Syöminen ja tappelu....


Kuinka moni tietää sen tunteen kun lapsi ei suostu syömään, mikään muu ei kelpais kun suklaavanukas tai herkut. Vaikka lautanen olis täynnä lapsen herkkuruokaa, pinaattikeittoa niin ei kelpaa. Meidän talossa usein saakin tapella pikkutytön kanssa syömisestä.



Aamupuuro/rahka uppoaa hyvin mahaan, samoin iltavelli. Kaikki muu on aina iso kysymysmerkki, joskus on päiviä että syödään kiltisti, mutta useemmin on niitä päiviä ettei mikään meinaa kelvata! Jos jollain on hyviä vinkkejä, niin niitä mielellään vastaanotetaan. Usein itse annan lapselle käteen jotain ja tavallaan huijaan avaamaan suun, jotta söisi edes jotakin. Aterioita ei muutenkaan tule kun neljä päivässä, sillä meidän tyttö ei todellakaan halua syödä viidesti. Juustoa rohmuaa aina aamupalan lisäksi, kun itse syön myös aamiaista.
Jos joku ehdottaa, että pitäisi antaa Josefiinan syödä itse niin siihen vastaan jo suoraan. Meillä ei osata syödä itse, eikä edes ole kiinnostusta asiaan. Ruuat lentää lattialle yhtä nopeesti kun ne pöydälle/lautaselle on laitettu, joten ei tuu onnistumaan. Lusikallakaan ei halua syödä itse, joten meillä asuu pian 1v4kk ikäinen lapsi, joka on ihan vauva! 

1v Hammaslääkärissä!

Mitä voi hammaslääkärikäynniltä odottaa kun reilu 1-vuotiaan hampaita pitäisi katsoa? Meidän tapauksessa hampaita ei ole kuin yksi, joka ei täysin kokonaan ole edes ulkona ikenestä. Odotukseni käyntiä kohtaan eivät siis olleet kovin korkealla.



Josefiina inhoaa hampaiden pesua! Pelkkä hammasharjan näkeminen saa tytön vääntämään mutruilmeen naamalle ja suun tiukasti pysymään kiinni. Arvatkaa vain kuinka kävi kun mentiin hammaslääkärin huoneeseen. Tyttö EI avannut suutansa vaikka mitä tahansa hammaslääkäri yritti. Lopulta se vaan änki sormensa Josefiinan suuhun ja tunnusteli ikeniä. Meidän tyttö siitä ei tosiaan tykännyt ja huusi vihaisesti hammaslääkärille. Lisäksi käteensä saaman hammasharjan hän viskasi mahdollisimman pitkälle. Itsepäinen lapsi!



Lisäksi hammaslääkäri kyseli erilaisia kysymyksiä hampaidenhoitoon liittyen ja antoi infoa, kaiken tiesinkin jo. Tuntui siis hieman turhalta käydä siellä, sillä olimme huoneessa korkeintaan 10min ja sit sanottiinkin jo heipat. Kaikkein parhaintahan oli se, että hammaslääkäri oletti meidän puhuvan ruotsia. Eli hän puhui todella huonoa suomea ja lähes jokaisessa lauseessa oli joku ruotsinkielinen sana. Jos hän puhui Josefiinalle, tällöin puhui ihan täysin pelkästään ruotsia. 

Seuraavan kerran menemme vasta 3v hammaslääkäriin, sillä kuulemma niitä on vain kahden vuoden välein.


Elämäni aakkoset!

Ananas - Kuuluu mielestäni jokaiseen kanaruokaan, pizzaan, lämpimiin voileipiin ja moniin muihin asioihin. Ananas on vaan niin hyvää!

Banaani - joskus tulee himo, voisin silloin syödä vain ja ainoastaan banaania, smoothiessa pitäisi kanssa mielestäni olla aina kyseistä hedelmää.

Charles Plogman - Kyllä, iskelmälaulaja ja hieman vanhempi sellainen. Satoja, ei vaan tuhansia kilometrejä tien päällä kyseisen laulajan takia. Useita laivareissuja ja pitkiä juttutuokioita. On muuten huippuihminen!



Draama - Leffoissa pienistä asioista nouseva draama on jees, mutta tosielämästä sais pysyä poissa.

Energisyys - Vaihtelee päivittäin, joskus oon niin energinen että teen asioita paljonkin. Mutta välillä on niitä päiviä kun vaan löhöön kaiken mahdollisen ajan.

Facebook - Päivittäisessä käytössä, seurailen ihmisten elämää sieltä ja pidän facebookin välityksellä myös moniin ihmisiin yhteyttä. Tää on tätä nykyaikaa!

Google - En tulis ikinä toimeen ilman googlea, sieltä on niin helppoa katsoa aina jos joku asia on vähänkin epäselvä.

Helsinki - synnyin siellä, kasvoin sen lähellä, paikka johon kaipaan aina välillä, edes käymään. 

Instagram - aloin käyttämään sitä vasta suunnilleen vuosi sitten. Päivittelen sitä aika useasti ja käyn kurkkimassa muiden päivityksiä todella usein. 

Juhliminen - Viimeisen parin vuoden aikana kovin monia juhlia ei ole ollut. Tärkeinä päivinä, kuten esimerkiksi syntymäpäivänäni ollaan käyty syömässä ulkona tai tehty jotain muuta kivaa. Josefiinan synttärit ja ristiäiset ovat olleet isoimmat juhlat joissa olen ollut Vaasaan muuton jälkeen.



Koti - Itselläni on tavallaan kolme kotia. Yksi on isäni luona, yksi on äitini luona ja yksi on tämä minun ja T:n yhteinen koti. Olen saanut sellaisen käsityksen että olen lähes aina tervetullut ihan mihin osoitteeseen tahansa. 

Lapset - niin rakkaita ja tärkeitä. Josefiina on elämänsä aikana opettanut niin paljon mulle uusia asioita, muuttanut elämää ja mua ihmisenä tosi paljon, enkä edes osaisi kuvitella mitä tekisin tällä hetkellä jos ei lasta olisi silloin vielä saanut kun halusi. Mahassa kasvava yksilö myös on jo todella rakas, eikä malttais millään odottaa joulukuuhun asti! 

Muumit - Muumihullu ilmoittautuu! Muumimukeja, muumikulhoja, muumipurkkeja, muumi-elokuva, muumivaatteita, muumimagneetteja ja mitähän vielä? 

Nuoruus - nuoruutta voi elää monella tapaa, ei tarvii aina olla menossa johonkin bilettämään. Itse elän nuoruuttani edelleen, vaikka olenkin pian kahden lapsen äiti.


Omistushalu - Mä kyllä osoitan kaikille, että mikä on mun omaisuutta. Tuuppa lähelle mun miestä niin turpiin tulee, haha! Tai yritäppä syödä ilman lupaa vaikka vaan yks karkki mun muumipurkista!

Pizza - Yks mun paheista! Meillä syödään pizzaa yleesä 2-5 kertaa kuukaudessa. Välillä tilataan jostakin ja välillä teen itse, se on vaan niin hyvää!

Qstock - Kerran ollut paikanpäällä, ehkä vielä joskus, ainakin toivottavasti! 

Raha - joskus sitä voisi käyttää hieman fiksummin, mutta herkut on hyviä. Kuitenkin tässä talossa se oon aikalailla minä joka päättää mihin rahat kuukausittain menevät.

Shoppailu - lastenvaatteita ja muita pieniä juttuja tulee jokaisena kuukautena ostettua, aina tosin samaa lausetta käyttäen "tää on hyödyllistä" tai "tätä Josefiina tarvii"

Tero - avomies, kihlattu, Josefiinan isä, masuasukin isä, tuki ja turva, puolisoni <3

Uiminen - Asia jota rakastan, kesäisin rannalla. Harmi vain, että Vaasassa asumisen aikana ei ole vissiin kertaakaan käyty uimassa. Kaipaan sitä!


Vaasa - Kaupunki jossa olen asunut pian kaksi vuotta, kaupunki josta jollain tavalla haluaisin muuttaa pois, mutta jollain tavalla myös tykkään asua täällä. Herättää paljon ristiriitaisia tunteita. 

Wi-Fi - Käytän oikeestaan aika harvoin puhelimen nettiä. Kotona aina wifi-yhteys käytössä, julkisilla paikoilla tilanne on vähän eri. 

Xylitol - Pyrin muistamaan aina ruuan jälkeen purkkapussin olemassaolon kaapissa, mutta pakko myöntää että usein se unohtuu sinne. 

Ystävät - Todellisia ystäviä joihin voi luottaa yms on aika vähän. Itse rakastan ystäviäni paljon ja he ovat tärkeitä ihmisiä, joihin voi tukeutua vaikeinakin hetkinä.

Kaikki postauksessa olevat kuvat on kaivettu vanhoista kätköistä, tämäkin kuva taitaa olla 2011 vuodelta.


Zzzzz - nukkuminen, yksi tärkeä asia! Nukun jokaisena yönä vähintään 8h, paitsi jos en jostain syystä saa nukuttua.

År 2015 - Vuodesta on mennyt jo yli puolet, pakkos se on kai myöntää että tää vuos on aikalailla yhtä hyvä ollut tähän asti kuin edellinenkin. Paljon ihania asioita tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

Äitini - suuri apu, henkilö jonka kanssa voin jutella asioista, pyytää neuvoja tai sitten ihan vaan puhua niitä näitä. Joskus olisin voinu myydä äitini vaikka orjaks kiinaan, mutta on se vaan rakas ja korvaamaton nykyään!

Öljy - rasvakeittimessä tehdyt ranskalaiset ja makkara, omnom! Epäterveellistä(kö).. No mutta öljyä muutenkin tulee käytettyä ruuanlaitossa. 



Meidän Tarina!

Juhannuksen aikaan vuonna 2012 olin isäni luona maaseudulla, keskellä metsää. Päivisin olin paljon yksin ja kuten arvata saattaa niin aika tuntui kuluvan todella hitaasti, sekä oli tylsää. Silloin minulla oli vielä profiili kuvake.net sivustolla, jossa vietinkin paljon aikaa. Selailin kaikenlaisia profiileja läpi, niin naisten kuin miestenkin.

Yhtenä päivänä tuli etusivulle vastaan ___tepa____ nimimerkkiä käyttävän miehen kuva ja teksti jossa luki "keksikää viikonlopuks tekemistä", tai jotain tuon suuntaista. Ajattelin että no lähdetään vitsillä mukaan ja vastasin "tuu riihimäelle". Vastaukseksi sain jotain perus kuvakeflirttiä "jos kaikki sielä on yhtä kauniita niin voisin tullakki". Alkuun keskustelu pysyikin täysin tuon tasoisena, tyypillistä nettiflirttailua puolin ja toisin.



 Parin päivän ajan juteltiin täysin kuvakkeessa, jonka jälkeen sain tietää tämän miehen oikean nimen ja puhelinnumeron. Itse olin vielä hieman varuillani, enkä numeroani antanut. Facebookissa pyysin kaveriksi ja juttelu jatkui siellä, kutakuinkin aamusta iltaan/yöhön. Viikko oltiin juteltu tai vähän yli, kunnes lopulta keskellä yötä annoin T:lle numeroni. Hän kysyi voisiko soittaa minulle vaikka oli yö ja kun annoin myöntävän vastauksen, niin hetken päästä puhelin soi. Meni hetki, mietin että apua mitä sanon ja vastasin vaan perinteisesti "nomoi" tai jotain siihen suuntaan olevaa. Juteltiin heti reilu tunti puhelimessa, välillä tuli inhottavia hiljaisuuksia jännityksen takia ja välillä taas meinattiin puhua toistemme päälle.

Ensimmäisen puhelun jälkeen soittelimme, tekstailimme ja facebook-keskusteltiin ihan jatkuvasti. Lopulta sovimme, että nähdään ja 13.7.2012 T tuli kamalan rumalla mersullaan mun isän asunnolle. Sanotaanko niin että ei mies tehny muhun vaikutusta ainakaan autollaan!

Isäni ei tiennyt muuta kuin, että ehkä joku kaveri tulee sillä en täysin luottanut että voiko joku oikeasti tulla 330km päästä katsomaan mua. Nähtiin, ajeltiin mönkijällä, käytiin yhdessä Riutanharjulla lavatansseissa, ajeltiin vähän kaikkialla, halailtiin, pussailtiin, syötiin ja kaikkea en kerrokkaan.


 Lopulta tuli sunnuntai, jolloin T:n piti lähteä takaisin kotiinsa. Vielä muutama minuutti ennen auton starttausta isäni huusi ulko-ovesta "tuutko syömään vielä". Oli aika haikeeta kun oltiin vietetty yhdessä kokonainen viikonloppu ja seuraavasta tapaamisesta ei mitään tietoa. Itselläni valui kyyneleet ja sumentunein muistikuvin taisin sanoa silloin jotain "nähdään taas". Välimatka ja ikävä alkoi raastamaan jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Todellisuudessa välimatkaa oli 398km, sillä enhän mä isäni asunnolla asunut. Ylläpidettiin suhdettamme netin ja puhelimen välityksellä. Alkuun nähtiin kahden viikon välein, viikonlopun ajan. Koko 2012 kesä/syksyn minä matkustin Vaasaan junalla, T haki minut asemalta ja mentiin hänen vanhempiensa luokse kun T asui siellä. Rahaa paloi matkoihin kiitettävän paljon, ei riitä sata euroa eikä edes 200.



2012 lokakuun loppupuolella erottiin, mietittiin ja kaikki tuntui jotenkin mahdottomalta välimatkan takia. Pidettiin pientä taukoa, silti pidettiin yhteyttä paljon ja jaettiin asioita. Kokeiltiin pystyttäiskö olemaan vain kavereita ja lopulta todettiin, että meidät on varmaan vain tarkoitettu yhteen, sillä tunteet veti vahvasti meitä yhteen.

 Oli useamman kuukauden tauko ennen kuin nähtiin, sillä 1.2.2013 T tuli luokseni seuraavan kerran. Siitä päivästä eteenpäin ollaan oltu päivittäin tekemisissä, rakastettu, osoitettu toiselle tavalla tai toisella tunteita, kärsitty ikävästä, riidelty, huudettu, itketty, koettu elämän parhaimpia asioita ja paljon muita isoja ja pieniä asioita. 

Ennen kuin muutimme yhteiseen asuntoon näimme kerran kuussa 7-15vrk kerrallaan. Olihan se aika inhottavaa kun aina piti viettää yhteistä aikaa jomman kumman vanhempien luona. Olisi ollut kiva saada sellaista ns. omaa rauhaa ilman ympärillä pyöriviä ihmisiä. Isäni luona kyllä paljon saatiinkin onneksi nauttia vain toisistamme ja yhteisestä ajasta.



Muutimme yhteen syyskuun alussa vuonna 2013, itse jätin kaiken n 400km päähän ja muutin T:n kanssa Vaasaan. Opiskelupaikka itselläni oli ainoastaan tiedossa. En tuntenut ketään uudelta paikkakunnalta ja en loppujenlopuksi kerennyt edes tutustumaan useisiin ihmisiin, sillä jäin koulusta hyvin äkkiä kotiin sairaslomalle/äitiyslomalle. 

Yhteenmuuton aikaan saimme myös tietää elämää suuresti muuttavasta asiasta, raskaudesta. Itselleni oli alusta asti täysin selvää että lapsi on tervetullut meidän taloon, mutta silloin kun positiivinen raskaustesti oli kädessäni niin olihan se aikamoinen ylläri. Olisihan esikoinen yhtälailla voinut saada alkunsa jo 6kk aikaisemmin. 

3.10.2013, vain 4päivää ennen minun synttäreitäni mies päätti, että olisi oikea aika kihlautumiselle. Sormukset oltiin yhdessä ostettu lähes samaan aikaan kun muutettiin Vaasaan ja ne odottivat kirjahyllyn reunalla siihen päivään asti. Itse siis odotin vain, että mies keksii oikeanlaisen keinon, eikä vain työnnetty sormuksia sormiin.



Nyt on kulunut siis reilu kolme vuotta sellaista elämää, että ollaan tunnettu tunteita toisiamme kohtaan, asutaan jo kolmannessa yhteisessä kodissa, ollaan käyty yhdessä erilaisissa paikoissa, koettu esikoisen syntymä ja odotetaan toista lasta joulukuussa syntyväks! Sanoisinko että on ollut aika tapahtumarikasta, eikä aina niin helppoakaan. Mutta pakko kai se on myöntää, että kyllä mä tuota miestä rakastan ja paljon, vaikka se osaa olla välillä myös äärimmäisen ärsyttävä!


Neuvolakäynti ja hakemuksia!

Tänään oli sitten pitkästä aikaa neuvolakäynti. Vasta kolmas kerta, jos lääkärikäyntiä ei lasketa mukaan.  Pakko kyllä sanoa että mulla on mukava neuvolatäti, sen kanssa on helppo jutella ja se ottaa osan asioista huumorilla. ¨
Tässä toisessa raskaudessa käyntejä on paljon harvemmin, sillä seuraavan kerran neuvolaan menen vasta 1.10 ja sillon raskausviikkoja onkin jo huimat 30! Neuvolatäti ei mitannut vieläkään kohdunpohjan korkeutta, vaikka yleensä näillä viikoilla mitta otetaan. Onhan jo rv 23+5. Neuvolatäti myös kyseli, että tunnenko liikkeet. Vastaus oli "tunnen ja selkeesti". Mies on myös tuntenut jo meidän pikkupätkiksen potkut masun läpi!

Tämän kerran tiedot:
- Lähtöpainoon tullut lisää 5kg
- Verenpaine 120/72 (hyvä)
- Hb 114 (vähän laskenut, mutta ei onneks tarvii rautaa alkaa syömään!)
- Vauvan sykkeet 140


Vauvan sykkeet on alhasemmat kun mitä kertaakaan ensimmäisessä raskaudessa. Nyt päässä pyörii ajatus "olisko se poika". Muutenkin tämä toinen raskaus on ollut niin erilainen. Tänään sain neuvolakäynnillä myös mukaani raskaustodistuksen, joka pitää kelaan toimittaa hakemusten liitteenä. Hakemukset tein jo netissä, hui kun niitä olikin taas paljon ja nyt päätöksiä odotellessa. Pakko sanoo että on tuo kela monimutkainen laitos, kaikki tehty hankalaks. Tällänen blondi miettii kaikenmaailman asioita ja kaiken järjen mukaan onnistuin ne oikein tekemään kuitenkin. En tajua kuinka voi olla hankalaa, koska oonhan mä jo kerran aikaisemmin samat hakemukset täyttänyt.
Tämän toisen lapsen kohdalla päätin, että en ota äitiyspakkausta vaan mielummin sen rahana. Josefiinan jäljiltä on tallessa kaikki pieni oleellinen, kuten esimerkiksi veden lämpömittari. Äitiysavustus rahalla voin ostaa vauvalle pakollisia hankintoja, kuten harsoja yms.

Lisäksi sain neuvolakäynniltä mukaani esitietolomakkeen täyttöohjeen, jossa lukee myös salasana jolla pääsen kirjautumaan netissä täyttämään sen. Siinä on siis sairaalalle meneviä tietoja, kuten veriryhmää, sairauksiin liittyvää (ei ole), mahdolliseen hätäkasteeseen liittyvää yms. Pitääkin miehen kanssa jutella ehkä hieman enemmän nimivaihtoehdoista ennen kuin kyseiset tiedot netissä täytän.
Lopuksi pahoittelut kuvien vähäisyydestä. Aiheeseen liittyen en oo kuvaillut mitään, joten kännykkälaatuinen kuva on ainoa nytten!

Meidän Keittiö!

Meidän alakerrassa on vähän niinkuin yhdistetty keittiö/olohuone. Olemme tosin rajanneet tilat erillisiksi sohvan avulla ja hetken päästä lipasto tulee vielä esteeksi tuohon pieneen koloon, josta mini-ihminen mahtuu kulkemaan. Olohuoneesta varmaan saatte postausta vasta joskus pitkän ajan kuluttua, sillä siellä on niin paljon asioita joita haluaisin vaihtaa uudempaan ja hienompaan, plus kirjahyllyyn tahdon sellaisia kaappijuttuja, koska nyt se on niin romukasan näköinen että oksat pois.
Mutta tosiaan, keittiöstä enemmän!


Meidän keittiössämme on onneksi tummaa sävyä kaapeissa/laatikoissa. Itse inhoan kaikkein eniten sellaisia perus tylsiä valkoisia kaappeja joissa on puunväriset kahvat, hyi! Yhdessäkään meidän asunnossa ei tosin ole ihan sitä kohtaloa ollut, mutta ensimmäistä kertaa voin sanoa, että rakastan keittiömme värimaailmaa. Kun maaliskuussa muutimme tähän rivitaloasuntoon, joka oli juuri remontoitu positiivisia asioita olivat täysin uusi hella ja täysin uusi jääkaappi. Tiskikone myös kuuluu asunnon vakiokalustukseen, tosin se ei ole uusi. Salaa toivon, että irtisanois sopimuksensa niin voisin soittaa vuokranantajalle ja sanoa että uusi tiskikone täytyy saada, niinhän se homma menisikin.


Keittiössämme on kuvottavan ruman värinen matto, mutta se saa luvan kelvata. Ainakin siihen asti, että joskus on rahaa ostaa sellainen tietynlainen jonka haluan. Syöttötuolina meillä toimii Stokken Tripp Trapp jota rakastan. On ihan huippu tuoli ja vaikka olikin kallis ostos, niin jokaisen euron edestä tulee käytettyä. Toiselle lapselle tulee joskus ostettua sitten samanlainen, joka sijoitetaan pöydän toiseen päähän. 


Keittiön pöydältä löytyy aina tuo ihana muumipurkki, joka on yleensä täynnä karkkeja. Muumit ovat myös muutenkin paljon esillä ja piilossa meidän asunnossamme, sillä minä niin olen päättänyt. Mies on kanssa hyväksynyt vihdoinkin sen, että muumit ovat osa sisustustamme. Lisäksi pöydällä on aina tuo järkyttävän ruma muovikippo, jossa säilytämme kaakaota. Haluisin ostaa jonkun hienomman purnukan, johon mahtuisi kilo kaakaota kerrallaan, mutta ehkä vielä joskus? 


Keittiöstämme löytyy myös kahvinkeitin, joka on T:lle pakollinen. Itse en normaalia kahvia ole juonut yhtään kuppia sen jälkeen kun esikoista aloin odottamaan, eikä edes tee mieli. Latte on jees, mut siihen mun kahvinjuominen jääkin. Kahvia säilytetään muumimamma purkissa ja taustalla oleva purnukka, jossa on nipsun kuva on täytetty riisillä. 


Jääkaapin ovi on täynnä kaikenlaisia magneetteja. On smartphotolta tilattuja Josefiinan kuvilla varustettuja, sekä muumeja ja sitten jotain Ikeasta aikoja sitten ostettuja ihan normaaleja. Lisäksi löytyy muutama mun vanha koulukuva ja pikkusisarusteni kuvat, joita en kylläkään tähän blogiin kuvannut. Jääkaapin ovessa on myös tärkeät muistettavat laput, kuten tässä kuvassa näkyy. Löytyy Josefiinan hammaslääkäriaika ja lisäksi tuleva lastenpoliklinikalle varattu aika.



Maustekaappimme ylähyllyä koristavat mielestäni hienoimmat muumimukit jotka omistan. Ihan ensimmäisenä mukina sain tuon talvimukin kerran lahjaksi. Keltaisen ja punaisen pikkumyyn + muumitalomukin anoppini on ostanut minulle.


Mikron päältä löytyy vaihtelevasti tavaraa. Nykyään siinä kuitenkin on aina tuo iso purkki, jonka sisällä on teepusseja. Mikron päällä on myös vaihtelevia määriä soseita/vellejä, mikäli kaikki eivät mahdu kaappiin. Myös omat raskaus- ja imetysajan vitamiinit löytyvät siitä, koska muuten en ikinä muistais ottaa niitä!



Alkaen Vuodesta 2007

- Anna Eira Margarida Heiskari, o.s. Mourão de Melo e Abreu
- Syntynyt 7.2.1990 Helsingissä
- Harrastanut viulunsoittoa 7v alkaen, lopettanut idolsin aikoihin.
- Opiskeli Sibeliuslukiossa
- Osallistui vuonna 2006-2007 Idols laulukilpailuun
- Koirat Hannibal ja Myy
- Naimisissa kesästä 2013 alkaen
- Julkaissut kirjan "Annasta öisiin maanteihin aakkoset"


Video on kuvattu 2012 huhtikuussa, ennen kuin Anna jäi pitkälle keikkatauolle. Kyseinen video on siis kuvaamani, sillä blogissani en julkaise toisten ottamia kuvia/videoita. 

Seurasin 2006-2007 Idolsia ja olin ihan varma, että Anna Abreu vie voiton. Pitkälle pääsikin, finaaliin. Ari kuitenkin voitti, mutta todellisuudessa Anna on voittaja, sillä hän on edelleen musiikkialalla pinnalla ja esiintyy aktiivisesti.
Siitä vuodesta alkaen Abreun musiikki ja keikat ovat olleet osa minua. Pelkkiin nimikirjoitusten jakotilaisuuksiinkin olen itseni änkenyt ja monilla keikoilla käynyt. Isälleni huutanut, että johonkin on pakko päästä katsomaan Annaa ja isäni monesti kyllä vei mut keikalle. Itse myös mahdollisuuksien mukaan kävin yksin keikoilla ja kummitätini H vei minua myös joillekkin keikoille. 



Teinityttö joka rakastui johonkin tietyn laulajan ääneen, keräili kaikki mahdolliset julisteet ja lehtileikkeleet, hyppi ja kilju keikoilla, oli valmis matkustamaan pitkiä matkoja, lähes tapetoi huoneen seinät laulajan kuvilla ja veti itkupotkuraivarit jos pitkään odottamalle keikalle ei päässytkään. Sellainen olin! Siitä teinitytöstä on kasvanut aikuinen, joka käy edelleen keikalla jos mahdollista, mutta elämä ei kaadu siihen jos jostain syystä ei ole mahdollisuuksia. Musiikkia voi kuunnella kotonakin ja artistin uraa seurata sosiaalisen median kautta. Jos on joku telkkarista tuleva ohjelma jossa Abreu on, sen useimmiten katson. Seuraan laulajaa instagramissa ja facebookissa, oon niin sanotusti ajantasalla keikoista, uutisista ja muista asioista. 

Levyt jotka tähän mennessä ovat tulleet: Anna Abreu, Now, Just A Pretty Face, Rush, Greatest hits, V.
Kaikki levyni ovat nimmareilla varustettuja, tosin Rush-levyssä se on siellä sisäpuolella. 
Levyt ovat aika erilaisia jos vertailee, Ensimmäistä levyä tuli kuunneltua aivan järjettömän paljon ja ihan kaikkialla. Uusia levyjä aina odotti enemmän kun kuuta nousevaa ja oma keikoilla käyminen lähti käyntiin kunnolla vasta Now-levyn julkistamisen jälkeen, vuonna 2008. Kaapista löytyy parit fanipaidat, kaikki tähän asti julkaistut levyt (paitsi tämä uusin), kansiossa on tallessa läjä julisteita ja lehtileikkeleitä, postissa saamia fanikirje vastauksia, nimikirjotuksia ja joitakin vanhoja keikkalippuja.


                                           Oma top 10 lista biiseissä on seuraavanlainen:
                                                      1. Everywhere I Go
                                                      2. Impatient
                                                      3. High & Dry 
                                                      4. No Estragues El Momento
                                                      5. Contigo Corazón
                                                      6. Send You Packing
                                                      7. Be With You 
                                                      8. Werewolves
                                                      9 .End Of Love
                                                    10. You Don't Get Me



Osa omista lempparikappaleista on lemppareita jo pitkälti hitauden ja muistojen takia. Esimerkiksi End of Lovesta kaikki alko, ensimmäinen Annan oma biisi jota lauleskelin vuodesta toiseen, keikoilla soi usein ja siitä muodostui sellanen voimaa antava biisi jossain vaiheessa.
Kuusi noista mun lemppareista ovat hitaita biisejä, oon aina rakastanu sellasia nyyhkykappaleita ja keikoilla helposti on tullut tippa linsiin kun ne Annan tulkinnat niistä kappaleista on usein vaan niin loistavia! Toisaalta, joku hidas biisi jo pelkästään voi saada tämän naisen pillittämään jos vaan tilanne on oikea. 

Annan sanoja lainaten "Minulla on maailman parhaat fanit. He ovat joukko tajuttoman hyviä ja ihania ihmisiä. Fanini ovat oikeasti kiinnostuneita musiikistani ja jaksavat käydä keikoilla ja nauttia niistä, vaikka ovat kuulleet samat biisit miljoona kertaa". Ja tuo on totta, kun jotain musiikkia tykkää kuunnella niin jaksaa käydä keikoilla ja kuunnella levyjä, vaikka ne biisit on tosiaan kuullut useasti. 

Itse en muista edes kuinka monella keikalla olen ollut, mutta äkkiseltään tulee mieleen:
- Nurmijärvi 2008

                                                                 - Vantaa 2008
                                                                 - Lahti 2008
                                                                 - Silja europa 2009
                                                                 - Tuulos 2009


                                                                 - Tuusula 2009


                                                                  - Järvenpää 2009
                                                                   - Kerava 2009
                                                                 - Tampere 2009
                                                                   - Helsinki 2010


                                                            - Helsinki nimmarinjako 2010
                                                               - Nurmijärvi 2010
                                                             - Hyvinkää 2010
                                                                  - Vantaa 2010
                                                                  - Helsinki 2011


                                                                    - Hyvinkää 2011
                                                                 - Vantaa 2012
                                                              - Helsinki 2012


                                                                    - Vaasa 2014
Jonkun oon tästä listasta unohtanu ja kaikilta keikoilta ei oo edes kuvamateriaalia joten en voi luntata. Kuitenkin oon yli 20 kertaa keikoilla käynyt ja listan mukaan ei tule edes sitä 20 kertaa täyteen. 


Boyfriend-haaste

Blogeissa kiertää tämä haaste ja mun ei tarvinnut kun sanoa ystävällisesti "haluisin et tekisit tän". Mies kirjotti sitten koneelle tiedoston, jossa vastasi kysymyksiin ja itse kopioin ne tänne. Haasteen ideana on se, että poikaystävä/avomies/mies vastaa puolisoonsa liittyviin kysymyksiin. Muutaman kerran kyllä sai aika leveen hymyn mun kasvoille nuo T:n vastaukset.


1. Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mitä siellä todennäköisesti pyörii?
Joku espanjalainen sarja (violetta, serranon perhe) tai salkkarit
Mies osu aika oikeeseen, lisäks toki on valehtelevat viettelijät jota seuraan!

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
makea salaatinkastike by saarioinen

3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
- kaikki missä sipulia,valkosipulia tai edes jotain sipulinkaltaista

4. Menette ulos illalliselle ja drinkille, mitä hän tilaa?
lehtipihvin ja vihreen breezerin
Vihree breezeri, haha! Niin siis lime. Juoma tosin raskaana ollessa olisi hieman eri, mutta jos rajotteita ei ole niin oikeeseen osui!

5. Mikä on hänen kengänkokonsa?
- 40
Iso kavio :D



6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?
- No noita muumimukeja toi kerää

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
- Ehkä jotain kalaa?

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
- iskelmä ja suomipop genre on raskaasti jättänyt jälkensä ton soittolistalle :D

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
- romanttiset komediat tai oikeestaan komediat ylipäätään.

10. Minkä väriset silmät hänellä on?
- Sellaset vihreenkeltaset



11. Kuka on hänen paras ystävänsä?
- Milla??
En oikeestaan tiedä onko sellasta ns parasta ystävää, tärkeitä ja rakkaita ystäviä on monia. Luottoystäviä muutamia, Millan oon tosin tuntenut useita vuosia joten kai noin voisi sanoa? 

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?
- kun innostun jostain niin voisin viettää koko päivän tutkien aihetta internetistä...korjaan...usean päivän

13. Missä hän on syntynyt?
isoolla kirkoolla :D

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
suklaakakku jossa olis tuoreita mansikoita päällä :)

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?
Vivin kaa :D



16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?
ruoan laitto!!!

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
- mulla itellä on nii oudot ruokailutottumukset et kaikki ton ruoat tuntuu normaalilta.... mut kalapuikot ... yök

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
puhelin, laukku, lompakko

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
lue kohta 12.... ja moni muu asia :D

20. Entäs piristymään?
kun isi ja tytär pelleilee ja tytär höröttää :)



21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
- Anna Abreu
En tiiä nyt niin ihailemisesta, kuuntelen kylläkin. Ehkä voisi sanoa että mun idoli? :D

22. Millainen hän on tyttöystävänä?
- rakastava, huolehtiva, hauska, temperamenttinen jne jne jne...

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?
ööööööö..... seurustelun alkuvaiheessa.....
Miehen muisti on loistava! Pari viikkoo seurustelun alkamisesta näin ekaa kertaa ne, sillon useemmin ja nykyään sillon tällöin vaan.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?
muumimukit??

25. Millainen on hänen kotilook?
t-paita ja lökärit
Nykyään nuo vaatteet näkee yleisimmin mun päällä, olin sitten kotona tai kaupungilla.

Rakkauden kohde..

Niitä voi olla monia, rakkauden kohteita siis. Rakkaus voi olla monenlaista. Nyt olisi kuitenkin tarkotus kertoa laajasta asiasta, musiikista. Musiikki on kulkenut mukanani ihan pienestä asti ja niin monessa eri muodossa. Pienenä kuuntelin lastenlauluja, sitten Pikku G:tä ja jossain vaiheessa kuvioihin tuli Anna Abreu ja monia muita. Musiikki on kuitenkin ollut vahvasti läsnä elämässäni myös muissakin muodoissa.
Ihan pienenä kävin muskarissa, sen jälkeen tuli pianon soitto, sitten laulaminen, jonka jälkeen halusin opetella vielä vähän rumpujen- ja kitaran alkeita. Ennen myös aina kun liikuin jossakin, oli mukanani ipod jossa on paljon musiikkia, ihan laidasta laitaan.

Pianon soitto oli mukana vahvasti kun olin ala-asteikäinen. Tällöin satunnaisesti sain myös soittaa musiikkitunneilla joitakin kappaleita ja luokkakaverit lauloivat. Tämän mahdollisti eräs ihana vierumäen koulun opettaja, jonka nimeä en kylläkään enään muista. Vierumäen koulussa myös oli satunnasesti joitakin musiikkiesityksiä, joihin luokan kesken harjoiteltiin. Tällöin aina minä olin se, joka soitti pianoa. Kuitenkaan kovin pitkään kyseinen asia ei kiinnostanut, sillä laulaminen vei voiton. Kuitenkin 2014 loppuvuodesta tein hankinnan, ostin siis sähköpianon. Välillä sitä on tullut soiteltua, mutta pakko myöntää että pienen lapsen kanssa ei niin vain aika ja kärsivällisyys kestä, enhän mä kuitenkaan kovin paljoa soittamisesta muista. Esimerkiksi tässä uudessa asunnossa olen tainnut kerran tai kaksi hetken aikaa soittaa, eli en montaa kertaa.



Laulaminen on ollut aina se mun ykkösjuttu! En muista minkä ikäinen olin kun hankin mikrofonin omaan huoneeseen. Mutta sanotaan niin että olin todella nuori ja silloin asuin yhteisessä huoneessa pikkusisarusteni kanssa. Se samainen mikrofoni toi päivittäin iloa mulle, aina kesään 2012 asti. Silloin luovutin huoneeni pikkuveljelleni ja itse muutin äärimmäisen pieneen huoneeseen (remontoitu vaatekomero).
2008
Samaan aikaan laulaminenkin alkoi pikkuhiljaa hiipua, sillä enään äitini luona en juurikaan laulanut. Ainut sillon tällöin singstaria tai jos olin yksin kotona, sillä kukaan ei sillon valittanut metelistä. Kuitenkin 2012 kesänä olin todella paljon isäni luona, jossa oli mahdollista laulaa niin paljon kun jaksoi ja sai tuottaa meteliä ilman valitusta. Oma mökki = oma rauha, huippua.

Peruskoulussa ollessani oli usein bändikonsertteja, joissa luokan kesken + valinnaisryhmän kanssa esiinnyttiin. Myös ainakin kerran joulujuhlassa olin mukana tyttöjen kanssa laulamassa. En nyt muista kuinka usein niitä oli, mutta enemmän kuin kaks kertaa vuodessa. Lisäksi myös musiikin tunneilla + musavalinnaisessa kävin lähes aina yhdeksänteen luokkaan asti, ysillä ei enään niin paljoa kiinnostanut käydä edes koulussa, joten läsnäolo musantunneillakin oli vaihtelevaa.

2012
Etten nyt aivan valehtele, niin 2010 taisin ensimmäistä kertaa esiintyä ystäväni Millan kanssa eräässä paikallisessa kesäjuhlassa. Se oli aika huippua, kun ihmiset oli maksanu pääsyliput ja me oltiin yhtenä esiintyjänä siellä, muutamien muiden lisäksi. Kaikki esitykset aina kesäjuhlissa on ollut paikallisten, joten ei mitään isoja julkkiksia ole ollut vetämässä porukkaa paikalle. Kolmena peräkkäisenä kesänä esiinnyin kyseisessä tapahtumassa, kunnes muutin Vaasaan ja sen jälkeen ei ole ollut edes mahdollista. Olis kyllä huippua palata sille samaiselle lavalle vielä joskus, ehkä jonain kesänä?

2010
Isäni siis oli järjestänyt jokaisena vuotena tuon mahdollisuuden minulle ja halutessani sain ottaa kaverin mukaan lavalle. Isäni on toiminut samassa tapahtumassa todella monta vuotta järjestyksenvavlojana + suunnittelijana, joten sitä kautta on tälläsiä etuuksia saanut. Lisäksi samaisessa paikassa järjestettiin aika usein karaokea, muutamia kertoja vuodessa. Lähes joka kerta olin myös silloin paikanpäällä laulamassa. Lähialueella oli toinenkin paikka, jossa kävimme aina välillä laulamassa kun karaokea järjestettiin.

Sitten hypätään kesään 2012, silloin olin isäni kanssa mökillä ja lähdimme lavatansseihin. Tällöin lauloin ensimmäistä kertaa Jormuan lavalla Neljänsuoran kanssa. Se oli aika mukava, mutta jännä kokemus. Eikä se suinkaan jäänyt siihen yhteen kertaan! Sama tilanne uusiutui 2013 alkuvuodesta, kun Neljänsuora oli esiintymässä Auran nuortentalolla. Itse pääsin myös lavalle heidän kanssa ja silloin oli kyllä paikka niin täynnä ihmisiä että oli aika hieno kokemus. Tällöin ei enään edes jännittänyt, sillä oli jo tutut bändiläiset ja yleisössäkin oli tuttuja kasvoja ns tukihenkilöinä!


2013 kesänä oon viimeks noussut lavalle ihan suunnitellusti kesäjuhlissa. Sen jälkeen oon vaan välillä kotona lapsen kanssa ollessa lauleskellut, mutta ois ihanaa päästä pitkästä aikaa esiintymään johonkin tai vaikka ihan vaan karaokeen lauleskelemaan hyvässä porukassa. Ehkä vielä joskus?
Josefiinan syntymän jälkeen en oo laulanut karaokessakaan kun ihan paristi ja nekin on olleet sellasia "no jos nyt nopeesti kun on mahdollisuus"-tilanteita, eli laivalla.


Ennen myös aina ennen esiintymistä tuli laittauduttua tovi jos toinenkin, mietittyä viikko että mitkähän vaatteet sitä päälle laittais ja lopulta päädyin aina johonkin mahdollisimman perinteiseen, arkiseen mutta vähän jotain erilaista. Paljastan nytten tähän loppuun kuvan, jossa ei ole laseja mutta oon laittautunut erästä esiintymistä varten. Lasit kylläkin kuuluvat mun vakiovarustukseen, eikä kovinkaan moni ihminen oo nähnyt mua ilman laseja. Itselläni ei ole ikinä ollut taipumusta meikata niinsanotusti yliampuvasti, vaan vähän meikkiä niin se jo tekee paljon ulkonäölle.


Musiikkia kuunnellaan kylläkin päivittäin tytön kanssa kotona ollessa. Lastenlauluja ja lisäksi paljon eri artisteja/bändejä. Mun elämässä on myös vahvasti mukana ollut eräs naislaulaja vuodesta 2007 asti, josta ajattelin lähiaikoina tehdä oman postauksen. Hänen musiikin avulla on monesti selvitty vaikeistakin hetkistä ja keikat antanu "teinivuosina" lisää energiaa.

Kuten sanoin alussa, kuuntelen musiikkia laidasta laitaan, tai no... oopperaa, enkä metallimusiikkia oikeestaan kuuntele, mutta muuten.. Joten tästä myös avomieheni T, joutuu kärsimään.. välillä on päiviä että tässä talossa soi suunnilleen pelkkä iskelmä. Tosin iskelmän kuuntelusta voin syyttää isääni, joka raahasi mut lavatansseihin ja tykästyin siihen harrastuksena.

Herkulliset muffinit!

Molemmissa raskauksissa olen häärännyt keittiössä enemmän kun tarpeeks. Muffinit on sellanen juttu jossa ihan 100% varmasti onnistun. Aina teen perus taikinan, johon lisään sitten mielen mukaan: marjoja, suklaata tai vaikka vain mariannerouhetta. Tänään taas leivoin muffineita, mustikkaversiota. On ne aina vaan yhtä hyviä! Toissapäivänä tein viinimarjoilla, jotka tulikin jo syötyä kaikki.


Näihin herkkuihin tarvitset:
- 2 Kananmunaa
- 1,5dl sokeria
- 100g voita
- 3dl vehänjauhoja
- 1tl leivinjauhetta
- 0,5dl maitoa 
+ mitä haluat sitten lisätä taikinaan


Ensin vatkaat munat ja sokerit vaahdoksi jonka jälkeen lisäät sulatetun rasvan. Itse teen laiskasti ja vähemmän tiskiä, joten sen jälkeen suoraan taikinan sekaan leivinjauhe ja vehnäjauhot. Sekoitan tasaiseksi taikinaksi ja lopuksi vielä maito. Sen jälkeen sähkövatkain pois käytöstä ja sekaan lisuke, joka tässä tapauksessa oli marjat. Sekoita vielä hieman lusikalla, jonka jälkeen taikinan voi annostella muffinivuokiin. Uunin lämpötila 200astetta ja n.11min


Nää mustikkamuffinit ei näytä yhtä ruokahalua herättäviltä kun esimerkiks suklaamuffinit, mutta... ei se ulkonäkö, vaan se maku!
Tässä talossa tosin leipominen ei mene aina suunnitelmien mukaan. Tänään ihana pikkuneiti päätti hieman "auttaa" kun hetkeksi käänsin pään. Lopputuloksena varmaan puolet noista mustikoista oli lattialla ja tuolilla, harmi etten kerenny napata pikku tuholaisesta kuvaa, koska oli kiire siirtää pois sotkun luota. Siitähän tuli kauheat raivarit. Laitanpa tähän loppuun vielä mustikkavarkaasta kuvan.





Kaksi robottia jotka toimii jatkuvasti samoilla toiminnolla suorittaen arkea

Jokainen vanhempi tarvitsee välillä pienen irtioton arjesta. Vaikka olisi kuinka täydellinen äiti tai isi, niin silti joskus täytyy saada pi...