Odotusaulassa istuskeltiin vain hetki ja kerkesin käymään vessassakin ennen kuin sairaanhoitaja ensin vastaanotti meidät. Hän ei muuta kysynyt kuin "onko josefiina ollut terveenä" ja mittasi/punnitsi neidin. Pituutta oli tullut 1v neuvolan jälkeen huimat 4cm lisää ja painoakin hieman vajaa puolikiloa. Sairaanhoitajan jälkeen istuttiin taas samaiselle penkille odottelemaan neurologin vastaanottoa. Tai eihän tietenkään Josefiina malttanut istua, vaan piti touhuta omia juttuja!
Neurologin huoneessa ensimmäisenä Josefiina näytti kuinka hän istuu ja miten kiinnostuu erilaisista leluista. Lisäksi multa kyseltiin iso määrä kysymyksiä "käveleekö itse, syökö itse, kuinka nukkuu, miten liikkuu pääasiassa eteenpäin yms". Kun kerroin, että kotona paikasta toiseen liikkuu ryömien niin neurologi totesi että tyttö pitää laittaa matolle, jotta näyttää kuinka ryömitään. Eipä Josefiina halunnut todellakaan näyttää ryömimistaitojaan, vaan päätti kontata! Lisäksi näytettiin kuinka osataan nousta seisomaan ja kuinka vierastetaan outoja ihmisiä. Alkoi nimittäin ihan armoton huuto, kun neurologi otti syliin ja katsoi tytöstä joitain asioita. Loppuun päätettiin vielä, että otetaan vielä kontrolliaika ensvuoden alkupuolelle. Saas nähdä miten sinne onnistuu meneminen sitten kun on kaksi lasta, hui! Seuraavalla kerralla on myös sitten fysioterapiakäynti, sillä neurologi totesi että hän ei yhtään osaa arvioida pienen ajan perusteella kehitystä, mutta kertomani perusteella ja mitä näki, oli kuitenkin sitä mieltä, että kehittyy ikäisensä mukaisesti mutta vähän varovaisesti. Kiirettä kävelyllä tai muulla ei siis vielä ole, joten on aikaa opetella niitä taitoja vielä. Meillähän tosin kävellään jo tukea vasten sivuttain!
Neurologin jälkeen suuntasimme sairaalan alakerran penkeille istumaan, hetken aikaa istuttiin ihan vain paikoillamme kunnes tytölle iski nälkäväsymyskiukku. Annoin purkillisen velliä, jonka jälkeen simahtikin puolentoistatunnin päiväunille. Itse odottelin vielä suunnilleen tunnin verran ystävääni Juliaa, joka oli oman masuvauvansa takia tarkistuskäynnillä. Siinä odotellessani kuuntelin vastasyntyneiden itkua, näin vastasyntyneiden kotiutumista ja joku mies meni vauvansa kanssa katsomaan äitiä heräämöön. Tuli itselleni sellanen olo, että apua kun olis jo taas pieni vauva!
Lopulta Julia pääsi ultraamisen jälkeen pois ja suunnattiinkin kurnivien masujemme kanssa kaupungille ja suoraan syömään!
Valittiinpa siis oikein suositeltava vaihtoehto raskaanaoleville (cola! sitähän pitäis rajottaa). Subiruuan jälkeen lähdettiinkin kiertelemään kauppoja, Käytiin Lindex, Cittari, H&M, Kappahl ja mansikkakojut läpi, unohdinkohan listasta vielä jotakin? Ostettiin molemmat meidän masuvauvoille vaatetta hieman, itsehän löysin aivan ihania pikkusia vaatteita jotka odottaakin nytten pyykkikorissa pesua. Mukaan tarttui 3kpl yöpukuja, 2kpl housuja, 1 body ja kaksi paria sukkia. En kestä kuin söpöjä vauvanvaatteet ovat! Harvinaista, mutta totta on se, että tällä kertaa en löytänyt Josefiinalle mitään (en tosin edes etsinyt). Hieman ennen bussin lähtöä siis ostin vielä 3litraa mansikoita ja pakko sanoa, että alkaa olemaan mun viimeisimmät mansikkaostokseni tän vuoden aikana! Osa niistä on jo niin huonoja, että en kyllä olisi kolmesta litrasta maksanu euroakaan yli kymppiä.
Ois hauska kuulla myös blogikirjoituksen muodossa tarinaa siitä, miten ootta tavannu sun miehen kanssa :) Jos kerran asut noin kaukana omasta perheestä niin sillon oot tainnu miehen takia muuttaa noin kauas?
VastaaPoistaIhan hyvä idea, voisin ehkä toteuttaa tuon joku päivä :) ei oo ollu mikään maailman helpoin alku meidän suhteella välimatkan takia, mutta tässä sitä ollaan ;)
PoistaKiva kuulla, miten teidän neurologin käynti meni. Meilläkin kun on tyttären kanssa semmoinen edessä. Toivon, että menee suunnitellusti ja tyttö myös näyttää hieman taitojaan. Ihana tuo viimeinen kuva! http://www.laakarikeskusfenix.fi/terveyspalvelut/
VastaaPoista