Toivepostaus: Viisi ateriaa päivässä, mitä meillä syödään?

Oon muutamia kertoja kysynyt Instagramin puolella seuraajiltani postaustoiveista ja ideoista. Useita vastauksia saaneena ajattelin nyt yhden toivepostauksen toteuttaa. Useampi ihminen toivoi, että voisinko enemmän kirjoitella blogin puolelle ruokajuttuja ja asian suhteen en lupaa mitään. Kuitenkin nyt saatte kurkata tämän lapsiperheen yhden päivän ruokalistan ja nähdä mitä meillä syödään!



Aamupala: Mysliä & Vaniljajuguu, kaakaota ja 1 halkaistu toasti.
Aamupaloissa on tosi paljon vaihtelua. Tytöthän syö päiväkodissa aamupalat arkena, joten usein oma aamupala on hyvin pikapikaa valmistettu ja Leon syö pikapuuroa usein aamuin-illoin. Ehkä kerran viikossa, viikonlopun lisäksi syön oikeasti kunnon aamupalan. Tänään se näytti tältä! 


Lounas : Suolainen piirakka

POHJA:
1dl ruisjauhoja, 200g voita, 3dl vehnäjauhoja, ripaus suolaa ja 6-8rkl vettä. Ensin nypit voin ja jauhot murumaiseksi, jonka jälkeen suola ja vesi joukkoon. Taikina riittää juuri ja juuri yhdelle pellille. Pohjasta tulee täydellisen ohut. 

Täytteen valmistus:
1-2 paprikaa, 3dl maitoa, puolikas paketillinen koskenlaskijaa, pussillinen kinkkua, paketillinen pekonia, mustapippuria, tuoretta basilikaa, 2pss juustoraastetta (175g/pussi) ja 150g cremefraichea. 
Pilko pekoni paloihin, ellet ole ostanut valmiiksi pilkottua. Laita kylmälle pannulle paistumaan ja kun on hyvännäköistä lisäät joukkoon myös pilkotut paprikat. Annat muutaman minuutin olla pannussa välillä sekoitellen. 
Tämän jälkeen lisäät pekonipaprikaseoksen päälle 0,5dl jauhoja ja kaadat 3dl maitoa. Katso, että tässä vaiheessa pannu on miedolla lämmöllä ja lisäät perään koskenlaskijajuustoa. Odota ja ann paksuuntua. Viimeisenä joukkoon mustapippuria, purkillinen cremefraichea, kaksi pussia juustoraastetta ja tuoretta silputtua basilikaa. Seoksesta tulee melko paksua, joka on helppo levittää piirakkapohjan päälle. Sitten vain uuniin: 200-astetta, n 25-30min.



Välipalana smoothieta

Meidän perheessä kaikki tykkää juoda smoothieita ja niitä tehdäänkin hyvin usein. Yleensä lähes aina smoothiessa käytämme pohjana kaurahiutaleita sekä jogurttia. Lisäksi sekaan päätyy vaihtelevasti eri marjoja, hedelmiä, mehua tai maitoa. Tällä kertaa smoothie valmistui kätevästi kiivistä, mansikasta, banaanista, maidosta ja jo edellämainitsemista kaurahiutaleista ja jogurtista.


Päivällinen: Basilika-tomaattikanaa & riisiä

Rasiallinen kirsikkatomaatteja, puolikas koskenlaskijajuusto, mustapippuria, paprikajauhetta, herbamarea sekä kanafondia, paketillinen kanasuikaleita, vettä ja vehnäjauhoja

Kanakastikkeen valmistus:
Ota kanasuikaleet huoneenlämpöön n. 30min ennen paistamista. Kuumenna pannu ja lisää pannuun nokare voita. Kun voin "kuohunta" lakkaa niin laita kanat pannulle. Paista kunnes saavat väriä sopivasti pintaan.
Paistamisen aikana pilko tomaatit ja basilika jo valmiiksi odottamaan. Sen jälkeen kanojen mukaan voikin heittää n. 4dl vettä, kanafondin, tomaatit, koskenlaskijan ja muut mausteet. 
Kun kastikepohja on hetkisen verran porissut, lisäät helpon jauhosuurusteen joka on sekoiteltu 0,5dl jauhoja + 1dl vettä. Tämän jälkeen voitkin odotella riisien valmistumista ja nauttia ruuasta. 


Iltapala: Sämpylää & Hedelmiä

Todella usein iltapalana meillä on leipää. Onneksi kukaan ei nirsoile, joten välillä on ruisleipää, välillä vehnä"pullaa" ja välillä esimerkiksi kaurasämpylöitä. Vaihtelevasti illalla on myös tarjolla joko hedelmiä tai viiliä/jogurttia. Joskus saattaa olla illalla tarjolla myös smoothieta, jos välipalana on ollut jotakin muuta. Satunnaisesti, ei siis edes joka viikko lapset saavat illalla suklaamuroja, jolloin yleensä mikään muu ei sitten kelpaa lisäksi. 

Tässä postauksessa oli nyt vain esimerkkinä yhden päivän ruokailut, kun vihdoin muistin jokaisen aterian kuvata. Ihan normaalia ja suhteellisen helppoa ruokaa meillä valmistetaan. Meillä syödään myös usein iltaisin tai aamuisin esimerkiksi puuroja (vispipuuro, kaurapuuro, mannapuuro). Pyritään monipuolisuuteen, mutta välillä on myös ihan okei mennä sieltä missä aita on matalin. 

Koko hemmetin alkuvuosi sairastettu ja nyt löytyi jopa syy

Meillä alkoi sairastelukierre joulun aikaan. Ensin yksi lapsi kuumeili, sitten toinen, jonka jälkeen kolmas. Itse olin kuumeessa, sekä lasten isä oli kuumeessa. Tätä riemua jatkui huikeat pari viikkoa, jonka jälkeen oltiinkin jopa viikon verran kaikki terveinä.

Parit antibioottipullot kaapissa

Jatkuva sairastelukierre
Kuumetta, ei kuumetta, vähän kurkkukipua, yskää, limaa kurkussa, ei kurkkukipua, rykimistä, liman oksentamista, selittämättömiä yhden päivän kuumeiluja ja mitähän vielä. Näistä on meidän alkuvuosi koostunut. Eikös kuulosta mukavalta? Voin sanoa, että tästä on nautinto ollut kaukana. Ei ole ollut ainoatakaan viikkoa, että koko perhe olisi ollut ma-su välin terveenä. Ei siis yhtä ainoata viikkoa koko kuluneen vuoden aikana, voitteko kuvitella! En tiedä onko tämä vain äärimmäisen paskaa tuuria? Ollaanko napattu jokainen liikkuva pöpö jostain suunnasta vai onko meidän taloudessa ollut pidempään jo sama pöpö, joka on ollut viikkojakin oireeton yhdellä ihmisellä ja saatiin vasta nyt napattua kiinni, että mistä sairastelu johtuu? 

Miksi kipeille äideille ei ole omaa hoitolaitosta? Olis täydellinen palvelu! 
Muutama päivä sitten avauduinkin kuumehöyryissäni toisaalla, että miksi äidit ei koskaan saa sairastaa rauhassa? Kaikesta pitää selvitä vaikka pää kainalossa tai kontaten, jos jalat ei kanna. Usean päivän kuumeilun jäljiltä edelleen itsellä on vetämätön olo ja kyllä tämmöinen jatkuva sairastelu alkaa vaikuttaa pidemmän päälle jo omaan mielenterveyteenkin. Eihän kukaan voi pysyä ihan täysjärkisenä, kun kuukausitolkulla koko ajan sairastetaan ja joutuu pysymään neljän seinän sisällä. Jos ei kohta ala sairastelut olee ohi, niin hakeudun yksinäni johonkin hullujenhuoneelle pehmustettuun huoneeseen siks aikaa, että arki ei olis kuumelääkettä kuumelääkkeen perään tai kellon tuijottamista, että moneltako pitikään antaa seuraava antibiootti jollekulle. Voi ehkä huomata kuinka kettuuntunut olen tästä jatkuvasta sairastelusta. 


Lasten isällä todettiin angiina ja heti perään meillä muilla myös
Hemmetin helposti tuntuu tarttuvan tuo pöpö. Esikoisen edellisestä kuumeilusta joka kesti päivän, on kulunut jo melkein kaksi viikkoa eikä hän ole mitenkään vaikuttanut kipeältä. Tietenkin hän on ihan normaalisti ollut eskarissa ja yllärinä sitten kokeista paljastuikin, että hänellä myös on angiina. Kukaan ei voi tietää kuinka kauan se on jo ollut, eikä kuinka monelle pöpö on voinut tarttua. Mutta kuten sanottu: se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eiköhän arki tunnu tän kaiken jälkeen oikein helpolta? Toivottavasti kerralla nuo antibiootit riittää nujertamaan tän taudin. Ei huvittais meinaa joka viikko ostella 100€ edestä pelkkää lasten antibioottilitkua. Nyt fiilis on harvinaisen pa**a, mutta valoa jo näkyy jossain tunnelin päässä. Ehkä tämän kaiken jälkeen saadaan olla vaikka edes kuukausi terveenä?

Mites muilla, onko teillä paljon sairasteltu? 

Ulkoiletko päivittäin lapsesi kanssa? Minä en ja siihen on syynsä!

Vain huono vanhempi ei vie lastansa ulos päivittäin. Jos näin ei tee säästä huolimatta, vanhempi on joko äärimmäisen laiska tai ei ajattele lapsensa parasta. Kaikkialla toitotetaan, että lapsien täytyy ulkoilla säällä kun säällä ja mielellään kaksi kertaa päivässä. Itse en laske ulkoiluksi 5min päiväkotimatkaa tai pikaista kauppareissua, jonne kuljetaan kävellen.


Kylmä ja märkä räntäsade ei houkuttele
Meillä ulkoillaan kesäisin paljon. Välillä kesäpäivinä ollaan käyty ainoastaan välillä sisällä syömässä ja ulkoilu on jatkunut. On ollut helppoa laittaa ainoastaan kengät jalkaan ja lähteä ulos, tulla takaisin sisälle ja hetken päästä taas ulos. Lämmintä ja mukavaa. Sitten toisena vuodenaikana ulkona tuulee ja sataa räntää, on tällöin mukavuus kaukana. Nauttiiko ulkoilusta kukaan, kun on kylmää ja kosteaa. Yksi lapsistani ei suostunut vielä vuosi takaperin astumaan edes ovesta ulos, jos satoi vettä ja nykyään on hyvin tarkka sadesäällä sateenvarjosta. Kuka nyt tarkoituksellisesti haluaisi kastua?

Ulkoilu on hyvästä
En missään tapauksessa kuitenkaan väitä, että ulkoilu ei kannata. Ulkona lapset saa raitista ilmaa ja lapsen motoriikka kehittyy erilaisissa ulkoleikeissä. Ulkoilla voi monella eri tavalla. Voi tehdä vaikka hauskan metsäretken, kiipeillä mäkiä ja kallioita, pomppia kiveltä toiselle, istua hiekkalaatikolla tai keinua ja lista jatkuu.. Tapoja on monia ja jokainen tehköön mieluista puuhaa. Päivittäin ei kuitenkaan ole pakko mennä ulos riehumaan, vaikka hyväähän se tekisi.


Sisällä myös voi purkaa energiaa 
Aina sanotaan, että mene ulos purkamaan energiaa ja sitten nukuttaa yöllä hyvin. Kuinka moni voi ihan oikeasti, rehellisesti sanoa ulkoilevansa lasten kanssa vaikka järkyttävällä räntäsateella, kun maa on täynnä vettä ja loskaa? Oikein hyvä vaihtoehto huonolla säällä on esimerkiksi sisäleikkipuisto, uimahalli tai vaikka olohuoneessa jumppatuokio. Muutakin liikunnallista tekemistä siis voi olla! Lastenhuoneeseen voi ostaa vaikka pienen trampoliinin jos itse ei jaksa jumppailla. Meillä sellaista ei kuitenkaan ole - eikä tule.

Ensin tappelet vaatteet lapsille, jonka jälkeen peset loppuillan kuraa seinistä ja katostakin
Olenko vaan laiska, kun en jaksa jatkuvasti tapella sadesäällä lasten kanssa ensin pukemisesta. Sen jälkeen ulkona yrittää tsempata kestämään kurjaa keliä, jonka jälkeen tuoda kiukkuiset lapset takaisin kotiin. Eikä siinä vaiheessa ole kaikki edes vielä ohi! Vaan sitten se hauskin osio alkaa ja loppuillan saa pestä kuraa ulkovaatteiden lisäksi koko eteisestä, kun matto ja seinät on siinä hemmetin kurassa. Kivempaa ja siistimpää on huonolla ilmalla istua lasten kanssa sohvalle lukemaan kirjoja, pelata keittiönpöydän ääressä muistipeliä tai istua lastenhuoneen lattialle rakentamaan duploja.

Ulkoiletteko te päivittäin lasten kanssa vai jäättekö kurjalla säällä kotiin tai menette uimahalliin? Itse tein tästä aiheesta kyselyn jo instagramin puolelle, jossa iso osa vastaajista myönsi jättävänsä päivittäisen ulkoilun väliin. 

Lapsen vaikeahoitoinen epilepsia: Jopa kymmeniä kohtauksia vuorokaudessa.

Ajattelin nyt kirjoitella tänne ajatuksiani arjesta lapsen haastavan epilepsian kanssa. Olisi tosi ihana kuulla, jos jollain on samankaltainen tilanne tai jos tämä postaus herättää jonkinlaisia ajatuksia sinussa.

Meillä on pian 6v täyttävällä tytöllä epilepsia, josta olen kertonutkin useamman kerran. Epilepsia todettiin suunnilleen vuosi sitten ja onhan tässä monenlaista tullut vastaan jo pelkästään epilepsian takia. Diagnoosin saamisen jälkeinen vuosi on ollut monella tavalla hyvin raskas, eikä epilepsia ole pysynyt lääkkeillä ollenkaan kurissa. Lääkekokeilua lääkekokeilun perään. Toimivan lääkkeen etsintää. Tilanne paranee hetkeksi ja sitten se taas huononee. 


Moni ihminen on kysynyt useasti, että onko ollut kohtauksia ja kun kerron tilanteesta tulee hiljaisuus, eikä tiedetä mitä oikein vastaisi. Viimeaikoina jokaisena vuorokautena poissaolokohtauksien lisäksi on tullut myös kouristus/tärinäkohtauksia parista jopa yli kymmeneen. Poissaoloista en ole pitänyt mitään kirjaa, sillä vaikka lapsen tunnen äärimmäisen hyvin ja olen tarkka, en siltikään jokaista lyhyttä poissaolokohtausta edes huomaa. Kouristus- ja poissaolokohtaukset yhteenlaskettuna on helposti kymmenestä useampaan kymmeneen vuorokausittain. 

Ulkopuolinen ei pysty käsittämään sitä huolen määrää, jota kannan päivittäin. Pelkoa ja huolta lapsen tilanteen vuoksi. 

On hyvin vaikea selittää toisille ihmisille
niitä tunteita joita tämä kokonaisuus on ainakin minussa herättänyt. Tässä kaiken rinnalla kulkee jatkuva pelko, jatkuva valmiustila, jatkuva lapsen voinnin ja jaksamisen analysoiminen ja tarkkaileminen. Jokainen oksennus, muutos käytöksessä, muutos vireystilassa, huonosti nukuttu yö yms saa aivan eri merkityksen kuin perheessä jossa epilepsiaa ei ole. Pienikin nuhakuume voi heikentää lapsen vointia todella merkittävästi ja se aina vaikuttaa myös kohtaustilanteeseen. Yksikään ulkopuolinen joka ei vastaavanlaisessa tilanteessa elä, ei pysty edes käsittämään minkälaista arki on. Ei toinen pysty käsittämään, että minkälaista on olla jatkuvasti huolissaan lapsesta. Miltä tuntuu pelätä satuttaako lapsi itsensä ihan normaaleissa leikeissä, tuleeko epilepsiakohtaus heti kun hän on kiivennyt liukumäen rappuset ylös tai ehdinkö kotona muutaman metrin päästä reagoida riittävän nopeasti yllättäen maahan lyyhistyvään lapseen. Laskea sekunteja, minuutteja ja pelätä, että meneekö kohtaus ohi vai täytyykö mahdollisesti soittaa ambulanssi.


Todennäköistä on, ettei kohtauksia saada kuriin. 
Lääkäri totesi tänään, että tyttäreni tilanne on mitä on ja lääkkeillä kohtauksien estäminen kokonaan on hyvin epätodennäköistä. Tietysti kaikki vaihtoehdot käydään läpi, mutta välttämättä riittävää apua ei löydy. Tuota lausetta olen osittain pelännytkin. Olen huomannut, että useista lääkkeistä ei ole ollut huomattavaa helpotusta lapsen tilanteeseen. Joutuuko lapseni koko elämänsä ajan kärsimään päivittäisistä kohtauksista, jotka rasittavat kehoa ja vaikuttavat elämään paljon. Kuuluuko just mun lapsi siihen pieneen määrään epilepsiaa sairastavista lapsista, joita ei nykyisillä hoitomenetelmillä saada kohtauksettomaksi? Niin väärin! 

Päivä kerrallaan tässä eletään ja edelleen kaikesta huolimatta toivon todella paljon, että jokin ihme tapahtuisi. Toivon silti vaikka tiedän sen olevan hyvin epätodennäköistä. Antaisin mitä tahansa, jos lapseni olisi mahdollista elää edes viikko ilman ainoatakaan epilepsiakohtausta. 

Onko pohdinnassa erikoisempi nimi? Miten olisi vaikka Muna, Kalja tai Ruma? Nyt järki päähän!

Nykyään tuntuu, että entistä useampi huutelee netissä kaipaavansa lapselle nimiehdotuksia. Usein kriteerinä on, että ei mitään tavallista nimeä ja haetaan hieman erikoisempia nimiä. Mistä johtuu, että lapselle halutaan antaa erikoinen nimi? Eikö ihan tavallinen Mikko tai Minna olis ok?

Vuosi sitten tuli uusi nimilaki - lapselle nimeksi vaikka Timanttitiina
Lueskelin nimiasioita netistä ja törmäsin siihen, että nimilain muuttumisen jälkeen on annettu joillekkin lapsille omasta mielestä jopa äärimmäisen idioottimaisia nimiä. Millä oikeudella vanhemmat mahdollisesti pilaa lapsensa elämän antamalla nimeksi Ruma, Muna, Kalja, Kana, Kala tai Lada. Hyvin isolla todennäköisyydellä aikuisena on nimenvaihdos edessä. Edellämainitut olivat kuitenkin vain pieni osa niistä järjettömistä mutta hyväksyttävistä nimistä. Onneksi vielä ei sentään ole mahdollista antaa lapsen nimeksi Jeesusta tai Jumalaa, muutenhan jokatoisen lapsen nimi pian olisi Jumala ja tällöin he voisivat kokea olevansa kaikkivaltiaita. Nimi voi kuitenkin olla erikoisempi, mutta ei kai sen tarvitse olla hirmuisen omituinen.


Neljä nimeä ja yhdistelmä sukunimi?
Nimilain muutoksen myötä tuli mahdolliseksi myös antaa lapselle neljä nimeä, sekä yhdistelmä sukunimi. Mietitäänpäs esimerkkiä, jossa äidillä on vaikkapa Hollantilainen sukunimi ja isällä Suomessa suosittu sukunimi. Tällöin lapsen sukunimi voisi olla: Van Den Berg - Virtanen. Etunimiä halutaan useampia, joista yksi on vaikka lapsen isän puolelta suvusta periytyvä Liisa ja äiti haluaa omasta suvusta periytyvän nimen Arabella. Lisäksi ovat yhdessä tuumanneet lapselle kaksi muutenvain hauskan kuuloista nimeä. Loppujenlopuksi yhteistuumin lapsen nimeksi tulee : Nuppu-Maria Liisa Kaunokki Arabella Van Den Berg-Virtanen. Niin, että mikä oli? Järjenkäyttökin on sallittua.

Meidän lapsilla ei ole perussuomalaiset nimet
Itse en halunnut lapsille ihan niitä tavallisimpia suomalaisia nimiä. Omat kriteerit olivat, että etunimessä ei saa olla R-kirjainta ja suomalaisten täytyy kuitenkin osata lausua nimi ongelmitta. Koska asumme Suomessa on helppoa kun kaikki osaa lausua nimen. Mistä meidän lasten nimet tulivat, kenen idea nimi oli ja liittyykö siihen jonkinlainen tarina?


Josefiina Vivianna Alexandra:
Esikoisen etunimen olin päättänyt jo vuosia ennen hänen syntymäänsä. "Jos saan joskus tyttölapsen, hänen nimeksi tulee Josefiina". 
Vivianna nimi keksittiin lapsen isän kanssa yhdessä ja Alexandra on myös minun kolmas nimeni, joten se siirtyi luonnollisesti myös lapselleni. Lasta kuitenkin kutsutaan pääosin lempinimellä Vivi.

Vanessa

Vanessa Cecilia Anastasia:
Vanessan nimeen ei liity minkäänlaista tarinaa. Nimet oikeastaan tuli vain mieleen ja pyöriteltiin me myös muitakin nimivaihtoehtoja. Lopulta päädyttiin näihin ja tykkään kyllä edelleen keskimmäisen lapsen kaikista nimistä todella paljon.


Leon Mikael Alexander:
Kuopuksen nimeä pohdittiin melko kauan. Toinen nimi on sama kun hänen isänsä toinen nimi. Gabriel nimi olisi ollut mielestäni ihana, mutta en halunnut kuitenkaan räppäri Mikael Gabrielin mukaan häntä nimetä. Alexander on vähän samankaltainen esikoisen kolmannen nimen Alexandra kanssa. Etunimi Leon on lyhyt ja helppo, mutta ei kuitenkaan jokaisella vastaantulijalla oleva nimi.

Minkä nimisiä lapsia teillä muilla on ja miten olette valinneet lapsellenne nimen? 

Joulukuun 1: Esittelyssä 5v lapsen joululahjat. Miten olis vaikkapa raha ja merkkilaukut?

Moni miettii näin joulukuun ensimmäisenä päivänä, että mitähän ostaisi lapselle lahjaksi? Miten välttyä järkyttävältä lahjavuorelta ja useil...