Tänään monet sukulaiset kävivät katsomassa minua ja mikä ihaninta, näin lähes kolme vuotiaan serkkupojan! Kohta taas untenmaille ja huomenna suuntaankin äidilleni ja on ihana päästä näkemään pikkusisaruksiakin, vaikka koti-ikävä onkin jo kova! Sunnuntaina pääsen sitten jälleen omaan kotiin, täydellistä!
Tosiaan nyt jälleen muistan kuinka hankalaa aikaa etäsuhteilu oli, jatkuva ikävä raastoi sydäntä ja toisen läsnäolosta osasi todellakin nauttia kun näki harvoin. Nautin edelleen miehen seurasta todella paljon, mutta välillä on myös niitä hetkiä ettei jaksais tuijotella toisen naamaa koko ajan. Onneksi tämä mun "loma" ei kestä kovinkaan kauan, sillä en enään edes osaa olla poissa kotoa. Tuntuu että olisin jossakin aivan vieraassa paikassa, vaikka isäni asuu täällä!
Positiivisia puolia tässä on, kun ei tarvitse itse tiskata, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä tai mitään muutakaan arkista tehdä. Saan vain olla ja mennä valmiiseen ruokapöytään, syödä mahani täyteen ja jättää likaiset astiat pöydälle!