Raskauskuulumisia

Loistavaa, ihanaa, tai sitten ei... Meinaan, mulla oli perjantaina rakenneultra ja se kätilö joka ultran suoritti oli tympee akka. Alkuun mittaili ja tutkiskeli sikiön aivoja ja sitten sydäntä, kaikki ok ja ei rakennepoikkeavuuksia, tiesinkin että kaikki on varmaan ihan niinku pitääkin ja en osannut edes stressata sen takia ultraa, vaikka monet ihmiset niin tekevätkin. Sitten kysyin siltä "kumpi se on, näkeekö". Kätilö vastas todella yllättyneen kuulosena, että pitäisikö sekin selvittää ja vähän aikaa yritti ultrata sikiön jalkoväliä, kuitenkaan hän ei nähnyt yhtään että onko tyttö vai poika kyseessä.

Rv 20+6

Ainut asia mitä rakenneultrassa odotin oli, että olisin saanu tietää tuleeko meille toinen tyttö vai saadaanko me poika ja en saanu tietää! Ultraaja sanoi vielä, että katsotaan hetken päästä uudestaan, vaan eipä edes katsonut. No mutta ainakin voi olla ihan varma nyt siitä, että meille tulee pieni terve vauva ja sukupuoli jää ylläriks syntymään asti. Onhan mulla tosin edessä sitten vielä synnytystapa arvio, jolloin EHKÄ voi nähdä kumpi siellä köllii. Esikoista odottaessa saatiin sentään edes epävarma tyttölupaus ja asennoiduin sillon täysin niin, että tyttö tulee ja tyttö tuli! Nyt en osaa yhtään varautua, että kumpi sieltä on tulossa ja joudun ostamaan vain ja ainoastaan neutraaleja juttuja. Toisaalta kiva tietää vasta sitten kun vauva syntyy, mutta tää on niin väärin kun olin ajatellu pääseväni ostamaan joko kaikkea ihanan poikamaista tai sitten sellaisia tyttömäisiä juttuja, joita puuttuu. 

Vauva vastaa ihan vähän pienempää kuin viikot, mutta ero on vain muutaman päivän niin laskettua aikaa ei muutettu ensimmäisessä, eikä tässä toisessakaan ultrassa. Nämä kaksi raskautta on kyllä olleet aika erilaiset, joten siksi päässä on pyöriny usein ajatus että olisiko meidän tyttö saamassa pikkuveljen? Josefiinaa odottaessa oksensin yli puoleenväliin jatkuvasti ja makasin vaan sängyssä valittaen oloani. Nyt taas pahoinvointia oli pahimmillaan kuukauden ajan, jolloin kävin oksentamassa aamuisin ja esikoisen kakkavaippaa vaihtaessa, mutta sitten se aikalailla hävisi (välillä kyllä yököttää). Tämä toinen vauva on myös ihan selkeä jalkapalloilija! Josefiina mahassa ollessaan liikkui paljon maltillisemmin ja oli huomattavasti rauhallisempi, kun tämä toinen taas ihan jatkuvasti on monottamassa johonkin kohtaan masua. Maha on myös pompsahtanu paljon enemmän esille jo näillä viikoilla, kun taas esikoisesta tälläinen maha oli vasta lähempänä 30viikkoa. 

Painoa tämän raskauden aikana ei ole tullut kovinkaan paljoa, lähtöpainon lisäksi on tullut suunnilleen 3kg. Toki nyt kai se paino alkaakin sitten vauhdilla nousemaan kun vauvakin kasvaa nopeasti! Ensimmäinen neuvolalääkärikin oli jo melkein kuukausi sitten, siellä ei tehty mitään erikoista, rupateltiin niitä näitä, kuunneltiin vauvan sydänäänet ja katsottiin verenpaine. Sisätutkimustakaan ei tehty (JES!) sillä THL on kuulemma luopumassa kokonaan tuosta alussa olevasta tutkimuksesta, sillä siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä paitsi jos on jotain oireita (vuotoja, supistuksia tms).

Tää toinen raskaus on sujunut todella paljon nopeammin kuin ensimmäinen. Tuntuu siltä että silloin aika mateli ja nytten tässä mennään jo yli puolessa välissä! Ihan hullua! Tosin, nytten on jo tuo esikoinen jonka kanssa päivät menee melko nopeaa tahtia eteenpäin ja ei kerkeä edes aina miettiä että "ainiin, masussahan köllii joku". Välillä raskaudesta muistuttaa vain ja ainoastaan potkut mahassa ja tämä kasvava kumpu, joka meinaa välillä olla tiellä tehdessä joitain asioita. Päivittäin puhun kyllä myös jonkun kanssa masuasukista, jos ei miehen kanssa niin sitten jonkun muun kanssa. Kyllä tuota pientä ihmettä rakastaa jo niin paljon, vaikka vielä ei ole päässytkään pusuttelemaan. Se on vaan totta, että äiti alkaa rakastamaan lasta jo ennen syntymää, kantaa mukana monta kuukautta, tuntee liikkeet ja samalla tietenkin saa kokea myös kaikki mahdolliset raskauden mukana tuomat vaivat. Pitäis nyt nauttia tästä raskausajasta mahdollisimman paljon, sillä suunnitelmissa ei ole lisääntyä enempää, ainakaan lähivuosina.