäkin tuli opittua hyvin paljon. Toki olihan niissä silloin edes heittoaisa, joka oli omasta mielestäni hyödyllinen ominaisuus. Jos olisin esikoista odottaessa perehtynyt vaunuihin olisin ostanut jotkut aivan toisenlaiset. Kuitenkin tuolloin opiskelijan tuloilla ei ostettu kun yhdet halvimmista. Lisäksi jos suunnitelmissa olisi ollut tuolloin jo toinen lapsi pienellä ikäerolla niin ehdottomasti olisi kannattanut panostaa sellaisiin yhdistelmävaunuihin, jotka olisi saanut muokattua kahdelle. Nykypäivänä niitäkin löytyy useammaltakin eri merkiltä. 

Britax, Bugaboo, Stokke, Emmaljunga, Ora, Bumbleride..

Meidän taloudessa on ollut useammat eri merkkiset vaunut tai rattaat. Aikanaan ne ensimmäiset olivat Oran yhdistelmävaunut ja jos mukaan laskuihin ei oteta Emman matkarattaita, niin vaunuista ne olivat painavimmat ja raskaimmat työntää. Silti vaikka kyydissä oli kevyt ja pienikokoinen lapsi. Osa meidän kärryistä on ollut oikeasti hyviä ja osa hieman hutihankintoja, jotka ovat joutaneet kiertoon hyvinkin äkkiä. Toisille jotkut ominaisuudet ovat tärkeämpiä ja toisille taas ei ole niin väliä, kunhan on pyörät alla ja liikkuu eteenpäin. Mutta mitkä ovat ne tärkeät jutut mun mielestä? 

Rattaiden/vaunujen tulee mahtua helposti autoon

Meillä on ollut reilu vuoden verran melko pienikokoinen auto käytössämme. Takakonttiin mahtui juuri ja juuri meillä käytössä olleet Stokken rattaat ja vähän jotain muuta tavaraa. Ei tullut kuuloonkaan lähteä autolla kauppaostoksille niin, että takakontissa olisi ollut rattaat tai muuta tavaraa. Ei mennyt kun parisen viikkoa auton hankinnasta, että ajoimme lastentarvikeliikkeen pihaan ja käytiin ostamassa matkarattaat. Mukaamme tarttui todella pienikokoiset Bugaboo Antit, joihin on saatavilla jos jonkinmoista lisävarustetta sadesuojasta aina mukitelineeseen asti. Melko helpot laittaa kasaan ja istuimen saa kumpaan suuntaan haluaa. Ketterät ja kevyet työntää asfaltilla ja kauppakeskuksessa. Kuitenkaan Porvoon vanhan kaupungin mukulakivillä niillä ei kovin nätisti liikuta eteenpäin. Hyvänä bonuksena painoraja on isompi kun monissa muissa rattaissa. Bugaboon matkarattaat ovat kevyet nostella ja mahtuvat helposti vaikka vaatekaappiin silloin kun niitä ei tarvitse. Meillä on ollut alkuvuodesta asti omat vain kaapissa säilytyksessä ja odottamassa seuraavaa käyttäjää. 

Vastasyntyneen kaukalo täytyy ehdottomasti saada kiinni vaunujen runkoon!

Yksi tärkeimmistä kriteereistä nyt tulevan vauvan vaunuja hankkiessa oli se, että turvakaukalon saa helposti ja vaivattomasti kiinni runkoon. Mikään ei ole hankalampaa kun kantaa paikasta toiseen 4-5kg kaukaloa, jossa on vielä lisäksi useamman kilon kokoinen vauva. Päädyimme siis ostamaan Britax GO big 2 - yhdistelmävaunut. Meillä oli melko samanlainen yhdistelmä 2,5v pojan vauva-aikana käytössä, vaikka tuolloin ei vielä omaa autoa ollutkaan. Kävimme kuitenkin tuolloin reissussa Pohjois-Karjalassa ja muutenkin oli kätevä saada aina kaukalo vaunujen runkoon kiinni. Nyt tosin vaunuista meillä on uudempi malli ja kaukalosta myös. On helppoa kun voi vain ajaa kauppakeskuksen parkkihalliin, napata rattaiden rungon takakontista, nostaa kaukalon autosta ja naksauttaa kiinni. Kevyttä ja helppoa liikkumista. Toki vaihtoehtona voisi olla myös siirtää vauva kaukalosta vaunuihin nukkumaan, mutta itse koen ainakin äärimmäisen hankalana vaihtoehtona herätellä pientä tuhisijaa täysin turhan takia. Kaikki vauvat ei myöskään nukahda helposti uudelleen, joten siltäkin kannalta ajateltuna tämä meidän ratkaisu on kätevä. 

Ilmakumirenkaat ei sovi meille

Meillä on ollut parit eri vaunut, joissa on ollut ilmakumirenkaat. Voin sanoa näin omalla kokemuksella, että ei oo mikään maailman paras keksintö. Ei oo ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun on pitänyt lähteä johonkin ja heti pihalle päästyä olen huomannut, että hitto kun renkaisiin täytyy pumpata lisää ilmaa. Lähtö viivästyy ja jatkuvasti saa olla pumppailemassa. Olen ihan yllättynyt siitä, että kuinka huonosti ilmakumirenkaissa pysyy ilma. Meillä nuo ilmakumirenkailla varustetut vaunut ovat tulleet uusina, niin voin vain kuvitella hieman vanhempien renkaiden kohtalon, jos on hankkinut käytetyt vaunut.

Lumessa ja hiekkatiellä täytyy päästä eteenpäin

Hillittömässä lumihangessa ei kulje yhdetkään vaunut eteenpäin, mutta pienessä hangessa tietyistä ominaisuuksista on hyötyä. Ajatellaanpa vaikka, että etupyörät ovat minikokoiset ja takapyörät isot. Tällöin on aivan toivotonta päästä eteenpäin lumihangessa, jolloin ainoa vaihtoehto on vetää vaunuja perässä. Renkaiden koko on tässä suhteessa melko ratkaiseva asia.

 Lukittavat eturenkaat on myös aika hyvä ominaisuus talvisäällä. Muulloin sen sijaan kääntyvät etupyörät ovat aivan täydellinen keksintö, joka tekee vaunujen työntämisestä huomattavasti helpompaa ja kevyempää. Meidän taaperolla aikaisemmin käytössä olleissa Emmaljungan rattaissa ei ole kääntyviä etupyöriä, mutta muuten ne kulkevat nätisti säällä kuin säällä eteenpäin. Lisäksi meillä on aikaisemmin ollut myös yhdet toiset vastaavanlaiset Emmaljungan Scooterit, jotka todistetusti kestää reilusti isompaakin lasta tai jopa kahta samaan aikaan. Niiden kohdalla painoraja ei kerro mitään, kun taas esimerkiksi Stokken rattaisiin en olisi edes uskaltanut laittaa painorajan ylittävää lasta. 

Tilava tavarakori?

Jos ei omista autoa tai muuten vain liikkuu paljon vaunuilla, voi iso tavarakori olla melko tärkeä ominaisuus. Kyytiin voi olla kiva saada pienet kauppaostokset, sisältäen vessapaperit ja vaipat. Harvoissa vaunuissa on oikeasti hyvin tilaa tavaroille, mutta esimerkiksi näissä meidän Britaxeissa on aika hyvänkokoinen tavarakori, johon mahtuu enemmänkin tavaraa tarvittaessa. Vaikka harvemmin nykyään roudaan tavaroita vaunuilla, sillä autolla on paljon helpompaa käydä kaupassa ja muutenkin helpompi liikkua kaikki hiemankin pidemmät matkat. 

Työntöaisan säätö?

Oletko hyvinkin eri pituinen puolisosi kanssa? Jos vastaus on kyllä - on tärkeätä huomioida se vaunuja ostaessa. Pystyvätkö molemmat vanhemmat työntämään vaunuja mukavasti ilman kyyristelyä? Onneksi lastentarvikeliikkeisiin voi aina mennä koeajamaan vaunuja ja tutustumaan niiden ominaisuuksiin, eikä ostopäätöstäkään tarvitse heti tehdä. Aina voi ensin fiilistellä ja halutessaan etsiä hyväkuntoiset samanlaiset vaikka tori.fi palvelusta. 

Aina kannattaa pohtia, että mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitkä ominaisuudet ovat kaikista tärkeimpiä. Niiden pohjalta on helppo alkaa käymään läpi, että mikä voisi olla juuri omaan elämäntilanteeseen paras vaunuvalinta. Aina hyvät ominaisuudet eivät tarkoita myöskään kalleinta hintalappua. Tietyt merkit maksavat enemmän kun toiset. Löytyykö ehkä vielä vanhempaa mallia myynnistä uutena, eikä sitä uusinta uutta? Onneksi vaunuviidakosta löytyy aina valinnanvaraa ja aina voi vaihtaa vaunuista toisiin, mikäli jokin asia ei miellytä. 

Meidän lapsille on tehty paljon ihania uniikkeja asioita!

Olen useamman vuoden ajan ostanut aina mieluisia kankaita useammaltakin eri valmistajalta. Ehdottomasti omia lemppareita ovat olleet Vimman lettikangas, Metsolan eläimet ja uusimpana suosikkina Marimekon Unikko. Olen myös ostanut 2019 tammikuista odottaessani yhdet Mini Rodinin lakanat ihan vain siksi, että niistä pystyi tekemään makuupussin ja vaunuverhon. Ne oli aikanaan ihan pakko saada tietystä kankaasta ja kyseiset tuotteet pääsevät nyt meidän tulevalla vauvalla myös käyttöön!

Itse en osaa ommella ompelukoneella, en osaa käyttää saumuria, en osaa virkata, enkä osaa oikeasti yhtään mitää käsitöitä. Olen joskus peruskoulun ala-/yläasteen vaihteessa tehnyt yhdet collegehousut koulussa valmiiksi asti ja silloin tarvitsin todella reilusti opettajan apua, eikä minulla ollut minkäänlaista käsitystä hommasta. Saman vuoden toinen käsityöjuttu jäi aivan puolitiehen, sillä hommat eteni todella hitaasti. 

Joskus kaupasta ei vain löydy mieluisia asioita ja on onni, että lähipiiristä löytyy ompelutaidon osaava ihminen. Itselläni iski jälleen kerran vaikea tilanne, sillä kaukalopussi oli pakko saada vauvalle. Netistä ei löytynyt ainoatakaan vaihtoehtoa, joka olisi miellyttänyt riittävästi omaa silmää. Ehkä olen vain liian valikoiva? Ei tarvinnut kun laittaa viestiä, että onnistuisiko tälläinen, ostaa sopiva kangas, jonka jälkeen sain jäädä odottelemaan työn valmistumista. Viikonloppuna sain vihdoin vauvan kaukalopussin, joka on siis aivan täydellinen! 

Toki vaihtoehtona myös olisi näin osaamattomana tukea suomalaisia ompelijoita joita on lukemattomia määriä, mutta ikinä ei voi tietää osuuko kohdalle oikeasti ammattitaitoinen tai onko työnjälki aivan kammottavaa. Näistäkin kun on saanut valitettavasti lukea monenlaisia tarinoita. Kannattaa siis perehtyä hieman ennen kuin tekee tilauksen, että on varmasti osaava ihminen ja asiat sujuvat ongelmitta, eikä rahat mene hukkaan. 

Jokainen meidän lapsista on saanut uudet, omat mummin tekemät villavaatteet. On ollut kettuvillapaitaa, pätkishaalaria ja pipoa jossa lukee muru. Kaikkien lasten villavaatteet ovat myös jemmassa, sillä eihän niistä voi luopua. Ihania muistoja jokaisen vauva-ajoilta. 

Lisäksi meidän lapsilla on ollut monenlaisia erilaisia sisävaatteita, uniikkeja kappaleita, jollaisia ei tule vastaan samanlaisia kaduilla kävellessä. On ollut jumppiksia, paitoja, housuja, bodyja, legsuja ja mekkoja. Osa on ollut ihan ehdottomasti lemppareita joita olen säästänyt kun on jäänyt pieneksi. Osan olen myynyt eteenpäin jos olen tiennyt, että se ei pääsisi meillä enää käyttöön. Osa on jemmassa ihan vaan sen takia, että en raaski luopua niistä. Yhdet mun omista lemppareista on nämä kuvassa näkyvät tummapohjaiset lammaskuosiset vaatteet. Aikanaan kun tytöt olivat pieniä niin jumpsuit oli esikoisella ja housut vauvalla. Jumpsuit on ollut jokaisella meidän lapsella käytössä ja tulee olemaan myös tulevalla vauvalla sitten kun on sopiva. 

Usean vuoden ajan äitini teki kunnon prinsessa juhlamekot meidän esikoiselle. Useampiin syntymäpäiväjuhliin tehdyt mekot löytyvät kaapista edelleen ja jokainen niistä on ollut useammin kuin kerran käytössä. Esikoisen jälkeen ne päätyivät toiselle lapselle käyttöön ja sen jälkeen ovat olleet kaapissa jemmassa. Ihania, mutta valitettavasti jo pieniä! Ei niistä silti voi luopua. 

Jos vain itse osaa, lähipiirissä on joku tai on mahdollisuus tukea kotimaisia ompelijoita, niin voin vahvasti suositella hankkimaan juuri sellaisia tuotteita mitä itse haluaa. Etenkin kun aina kaupasta ei edes löydy juuri sellaisia asioita mitä haluaisi. Kankaita on mielettömän paljon ihania ja niistä pystyy loihtimaan monenlaisia kauniita asioita. 

Ekaluokkalainen ei päässytkään ensimmäisenä päivänä kouluun

Voi että kun harmittaa! Kaikki oli suunniteltu, reppu oli pakattu ja koulukuljetuksen piti tulla hakemaan aamulla 8.44 esikoinen kouluun. Kuitenkin tuli yllättävä käännekohta ja ensimmäinen koulupäivä ekaluokkalaisena jäikin nyt väliin. 

Aamulla herättelimme tyttöä

Olimme varautuneet siihen, että heräämme riittävän ajoissa ennen kun hänet tullaan hakemaan. Ajatuksena oli, että ehdimme rauhassa syödä aamupalan, antaa aamulääkkeet ja käydä hieman läpi päivän kulkua. Kuitenkin sängystä nousi väsynyt ja kipeä lapsi. Meidän 2v on ollut tämän viikon kotona, sillä nappasi päiväkodista heti ensimmäisellä viikolla jonkun nuhapöpön. Nyt se samainen nuha tarttui myös esikoiselle ja koulun aloittaminen ajallaan ei onnistunutkaan. 

Toivottavasti hän tervehtyy pian

Lapsen ensimmäisen koulupäivän piti olla sekä meille vanhemmille, että lapselle ikimuistoinen ja positiivinen juttu. Nyt on pakko sanoa, että ei tämä ihan hetkessä unohdu vaikka positiivinen asia ei ollutkaan. Toivottavasti hän paranee pian ja pääsisi sitten ensiviikolla heti maanantaina tutustumaan uusiin luokkakavereihin, opettajaan ja avustajiin. Toivottavasti hänet otetaan hyvin mukaan porukkaan, vaikka pystyykin aloittamaan koulun vasta myöhemmin kun muut. 

Nyt ei auta kun sairastaa nuha pois ja sen jälkeen sitten terveenä puhtia täynnä uusiin haasteisiin!

Ensimmäinen koulupäivä vammaisopetuksessa - mitä kaikkea pakattiin reppuun?

Hurjaa, että huomenna on se päivä kun esikoinen aloittaa koulutaipaleensa. Pääsimme poikkeuksellisesti keväällä tutustumaan koulun tiloihin ja opettajaan, vaikka koronatilanteen takia ei mitään massatutustumista järjestetty. Siitä lisää voit lukea : Ekaluokkalaisille lähtee videotervehdys opettajilta, mutta me onneksi päästiin tutustumaan tulevaan kouluun! - postauksestani.

Tärkeimpänä uusi reppu?

Monesti tuoreet ekaluokkalaiset eivät tarvitse kovinkaan paljoa asioita ensimmäisenä päivänä kouluun. Normaalisti tärkeintä on, että on uusi hieno koulureppu ja penaali, jonka sisältä löytyy tarvittavat työvälineet. En tiedä jaetaanko nykypäivänä vielä oppilaille lyijykyniä, kumeja ja viivoittimia, mutta ainakin omassa lapsuudessani näitä vielä koulun puolesta sai. Toki minulla aina oli omat hienot uudet kynät ynnä muut ja hieman isompana en edes käyttänyt enää ollenkaan lyijykyniä. 

Me kävimme jokin aikaa sitten esikoisen kanssa kaupasta valitsemassa hänelle koulun aloitusta varten mieluinen penaali ja sinne tarvittavat asiat. Hänellä on nyt aivan ihanan pehmoinen karvapenaali, terotin, kyniä ja kumeja. Uutta koulureppua emme nyt ensimmäistä luokkaa aloittavalle tytölle ostaneet, sillä hän sai vuosi sitten lahjaksi repun joka on ollut hyvin vähällä käytöllä ja käytännössä kuin uusi. 

Kohtauslääke ehdottomasti mukaan reppuun!

Meidän lapsen kohdalla ehdottoman tärkeä asia, joka ei saa yhtenäkään päivänä unohtua on kohtauslääke jota voidaan koulussakin tarvita. Epilepsiaa sairastaessa lääkkeen mukana pitäminen on sellainen asia, joka täytyy muutenkin muistaa. Ikinä ei voi tietää, että milloin lääkkeelle tulee tarve.

Lisäksi reppuun pakattiin vaippoja, joita hän käyttää ja yksi vaihtovaatekerta, sillä monesti tulee jo lyhyenkin päivän aikana pyykkiä ja esimerkiksi ruokailutilanteet ovat haastavia toteuttaa ilman sotkua. 

Puhetta kun ei tule riittävästi niin vahvana apuvälineenä toimivat kuvat, sekä hänen oma laaja kuvakommunikointikansio. Kansio kulkee päivittäin kodin ja koulun väliä repussa, kuten oli eskarissa ja päiväkodissakin. Tällöin se on aina mukana ja saatavilla jatkuvasti. Hänellä on myös puheterapeutin keksimä reissuvihko, joka on kulkenut aikaisemmin kodin ja eskarin väliä. Nyt samainen vihko tulee kulkemaan koulun ja kodin väliä, jotta sinne voidaan aina piirtää yksinkertainen kuva ja kirjoittaa pari lausetta tekstiä. Vihkon avulla tyttö osaa kertoa, että mitä kivaa on tapahtunut ja mikä on ollut ihan parasta päivässä tai viikonlopussa.

Meidän koululaisen reppuun täytyy pakata sellaisia asioita mukaan, joita yleensä koululaisten repussa ei ole. Huomenna aamulla odotellaankin sitten yhdessä jännittyneinä koulukuljetusta pihalla ja toivotaan, että koulutaival alkaa kivasti. 

En ottanut äitiyspakkausta, mutta mihin se Kelan raha meni?

Kelan äitiysavustusraha kilahti jokin aikaa sitten tililleni ja ostin sillä useampia tarpeellisia asioita, jotka varmasti pääsevät käyttöön meillä. Parempi ostaa vähän ja oikeasti tarpeellista, eikä ottaa pakkausta joka sisältää lukemattomia tuotteita jotka jäisivät kuitenkin käyttämättöminä kaappiin lojumaan.

Ensin mietin, että ostaisin Kelasta saadulla rahalla ainoastaan haluamani sitterin. Hetken pohdittuani totesin, että se tulee olemaan vasta myöhemmin hankintalistalla ja käytin rahan nyt esimerkiksi vaatteisiin koska turvakaukalo ja telakka meiltä jo löytyykin. Meillä alkaa muutenkin olemaan lähes kaikki valmiina vauvaa varten, joten siinä mielessä ihan hyvä tilanne kun vielä jokunen viikko on jäljellä laskettuun aikaan. 

Ajattelin, että voisin vihdoinkin esitellä teille minkälaisia ostoksia tein tuolla Kelasta saadulla äitiysavustusrahalla. Summahan on sen 170€, joten monenlaista sillä saa kyllä hankittua. 

Hyvinä löytöinä nappasin Mini Rodinin mustan bodyn ja leggarit, sekä Helsinki Outletista löysin popin sukat. Nämä edellämainitsemani kustansivat 28€. 

Löysin Lindexiltä body & housu setin mielettömään alehintaan. Yhteensä nämä maksoivat vain 7€. Ulkonäöllisesti mun mielestä tosi kivannäköinen setti. 

14€ käytin kahteen yöpukuun, jotka löysin Kappahlista ja lisäksi kävin Helsingin Lauttasaaressa Kaikon Bambipakulla ostoksilla. Sieltä nappasin mukaan aivan supersuloiset tumput pienelle, jotka kustansivat 10€. Heillä olisi ollut myös suloisia saman kuosin vauvamyssyjä myynnissä mutta itse en osaa pitää nauhallisia ohuita pipoja vauvoilla, joten jätin sen ostamisen väliin. 

Nappasin myös Luklabelilta parit jättiharsot kun ne olivat alessa ja vielä lisäksi sattui olemaan kiva kampanja, että sai kaksi aletuotetta yhden hinnalla. Ne ovat aivan ihanan pehmoista materiaalia ja oikeasti niin isoja, että vauvan voi vaikka kapaloida sellaisen sisälle halutessaan. Lisäksi nappasin parit Liewoodin harsot, jotka ovat supersöpöjä!

Kirpparilta löysin parit Papun polvipaikkalegsut ja yhdet Mini Rodinin. Olen vuosia rakastanut noita papun leggareita ja meillä on jokaisella lapsella ollut käytössä jo pienenä niitä, joten ehdottomasti halusin nyt tälle tulevalle pienelle myös sellaisia. Hintakaan ei kirpaissut, sillä samalla summalla mitä näihin käytin olisin saanut vain yhdet uudet. Kunto kaikissa on oikein mainio. 

Ostin myös vauvalle sukkia. Olen tykännyt muillakin lapsilla sekä Polarn o pyretin sukista ja Mini Rodinin sukista. Lähinnä niitä meiltä muutenkin löytyy, koska ovat kestäviä ja pysyvät hyvin jalassa. Vauvalle ostin 3kpl Rodinin sukkia ja lisäksi löysin yhdet trikootumput, jotka ovat vastasyntyneellä käteviä. 

Viimeiset rahat menivät Muumi yöpukuun, kahteen bodyyn ja sit sain vielä yhdet housutkin. Kaikki alelöytöjä!

Kaikki mitä ostin oli joko hyvässä alessa tai vaihtoehtoisesti kirpparilta vähän käytettynä ja siistikuntoisina. Mikä tärkeintä, niin nämä kaikki tulevat varmasti käyttöön ja ovat tarpeellisia. 

Neljättä kertaa synnyttämään ja kaikki turha saa jäädä pois!

Hommahan alkaa jo pikkuhiljaa sujua rutiinilla, nimittäin sairaalakassin pakkaaminen. Ensimmäisen lapsen kohdalla minulla oli mukana kaikenlaista turhaa krääsää sairaalassa ja vielä toisenkin lapsen kohdalla tuli pakattua täysin tarpeettomia asioita mukaan. Tällöin ajattelin, että tarvitsen sairaalaan jotakin viihdykettä itselleni ajankuluksi mutta ihan turhaan. Ei, en todellakaan tarvitse mukaan esimerkiksi värityskirjaa tai lehtiä. Ei sairaalaan kukaan ole asumaan menossa vaan pelkästään synnyttämään, jonka jälkeen lähdetään kotiin niin nopeasti kuin mahdollista. Eikä sinne sairaalaan kuulu mennä tunteja liian aikaisin vain hengailemaan, kuten toisen lapsen kohdalla itse menin. Sellainen max muutama tunti ennen lapsen syntymää sairaalan tiloissa riittää oikein hyvin. Omia särkylääkkeitäkään ei tarvitse oikeasti pakata mukaan, sillä ajatuksella jos synnytyksen jälkeen tarvitsee. Jos tarvitsee, niin silloin niitä tarvittaessa saa sairaalasta. 

Tässähän ollaan jo elokuun puolella ja ajattelin, että voisin olla ajoissa pakannut sairaalakassin tällä kerralla. Tai ainakin laittanut tavarat sivuun yhteen pinoon, jotka meinaan mukaan napata. Laskettu aika on ensikuussa! Toivottavasti ei mentäisi reilusti yli lasketun, sillä omat olotilat on sellaisia, että voisin sitten jo viiden viikon päästä synnyttää. Vaikka toisaalta varmaan joskus vielä tuleekin ikävä vauvamasua, sillä tämä on ja tulee olemaan viimeinen kerta kun minä olen raskaana.

Kuten olen aikaisemmin maininnut niin toiveena olisi polikliininen synnytys joka tarkoittaa, että kotiutuminen tapahtuisi vauvan ollessa vain muutaman tunnin ikäinen pieni nyytti. Etukäteenhän ei voi tietää, että tuleeko tämä onnistumaan vai ei. Siitä syystä varaudun kuitenkin siihen, että joudun jäämään sairaalaan vauvan kanssa vähintään vuorokaudeksi. Jos näin tapahtuu, niin tärkeimpänä asiana sairaalakassissa on oman mielentilan kohentamiseksi karkkia. Siis vain ja ainoastaan sellaisia herkkuja, joita ei ole raskausaikana saanut syödä. Olen päättänyt, että heti kun vauva on syntynyt, syön tasan niin paljon lakuja ja salmiakkia sisältäviä karkkeja kun vaan pystyn. Niitä jos jotakin olen kaivannut todella paljon tässä raskausaikana.

Mikäli kotiutuminen tapahtuu ripeästi synnytyksen jälkeen, niin en tule tarvitsemaan edes puhelimen laturia tai juuri mitään muutakaan. Kuitenkin varalta nappaan laturin laukkuun, sillä jos reissu venyy niin on tärkeätä saada ladattua puhelinta, viestiteltyä läheisille ja selattua somea. Kameraa en ota mukaan sillä nykypäivänä kännyköissä on niin hyvät kamerat, että omakin kamera lojuu lähinnä kaapissa kun käytän pääosin puhelinta.

Tärkeimpinä asioina pakkaan laukkuun itselleni pesuaineet, dödön ja hiusharjan, jotta pystyn käydä synnytyksen jälkeen pesulla. Olen ostanut tuollaiset minikokoiset pesuaineet, jotta ei tarvitse isoja purkkeja raahata mukana. Varalta nappaan myös hammasharjan ja -tahnan, mikäli niille tulisi tarvetta.

Lisäksi tarvitsen tietenkin kotiutumisvaatteet sekä itselleni ja myös vauvalle. Olenkin pyöritellyt mielessäni, että minkälaisissa vaatteissa haluan pikkuisen tuoda kotiin ensimmäistä kertaa sisarusten ihmeteltäväksi. 

Itse en ota parhaimpia vaatteitani mukaan vaan jotkut mahdollisimman mukavat collegehousut, löysän paidan, imetysliivit, sukat ja alushousut. Vaikka hyvin todennäköistä on, että tämän neljännenkin lapsen kohdalla "lainaan" sairaalasta kotiutuessani verkkopikkarit ihan vaan vahingossa. Ne on synnytyksen jälkeen ihan parhaat! 

Ainiin, eikä saa unohtaa, että synnyttämään lähtiessä on tärkeää muistaa napata se oma neuvolakortti mukaan jota synnärillä aina pyydetään. Näillä tavaroilla pärjää oikein mainiosti, eikä mukana ole kaikenlaista ylimääräistä. 

Kuinka pienellä summalla viisihenkinen perhe voi pärjätä?

Halusin tehdä pienen kokeilun sen suhteen, että kuinka pienellä summalla oikein viisihenkinen perhe pystyy viikon ajan pärjäämään. Mielestäni välillä on hauska tehdä erilaisia kokeiluja. Meidän viikkobudjetti ruokien suhteen on pysynyt siinä n 120-150€ luokassa pitkään, mutta nyt tämän kokeiluviikon aikana meidän kauppaostoksiin meni VAIN 50€. Aika huima pudotus verrattuna normaaliin. Eihän se tee koko viikoksi kun vain 10€/hlö! 

Mitä oikein söimme kun rahaa meni niin vähän?

Ateriamme koostuivat aika pitkälti samoista ruoka-aineista kun normaalitilanteessakin. Vältimme kuitenkin kaikki ylimääräiset ostokset ja söimme reilusti pakastimesta löytyviä asioita, joita on ostettu ja vähän välillä jopa unohdettu pakastimeen. Meillä on myös aina kaapissa mausteita, jonkin verran kuiva-aineita, pakastimessa marjoja ja alelaputettuja pakkauksia lihaa/kanaa, joita nappaan usein  pakastimeen jemmaan. En esimerkiksi ikinä osta kaupasta halvinta jauhelihaa tai kanan paistisuikaleita. Jotenkin ne näyttävätkin ällöttäviltä, mausta sen enempää mainitsematta. Niitä tuli syötyä opiskeluaikana ihan liian paljon pakon edessä kun ei ollut varaa muuhun, joten ei kiitos enää.

Tämän kokeiluviikon ajan pyrimme syömään oikeastaan vain kaapista löytyviä asioita, mutta kuitenkin jonkin verran tuli ostettua kaupasta myös ruokaa. Esimerkiksi leipäpaketit, juustot, hedelmät, maidot ja salaattiaineet ovat sellaisia tuotteita, joita meillä kuluu viikottain suunnilleen sama määrä ja joihin menee aina tietyn verran rahaa. Niistä ei oikein pysty tinkimään, ellei sitten jätä kokonaan ostamatta.

2/3 lapsista syö kolmesti muualla kun kotona

Tällä hetkellä tilanne on ollut jo pitkään sellainen, että kaksi lapsista on syönyt aamupalan, lounaan ja välipalan arkipäivisin päiväkodissa. Tietysti eron huomaa siinä, että ruokaa ei kulu arkena kotona yhtä paljon verrattuna lomiin tai viikonloppuihin. Nyt elokuussa tilanne muuttuu niin, että edelleen kaksi syö päiväkodissa ja yksi saa sitten koulussa lounaan sekä välipalan. Tällöin kotona kuluu vieläkin vähemmän ruokaa arkisin, eikä kauppalasku kasva hurjan isoksi normaalissa arjessamme. 

Normaali kotiruoka on edullista

Normi kotiruokaa saa melko edullisesti vaikka söisikin monipuolisesti, mutta olen huomannut, että aamu-, väli- ja iltapalat vievät huomattavasti enemmän rahaa. Usein lapset haluavat jugua, hedelmiä, toasteja tai sämpylöitä joiden välissä on kaikkea mahdollista. Halvin kinkku leivän päälle ei kelpaa edes eläimille, joten mielestäni on suuri vääryys myydä sellaista kuraa kaupan hyllyllä.

Välillä lapset saavat elovenan välipalakeksejä, muroja tai muuta vastaavaa jota ei päivittäin syödä. Joskus saatan hemmotella koko perhettä ja tehdä iltapalaksi pannukakkua tai lettuja, mutta harvemmin näin. Kaikista edellämainituista asioista tulee helposti huomattavasti isompi summa verrattuna kustannuksiin, joita koko perheen lämpimistä aterioista tulee.