Kaksi robottia jotka toimii jatkuvasti samoilla toiminnolla suorittaen arkea

Jokainen vanhempi tarvitsee välillä pienen irtioton arjesta. Vaikka olisi kuinka täydellinen äiti tai isi, niin silti joskus täytyy saada pieni hetki ihan vain itselleen ja myös parisuhdetta täytyy muistaa huoltaa kahdenkeskisellä ajalla. Se mikä riittää toiselle, ei välttämättä riitä toiselle. Jokainen ihminen on yksilö ja toiset tarvitsee säännöllisesti kuukausittain omaa aikaa, kun taas toiselle voi riittää ihan vain pari kertaa vuodessa.


Ei alle 1v lasta voi jättää hoitoon! Ai miksei? 
Jotkut sanovat, että aikuinen ei saisi ottaa omaa aikaa ennen kun lapsi on ihan vähintään vuoden ikäinen. Lasta ei voisi jättää hoitoon alle vuoden vanhana, koska tällöin saa välittömästi huonon äidin leiman otsaan? Myönnän itse ajatelleeni myös esikoisen kohdalla, että ei häntä voi jättää kun hetkeksi hoitoon päivällä ja yökyläilystä ei edes puhuttu. Ei tullut kuuloonkaan, että 1,5v vanhana hän olisi mennyt johonkin hoitoon jossa olisi joutunut olemaan myös yön. Ei silti, vaikka lähdin synnyttämään. Lopulta hän oli ensimmäisen kerran yökylässä vasta 2,5v vanhana. Ehkä osittain ajattelin ja pelkäsin nuorena äitinä leimaantuvan heti vastuuttomaksi tai huonoksi vanhemmaksi, jonka takia toimin niin. Monet ihmiset puhuvat, että pientä ei voi jättää hoitoon syystä tai toisesta. Jos jätät, saat leiman otsaan. 

Oman ajan ottaminen ei tee vanhemmasta yhtään huonompaa
Usein oman ajan ottamisella on juuri päinvastainen vaikutus. Oman ajan ottaminen ei kerro siitä, että olisi jotenkin huono vanhempi. Hetken rentoutumisen jälkeen yleensä jaksaa taas olla entistä parempi vanhempi. Sillon jaksaa taas kuunnella mahdollisia uhmaraivareita monia päiviä ilman, että savu nousee korvista. Jokainen määrittäköön sen, että mikä on sopiva tuntimäärä ihan vain itsellensä. Toiselle riittää tunti kuukaudessa ja toinen voi tarvita vaikka vuorokauden kuukaudessa. Jokainen on yksilö ja jokainen tarvitsee välillä myös aikaa ilman lapsia. Turha edes väittää muuta! Vaikka kuinka rakastaa niitä omia pikkumuruja ja on itse vanhemman polun valinnut, niin silti välillä on hyvä ottaa pieni hetki jolloin hengähtää vaan aikuisten kesken. 

Parisuhdeaika jää helposti vähiin
Pienten lasten vanhemmilla saattaa olla yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa hyvin vähän. Helposti sitä vaan rutiininomaisesti pyörittää arkea. Aamulla nousee sängystä, aamupesut, aamupalat, leikkejä, ulkoilua, lounasta, päikkärit, välipala, päivällisen valmistamista, päivällinen, puuhastelua, iltapala, iltapisut ja pesut. Johonkin väliin mahduttaa vielä kauppareissut, kodin siisteyden ylläpidon, työt ja mitä nyt kenelläkin normaaliin arkeen kuuluu. Helposti on kiireistä, eikä yhteistä aikaa juuri ehdi viettämään. Jos päättää illalla katsoa kahdestaan leffaa syöden herkkuja,  voi vaan arvata kuka herää ensimmäisenä rapisevaan karkkipussiin tai lasten nukkumaanmeno venähtää, jolloin ei välttämättä jaksaa edes katsoa enää yhdessä leffaa. Lopulta ajatus nukkumisesta houkuttaa kuitenkin enemmän. Monesti ajatellaan, että kyllä sitä aikaa sitten myöhemminkin parisuhteelle on. Sitten kun lapset on isoja.. Mutta onko? Jos ei vuosiin ehdi viettämään aikaa yhdessä tai pääse ollenkaan irtautumaan arjesta, tällöin saattaa herkästi kasvaa erilleen toisista. On vain kaksi robottia jotka toimii jatkuvasti samoilla toiminnolla suorittaen arkea. 

Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa
Kolme lasta lyhyessä ajassa, kolme pientä lasta samaan aikaan. Kuten arvata saattaa, ei ole jonossa ihmisiä oven takana ottamassa heitä hoitoon. Näiden kuluneiden vuosien jälkeen molemmat meistä on alkanut kaipaamaan myös sitä yhteistä aikaa, joka on ollut hyvin rajallista. Siis sellaista aikaa, että lapset ovat toisaalla ja saadaan olla ihan vaan kahdestaan. Kuopuksen syntymän jälkeen olemme saaneet tasan kerran yhteistä vapaa-aikaa muutama kuukausi sitten. Nyt olisi pian tiedossa toinen kerta, mikäli kukaan ei sairastu. Pitäisi pyrkiä siihen, että säännöllisesti saataisiin viettää kahdestaan hetki. Edes päivällä jokunen tunti tai sitten ihan yön yli, kuten nyt tulevana viikonloppuna.
Vaikka melko säännöllisesti saan viettää omaa aikaa niin pakko myöntää, että yhteinen aika puolison kanssa on aivan toinen juttu. Hetki ihan rauhassa, vain kahdestaan. 

Vaikka olet äiti tai isä, muista olla myös ihan vain oma itsesi. Ota hengähdyshetki tai kaksi. Irtaudu arjesta hetkeksi ja muista rentoutua. Tee jotain sellaista, josta itse nautit. Jos oikein päätät repästä, niin heitä korkkarit kattoon tai nakkaa paita pois, tanssi villisti. On myös ihan ok nauttia lasillinen viiniä, katsoa leffa ja nukkua yö ihan rauhassa. 
Välillä saa ja jopa pitää olla muutakin kun siinä äiti/isä-roolissa. 

Yksi ohje, josta tulee kaksi herkkua nopeasti!

Sain eilen instan puolella useampia kysymyksiä, kun postasin kuvan suklaahippukekseistä. Kyseltiin koostumuksesta ja myös reseptiä pyydettiin. Ajattelin tulla jakamaan teille tämän äärimmäisen helpon reseptin! 

Valmistaaksesi tarvitset vain:
125g huoneenlämpöistä voita
1dl sokeria
1dl Fariinisokeria
1 Kananmuna
1tl Vaniljasokeria 
1/2tl ruokasoodaa
3dl vehnäjauhoja
1/4tl Suolaa
100g taloussuklaarouhetta
1/3 pussia suklaahippuja

Keksitaikinan valmistus tapahtuu sekoittamalla voi & sokeri tasaiseksi, jonka jälkeen sekaan lisätään kananmuna, vaniljasokeri, ruokasooda, fariinisokeri, suola, vehnäjauhot ja suklaat. Kaikki vaan sekasin, jonka jälkeen taikina on valmis! 
Pelkkä taikina on myös on hyvänmakuista, joten kaikkea ei tarvitse kekseiksi paistaa. Samalla voi tehdä helpon jäätelöannoksen tai vaikka useammankin.

Taikina jaetaan nokareina kahdelle uunipellille, paistetaan 200-astetta n 7-8min, jonka jälkeen on valmista! Keksejen täytyy hetki antaa jäähtyä ennen tarjoilua. 

Cookie dough, eli keksitaikina on todella helppo ja nopea valmistaa.
Suklaahippukeksit ja rakastettu keksitaikinajäde onnistuu valmistaa myös kotona vain muutamissa minuuteissa. 
Hyvästi kaupan pakastealtaasta löytyvä Ben&Jerry's, tästä lähin teen itse ja säästän! 

Lastenvaunut ei jatkossa oikeuta HSL-alueella vapaamatkustamiseen?

Korona on vaikuttanut hyvin monien ihmisten elämään. On uutisoitu monista mahdollisista leikkauksista, jotka kohdistuvat lapsiperheellisiin. Viimesimpänä silmiini osui, että mahdollisesti jatkossa Helsingin seudun liikenteen alueella ei enää lastenvaunujen kanssa matkustava saisi matkustaa ilman lippua, vaan joutuu myös maksamaan omasta matkastaan.

Lapsiperheelliset ovat usein myös pienituloisia
Suomessa alle 3v ikäistä lasta kotona hoitava on oikeutettu kotihoidontukeen, joka on hieno asia. Kyseisen tuen määrä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri, joten kaikki lapsiperheille suunnatut edut, sekä tuet ovat heille merkittäviä. Minkä takia lapsiperheet olisivat aina ensisijaisena, kun jostain pitää karsia, leikata tai luopua? Monissa kunnissa ei makseta kuntalisää, toisissa sitä leikataan ja monien tukien määriä on pienennetty vuosien aikana. Sitten nyt vielä tämä monelle hyvin merkittävä HSL-etu jos lähtee pois. 

Ilmainen päiväretki tai pikainen visiitti kaverille muuttuisi jopa yli parinkympin hintaiseksi

Kerava-Helsinki välille lipun hinta on nopeasti netistä katsottuna 5,7€/suunta/aikuinen. Ajatellaan esimerkkitilanteessa pienituloista Keravalaista perhettä, jossa 2-3 alle kouluikäistä lasta ja kaksi aikuista. Kaksi lapsista on ratasikäisiä ja perhe kulkee vain HSL kulkuvälineillä, sillä se on taloudellisin vaihtoehto. Molemmilla aikuisilla on rattaissa/vaunuissa lapsi joka tarkoittaa, että kummankaan ei tarvitse ostaa junalippua kumpaankaan suuntaan kulkiessa.
Jos liput täytyisi ostaa, tällöin hinta olisi yhteensä vanhemmilta 11,4€ / suunta = 22,8€ meno-paluu. Monelle perheelle jo tuollainen summa voi aiheuttaa sen, että reissu jäisi kokonaan tekemättä. Pidemmällä tähtäimellä ajateltuna tämä muutos voisi aiheuttaa osittaista sosiaalisen elämän loppumista tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Ajatellaanko asioita laajasti pidemmällä tähtäimellä vai ajatellaanko tässä nyt ainoastaan rahaa? 
Itse ainakin olisin tuon summan takia jättänyt muutama vuosi sitten hyvin monet reissut tekemättä, sillä yksinkertaisesti kukkaron nyörit eivät olisi venyneet. Enkä kyllä edelleenkään näin kotiäitinä liikkuisi kun aivan välttämättömät matkat noilla hinnoilla. 

Itse olen hyödyntänyt satoja ilmaismatkoja vuosien aikana
Kun tytöt olivat pieniä liikuttiin jatkuvasti julkisilla kulkuvälineillä. Käytettiin viikottain vähintään pari kertaa HSL junaliikennettä. Mies oli tuolloin muutaman kuukauden työtön ja minä sain vain vähän rahaa. Jos junamatkat olisivat maksaneet, niin tällöin ne olisi myös jäänyt väliin. Olisimme olleet vain neljän seinän sisällä tuijottelemassa ärsyyntyneenä toisiamme tai ulkoilleet vain jo ennestään tutussa lähimaastossa. Emme olisi käyneet jokaisena viikonloppuna äidilläni kylässä, jos matka olisi maksanut aina molemmilta useamman euron yhteen suuntaan. Ei meillä olisi ollut varaa laittaa tuolloin 50€/kk siihen, että lapset pääsevät mummilaan viikottain tapaamaan tärkeitä ihmisiä. 

Mikäli tämä muutos tulee ja lastenvaunujen kanssa ei enää jatkossa pääse kulkemaan ilmaiseksi, niin luulen että yksityisautoilu ja pyöräily lisääntyvät entisestään. 
Oikeasti vähävaraisten lapsiperheellisten elämä kärsii mahdollisen muutoksen myötä monella tavalla ja tällöin jo kotoa toisaalle kulkemisen kynnys nousee, kun täytyy pohtia onkohan varaa nyt juna- tai bussilippuun. Lapsiperheisiin kohdistuvat karsimiset ei aina ehkä kuitenkaan ole se oikea kohde. 

Ja kyllä, halusin tuoda omia ajatuksia esille koska olen hyödyntänyt aikanaan näitä HSL palveluja usean vuoden ajan ja kokenut hyvin hyödyllisiksi ja merkittäviksi eduiksi. 

Joulukuun 1: Esittelyssä 5v lapsen joululahjat. Miten olis vaikkapa raha ja merkkilaukut?

Moni miettii näin joulukuun ensimmäisenä päivänä, että mitähän ostaisi lapselle lahjaksi? Miten välttyä järkyttävältä lahjavuorelta ja useil...