Etäilyä!

Tosiaan, maanantaina lähdin junalla kohti isäni asuntoa. Matka kului todella hitaasti ja Tampereella kerkesin turistina hortoilla junanvaihdon yhteydessä.

Kotoa lähtiessä ei tullut haikeaa oloa mutta kun ilta ja nukkumaanmeno lähestyi, tuli ikävä, kyyneleet ja ahdistus, sellainen tunne että haluan takaisin kotiin ja käpertyä avomieheni viereen. Maanantain ja tiistain välinen yö meni siis lähes kokonaan valvoessa ja tiistai päivä unenpöpperössä huojuessa.
Tänään monet sukulaiset kävivät katsomassa minua ja mikä ihaninta, näin lähes kolme vuotiaan serkkupojan! Kohta taas untenmaille ja huomenna suuntaankin äidilleni ja on ihana päästä näkemään pikkusisaruksiakin, vaikka koti-ikävä onkin jo kova! Sunnuntaina pääsen sitten jälleen omaan kotiin, täydellistä!
Tosiaan nyt jälleen muistan kuinka hankalaa aikaa etäsuhteilu oli, jatkuva ikävä raastoi sydäntä ja toisen läsnäolosta osasi todellakin nauttia kun näki harvoin. Nautin edelleen miehen seurasta todella paljon, mutta välillä on myös niitä hetkiä ettei jaksais tuijotella toisen naamaa koko ajan. Onneksi tämä mun "loma" ei kestä kovinkaan kauan, sillä en enään edes osaa olla poissa kotoa. Tuntuu että olisin jossakin aivan vieraassa paikassa, vaikka isäni asuu täällä! 
Positiivisia puolia tässä on, kun ei tarvitse itse tiskata, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai mitään muutakaan arkista tehdä. Saan vain olla ja mennä valmiiseen ruokapöytään, syödä mahani täyteen ja jättää likaiset astiat pöydälle! 

Jengi kitisee ku raha ei riitä ja sitä pitäs saada lisää

Rahapuu ois kätevä keksintö. Jokainen vois ostaa halvalla semmosen ja sit vaan setelit tipahtelis sieltä kuten syksyllä lehdet puista. Eikä ...