Painoin 40kg enemmän

Kun vartalo muuttuu, niin mieli ei pysy välttämättä mukana. Liian laiha, liian lihava, mikä olisi sopiva? Miksi täytyisi mahtua tiettyyn muottiin?

Syyskuu 2019

Ruokamäärät olivat olemattomia
2012 kesällä kun tutustuin lasteni isän kanssa olin aika laiha. Osasyynä varmasti oli se, että ruokalautasella olevat ruokamäärät oli silloin täysin olemattomia. Saatoin syödä päivällä vain porkkanoita tai hapankorppuja. Herkut meni vain vähäisissä määrin ja niillä kuvittelin korvaavani kunnon ruuan.

Epävarma teini joka ajatteli olevansa liian lihava
Siihen aikaan olin hyvin epävarma itsestäni. Tuoreessa muistissa oli kouluvuosien kiusaamiset, ulkonäköpaineet ja pidin itseäni liian lihavana, vaikka olin silloin laiha. Ahdistuin kommenteista jotka koskivat painoa ja yritin välttää keskusteluja liittyen aiheeseen.

2013

Alkoholi ja tupakka maistui
Menin aikalailla kavereiden mukana ja alkoholia tuli otettua välillä hieman rankemmalla kädellä. Jo teini-ikäisenä lähes kaikki kaverini olivat enemmän tai vähemmän mua vanhempia, joten mitä voi olettaa. Eihän se ollenkaan terveellistä ollut ja alkoholin yhteydessä myös epäterveellinen ruoka oli vahvasti läsnä, vaikka muuten söin huonosti. Tupakkiakin meni suunnilleen siihen asti kunnes aloin esikoista odottamaan.

Raskaudet toivat painoa. Jokaisen kohdalla tuli +20-25kg sen hetkiseen painoon lisää.
Esikoista odottaessa tuli alkuvaiheessa mielettömästi painoa, sillä yhtäkkiä aloin syömään päivittäin useita kertoja. Synnytyksissä on jäänyt synnärille myös suunnilleen 10kg. Kuitenkin kuopusta viimeisillään odottaessa painoin +40kg kun verrataan siihen mitä painoin juuri ennen ensimmäistä raskautta. Luit oikein, painoin neljäkymmentäkiloa enemmän. Onneksi siitä on tippunut painoa jo huomattavasti. Vaa'alle meno ahdisti jokaisella neuvolakäynnillä enemmän ja enemmän.

2012

En ole ikinä tykännyt urheilla
En ole oikeastaan koskaan pitänyt urheilusta. Sohvalta katottuna se menee vielä etäisesti, mutta mua ei saa tuonne pitkin katuja juoksentelemaan tai salille painoja nostelemaan. Lasten kanssa tulee liikuttua, leluja kerätessä tehtyä erilaisia "jumppa-asentoja" ja ulkona karkulaisen perään juostua. Ehkä vielä joskus innostun enemmän liikunnasta? Koulussa aikanaan liikunta ei myöskään ollut mun juttu. Mursin kerran ärsyyntyneenä jopa varpaani lipastonkulmaan (vähän vahingossakin) ja sain monta viikkoa seurata tunteja sivusta. Jos et pidä liikunnasta, älä ota kuitenkaan edellistä lausetta vinkkivitosena.

Raskauskiloja jäänyt jokaisesta raskaudesta jäljelle
Raskausaikojen jälkeen en tosiaan ole harrastanut liikuntaa, jotta painoni putoaisi. Sen sijaan oon istunut sohvalla, imettänyt ja leikkinyt. Kaikista kolmesta raskaudesta on jäänyt kiloja X-määrä. Tällä hetkellä ei riitä oma itsehillintä olemaan ilman herkkuja. Vauvavuosina on mennyt sokeria ihan liikaa, mutta siitä huolimatta paino ei ole noussut kiloakaan. Nyttenkin synnärille jääneiden kilojen jälkeen on lähtenyt parisen kiloa pois.. Herkkuja syömällä.

Oma vartalo ei täysin miellytä, mutta yritän oppia hyväksymään sen.
Peiliinkatsoessa löydän ylimäärästä sieltä sun täältä. Oon päättänyt, että viimeistään vauvavuoden päätyttyä vähennän herkuttelua ja pyrin vaikka tekemään päivittäin kävelylenkkejä. Keksiä jonkun tavan, jolla saisin muokattua kehoa hieman, pienillä asioilla saisi kuitenkin jo aikaan muutosta. Hikitreeneihin en usko ryhtyväni ikinä.