Remontti vain siirtyy ja siirtyy. Kohtuuttoman paljon!

Juhannuksesta on kulunut nyt hurjat viisi viikkoa aikaa. Tuolloin meidän yläkerran asukkaat päättivät uittaa törkeällä huolimattomuudellaan puolet asunnostaan täysremonttiin ja siinä samalla myös pienen osan meidän asunnosta. Isännöitsijä sanoi tuolloin heti tapahtuneen jälkeen, että jos hommat sujuvat niin elokuun alussa olisi varmasti jo valmista ja asia jäisi historiaan. Arvatkaapa vain, että onko remontti edes alkanut?

Asukkaista johtuen homma seisoo

Voin sanoa, että oma hermo alkaa olla melko koetuksella tämän asian suhteen. Tällä viikolla remontin piti alkaa niin, että urakoitsijat olisivat avanneet yläkerrasta yhden seinän jotta meidän asunnossa ei ilmene mitään ikäviä yllätyksiä sitten myöhemmin. He olivat menneet naapurin asuntoon ja pystyneet ainoastaan toteamaan, että hommaa ei voida aloittaa. Asukkaalle oli aikaisemmin annettu ohjeeksi tyhjentää iso osa asunnosta, sekä poistua muualle ja mitä he olivat tehneet? Kääntäneet keittiön pöydän kyljelleen ja tyhjentäneet vain pari keittiön kaappia, mutta muissa oli edelleen reilusti tavaraa. Nämä työntekijät olivat sitten poistuneet asunnosta ja ilmoittivat vain, että homma ei ole nyt heidän käsissään. Tilanne voi edetä vasta kun kyseisen asunnon asukkaat tajuavat, että heidän täytyy keksiä tavaroille ja itselleen jokin toinen paikka. En tiedä, että onko ollut jonkinlainen kielimuuri ja he eivät ole ehkä ymmärtäneet ohjeistusta jonka englanniksi ovat saaneet, vai onko kyseessä pelkkää typeryyttä? 

Kuivauslaite pois päältä

Melko laaja vesivahinko ja siitäkin huolimatta he eivät anna edes heti ensihätään laitetun kuivauslaitteen päällä. Kartoittajan käydessä hän ei ollut havainnut edes koko laitetta, sillä se oli työnnetty johonkin nurkkaan ja sammutettu. Urakoitsiojoiden käydessä se ei ollut edelleenkään päällä ja heidän asunnon kosteuslukemat ovat olleet mittauksien perusteella hyvinkin merkittäviä. Ei ihan pienin perustein kuitenkaan lähdetä vetämään sekä laminaattia ja muovimattoa pois, jonka jälkeen jyrsimään koko lattiaa paljaalle betonille. Tällä edistymistahdilla kohta koko asuinrakennus on remonttikunnossa, kun tuhoja ei saada hoidettua ja kosteus on kuitenkin melko petollista. 

Melko kohtuutonta vain odotella

Meillä on juhannuksesta asti ollut kuivauslaite päällä. Oikeastaan 24/7, jatkuva meteli vessassa ja lisänä siitä aiheutuva lämpö. Meille on sanottu, että täytyy antaa olla sen päällä ja sitten vielä myöhemmin seinää avatessa tulee jokin tehokkaampi kuivuri. Tällöin varmasti ei jää kosteutta. Pakko sanoa, että omasta mielestäni tämä odottelu metelin keskellä eläen on melko kohtuutonta. Sähkölasku vain kasvaa, korvaus siitä saadaan joskus kun koko homma on ohi ja toinen wc on poissa käytöstä. 

Montako viikkoa menee, että yläkerta saa pakattua romunsa ja häivyttyä, jotta homma voi edes alkaa. Entä jos he eivät suostu lähtemään kun vasta lopulta jollakin oikeuden päätöksellä? Sekin vaihtoehto on aina olemassa, valitettavasti. Pahin painajainen joka alkaa pian vaikuttamaan hyvinkin toteen käyvältä on se, että remontti osuu lopulta juuri siihen ajankohtaan kun meidän vauva syntyy. 

Lapsen parantumaton sairaus vaatii henkisesti paljon

Lääkärit ei pysty auttamaan, vaikka yrittävät. He eivät tiedä mitä pitäisi oikein seuraavaksi kokeilla tai mikä olisi sellainen mahdollinen apukeino jolla lapsen vointi saataisiin paremmaksi. Kaikenlaista voidaan kokeilla, mutta kokeiluista ei ole ollut valitettavasti juurikaan apua. Jonkin aikaa oli melko tasaista, mutta sitten taas yht'äkkiä kaikki kääntyi täysin päälaelleen ja ollaan melko vaikeassa tilanteessa.

Lapsen koko keho koetuksella

Tuntuu näin vanhempana äärimmäisen pahalta seurata vierestä kuinka oma lapsi kärsii. Öisin on vajaa kahden tunnin välein melko rajujakin epilepsiakohtauksia, jotka kuormittavat lapsen kehoa. Kun sitä itse tietää, että lääkkeet vaikuttavat mm maksa-arvoihin jotka ovat ollret koko ajan jonkin verran koholla. Sit taas samaan aikaan tiedän minkälaista tuhoa kohtaukset tekevät lapsen aivoille niin sitä vaan toivoisi, että voisi jotenkin helpottaa lapsen vointia. 2,5v on menty eteenpäin niin, että on syötetty jos jonkinmoista lääkettä. Keppra, Orfiril, Apydan, Lamictal, Frisium ja Buccolam (kohtauslääke) on tullut meidän taloudessa tutuiksi. Toiset lääkkeistä on vain pahentaneet tilannetta ja toisista on ollut hieman apua, mutta vain väliaikaisesti. 

Lääkäri käski antaa yötä vasten kohtauslääkkeen.

Meidän tytöllähän on vaikeahoitoinen epilepsia. Kohtauslääkettä kuitenkaan ei kovinkaan monesti ole tarvinnut antaa, sillä kohtaukset ovat menneet salittussa ajassa itsestään ohi. Vaikea epilepsia on sellainen tila, jossa asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta esiintyy merkittäviä arkielämää haittaavia oireita. Tässä meidän tapauksessa kyseessä on toistuvat kohtaukset.

Viime viikolla yhtenä iltana juttelin lääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että annetaan lapselle yötä vasten Buccolam iltalääkkeiden lisäksi. Normaalisti kyseistä lääkettä käytetään äkillisen, pitkittyneen kouristuskohtauksen lopettamiseen mutta meitä ohjeistettiin tosiaan antamaan sitä kohtauksen ulkopuolella joka tuntui itsestäni hieman erikoiselta vaihtoehdolta. Toimimme kuitenkin ohjeen mukaisesti ja pakko sanoa, että oli siitä apua alkuyöhön mutta vain muutamaksi tunniksi. Tuntuu aika hurjalta, että vain tuollaisella lääkkeellä saavuttaa hetkellisen kohtauksettomuuden.

3pv kuuri toista tehokasta lääkettä

Lääkäri sanoi myös samaisen keskustelun yhteydessä, että kokeillaan 3pv kuurina yhtä tehokasta lääkettä joka yleensä auttaa vaikeissa tilanteissa. Meillä on aikaisemminkin kokeiltu kyseistä lääkettä ilman järkevää lopputulosta. Haittavaikutukset vain puskevat päälle, mutta hyötyä ei valitettavasti ole. Sanoin asiasta lääkärille puhelimessa mutta siitäkin huolimatta hän oli sitä mieltä, että kokeillaan kuitenkin. Viikonloppuna meillä oli kotona yksi hyvin väsynyt lapsi, joka nukahteli myös päivälläkin ja sai unen aikaisia kohtauksia, eikä jaksanut olla oma iloinen itsensä. Onneksi 3pv meni jo, eikä kyseistä lääkettä tarvinnut antaa tänään aamulla. Jospa hän jaksaisi taas paremmin puuhailla! 

Jätin aamusta soittopyynnön sairaalalle ja sieltä soitettiin jo kertaalleen takaisinpäin. Nyt vain odottelen, että lääkäri soittaa ja katsotaan mitä seuraavaksi he sitten sieltä päästä ehdottavat! Kunpa löytyis jokin keino millä hieman voitaisiin helpottaa tätä tilannetta. 

Onko tulossa kaverisynttärit, mutta lahja uupuu?

Onko lapsi menossa kaverinsa syntymäpäiville, mutta edessä on vaikea pohdinta: Mitä viedä kaverille lahjaksi ja paljonko siihen pitäisi rahaa käyttää?

Ajatus on tärkein, ei hinta.

 Muistan omasta lapsuudesta, että kaverisynttäreille mennessä lahjan rahallinen arvo ei ollut paljoa. Eihän se lahja kuitenkaan ole tärkein asia, vaan yhdessäolo ja tärkeän juhlapäivän viettäminen. Syntymäpäivälahjat ovat vain kiva bonus, josta jokainen lapsi tai jopa aikuinen ilahtuu. 

Lahjoilla kilpailu tuntuu olevan valitettavan yleistä. Kuka toi parhaimman paketin? Todella usein lapset sanovat sen jopa ääneen, sillä eivät he ajattele samalla tavalla mitä sanovat kun aikuiset. Muille vieraille voi tulla ajatus, että synttärisankari ei tykännyt heidän tuomista lahjoista mutta yksi oli ylivoimaisesti paras. 

5-10€ on täysin sopiva summa

Omasta mielestäni kymppi on sopiva summa lahjaan, jos kyseessä on lapsen kaverin syntymäpäivä. Ajatellaanpa niin, että on monilapsinen perhe ja jokaisella on useita kaverisynttäreitä vuodessa niin kyllä lahjoista iso yhteissumma kertyy. Lisäksi monelle pienituloisille 10€ on jo isokin raha, jolla ostaa useammaksi päiväksi ruokaan tarvittavat asiat. Entä vaikka olisikin varaa laittaa se 20-30€ vieraan lapsen lahjaan rahaa niin onko se järkevää vai nostaako sillä vain oman lapsen jalustalle parempituloisena vanhempana? On aivan eri asia ostaa läheisille sukulaisille, kummilapsille tai parhaan ystävän lapselle lahja ja mielestäni silloin ei tarvitse olla mitään tiettyä budjettia.

Pääsymaksu syntymäpäiville

Olen kuullut jopa niin hävyttömästä synttärikutsusta, että juhliin saapumisesta olisi pitänyt maksaa 20€ käteisenä tai sitten ei saisi mennä. Rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että jos oma lapsi kiikuttaisi kotiin tuollaisen kutsun niin sitten saisi jättää koko kemut väliin. Ihan vain jo perjaatteen vuoksi. Ymmärrän esimerkiksi 50v juhlakutsussa tai hääkutsussa lahjatoiveena olevan rahaa, mutta en esimerkiksi 8v lapsen kavereille antamassa syntymäpäiväkutsussa. 

Lahjoja voi ostaa etukäteen jemmaan

Mun on pakko myöntää, että itse olen todella usein ostanut lahjoja kaappiin jemmaan hyvissä ajoin. Parhaimmillaan joku alelaarista napattu palapeli on saattanut olla vuoden, jopa kaksi kaapissa ennen kuin on ollut lahjalle sopiva saaja. Tällä keinolla säästää pitkän pennin. Kukaan ei tiedä, että onko lahja ostettu alennuksesta vai normaalilla hinnalla. 

Jokin aikaa sitten ostimme neljä LOL-palloa Tokmannilta, jotka maksoivat 5€/kpl. Mielestäni tämmöisen voisi kuitenkin ihan hyvin antaa eteenpäin lahjaksi kaverisynttäreillä, vaikka normaalihinnalla ostaessa hinta ylittäisikin reilusti sen kymmenen euron rajan. 

Monenlaisia lahjavinkkejä

Lapsille voi antaa hyvin monenlaisia lahjoja. Usein kaikkia näitä löytääkin alesta kivoilla hinnoilla, joten ennakoi. Osta kaappiin pieniä legopaketteja, LOL-palloja, ehkä petsejä tai poneja, palapelejä, lautapelejä, väritys-/puuhajuttuja. Sitten ei tarvitse tuskailla juuri ennen juhlia, että mitä sitä oikein ostaisi ja mistä löytyisi sopivalla hintaa lahja. Aina kaapissa jotakin valmiina! 

Kymmenen helppoa tapaa marjojen hyötykäyttöön

Kesällä kypsyy ehdottomasti ja ylivoimaisesti parhaimmat marjat, sillä mansikka on minun mielestäni kaikista parhainta! Toki meillä syödään paljon myös mustikkaa ja esimerkiksi puolukasta tehdään vispipuuroa. 

Meidän arjessa marjoja käytetään melko reilusti. Syömme niitä monenlaisten makeiden herkkujen joukossa tai sitten ihan vaikka vain puuron kera. Tuoreina voi mennä helposti kipollinen pelkästään marjojakin.

Monesti ihmiset kyllä miettivät, että mihin kaikkeen oikein voisi hyödyntää mitäkin marjaa. Olen nähnyt useita aloituksia Facebookin puolella, joissa on kysytty vinkkejä ja siitä inspiroituneena ajattelin jakaa kymmenen erilaista tapaa miten voi hyötykäyttää näitä maukkaita ja terveellisiä marjoja. Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana ja marjoja voi fiiliksen mukaan vaihdella!

1.Marjakääretorttu

2. Mansikka-Vaniljaviinerit

Näiden tekemisessä ei voi huonompikaan leipuri epäonnistua. Valmistukseen ei tarvitse mitään muuta kuin voitaikinalevyjä, marjoja ja vaniljakreemiä. Yksi purkki Valion vaniljakreemiä riittää hyvin kymmeneen valmiiseen leivonnaiseen. 

3. Jäätelö & Mansikat

4. Kaurapuuro marjoilla

5. Vispipuuro & marjat

Vispipuuroa voi tehdä monista eri marjoistakin. Olen tehnyt mansikasta, mustikasta ja erilaisista viinimarjoista. Kaikki on hyviä mutta tietysti monet tekevät aina sitä perinteisintä puolukkavispistä.

6. Erilaiset smoothiet ja fruitiet

Meidän 5v tyttö ei suostu syömään puuroa oikeastaan ollenkaan, joten usein hukutan smoothieiden sekaan kaurahiutaleita. Mutta niissä täytyy olla ehdottomasti myös mansikkaa, jotta siitä tulee pinkkiä! Oma lemppari smoothie sisältää myös reilusti mansikkaa.

7. Pannukakku & marjat

8. Mansikka-Raparperikiisseli

9. Mansikkarahka

Yksi jokaisen kesän herkuista on mansikkarahka! Valmistus on nopeaa, sillä vatkataan vain kerma ja sekoitetaan se maitorahkaan. Sitten lisätään hieman sokeria ja vähän mansikoita, jotka myös vatkataan ja lopulta annokset koristellaan vielä mansikoilla. Nam!

10. Juustokakut

Netti on täynnä satoja erilaisia kakkuohjeita. Tässä meidän kakussa on mustikka-vanilja juustokakku, jonka päällä on valkosuklaata. 

Viimeiset yhteiset hetket taaperon kanssa

Kääk! Vähiin käy nämä meidän yhteiset päivät.Tarkoitan siis sellaisia päiviä, että ollaan ihan vain kahdestaan kotona pojan kanssa.  Tunteellista ja jopa haikeata mutta tiedän, että tämä tulee olemaan täysin oikea ratkaisu. Heinäkuun loppuun asti meillä on vielä kahdenkeskeistä aikaa jäljellä reilusti, mutta sitten kutsuukin päiväkotiarki. Aika jännää!

2,5v on vierähtänyt

Niin vain nämä vuodet on menneet hurjalla vauhdilla eteenpäin. Vaikea uskoa, että siitä on jo tosiaan näin pitkä aika kun tyyppi syntyi. Monenlaisia hetkiä on mahtunut näihin kotona vietettyihin vuosiin. Itkua, naurua, yöheräilyjä, lohduttamista, haleja, pusuja ja ennen kaikkea paljon rakkautta. Olen kiitollinen siitä, että on ollut mahdollisuus olla lapsen kanssa kotona nämä vuodet. Olen nähnyt ensimmäisenä kaikki pienet kehitysaskeleet joita tähän asti on tullut, saanut jakaa lapsen kanssa kaikki ilot ja saanut lohduttaa surun tullessa. Aina auttanut jos jokin on ollut vaikeata, yrittänyt ymmärtää ja olla läsnä.

Jotenkin sitä on ollut niin kiinni pojassa kaiken tämän ajan, että on hieman haasteellista hellittää otetta. Samaan aikaan sitä miettii, että kuinka hän sopeutuu uudenlaiseen arkeen ja kuinka hän pärjää päivittäin useita tunteja erossa äidistä? Isoja muutoksia on edessä ja haluan uskoa siihen, että kaikki alkaa sujumaan omalla painollaan ja menee lopulta hienosti. Silti ihan aina sitä omassa päässä tulee pohdittua kaikenlaisia ajatuksia liittyen isoihin asoihin. 

Saa nähdä kuinka poika reagoi päiväkodin aloittamiseen. Meneekö kaikki yhtä nätisti kuin vanhempienkin lapsien kanssa vai tuleeko paljon kiukkua, väsymystä, univaikeuksia, syömisongelmia tai jotakin muuta vastaavaa joka on täysin normaalia päiväkodin aloittavilla lapsilla. Onko kaikki arkipäivät yhtä halimista ja sylittelyä hoidon jälkeen vai ehtiikö sitä vielä tekemään muitakin asioita? 

Alkaako syksyllä päiväkoti? Älä unohda näitä!

 Jokainen päiväkodin aloittavan lapsen vanhempi miettii, että mitä kaikkea sinne päiväkotiin oikein pitääkään viedä? Asioissa voi olla päiväkotikohtaisia erojakin, joten aina kannattaa kysyä jos on yhtään epävarma olo. Kuitenkin sellainen peruslista on hyödyllinen jonka ympärille on helppo lähteä miettimään, että mahtaako siltä omalta lapselta puuttua jokin tärkeä asia päiväkotiuraa varten.

Riippuen lapsen iästä ja siitä, kuinka paljon hän sotkee on päiväkodissa hyvä olla vähintään yksi varavaatekerrasto. Sisältäen siis sukat, housut, paidan ja alushousut jos lapsi ei ole vaippaikäinen. Kesäaikaan varavaatteita tarvitaan jopa enemmän, sillä ulkona käytettävät vaaatteet vaihdetaan sisälle tullessa. Tällöin tulee olla erikseen sisä-, ulko- ja varavaatteet, eli useampi vaatekerrasto. 

Jokaisella lapsella tulee olla varsinkin lämpimillä keleillä omat vesipullot päiväkodissa. Kun kävimme tutustumassa taaperon kanssa tulevaan ryhmään kesäkuun alussa, niin heti ryhmän aikuinen sanoi että tuokaa oma vesipullo kun poika aloittaa hoidon. Meillä on vesipullo ollut jokaisen lapsen päiväkotiuran aloittaessa yksi ensimmäisistä ostoksista, sillä kotona on oma ja päiväkodissa oma. En tykkää kantaa jatkuvasti edestakaisin vesipulloja tai kuravaatteita. Aina on muutenkin ihan riittävästi kannettavaa ja muistettavaa.

Päiväkodissa ulkoillaan säällä kun säällä ja siitä syystä on erityisen tärkeetä, että lapsella on säähän sopivat ulkovarusteet. Ei kukaan voi kaatosateessa kuralätäköissä pomppia pelkästään välikausitakki päällä. Kuravaatteet on siis ihan ehdoton juttu. Housut ja takki tai vaihtoehtoisesti haalari. Lisäksi kurahanskat ja kumisaappaat täytyy muistaa.

Talven lähestyessä on hyvä viedä myös villavaatekerrastoa päiväkotiin, jotta he voivat kerrospukea lapsen kun toppahaalari olisi vielä liikaa mutta välikausivaatteet liian vähän. Eli monenlaista muistettavaa on ja monenlaisia varusteita tarvitaan, jotta päiväkodissa pärjää.

Päiväkotiin jokainen lapsi voi viedä omat xylitolpastillit. Itseasiassa ainakin meidän päiväkodissa niitä on jopa vaadittu ja sanottu aina kun ovat vähissä. Olen kuitenkin meidän aloittavalta eskaritytöltä kuullut, että on hölmöä kun päiväkodissa saa aterian jälkeen vain yhden pastillin vaikka niitä kotona saakin kaksi kuten suositus on. Ehkä näin päiväkodin työntekijät välttyvät jatkuvasti uusien pastillipurkkien pyytämiseltä, sillä onhan sekin yksi asia muistettavien listalla aina lisää. Oman unilelun saa myös viedä päiväkotiin mutta ainakin meillä sääntönä on, että lelu ei saa kulkea jatkuvasti kotiin ja takaisin. Unilelua täytyy siis säilyttää päiväkodin sängyssä, jossa vain lepohetkellä sitä saa halia.

Eli lyhyt yhteenveto: varavaatteita (vähintään yksi vaatekerros), kuravaatteet, kumisaappaat, vesipullo, unikaveri, päiväkotireppu, xylitolpastillit, tytöille ponnareita jotta hiukset saa kiinni, vaippaikäiselle vaippoja ja aina ulkoiluun sopiva ulkovaatetus. Lisäksi omia piirrustuksia varten meillä on jokainen lapsi tarvinnut oman kansion. Onneksi niitäkin saa kaupasta monia kivannäköisiä. Ainiin! Sisätossut myös monesti halutaan päiväkotiin lapsille, joten muista myös ne.

Budjettiluokan perhereissu Visulahteen

Päätimme viime viikonloppuna vähän yllättäen lähteä Mikkeliin. Vasta torstaina myöhään illalla varasimme hotellihuoneen ja ostimme liput Visulahteen. En ole aikoihin käynyt Mikkelissä ja itse joskus lapsena olen käynyt Visulahdessa, mutta siitä ei ole muistikuvia kun olen ollut niin pieni.

Automatkat olivat positiivinen yllätys

Me emme ole matkustaneet lasten kanssa näin pitkiä matkoja autolla, ellei sitten lasketa pari vuotta sitten tekemäämme mökkireissua jolloin mukana oli vain yksi vauva. Kauhukuvissa näin, että yksi matkapahoinvoiva lapsi oksentaa ja toinen vetää heti kaaressa perässä. Ajattelin matkalla olevan reilusti tappelua, tönimistä ja huutamista. Mutta ei! Menomatkalla taaperolla meni vähän hermo loppumatkasta, mutta muuten sujui ongelmitta.

Paluumatkalla kiersimme vielä Hollolassa sijaitsevan Kiikunlähteen kautta, eli koukkasimme reitiltä ja ajoimme suunnilleen tunnin pidemmän matkan verrattuna menomatkaan. Lapset olivat tosi hienosti. Vähän he liimailivat tarroja toisiinsa ja murustivat sipsiä takapenkille, mutta autokin on jo siivottu sekä imuroitu reissun jäljiltä. 

27€ sisäänpääsymaksu

Liput maksoivat 27€ yhdeltä hengeltä ja alle 3v lapset pääsevät ilmaiseksi. En tiedä uskoiko myyjä edes lipunmyyntipisteellä rannekkeita noutaessa pojan olevan alle 3v kokonsa puolesta, mutta ei mun tarvinnut kelakorttia esille kaivaa.

Visulahteen siis pääsee euron halvemmalla kun esimerkiksi Puuhamaahan. Kuitenkin jos itse vertaan näitä kahta paikkaa, niin itse tykkäsin enemmän Puuhamaasta jossa kävimme vuosi sitten. Visulahdessa oli huomattavasti vähemmän aikuisille tekemistä ja itse puuhailtavat tekemiset, kuten kiipeilytelineet ynnä muut ovat selkeästi suunnattu isommille lapsille unohtaen perheen pienimmät.

Sitten taas lähes kaikki huvipuistolaitteet on suunnattu vain lapsille ja suurimmassa osassa on painorajoitus sen 50kg, joten aikuinen ei pääsisi edes mukaan. Kaikki pienet eivät osaa edes olla itsenäisesti näissä laitteissa. Meidän taapero kyllä meni hienosti kaikkiin laitteisiin joihin pääsikin ihan itse ja tuli vielä pois ilman kiukkua. Koen kuitenkin aikuisten maksavan lipun hinnan vain sen takia, että näkee lasten aidon riemun ja pääsee uimaan heidän kanssa. 

2v vesipeto oli onnessaan

Meidän poika on sellainen vesipeto, että kyllä meinas äitiä välillä hirvittää. Allas oli sen verran syvä, että jos hän meni istumaan niin vettä olisi tullut suuhunkin. Hän laski vesiliukumäestä ja itse nappasin alhaalla vastaan. Vietettiin reilusti aikaa allaspuolella ja lopulta sieltä pois lähteminen ei ollut päivän kohokohta. Parasta oli kuitenkin nähdä kuinka paljon hän oikein nautti. Lisäksi vesi oli viileämpää kuin ulkoilma, sillä aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja ulkona oli suunnilleen 30c lämmintä. Tuntui itsestäkin ihanalta päästä hieman viilentymään hellepäivänä, joka lopulta päättyi ukkosrintamaan.

Mentiin pääosin omilla eväillä

Viime kesästä viisastuneena me ei syöty puistossa ruokia. Vuosi takaperin maksoimme Puuhamaassa sievoisen summan aterioista ja en ole ikinä esimerkiksi yhtä huonoja ranskalaisia syönyt. Nämä kaksi puistoa ovat saman omistajan alla, joten ajattelin ruuan tason olevan suunnilleen samanlaista ja varauduttiin reilusti omilla eväillä. Ostimme kyllä myös yhdet makkaraperunat, jotka jaoimme. Eikä ollut kummoinen makuelämys. 

Meillä oli mm elovenan välipalakeksejä, banaania, smoothiepusseja ynnä muuta joka säilyi lämpimässä. Heti Visulahdesta lähdettyämme suuntasimme lähimpään Prismaan, jossa oli myös paljon muutakin ostamaan syötävää ennen hotellille menoa.

Hotellihuone reilu kilometrin päässä Mikkelin keskustasta

Vertailimme hotellihuoneiden hintoja. Tietenkin näin viimetingassa ei ollut mitään hyviä ennakkovaraajien etuja tai muutenkaan valinnanvaraa ei ollut mahdottoman paljoa. Löysimme kuitenkin ihan asiansa ajavan hotellihuoneen, joka kustansi meidän perheeltä 89€/yö. Huoneesta löytyi reilun kokoinen jääkaappi, mikro, tuuletin, tv, suihku, wc, pari pöytää, levitettävä vuodesohva ja sängyt. Huonona puolena tietenkin oli se, että hintaan ei kuulunut aamiainen. Tästä syystä ostimme kaupasta myös ilta- ja aamupalat kaappiin, jotka sitten söimme. Verrattiin esimerkiksi Hotel Scandicin hintoja joihin olisi sisältynyt yöpymisen lisäksi myös aamiainen, niin eipä huvittanut yhdestä ateriasta pulittaa 200€ enemmän kuin tästä yöpymisestä. 

Jäätelöt Mikkelin torilla ja kaupungin kiertelyä

Kiersimme kävellen hieman Mikkelin keskustaa. Olin luvannut 5v tytölle, että jos jaksaa kävellä vielä pitkän päivän päätteeksi niin saa valita mieluisen jäätelön itselleen. Torilla olevalta jäätelökioskilta hän sai sitten tämän kesän ensimmäisen suklaahippupehmiksen, joka oli omien sanojensa mukaan "ihan parasta". Lisäksi kävimme ihailemassa myös Mikkelin kirkkoa, aika upea! 

Pakko sanoa, että olipa ihana reissu ja nyt jaksaa hyvin olla koko viikon yksin lasten kanssa lomalla kun mies on töissä.

Pahviset pillit pilaavat nautinnon ja menevät mössöksi!

Luin joskus aikaa sitten uutisen jossa mainittiin, että kaikki muoviset ruokailuvälineet, pillimehujen pillit yms vaihtuvat pahviin, bambuun ja muuhun ympäristöystävällisempään heinäkuun alussa. Monissa paikoissa oli jo paljon aikaisemmin luovuttu esimerkiksi muovipilleistä, joita ei kaupan hyllyllä ole aikoihin enää ollutkaan. 

Aikaisemmin poistui erikseen pakatut muovipillit myynnistä

Muistan kauan sitten hamstranneeni kaapit täyteen muovista valmistettuja pillejä, sillä lapset haluavat aina smoothieta juodessaan pillit. Lisäksi jos joku pienistä on kipeänä, niin pillillä juodessa neste maistuu paremmalta. Tällöin jo harmittelin sitä tosiasiaa, että pahviset pillit menevät ihan todella nopeasti mössöksi ja ovat lapsille äärimmäisen huono vaihtoehto. Onneksi meiltä löytyy kaapista vielä satoja käyttämättömiä muovipillejä, joten sen suhteen ei ole ongelmaa. Valitettavasti nuo pillit ovat kuitenkin liian leveitä, eikä niitä pysty hyödyntämään esimerkiksi pillimehupurkeissa.

Kyykin kaupan alahyllyllä valikoimassa muovipilleillä varustettuja mehuja

Meillä aika harvoin ostetaan lapsille pillimehuja. Ne ovat lähinnä sellaisia retkieväitä jos olemme jossain reissussa. Tänään kävin lähellä olevassa Citymarketissa ostamassa viikonloppua varten hieman evästä ja pillimehujen kohdalla tajusin, että ei hitto kun lähes kaikissa on pahviset pillit! Siellä sitten kyykin kaupan mehuhyllyllä valikoimassa, että mistä mausta löytyy vielä muovipillejä ja ne nappaan ostoskärryyn. Jouduin tekemään kompromissin, sillä haluamaani hedelmä täysmehua ei ollut ollenkaan hyllyssä muovipilleillä, joten ostin sitten omenamehua.

 Pengoin aikani hyllyn valikoimaa ja onnekseni löysin vielä ihan hyvin näitä kunnollisiakin muovipilleillä varustettuja mehuja. Varmaan pari ihmistä mun ohi mennessä ihmetteli, että miks niin kauan siinä kyykin ja tutkailen. Mietinkin, että pitääköhän sitä käydä hamstraamassa näitä mehuja kaappiin jemmaan tulevia retkiäkin varten?

Olkoon vaan kuinka ympäristöystävällistä tahansa, niin epäkäytännöllistä ainakin

Annappa pahvipillillä varustettu mehulla täytetty pahvipurkki taaperolle. Mehusta on saatu juotua korkeintaan puolet, jonka jälkeen pilli on aivan mössönä ja juominen on mahdotonta. Mun inbox suorastaan räjähti instagramin puolella kun kerroin valikoivani mehuja. En saanut yhtäkään viestiä, jossa olisi ylistetty tätä kamalaa uudistusta. Sen sijaan moni kertoi valikoivansa muovipilleillä varustettuja mehuja, joita saa myydä niin kauan kun hyllyssä on. Lisäksi useampi oli sitä mieltä, että kun pillimehuja pääosin juovat pienet lapset niin on kyllä ihan yks maailman tyhmimmistä asioista laittaa niihin pahviset pillit. 

Makuelämys pilalla

En tiedä onko tämäkin vain tottumuksista kiinni vai ihan tosijuttu, joka ei muuksi muutu? Kuitenkin itse olen myös koko ikäni juonut muovipilleillä erilaisia juomia ja nyt olen viimeaikoina saanut yhä useammasta paikasta pahvipillin juomaani. Pakko sanoa, että maku muuttuu ihan erilaiseksi. Esimerkiksi mäkkärissä limua pahvipillillä juodessa se ei maistu ollenkaan hyvältä. Pahvipillimehua en halua edes maistaa. 

Eihän muovista kuitenkaan olla luovuttu kokonaan. Pakkausmateriaalit ovat monesti edelleen muovia, joten miksi pillit ei voisi edes olla!?

Lempeitä neuvoja pienten lasten äideille

Äitiys on iso asia ja monenlaisia hormonimyllerryksiä tulee jokaiselle vastasyntyneen äidille vastaan. Joskus sitä ei osaa olla itselleen ollenkaan armollinen, vaan pyrkii ylisuorittamaan ja vaatii itseltään jopa liikaa. Ajattelin tehdä tälläisen pienen listan, johon tulee läjä lempeitä vinkkejä. Voin itse palata listan pariin tarvittaessa vauvan syntymän jälkeen tai tästä voi olla hyötyä monille muille. Muistakaa hyvät naiset seuraavat asiat:

Jos joku tarjoaa sinulle apua niin ota se vastaan. Oli sitten kyse kotiaskareista tai sen pienen ihanan vauvan hoidosta. Oma jaksaminen on tärkeää ja myös omia akkuja täytyy ladata.

Unohda stressiä tuovat aikaraamit ulkoisessa palautumisessa. Kehosi on tehnyt maailman upeimman asian, eikä se näytä nyt tai välttämättä enää koskaan täysin samalta kuin ennen raskautta. Yhdeksän kuukauden tauottomasta työstä ei päivissä toivu kukaan tai mikään. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Olet täydellinen ja kaunis ihminen joka tapauksessa.

Ota myös pieniä rentoutumishetkiä kodin ulkopuolella vauvan kanssa tai ilman vauvaa. Nauti kahvilassa käynnistä ystävän kanssa tai käy vaikka kasvohoidossa. 

Anna itsellesi reilusti aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen ja hakea rauhassa päiviin uusia rutiineja. Kaikista vanhoista rutiineista ei tarvitse pitää kiinni, jos se tuntuu liian haasteelliselta. 

Nauti ihan kaikista hetkistä vastasyntyneen kanssa, vaikka välillä tuntuisi raskaalta ja väsyttää. Vauva-aika menee kuitenkin niin nopeasti ja sitten sitä tulee yhtä nopeasti myös ikävä.

Siivous ja kotityöt voivat odottaa, eikä kaikkea tarvitse tehdä heti. Älä stressaa jos kotihommia jää tekemättä sillä ensiaika menee täysin pieneen, uuteen perheenjäseneen tutustumiseen. 

Baby blues on myös ihan normaalia ja yleistäkin. Itke jos itkettää. 

Kukaan ei ole kaikkien mielestä täydellinen, mutta juuri sinä olet varmasti täydellinen äiti sille omalle pienelle lapselle. Rakasta, pidä lähellä ja hoida parhaalla osaamallasi tavalla.

Rakastakaa täysillä! 

Kaksi viikkoa asunnon katto auki, eikä homma etene

Tällä viikolla tulee kaksi viikkoa täyteen siitä kun yläkerran naapuri uitti asuntonsa ja samalla myös meille tuli vesivahinko. Siitä päivästä eteenpäin meillä on ollut toinen vessa jossa on myös pyykinpesukone pois käytöstä, katto auki ja kuivuri joka kuumentaa kivasti. Pakko sanoa, että raivostuttavan hitaasti homma etenee. 

Alunperin meille sanottiinkin, että kokonaistilanne tullaan kartoittamaan alle viikossa mutta eipä ole näkynyt tai edes kuulunut mitään. Puhuin viime perjantaina teknisen isännöitsijän kanssa joka sanoi, että tilaa toisen firman hoitamaan homman mikäli työt ei maistu sille jonka alunperin piti tulla meille. Samassa puhelissa hän sanoi toimittavansa kaikki raportit myös meille kirjallisena, jotta pystymme laittamaan ne tarvittaessa myös vakuutusyhtiöön. Keskustelimme myös vastikehyvityksestä joka tulee takautuvasti, sekä sähköön liittyvästä hyvityksestä. 

Kuivuri on ollut koko tämän ajan 24/7 päällä meidän vessassa ja yksi seuraajani Instagramin puolella sanoi, että niissä pitäisi olla sellainen mittari joka mittaa sähkönkulutusta. Tutkailin meillä olevaa ja ei siinä vaan ole. Saas nähdä kuinka tullaan saamaan edes sähköstä hyvitystä, sillä kuulemani mukaan noi imasevat sähköä ihan iloisesti. En todellakaan maksa montaa kymppiä ylimääräistä sähkölaskua, sillä tilanne on täysin meistä riippumaton. Bonarina saadaan kuunnella tuota kamalaa meteliä taukoamatta kotona ollessamme. Melko luxusta eikös vain?

Todellakin toivon, että nyt alkais asiat edistymään ja saatais koko asunto taas kunnolla käyttöön. Mielelläni nukkuisin yöni myös ihan rauhassa ilman tuota meteliä, josta onneksi lasten unet eivät kamalasti häiriinny. 

Tarvitseeko lapsella olla harrastuksia?

Tarvitseeko jo pienestä asti lapsella olla harrastuksia? Ensin aloitetaan vauvauinneilla ja -muskareilla, sitten siirrytään kaikenmaailman temppukerhoihin, mahdollisiin yksityisiin soittotunteihin ja ties mihin muuhun. Jokainen lapsi ei kuitenkaan pienestä pitäen käy monenlaisissa harrastuksissa.

Lapsi on pilalla ilman harrastuksia?

Entä jos lapsi ei ole pienestä pitäen syystä tai toisesta käynyt erilaisissa harrastuksissa. Miksi jotkut sanovat, että lapsi on pilalla ilman harrastustoimintaa. Kuuluuko nykypäivänä vanhempien stressata myös siitä, että lapsella on harrastus jos toinenkin. Vanhemmuus tuntuu olevan nykyään yhä useammin vain jonkinlaista kilpajuoksua, että kuka on ansainnut parhaimman vanhemman tittelin. Tarvitseeko sitten tuntea huonommuuden tunnetta jos lapselle ei pysty tarjoamaan välimatkojen tai rahallisen tilanteen takia mahdollisuutta harrastaa jotakin? Ei jokaisella vanhemmalla ole mahdollisuutta toteuttaa lapsen harrastustoiveita.

Valitettavasti jokaisella paikkakunnalla ei ole harrastustoimintaa lähelläkään, joten siinä mielessä monille on varmasti hankalaa tai jopa mahdotonta lähteä kuljettelemaan useita kymmeniä kilometrejä suuntaansa. Silloin voi kehitellä lapselle jotain normaalista arjesta poikkeavaa kivaa puuhaa vaikka kerran viikossa. Tavallaan sellainen oma "harrastus".

Olen miettinyt myös, että miksi lapsi pitäisi väkisin tunkea jonkin harrastuksen pariin jos hän ei itse osaa vielä kertoa mikä olisi mieluista. Toki erilaisiin harrastusvaihtoehtoihin voi tutustua ja jos on jokin tosi mieluinen juttu, niin olisi hyvä pyrkiä mahdollistamaan se myös lapselle. Harrastukset antavat monesti kuitenkin onnistumisen elämyksiä, uusia taitoja ja mahdollisesti hyviä, sekä pitkiä ystävyyssuhteita.

 

Yksi harrastuskokeilu takanapäin

Meidän lapsista vain yksi on käynyt minkäänlaisessa maksullisessa harrastuksessa. Hän oli yhtenä vuotena syksystä kevääseen sellaisessa liikunta-jalkapallokerhossa, joka oli osittain hyvin mieluista puuhaa ja osittain myös hyvin vastenmielistä. Riippui todella paljon kerrasta, että mitä oli ohjelmassa ja siitä riippuen lapsi joko tykkäsi tai ei. Kauden jälkeen kysyimme, että haluaako hän jatkaa samaa juttua ja vastaus oli ei. Asia oli sillä selvä ja nyt odotellaan, josko löytyisi jokin harrastus joka olisi mieluisempaa. Vanhemman ei kuulu kuitenkaan väkisin tuputtaa lapselle harrastuksia ja ei jokainen lapsi halua edes sellaisia. Toisille riittää jo ihan vaan päiväkodissa tai koulussa olo, jonka jälkeen kokee tarvitsevansa lepoa ja perheen kesken yhteistä aikaa.

Taloudellisesti meillä ei ole varaa upottaa jokaisen lapsen harrastuksiin useita satoja euroja syyskaudelle ja toista samanmoista kevätkaudelle, mutta mielelläni mahdollistaisin heille kaikille jonkun kohtuuhintaisen harrastuksen joka aidosti kiinnostaisi lasta. En kuitenkaan halua patistaa lapsia harrastuksien pariin, sillä ihan yhtälailla ilman niitäkin tulevaisuus voi olla hyvä. Jos vain yksi lapsi haluaa harrastaa jotain, niin sitten mahdollistetaan hänen toiveensa. Monessa tilanteessa harrastustoiminnan aloittaminen on vanhemman korvien välinen pakkomielle sillä ajatuksella, että lapsen elämästä tulee paljon parempi.

Taaperolla on vahva kiinnostus musiikkia kohtaan

Meidän poikaa ei pahemmin jalkapallot tai muut puuhailut innosta. Hän on enemmän kiinnostunut musiikkiin liittyvistä asioista ja voin sanoa, että olen todella tyytyväinen asian olevan näin. Joo liikunta on tärkeää ja terveellistä, mutta sitä tulee ihan jo muutenkin elämässä liikuttua. Musiikki on ollut aina lähellä sydäntäni ja oma mieskin soittaa kitaraa. Mitä nuorempana aloittaa jonkin soittimen soittamisen, niin sitä helpompi se on oppia. Taaperoa kiinnostaa sekä kitaran soittaminen, että rumpujen paukuttaminen.  Näistä kahdesta huomaan vahvemman kiinnostuksen olevan rumpuja kohtaan mutta pakko sanoa, että valitettavasti emme asu omakotitalossa jossa voisi paukutella vaikka aamusta iltaan ilman naapureiden hermoromahdusta.

Aika näyttää mihin suuntaan hänen kohdallaan mennään, että tuleeko hänestä taitavakin muusikko vai siirtyykö kiinnostus johonkin aivan muuhun ennen kuin homma ottaa kunnolla tuulta alleen. 

Mitä maksullisia palveluja kannattaa käyttää ja mitkä ovat turhakkeita?

Olen tovin pohtinut, että mitkä palvelut ovat sellaisia hyödyllisiä ja arkea helpottavia näin lapsiperheessä. Mistä ei voi tinkiä ja mitkä ovat täysin ylimääräistä rahanmenoa. Ajattelinkin kirjoittaa siis maksullisista palveluista, joita meidän perhe käyttää ja joista en ole valmis tinkimään. Nykypäivänä on todella paljon valinnanvaraa ja monenlaisista palveluista jokainen voi napata omaan elämäntilanteeseen ne parhaiten sopivimmat. Jos kokee pärjäävänsä ilman, niin sekin on ihan okei. Jokainen tyylillään!

Suoratoistopalvelut tai siivouspalvelut?

Suoratoistopalvelut, ah! Mun pahe ja elämän kätevin keksintö. Parasta on katsoa hyviä sarjoja silloin kun lapset nukkuvat tai on muuten omaa aikaa. Lähes jokaisena iltana miehen kanssa käynnistetään netflix, josta katsotaan yhteisiä sarjoja. Lähes ainoa tv-ohjelma jota katson säännöllisesti on salkkarit, joten voin kertoa netflixin olevan kovassa käytössä. Lisäksi meillä on satunnaisesti ollut esimerkiksi Viaplay, Cmore ja Ruutu+. Kuitenkin Netflix on vienyt selkeästi voiton. Meillä on tästä se versio, että voi katsoa useammalla laitteella samaan aikaan. Välillä on tilanteita että 5,5v tyttö katsoo huoneessaan omia lastenohjelmia ja itse katson olkkarissa lapsille sopimatonta sarjaa. Toimiva ratkaisu. Lisäksi meillä on musiikin kuuntelua varten Spotify. Tästä olemme välillä luopuneet mutta hyvin nopeasti on huomattu, että tarvitsemme kyllä Spotifyta. Usein autossa kuunnellaan mieluista musaa ja sitten kotona telkkarin soundbarin kautta. Ilman musiikkia ei vois elää.  

Siivouspalvelut olisi ihan kivoja, mutta en ole valmis pulittamaan niistä sitä summaa jonka kustantavat. Tyydyn siis siivoilemaan itse vaikka aina ei jaksaisikaan. Toisille siivouspalvelut ovat arjessa todella tärkeitä ja onhan se tietenkin aina kiva tulla siistiin kotiin ilman, että tiskivuori odottaa keittiössä tai pölypallerot olkkarin kulmassa. 

Noutoruoka, kauppakassipalvelut, lastenhoitopalvelu?

Jokainen varmasti joskus sortuu syömään noutoruokaa ja onhan se ihan mielettömän helppoa käydä syömässä toisaalla tai hakemassa ruuat vaikka kesäpäivänä biitsille. Mikään ei ole helpompaa kun napata valmista ruokaa mukaan, jolloin ei tarvitse itse kokata. Aikanaan me syötiin ihan liikaa toisten kokkaamaa ruokaa, josta tietenkin maksettiin myös kuukausittain reilusti. Taloudellisesti ei ole koskaan järkeä hakea noutoruokaa tai syödä ravintolassa, mutta omalle mielenterveydelle ja energiatasoille se voi olla hyvinkin tärkeää välillä. 

Kauppakassipalvelut koen tämänhetkisessä elämäntilanteessa turhiksi. Yhden lapsen kanssa kotona ollessa on todella helppoa käydä kaupassa ja ostaa kerralla isot ruokaostokset. Toki vielä helpompaa olisi jos ne tulisivat kotiovelle toimitettuna mutta itse olen sen verran pihi tälläisten asioiden suhteen, että en suostu maksamaan sellaisesta. Samalla summalla ajaa aika monta kertaa ruokaostoksille ja takaisin kotiin. Lisäksi tykkään fiilistellä kaupassa uusia juttuja ja pohtia, että mitähän uudenlaisia ruokia voitaisiin kokeilla. 

Maksullisia lastenhoitopalveluita en ole koskaan ottanut. Eikun, itsesiassa nyt meinasin valehdella! Jos tähän kategoriaan lasketaan se, että on antanut sisarukselle vaikka 10€ lyhyestä lapsenhoidosta palkkiota. En ole kokenut tarpeelliseksi palkata lapsenvahtia saadakseni omaa aikaa tai päästäkseni johonkin. Mies on mahdollistanut pakolliset menot ja välillä ne vähemmän pakollisetkin. Lisäksi välillä ollaan saatu kaikki lapset hoitoon johonkin, että olemme saaneet olla kahdestaan. Yhteistä aikaa on rajallisesti, mutta en usko kenelläkään pariskunnalla olevan reilusti yhteistä aikaa jos taloudessa on monta alle kouluikäistä lasta. 

Yksityiset terveyteen liittyvät palvelut, kampaamo ja muut kauneuspalvelut?

Kampaamokäynteihin minulla ei mene rahaa. Lähipiirissä on osaava ihminen, joka aina tarvittaessa leikkaa mun hiukset ja päänahka ei edes enää kestäisi jatkuvaa värjäilyä. Värjäsin ensimmäisen kerran vajaa 7v ikäisenä hiukset ja teininä jatkuvasti milloin tummaksi ja milloin vaaleeksi. Siitä jäi oma jälkensä ja tosiaan keho ei kestäis enää. Vajaa 17v vanhana aloin kasvattamaan omaa väriä takaisin ja se on saanut nyt vuosikaudet olla. Eli sanoisin tähän, että jos lähipiirissä on osaava ihminen niin on aika turhaa käyttää kampaamon palveluja.

Kauneuspalvelut jokainen määrittäköön itse. Onko se sitten kasvohoito, jalkahoito, sokerointi tai rakennekynnet. Hemmottelua. Nämä koen melko turhiksi. Toisille tärkeitä, mutta itselleni ei ollenkaan pakollisia. 

Hammaslääkäri ja muut terveyteen liittyvät palvelut ovat tärkeitä. Se, että käykö kalliisti yksityisellä vai jonottaako pidempään kunnalliselle on jokaisen oma valinta ja näkyy siellä omassa kukkarossa. Itse en ole monesti käynyt yksityisellä. Ainoastaan tässä ja edellisessä raskaudessa olen käynyt yksityisellä varhaisultrassa oman mielenrauhan vuoksi. Kaikki muut terveyteeni liittyvät asiat, kuten suuhygienistillä käymisen olen hoitanut kunnallisella puolella edulliseen hintaan. Miksi maksaisin satoja euroja kun samat toimenpiteet saan halvemmallakin, jos malttaa odottaa. Terveydestä kuitenkin on hyvä huolehtia ja siksi olen ottanut itseäni aikaisemmin niskasta kiinni pelkäämäni hammashuollon suhteen. 

Autolle: rengashotelli, huolenpitosopimus tai pesulapalvelut?

Mun on pakko myöntää, että näin naisena kun en ymmärrä autoista tai niiden korjaamisesta mitään on äärimmäisen helppoa ulkoistaa kaikki ammattilaisille. Kun on kaikki palvelut kunnossa, ei tarvitse huolehtia itse oikeastaan mistään muusta kun turvallisesta ajamisesta ja siitä, että on tuulilasinpesunestettä. Jos autoon tulee jokin vika, niin huolenpitosopimuksen voimassaoloaikana ei tarvitse maksaa isoja korjauskuluja yllättäen ja säännölliset vuosihuollotkin lukeutuvat sopimukseen. Kuukausittain melko pieni summa siitä, että voi aika huoletta käyttää autoa.

Tällä hetkellä meillä on ulkoistettu myös kaikki auton pesemiset, vahaukset ja renkaiden vaihdot. Kyllä niihinkin vuositasolla jonkin verran euroja uppoaa, mutta pakko sanoa niiden olevan jokaisen euron arvoisia palveluja. Sekä eri firmojen välillä on huomattavia erojakin! Huoltoasemien koneellisista pesuista meidän auto pysyy tosin kaukana, sillä monet on saanut aika hurjia jälkiä maalipintaan ynnämuuta mukavaa ylläriä niistä. 

Mies toki osais vaihtaa renkaat autoon, mutta onhan se nyt ihan mielettömän paljon helpompaa vain ajaa auto johonkin ja ammattilaiset hoitavat homman ripeästi. Kun taloudessa on pian neljä pientä lasta, työssäkäyvä mies ja itse olen bloggaava kotiäiti, niin en ole valmis tinkimään perheen yhteisestä ajasta tälläisten asioiden suhteen kun on olemassa myös vaihtoehtoja. 

Olisi kiinnostavaa tietää, että mitkä on ne ehdottomasti tärkeimmät maksulliset palvelut joita muut hyödyntävät. Kokeeko joku suoratoistopalvelut täysin turhina tai onko vaikka julkinen liikenne tärkein palvelu, josta on valmis maksamaan?

Paljonko meillä on mennyt rahaa vuodessa esimerkiksi ruokaan ja asumiseen?

Monet kirjoittamani postaukset liittyen rahaan on kerännyt valtavaa kiinnostusta ihmisten keskuudessa ja myös lisäkysymyksiä. Osa on miettinyt, että paljonko meillä menee ruokaan rahaa tai paljonko edes maksetaan asumiskustannuksia kuukausittain? Ajattelin hieman avata teille näitä kysymyksiä ja kertoa meidän vuosittaisista kuluista. Kuukausittain pyritään laittamaan rahaa myös säästöön, sillä isoja menoeriä on tulossa tässä kuluvan vuoden aikana, eikä elämää voi aina muutenkaan ennustaa. 

Asumiskulut ovat isoin menoerä lompakossa

Me asumme tosiaan pääkaupunkiseudulla melko rauhallisessa kerrostalossa jossa suurin osa naapureista on mukavia vanhempia ihmisiä. Nykyisen asuntomme kuukausi kustannukset eivät ole juurikaan isommat kun edellisen, vaikkakin neliöitä on yli 20 enemmän. Tähän vaikuttava tekijä on se, että nämä ovat asokoteja. En laskenut tähän kategoriaan mukaan vakuutuksista aiheutuvia kuluja vaikka ne ovat nykypäivänä aikalailla pakollisia ja liittyvät myös asumiseen. Laskin pelkästään vuosittaiset kulut, joihin sisältyy asunto, vesi ja sähkö. Vuodessa näistä edellämainituista mukavuuksista kustannamme suunnilleen 14,5 tuhatta euroa. Asunnon sijainnin ja neliömäärän ottaen huomioon tämä on melko edullista asumista. Jos muuttaisimme hieman isompaan vuokra-asuntoon, jossa olisi yhtä monta huonetta ja joka olisi rakennettu vasta valmiiksi saisimme pulittaa joka vuosi lähes viisi tuhatta euroa enemmän siitä, että on katto pään päällä ja tilaa touhuta. Pienempään asuntoon emme edes mahtuisi, sillä jokainen tarvitsee ehdottomasti myös omaa tilaa.

Vakuutukset on pakollisia ja välillä myös ihan hyödyllisiä

Kilpailutimme meidän vakuutukset vuosi takaperin, eli silloin kun ostimme auton.  Silloin saimme parhaimman ja kaiken kattavan sopimuksen LähiTapiolalta. Keskitimme kaikki vakuutukset sinne siitä syystä, että saamme vakuutusmaksuista kerrytettyä myös bonusta. Lisäksi saimme sieltä hyvän diilin, jolloin esimerkiksi jokaisen lapsen tapaturmavakuutuksen hinta laski useammalla kympillä vuodessa. Laskeskelin, että vakuutukset vievät vuodessa meiltä suunnilleen 1500€, sisältäen lasten vakuutukset, auton täyskaskon ja kotivakuutuksen. Monet maksavat saman summan jo pelkästään auton vakuutuksista vuositasolla, eli meillä on hyvät diilit näissä.

Ruokakauppaan uppoaa rahaa

Meillä ei ole mitään tiettyä kuukausibudjettia varattuna ruokaa varten. Syömme sitä mitä milloinkin mieli tekee ja olemme keskittäneet lähes kaikki ruokaostokset Prismaan, josta saadaan kerrytettyä bonuksia. Teemme yleensä isot ruokaostoket kerran viikossa, jolloin heräteostoksista ei synny isoa summaa jokaisella kauppareissulla. Hyödynnämme myös esimerkiksi Citymarketin vaippatarjouksia ja välillä saattaa maitotölkki tai leipäpaketti tarttua samalla reissulla mukaan, mutta pääosin ruokaostokset teemme siis Prismassa.

Vuositasolla näihin ostoksiin kuluu kuitenkin tuhansia euroja, kuten jokaisessa taloudessa. Keskiarvollisesti meillä menee n 650€ ruokakauppaan kuukaudessa, joka tekee vuodessa 7800€. Välillä on kuukausia kun pärjätään vähemmällä ja välillä menee sit taas enemmän. 

Lisäksi ruokakustannuksia tulee esimerkiksi ulkona syömisistä tai jos tilaamme kotiin ruokaa. En kuitenkaan ole pitänyt minkäänlaista kirjanpitoa siitä, että kuinka paljon rahaa kuluu kahviloihin tai noutoruokaan. Kuukausittain syömme kuitenkin ainakin kerran-kaksi jotain sellaista ruokaa, mitä itse emme ole valmistaneet. 

Kuukausittain lasten tarvittaviin asioihin menee rahaa

Meillä menee myös kuukausittain rahaa esimerkiksi lasten vaatehankintoihin. Milloin mitäkin ja usein pyrin ostamaan etukäteen jemmaan tulevia kausia varten vaatteet jos osaan arvioida lapsen kasvun. Esimerkiksi taaperon viime talvena käyttämä molon haalari oli ostettu 60% alennuksesta jo edeltävänä keväänä. Joskus tulee hankittua vaikka vain uusia sukkia pari pakettia ja joskus täytyykin ostaa yllättäen isomman kokoiset kengät kun edelliset jäävät pieneksi. Lisäksi pyrin aina ostamaan seuraavaa vaatekokoa pikkuhiljaa jemmaan, jotta ei menisi niin paljon kerralla rahaa sitten kun vaatteet jäävät pieneksi. Vuositasolla en ole edes uskaltanut laskea paljonko rahaa lasten pakollisiin hankintoihin menee, mutta toisaalta näiden suhteen pyörii aika säännöllinen myy vanhaa - osta uutta - rinki. Eli useimmiten myyn pieneksi jäänyttä pois ja sitten niillä saaduilla rahoilla ostan uutta tarpeellista tilalle. Syksyllä tosin tulee olemaan taas pakollisia hankintoja, joita ei vielä ennestään löydy. Taapero tarvitsee esimerkiksi kuravaatteet päiväkotiin. 

Tarkkaa tietoa siitä, että paljonko saamme kuukausittain rahaa tilille ja paljonko sitä menee kuukausittain en valitettavasti tule jakamaan julkisesti. Jos odotit sitä postaukselta, niin harmi että petyit. Sanon vain, että kun rahaa osaa käyttää niin sillä tulee toimeen mitä saa.

Kuinka selviää todella matkapahoinvoivan lapsen kanssa?

Lapsen matkapahoinvointi on hyvin yleinen ongelma monessa perheessä. Joskus se menee nopeasti ohi pienellä siedätyshoidolla ja joskus tuntuu, että mikään keino ei oikein tehoa. Itselläni on jo usean vuoden kokemus lapsen matkapahoinvoinnista, joten ajattelin tulla jakamaan meidän kokemukset. Kuinka sitä oikein selviää automatkoista oksentavan lapsen kanssa täysjärkisenä?

Pahoinvointilääkettä en antaisi herkästi

Meillä on yksi hyvin herkästi matkapahoinvoiva lapsi, jonka kohdalla kaikki muu on kokeiltu paitsi matkapahoinvointilääkkeet. Lyhyille ajomatkoille en edes haluaisi antaa lapselle matkapahoinvointia estäviä lääkkeitä, sillä niissäkin on monenlaisia sivuvaikutuksia. Aina ei edes pysty ennakoimaan ajomatkoja hyvissä ajoin, jolloin lääke ei ehtisi myöskään vaikuttamaan. Väsymys ja suun kuivuminen ovat yleisimpiä sivuvaikutuksia, joten lyhyen n.15 min ajomatkan kohdalla haitta olisi jo isompi kun hyöty. Monesti siedättäminen ja aika auttavat, mutta ei niistäkään aina merkittävää hyötyä ole.

Jopa lähijuna aiheutti pahan olon yli 10min matkalla

Ensimmäiset pahoinvoinnin merkit näkyivät jo alle vuoden vanhana automatkoilla. Tällöin vielä turvakaukalossa matkustaessaan jokaisella reissulla oli sekä kaukalo, että lapsi oksennuksessa. Voin kertoa, että silloin matkapahoinvoinnista aiheutunut jokakertainen vaiva oli melko raivostuttavaa. Ei huvittanut matkustaa autolla juuri mihinkään, sillä se siivoaminen oli suoraan sanottuna syvältä jostakin. Yksikään vanhempi ei siivoa innoissaan oksennuksia yhtään mistään, mutta jokainen vanhempi silti joutuu pikkulapsiaikana tekemään sitä - tilanteessa tai toisessa.

Aikaa kului ja lopulta ollessaan reilu 2,5v tyttö alkoi oksentamaan ihan jo normaalissa  lähijunassakin. Parin oksennuskerran jälkeen aloimme pätkimään n. 25min kestävää junamatkaa Helsinkiin mennessä aina niin, että jäätiin yhdellä-kahdella eri asemalla pois ja tasattiin 10min ajan lapsen oloa ennen seuraavan junan saapumista. Matka-aika pidentyi huomattavasti mutta tuolla keinolla ehkäistiin se, että lapsen ei tarvinnut oksentaa vaikka huono olo ehtikin tulemaan.

Viimeisen vuoden ajan hän on kulkenut säännöllisesti autolla

Reilu vuosi sitten ostimme oman auton, jonka jälkeen melko säännöllisesti tyttökin on kulkenut paikasta toiseen auton kyydissä.  Lähtötilanne vuosi sitten oli sellainen, että 2km matka aiheutti jo oksennuksen. Eli paha olo tuli todella herkästi. Edelleen vielä näin vuodenkin jälkeen hänelle tulee hyvin helposti huono olo autossa. Se on aina hieman tuuripeliä kun lähdetään ajamaan johonkin hiemankin pidemmälle, että selviääkö hän vain lievällä pahoinvoinnilla vai joutuuko oksentamaan. Kaikki lukemani ja kuulemani vinkit on kokeiltu, mutta mistään ei ole ollut huomattavaa apua. On jätetty maitotuotteet antamatta ennen ajomatkaa, tarjottu pientä suolaista naposteltavaa, tablettia tai puhelinta ei ole yksikään lapsi koskaan meidän autossa katsonut, leluja ei ole ollut käsissä, autossa ei ole liian kuuma ja katse on ollut eteenpäin siitäkin huolimatta, että 5v, 115cm lapsen suositeltaisiin matkustamaan polvet suussa selkä menosuuntaan.

Auton vakiovarusteena mm: pikkuämpäri,jossa muovipussi

Vaikka nykyään jokaisella kerralla lapsi ei onneksi oksenna, niin silti meidän auton vakiovarusteena on pieni pinkki ämpäri jossa on muovipussi. Pahoinvoinnin iskiessä lapsen on helppo itse oksentaa siihen ja sitten pussin pystyy helposti nakkaamaan lähimpään roskikseen. Tällöin vältytään siivoamiselta, eikä auto tai turvaistuin ole likaisia. Lisäksi meillä on aina kosteuspyyhkeitä sekä talouspaperia autossa mukana, jotta naamakin on mukavampi pyyhkiä. Pienemmän lapsen kohdalla tarvittaisiin varmasti monenlaisia varusteita kuten vaihtovaatteita ja penkinsuojuksia, mutta jo muutaman vuoden ikäinen ymmärtää kuinka toimia ja osaa pitää ympäristön siistinä. Yllättävän viisaita nuo pienet ihmiset kuitenkin ovat.

Uskon, että siedättäminen on ollut meidän lapsen kohdalla ainoa vaikuttava tekijä, jotta matkat sujuvat jo hieman paremmin. Edelleen kiinnitän huomiota siihen, että juuri ennen ajomatkaa lapsi ei ole syönyt ainakaan maitotuotteita ja edellisestä ruokailusta on kulunut jo jonkin aikaa. Ehkä meillä parin vuoden päästä sitten voidaan matkustaa jo pidempiä matkojakin ilman pahoinvointia, mutta se jää nähtäväksi. Onneksi kaikki lapset eivät sentään oksentele kilpaa takapenkillä, sillä siitä olisi rento matkustaminen kaukana.