Nyt ollaan oltu 1,5vrk vauvan kanssa kotona ja isommat lapset ovat päässeet tutustumaan meidän perheen minimieheen.
Alunperin oma toiveeni oli, että oltaisiin kotiuduttu jo 6-8h synnytyksen jälkeen. Ajatus polikliinisestä synnytyksestä oli päässä jo alkuraskaudessa. Kuitenkin vauvan ison koon takia jouduimme jäämään sokeriseurantaan ja kotiuduimme reilu vuorokausi vauvan syntymän jälkeen.
Ensimmäinen ilta kotona oli melkoista härdelliä. Meidän keskimmäinen lapsi ei meinannut millään malttaa mennä nukkumaan. Oli ehdottoman tärkeää saada antaa pikkuveljelle pusuja ja haleja, sekä juosta kymmenen kertaa illalla äidin ja isin väliin sänkyyn kurkkimaan vauvaa.
Esikoinen ottaa vauvan saapumisen hieman rennommin. Välillä pusutellaan ja jos vauva itkee, hän sanoo "ei hätää" ja paijaa. Mustasukkaisuutta ei ole vielä ilmennyt, sillä tietenkin yritän mahdollisimman paljon huomioida tyttöjä vaikka vauva paljon aikaa viekin.
Pienissä asioissa tytöt haluavat auttaa. Voivat vaikkapa hakea vauvalle uutta vaippaa, valita aamulla vaatteita ja viedä vanhan vaipan roskiin. Tänään aamulla jätin vauvan hetkeksi kotiin kun kävin hakemassa Vanessan kanssa kaupasta ruokaa. N 20min ihan vaan kaksin tytön kanssa.
Yksi hankaloittava tekijä on nää synnytyksen jälkeiset hormoonit.. Siis ihan hirveetä! Meinaan alkaa pillittää jokaisesta asiasta. Ensin kotiintullessa kun näin tytöt, sitten äidin halatessa ja onnitellessa... Sit hetken päästä kun esikoinen lohdutti itkevää vauvaa (näytti niin ihanalta). Onneksi tää tasaantuu ajan kanssa!
Nyt vain nautitaan näistä muutamasta viikosta, kun ollaan koko perhe kasassa 24/7 ja päivittäisiä askareita on jakamassa kaksi aikuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti