Syöminen ja tappelu....


Kuinka moni tietää sen tunteen kun lapsi ei suostu syömään, mikään muu ei kelpais kun suklaavanukas tai herkut. Vaikka lautanen olis täynnä lapsen herkkuruokaa, pinaattikeittoa niin ei kelpaa. Meidän talossa usein saakin tapella pikkutytön kanssa syömisestä.



Aamupuuro/rahka uppoaa hyvin mahaan, samoin iltavelli. Kaikki muu on aina iso kysymysmerkki, joskus on päiviä että syödään kiltisti, mutta useemmin on niitä päiviä ettei mikään meinaa kelvata! Jos jollain on hyviä vinkkejä, niin niitä mielellään vastaanotetaan. Usein itse annan lapselle käteen jotain ja tavallaan huijaan avaamaan suun, jotta söisi edes jotakin. Aterioita ei muutenkaan tule kun neljä päivässä, sillä meidän tyttö ei todellakaan halua syödä viidesti. Juustoa rohmuaa aina aamupalan lisäksi, kun itse syön myös aamiaista.
Jos joku ehdottaa, että pitäisi antaa Josefiinan syödä itse niin siihen vastaan jo suoraan. Meillä ei osata syödä itse, eikä edes ole kiinnostusta asiaan. Ruuat lentää lattialle yhtä nopeesti kun ne pöydälle/lautaselle on laitettu, joten ei tuu onnistumaan. Lusikallakaan ei halua syödä itse, joten meillä asuu pian 1v4kk ikäinen lapsi, joka on ihan vauva! 

Leikkipuistossa!


Moni vanhempi varmasti miettii, että minkä ikäisen kanssa on hyvä käydä leikkipuistossa tai ihan vain kotipihassa keinumassa. Oma kokemus on se, että riippuu oikeasti todella paljon lapsesta. Lapsi saa aina enemmän irti ulkoilusta, kun osaa itse enemmän asioita. Meillä kuitenkin ollaan ulkoiltu säännöllisen epäsäännöllisesti siitä asti, kun Josefiina oli 5-6kk ikäinen. Alkuun käytiin vain pikaisesti vauvakeinussa tai ihmettelemässä asioita. Nykyään puistossa voidaan olla helposti yli tuntikin.



Meidän tyttö rakastaa keinumista, siitä syystä halusimme synttärilahjaksi hänelle keinuetanan kotiin. Aina ei ole ulkona nätti ilma tai aina ei jaksa lähteä ulos keinumaan, joten ihana helpotus arkeen! Meidän lähellä on vain yksi kiva leikkipuisto, toki tästäkin voidaan olla montaa eri mieltä. Sinne on matkaa n kilometrin verran ja kauppakin on siinä melkein vieressä, joten ulkoilu usein ajoitetaan sen mukaan että kerkee myös kauppaan.



Tänään käytiin koko perhe yhdessä ulkona, hiekkalaatikon hiekka oli vähän kosteata eilisen sateen takia, mutta ei se Josefiinaa haitannut. Samaan malliin hiekkaa käsillä heiteltiin ja lapiota hakattiin hiekkaa vasten. Ihana näky on myös kun Josefiina touhuaa isänsä kanssa asioita. Ulkoilun jälkeen olikin sitten lounasaika ja kylpyhetki, sillä hiekkaa oli taas jokainen paikka täynnä!


1v Hammaslääkärissä!

Mitä voi hammaslääkärikäynniltä odottaa kun reilu 1-vuotiaan hampaita pitäisi katsoa? Meidän tapauksessa hampaita ei ole kuin yksi, joka ei täysin kokonaan ole edes ulkona ikenestä. Odotukseni käyntiä kohtaan eivät siis olleet kovin korkealla.



Josefiina inhoaa hampaiden pesua! Pelkkä hammasharjan näkeminen saa tytön vääntämään mutruilmeen naamalle ja suun tiukasti pysymään kiinni. Arvatkaa vain kuinka kävi kun mentiin hammaslääkärin huoneeseen. Tyttö EI avannut suutansa vaikka mitä tahansa hammaslääkäri yritti. Lopulta se vaan änki sormensa Josefiinan suuhun ja tunnusteli ikeniä. Meidän tyttö siitä ei tosiaan tykännyt ja huusi vihaisesti hammaslääkärille. Lisäksi käteensä saaman hammasharjan hän viskasi mahdollisimman pitkälle. Itsepäinen lapsi!



Lisäksi hammaslääkäri kyseli erilaisia kysymyksiä hampaidenhoitoon liittyen ja antoi infoa, kaiken tiesinkin jo. Tuntui siis hieman turhalta käydä siellä, sillä olimme huoneessa korkeintaan 10min ja sit sanottiinkin jo heipat. Kaikkein parhaintahan oli se, että hammaslääkäri oletti meidän puhuvan ruotsia. Eli hän puhui todella huonoa suomea ja lähes jokaisessa lauseessa oli joku ruotsinkielinen sana. Jos hän puhui Josefiinalle, tällöin puhui ihan täysin pelkästään ruotsia. 

Seuraavan kerran menemme vasta 3v hammaslääkäriin, sillä kuulemma niitä on vain kahden vuoden välein.


Roskaruokaa ja ravintolaa!

Mä rakastan ruokaa! Itse en oo mikään maailman parhain kokki, mutta se ei haittaa mitään. Onhan nykyään ruokapaikkoja kaupungilla vaikka kuinka paljon. Usein kun olen kaupungilla syystä tai toisesta, tulee myös käytyä syömässä jossain. Välillä se on vain perus mäkkäri ja välillä vähän laadukkaampaa, kuten esimerkiksi Amarillon ruokaa. Oma top5 listani on seuraavanlainen:


1. Ehdottomasti parhain ja usein valitsemani paikka: Subway! Hinta-laatu suhde täysin oikea. Rakastan täytettyjä patonkeja. Oma valinta on aina epäterveellinen vaalea leipä, täyte on vaihtelee päivän ja fiiliksen mukaan. Kasviksiksi otan aina vain salaatin, suolakurkut, tuorekurkun ja tomaatin. Kastikkeena toimii luotettava, tuttu ja turvallinen kevytmajoneesi, sekä mausteina pippuri ja oregano! Nam! 


2. Pancho Villa! Hampurilaisia, pihvejä, lounasta, valikoima on laaja. Itse sorrun lähes aina samaan valintaan, juustohampurilaiseen. Panchosta saa parhaita ranskalaisia ja se niiden oma dippikastike, mikälie on törkeen hyvää myös! Hinnat pyörii annoksissa n.10-30€ kohdilla ja juomat ylihinnoteltuja niin kuin jokaisessa ravintolassa, mutta kyllä tuolla välillä voi käydä syömässä. Elämästä pitää nauttia!


3. Rosso! Sieltä saa kanssa hyviä annoksia, Viimeiset kolme kertaa ainakin olen valinnut täysin erilaisia ruokia ja en ole pettynyt niihin. Käydään T:n kanssa todella harvoin Rossossa syömässä, mutta silloin kun käydään niin maistuu ainakin oikeesti aivan järkyttävän hyvältä! Suunniteltiinkin, että lokakuun alussa kun tulee 2v kihlapäivä niin mentäisiin Rossoon syömään. Sieltä saa myös kivoja lasten annoksia ja Rosso on omasta mielestäni todella lapsiystävällinen ruokapaikka, josta paljon plussaa! En siis ihan mihin tahansa ravintolaan änkisi pienen lapsen kanssa. 



4. Burger king! Harmikseni kyseistä ruokapaikkaa ei vaasasta löydy, joten aina kun suuntaan etelä-suomeen niin burger king on kohteena myös. Siellä on niin huippuhyvät ranskalaiset, joissa ei ainakaan ole liikaa suolaa, toisinkuin mäkkärissä usein ja hampurilaisetkin on vasta valmistettuja, eikä ole ollut lämpötiskissä kahta tuntia odottamassa jos vaikka joku ostaisi ne. Hinta on hieman korkeampi kuin mäkkärissä, mutta niin on myös laatukin!


5. Kotipizza! Varma valinta jos tekee mieli pizzaa. Onhan nuo pizzat vähän hintavia, mutta laatu on ainakin 10 kertaa parempi, kuin jos menis syömään johonkin mutupizzeriaan. Lisäksi ulkomaalaisten pitämistä pizzerioista kinkun sijaan pizzan päällä on ollut makkaraa viipaloituna, niin ehkä mä mielummin syön kuitenkin sitä oikeeta kinkkua pizzassa jos niin tahdon! Kotipizzan hyvä puoli on myös se, että saa tilattua suoraan kotiovelle mikäli tekee niin paljon mieli ja ei jaksa raahautua kotoa pois.

Lisäksi on toki muita hyviä ruokapaikkoja, amarillo on yks mistä saa törkeen hyvät cheddar ranskalaiset alkupalaksi jne, mutta omaan top5 listaan se ei aivan yletä. Hotel Kantarellis on kanssa aivan huippu ruokien suhteen, tai ainakin vielä melkein 2v sitten oli. Siitä tosin ei ole kokemusta kuin yhden illan osalta, joten en osaa enempää sanoa. 

Elämäni aakkoset!

Ananas - Kuuluu mielestäni jokaiseen kanaruokaan, pizzaan, lämpimiin voileipiin ja moniin muihin asioihin. Ananas on vaan niin hyvää!

Banaani - joskus tulee himo, voisin silloin syödä vain ja ainoastaan banaania, smoothiessa pitäisi kanssa mielestäni olla aina kyseistä hedelmää.

Charles Plogman - Kyllä, iskelmälaulaja ja hieman vanhempi sellainen. Satoja, ei vaan tuhansia kilometrejä tien päällä kyseisen laulajan takia. Useita laivareissuja ja pitkiä juttutuokioita. On muuten huippuihminen!



Draama - Leffoissa pienistä asioista nouseva draama on jees, mutta tosielämästä sais pysyä poissa.

Energisyys - Vaihtelee päivittäin, joskus oon niin energinen että teen asioita paljonkin. Mutta välillä on niitä päiviä kun vaan löhöön kaiken mahdollisen ajan.

Facebook - Päivittäisessä käytössä, seurailen ihmisten elämää sieltä ja pidän facebookin välityksellä myös moniin ihmisiin yhteyttä. Tää on tätä nykyaikaa!

Google - En tulis ikinä toimeen ilman googlea, sieltä on niin helppoa katsoa aina jos joku asia on vähänkin epäselvä.

Helsinki - synnyin siellä, kasvoin sen lähellä, paikka johon kaipaan aina välillä, edes käymään. 

Instagram - aloin käyttämään sitä vasta suunnilleen vuosi sitten. Päivittelen sitä aika useasti ja käyn kurkkimassa muiden päivityksiä todella usein. 

Juhliminen - Viimeisen parin vuoden aikana kovin monia juhlia ei ole ollut. Tärkeinä päivinä, kuten esimerkiksi syntymäpäivänäni ollaan käyty syömässä ulkona tai tehty jotain muuta kivaa. Josefiinan synttärit ja ristiäiset ovat olleet isoimmat juhlat joissa olen ollut Vaasaan muuton jälkeen.



Koti - Itselläni on tavallaan kolme kotia. Yksi on isäni luona, yksi on äitini luona ja yksi on tämä minun ja T:n yhteinen koti. Olen saanut sellaisen käsityksen että olen lähes aina tervetullut ihan mihin osoitteeseen tahansa. 

Lapset - niin rakkaita ja tärkeitä. Josefiina on elämänsä aikana opettanut niin paljon mulle uusia asioita, muuttanut elämää ja mua ihmisenä tosi paljon, enkä edes osaisi kuvitella mitä tekisin tällä hetkellä jos ei lasta olisi silloin vielä saanut kun halusi. Mahassa kasvava yksilö myös on jo todella rakas, eikä malttais millään odottaa joulukuuhun asti! 

Muumit - Muumihullu ilmoittautuu! Muumimukeja, muumikulhoja, muumipurkkeja, muumi-elokuva, muumivaatteita, muumimagneetteja ja mitähän vielä? 

Nuoruus - nuoruutta voi elää monella tapaa, ei tarvii aina olla menossa johonkin bilettämään. Itse elän nuoruuttani edelleen, vaikka olenkin pian kahden lapsen äiti.


Omistushalu - Mä kyllä osoitan kaikille, että mikä on mun omaisuutta. Tuuppa lähelle mun miestä niin turpiin tulee, haha! Tai yritäppä syödä ilman lupaa vaikka vaan yks karkki mun muumipurkista!

Pizza - Yks mun paheista! Meillä syödään pizzaa yleesä 2-5 kertaa kuukaudessa. Välillä tilataan jostakin ja välillä teen itse, se on vaan niin hyvää!

Qstock - Kerran ollut paikanpäällä, ehkä vielä joskus, ainakin toivottavasti! 

Raha - joskus sitä voisi käyttää hieman fiksummin, mutta herkut on hyviä. Kuitenkin tässä talossa se oon aikalailla minä joka päättää mihin rahat kuukausittain menevät.

Shoppailu - lastenvaatteita ja muita pieniä juttuja tulee jokaisena kuukautena ostettua, aina tosin samaa lausetta käyttäen "tää on hyödyllistä" tai "tätä Josefiina tarvii"

Tero - avomies, kihlattu, Josefiinan isä, masuasukin isä, tuki ja turva, puolisoni <3

Uiminen - Asia jota rakastan, kesäisin rannalla. Harmi vain, että Vaasassa asumisen aikana ei ole vissiin kertaakaan käyty uimassa. Kaipaan sitä!


Vaasa - Kaupunki jossa olen asunut pian kaksi vuotta, kaupunki josta jollain tavalla haluaisin muuttaa pois, mutta jollain tavalla myös tykkään asua täällä. Herättää paljon ristiriitaisia tunteita. 

Wi-Fi - Käytän oikeestaan aika harvoin puhelimen nettiä. Kotona aina wifi-yhteys käytössä, julkisilla paikoilla tilanne on vähän eri. 

Xylitol - Pyrin muistamaan aina ruuan jälkeen purkkapussin olemassaolon kaapissa, mutta pakko myöntää että usein se unohtuu sinne. 

Ystävät - Todellisia ystäviä joihin voi luottaa yms on aika vähän. Itse rakastan ystäviäni paljon ja he ovat tärkeitä ihmisiä, joihin voi tukeutua vaikeinakin hetkinä.

Kaikki postauksessa olevat kuvat on kaivettu vanhoista kätköistä, tämäkin kuva taitaa olla 2011 vuodelta.


Zzzzz - nukkuminen, yksi tärkeä asia! Nukun jokaisena yönä vähintään 8h, paitsi jos en jostain syystä saa nukuttua.

År 2015 - Vuodesta on mennyt jo yli puolet, pakkos se on kai myöntää että tää vuos on aikalailla yhtä hyvä ollut tähän asti kuin edellinenkin. Paljon ihania asioita tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

Äitini - suuri apu, henkilö jonka kanssa voin jutella asioista, pyytää neuvoja tai sitten ihan vaan puhua niitä näitä. Joskus olisin voinu myydä äitini vaikka orjaks kiinaan, mutta on se vaan rakas ja korvaamaton nykyään!

Öljy - rasvakeittimessä tehdyt ranskalaiset ja makkara, omnom! Epäterveellistä(kö).. No mutta öljyä muutenkin tulee käytettyä ruuanlaitossa. 



Meidän Tarina!

Juhannuksen aikaan vuonna 2012 olin isäni luona maaseudulla, keskellä metsää. Päivisin olin paljon yksin ja kuten arvata saattaa niin aika tuntui kuluvan todella hitaasti, sekä oli tylsää. Silloin minulla oli vielä profiili kuvake.net sivustolla, jossa vietinkin paljon aikaa. Selailin kaikenlaisia profiileja läpi, niin naisten kuin miestenkin.

Yhtenä päivänä tuli etusivulle vastaan ___tepa____ nimimerkkiä käyttävän miehen kuva ja teksti jossa luki "keksikää viikonlopuks tekemistä", tai jotain tuon suuntaista. Ajattelin että no lähdetään vitsillä mukaan ja vastasin "tuu riihimäelle". Vastaukseksi sain jotain perus kuvakeflirttiä "jos kaikki sielä on yhtä kauniita niin voisin tullakki". Alkuun keskustelu pysyikin täysin tuon tasoisena, tyypillistä nettiflirttailua puolin ja toisin.



 Parin päivän ajan juteltiin täysin kuvakkeessa, jonka jälkeen sain tietää tämän miehen oikean nimen ja puhelinnumeron. Itse olin vielä hieman varuillani, enkä numeroani antanut. Facebookissa pyysin kaveriksi ja juttelu jatkui siellä, kutakuinkin aamusta iltaan/yöhön. Viikko oltiin juteltu tai vähän yli, kunnes lopulta keskellä yötä annoin T:lle numeroni. Hän kysyi voisiko soittaa minulle vaikka oli yö ja kun annoin myöntävän vastauksen, niin hetken päästä puhelin soi. Meni hetki, mietin että apua mitä sanon ja vastasin vaan perinteisesti "nomoi" tai jotain siihen suuntaan olevaa. Juteltiin heti reilu tunti puhelimessa, välillä tuli inhottavia hiljaisuuksia jännityksen takia ja välillä taas meinattiin puhua toistemme päälle.

Ensimmäisen puhelun jälkeen soittelimme, tekstailimme ja facebook-keskusteltiin ihan jatkuvasti. Lopulta sovimme, että nähdään ja 13.7.2012 T tuli kamalan rumalla mersullaan mun isän asunnolle. Sanotaanko niin että ei mies tehny muhun vaikutusta ainakaan autollaan!

Isäni ei tiennyt muuta kuin, että ehkä joku kaveri tulee sillä en täysin luottanut että voiko joku oikeasti tulla 330km päästä katsomaan mua. Nähtiin, ajeltiin mönkijällä, käytiin yhdessä Riutanharjulla lavatansseissa, ajeltiin vähän kaikkialla, halailtiin, pussailtiin, syötiin ja kaikkea en kerrokkaan.


 Lopulta tuli sunnuntai, jolloin T:n piti lähteä takaisin kotiinsa. Vielä muutama minuutti ennen auton starttausta isäni huusi ulko-ovesta "tuutko syömään vielä". Oli aika haikeeta kun oltiin vietetty yhdessä kokonainen viikonloppu ja seuraavasta tapaamisesta ei mitään tietoa. Itselläni valui kyyneleet ja sumentunein muistikuvin taisin sanoa silloin jotain "nähdään taas". Välimatka ja ikävä alkoi raastamaan jo ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Todellisuudessa välimatkaa oli 398km, sillä enhän mä isäni asunnolla asunut. Ylläpidettiin suhdettamme netin ja puhelimen välityksellä. Alkuun nähtiin kahden viikon välein, viikonlopun ajan. Koko 2012 kesä/syksyn minä matkustin Vaasaan junalla, T haki minut asemalta ja mentiin hänen vanhempiensa luokse kun T asui siellä. Rahaa paloi matkoihin kiitettävän paljon, ei riitä sata euroa eikä edes 200.



2012 lokakuun loppupuolella erottiin, mietittiin ja kaikki tuntui jotenkin mahdottomalta välimatkan takia. Pidettiin pientä taukoa, silti pidettiin yhteyttä paljon ja jaettiin asioita. Kokeiltiin pystyttäiskö olemaan vain kavereita ja lopulta todettiin, että meidät on varmaan vain tarkoitettu yhteen, sillä tunteet veti vahvasti meitä yhteen.

 Oli useamman kuukauden tauko ennen kuin nähtiin, sillä 1.2.2013 T tuli luokseni seuraavan kerran. Siitä päivästä eteenpäin ollaan oltu päivittäin tekemisissä, rakastettu, osoitettu toiselle tavalla tai toisella tunteita, kärsitty ikävästä, riidelty, huudettu, itketty, koettu elämän parhaimpia asioita ja paljon muita isoja ja pieniä asioita. 

Ennen kuin muutimme yhteiseen asuntoon näimme kerran kuussa 7-15vrk kerrallaan. Olihan se aika inhottavaa kun aina piti viettää yhteistä aikaa jomman kumman vanhempien luona. Olisi ollut kiva saada sellaista ns. omaa rauhaa ilman ympärillä pyöriviä ihmisiä. Isäni luona kyllä paljon saatiinkin onneksi nauttia vain toisistamme ja yhteisestä ajasta.



Muutimme yhteen syyskuun alussa vuonna 2013, itse jätin kaiken n 400km päähän ja muutin T:n kanssa Vaasaan. Opiskelupaikka itselläni oli ainoastaan tiedossa. En tuntenut ketään uudelta paikkakunnalta ja en loppujenlopuksi kerennyt edes tutustumaan useisiin ihmisiin, sillä jäin koulusta hyvin äkkiä kotiin sairaslomalle/äitiyslomalle. 

Yhteenmuuton aikaan saimme myös tietää elämää suuresti muuttavasta asiasta, raskaudesta. Itselleni oli alusta asti täysin selvää että lapsi on tervetullut meidän taloon, mutta silloin kun positiivinen raskaustesti oli kädessäni niin olihan se aikamoinen ylläri. Olisihan esikoinen yhtälailla voinut saada alkunsa jo 6kk aikaisemmin. 

3.10.2013, vain 4päivää ennen minun synttäreitäni mies päätti, että olisi oikea aika kihlautumiselle. Sormukset oltiin yhdessä ostettu lähes samaan aikaan kun muutettiin Vaasaan ja ne odottivat kirjahyllyn reunalla siihen päivään asti. Itse siis odotin vain, että mies keksii oikeanlaisen keinon, eikä vain työnnetty sormuksia sormiin.



Nyt on kulunut siis reilu kolme vuotta sellaista elämää, että ollaan tunnettu tunteita toisiamme kohtaan, asutaan jo kolmannessa yhteisessä kodissa, ollaan käyty yhdessä erilaisissa paikoissa, koettu esikoisen syntymä ja odotetaan toista lasta joulukuussa syntyväks! Sanoisinko että on ollut aika tapahtumarikasta, eikä aina niin helppoakaan. Mutta pakko kai se on myöntää, että kyllä mä tuota miestä rakastan ja paljon, vaikka se osaa olla välillä myös äärimmäisen ärsyttävä!


Lävistyksiä

Lävistykset, niin läheinen aihe monelle nykyaikana. Kyseiset reijät lähes missä kohtaa vain kehoa jakavat mielipiteitä laidasta laitaan. Oma mielipiteeni on, että lävistykset on jees.. Ainakin niin kauan kun lävistysten määrä on hillittyä. Jos on naama täynnä metallia, tai no yleensähän nuo korut on kirurginterästä niin se näyttää kamalalta!

Itse otin 2010 vuonna korvaani rustokorun. Kävin äitini kanssa Vantaan Tikkurilassa sijaitsevassa lävistysliikkeessä. Korvassani roikkuu täsmälleen sama koru edelleen, enkä saa sitä edes itse auki! Itseäni ei haittaa ollenkaan, että kyseinen koru on ns jumissa sillä pidän rustokorusta. Lävistyksen tekovaihe ei tuntunut oikeastaan miltään, pieni nippasu ja neula oli läpi. Muistaakseni pieni inhottava rusahdus kuului, kun neula painui ruston läpi. Paranemisprosessi oli pitkä ja kivulias. En pystynyt pitkään aikaan nukkumaan oikealla kyljellä, sillä jos nojasin tyynyyn korvalla niin se sattui. Yli puolenvuoden jälkeenkin korva oli välillä kipeä ja muistaakseni meni reilu vuosi, että lävistys oli ihan täysin parantunut. Omalla kohdallani ikinä lävistysten paraneminen ei ole ollut itsestäänselvyys.



Korvakoruja minulla on ollut vaihtelevia määriä, vasemmassa korvassa tosin on aina ollut vain yksi. Haluaisin kyllä industrialin sinne lisäksi ja yhen perus korun korvalehteen myös lisää, ehkä jonain päivänä. Oikeassa korvassa minulla on ollut kolme normikorvista rustokorun lisäksi. 2014 toukokuussa en saanut enään kolmatta korua uudelleen paikoilleen Josefiinan syntymän jälkeen, kun siellä korvan sisällä oli jonkinlainen pieni patti, joka on edelleen. Edellämainitsemastani syystä korvassani roikkuu siis vain kaksi hevosenkenkää rustokorun lisäksi. 


Huulikorusta haaveilin jo 13-14vuotiaana. Äitini ei antanut minulle lupaa, joten jouduin odottamaan että ikävuosia tulee lisää. Lopulta uskaltauduin 2012 vuonna kävelemään Helsingissä sijaitsevaan liikkeeseen sisälle. Meinasin juosta pariin kertaan karkuun, mutta yksi hyvä ystäväni oli mukana. Lävistyksen tekeminen oli taas vain muutaman sekunnin projekti, tuntui vähän inhottavalta ja huuli turposi, mutta olin onnellinen kun vihdoin uskaltauduin! Sillä reissulla naamaani siis tuli oikealle puolelle labret. Tämä ensimmäinen huulikoruni parani hyvin, vain reilu kuukauden eritti kudosnestettä ja oli välillä vähän kipeä. Vaihdoin vasta 6kk päästä ensikorun hevosenkenkään. Siitä asti olen pitänyt siinä kohdassa aina hevosenkenkäkorua tai spriaalia. Perus tappikorut ei oo vaan mun juttu! 

Toisen huulikorun kävin ottamassa vasta 2015 helmikuussa, samaisessa liikkeessä kuin ensimmäisenkin. Ajattelin että on yhtä helppoa, paranee helposti jne. No tämäm toisen huulikorun kanssa mikään ei ole ollut itsestäänselvyys. Edelleen reilu 6kk myöhemmin lävistys on välillä todella kipeä ja erittää kudosnestettä. Oon pariin kertaan jo ajatellut, että nyppään kokonaan korun pois ja annan mennä umpeen, mutta en kuitenkaan ole tehnyt niin... Ainakaan vielä! Tähän toiseen lävistykseen vaihdoin korun 2kk lävistämisen jälkeen ja siitä asti hevosenkenkä on koristanut naamaani.



Yhtä lävistystä kaipaan takaisin, napakorua! Minulla oli napakoru reilu 6kk vuonna 2011. Oli vain niin vähän aikaa, sillä kyseinen koru alkoi kasvamaan ulos. Eräs tuttavani teki korun minulle ja silloin myös mukanani oli hyvä ystäväni L. Napalävistys parani helpommin kun ajattelin, sillä se oli jo parin kuukauden päästä oikeasti parantunut! Nykyään navassani on vain ruma arpi. Joskus varmaan aijon ottaa napakorun uudestaan, mutta ensin pitää tämä toinen lapsi saada maailmaan ja treenata vähäsen parempaan kuntoon vatsalihakset.


Kynsienlaittoa

Vielä reilu vuosi sitten minulla oli aina lakatut kynnet, sillä aika ja energia riittivät hyvin. Nykyään lakkaan kynnet vain välillä. Juhliinkin voin mennä ihan hyvin ilman kynsilakkaa tai kynsikoristeita. Nykyään tosin juhliinkin pääsee vain harvoin, sillä kaikki hyvät isot sukubileet on 400km päässä joten ymmärrettävää ettei sinne niin vain lähdetä aina kun siltä tuntuisi.


Tänään pitkästä aikaa kaivoin kynsilakat esille, tai no ei siitä edellisestä kerrastakaan niin pitkä aika ollut, sillä kynsissä oli vielä hieman edellisiä kynsilakanjämiä. Mietin pitkään että mikä väri tällä kertaa, laitanko kuvioita kynsiin vai laitanko graffiti-lakkaa. Päädyin kuvassa oikeassa reunassa näkyvään oriflamen kimallelakkaan. Kuvasin vain osan kynsilakoistani, ne joita itse käytän kaikkein eniten. Rimmelin lakkoja on kertynyt yhteensä kaikkein eniten, sillä ne ovat edullisia, kuivuvat nopeasti ja omasta mielestäni värivalikoimakin on laaja.


Oma taipumus nykyään on kynsienlakkaamisessa siihen, että kiirehdin. Ikinä ei voi tietää millon eräs mini-ihminen tarvitsee huomiotani tai jos tulee itku, jolloin lapsi tarvitsee lohduttavaa syliä. Kynsilakkasormilla ei välttämättä ole kovin suositeltavaa mennä halailemaan toista, joten usein lakkaan kynnet kun tyttö on päikkäreillä tai jos T on kotona. Tänään päädyin laittamaan ensin 2 kerrosta hopean väristä kynsilakkaa, jonka jälkeen laitoin perhosia ja mitä muita kuvioita tuossa nyt onkaan. Kuvoiden jälkeen vielä lisäsin kaksi kerrosta läpinäkyvää kynsilakkaa, jolloin kuvioiden pitäisi pysyä paremmin paikoillaan. 


Kuten huomaa kuvista niin täysin ei huomio ole mennyt vain kynsien lakkaamiseen, Tyttö touhusi vieressä ja itse yritin olla vain nopea, sillä halusin taas hieman nätimpään kuntoon kynteni. Nykyään lakkaan vain kerran/kaksi kuussa kynteni. Meikkaamisen suhteen on vähän sama juttu, taidan viimeks olla meikannut reilu kuukausi sitten, koska eihän sillä nyt niin väliä miltä kotona ollessani näytän. Kaupungillekkin voin lähteä kotiäitilook päällä, eli lökärit ja toppi, pääasiahan on että tuo oma ukko jaksaa katella mua, haha! Joskus kylläkin meikkaan ihan muuten vain, mutta se ei ole mikään pakottava asia enään minulle, toisinkuin vielä pari vuotta sitten. 


Lisäksi vielä ajattelin kertoa omia kokemuksia ja ajatuksia aikaisemmin mainitsemastani graffitikynsilakasta. Ekan kerran kun aloin laittamaan sitä, ajattelin että onko oikeasti mahdollista että siitä tulee hienon näköiset niin helposti? Itselläni ei nyt ole kuvaa siitä miltäkö näyttää kun on tuota kyseistä lakkaa, mutta voisin suositella jokaisen naisen kokeilevan tuollaista. Oma lemppariyhdistelmä on ensin laittaa pinkkiä kynsilakkaa alle, jonka jälkeen päälle mustaa graffitilakkaa. Toinen kiva yhdistelmä on esim tummanlila lakka alla ja valkoinen päällä. Graffitilakkojakin on montaa erilaista väriä, itseltäni tosin löytyy vain nämä kaksi. Jos jaksaisin jatkuvasti huolehtia kynsieni ulkonäöstä niin varmasti näitä kyseisiä graffitilakkoja olisi omassa hyllyssäni huomattavasti enemmän. 


Neuvolakäynti ja hakemuksia!

Tänään oli sitten pitkästä aikaa neuvolakäynti. Vasta kolmas kerta, jos lääkärikäyntiä ei lasketa mukaan.  Pakko kyllä sanoa että mulla on mukava neuvolatäti, sen kanssa on helppo jutella ja se ottaa osan asioista huumorilla. ¨
Tässä toisessa raskaudessa käyntejä on paljon harvemmin, sillä seuraavan kerran neuvolaan menen vasta 1.10 ja sillon raskausviikkoja onkin jo huimat 30! Neuvolatäti ei mitannut vieläkään kohdunpohjan korkeutta, vaikka yleensä näillä viikoilla mitta otetaan. Onhan jo rv 23+5. Neuvolatäti myös kyseli, että tunnenko liikkeet. Vastaus oli "tunnen ja selkeesti". Mies on myös tuntenut jo meidän pikkupätkiksen potkut masun läpi!

Tämän kerran tiedot:
- Lähtöpainoon tullut lisää 5kg
- Verenpaine 120/72 (hyvä)
- Hb 114 (vähän laskenut, mutta ei onneks tarvii rautaa alkaa syömään!)
- Vauvan sykkeet 140


Vauvan sykkeet on alhasemmat kun mitä kertaakaan ensimmäisessä raskaudessa. Nyt päässä pyörii ajatus "olisko se poika". Muutenkin tämä toinen raskaus on ollut niin erilainen. Tänään sain neuvolakäynnillä myös mukaani raskaustodistuksen, joka pitää kelaan toimittaa hakemusten liitteenä. Hakemukset tein jo netissä, hui kun niitä olikin taas paljon ja nyt päätöksiä odotellessa. Pakko sanoo että on tuo kela monimutkainen laitos, kaikki tehty hankalaks. Tällänen blondi miettii kaikenmaailman asioita ja kaiken järjen mukaan onnistuin ne oikein tekemään kuitenkin. En tajua kuinka voi olla hankalaa, koska oonhan mä jo kerran aikaisemmin samat hakemukset täyttänyt.
Tämän toisen lapsen kohdalla päätin, että en ota äitiyspakkausta vaan mielummin sen rahana. Josefiinan jäljiltä on tallessa kaikki pieni oleellinen, kuten esimerkiksi veden lämpömittari. Äitiysavustus rahalla voin ostaa vauvalle pakollisia hankintoja, kuten harsoja yms.

Lisäksi sain neuvolakäynniltä mukaani esitietolomakkeen täyttöohjeen, jossa lukee myös salasana jolla pääsen kirjautumaan netissä täyttämään sen. Siinä on siis sairaalalle meneviä tietoja, kuten veriryhmää, sairauksiin liittyvää (ei ole), mahdolliseen hätäkasteeseen liittyvää yms. Pitääkin miehen kanssa jutella ehkä hieman enemmän nimivaihtoehdoista ennen kuin kyseiset tiedot netissä täytän.
Lopuksi pahoittelut kuvien vähäisyydestä. Aiheeseen liittyen en oo kuvaillut mitään, joten kännykkälaatuinen kuva on ainoa nytten!

Meidän Keittiö!

Meidän alakerrassa on vähän niinkuin yhdistetty keittiö/olohuone. Olemme tosin rajanneet tilat erillisiksi sohvan avulla ja hetken päästä lipasto tulee vielä esteeksi tuohon pieneen koloon, josta mini-ihminen mahtuu kulkemaan. Olohuoneesta varmaan saatte postausta vasta joskus pitkän ajan kuluttua, sillä siellä on niin paljon asioita joita haluaisin vaihtaa uudempaan ja hienompaan, plus kirjahyllyyn tahdon sellaisia kaappijuttuja, koska nyt se on niin romukasan näköinen että oksat pois.
Mutta tosiaan, keittiöstä enemmän!


Meidän keittiössämme on onneksi tummaa sävyä kaapeissa/laatikoissa. Itse inhoan kaikkein eniten sellaisia perus tylsiä valkoisia kaappeja joissa on puunväriset kahvat, hyi! Yhdessäkään meidän asunnossa ei tosin ole ihan sitä kohtaloa ollut, mutta ensimmäistä kertaa voin sanoa, että rakastan keittiömme värimaailmaa. Kun maaliskuussa muutimme tähän rivitaloasuntoon, joka oli juuri remontoitu positiivisia asioita olivat täysin uusi hella ja täysin uusi jääkaappi. Tiskikone myös kuuluu asunnon vakiokalustukseen, tosin se ei ole uusi. Salaa toivon, että irtisanois sopimuksensa niin voisin soittaa vuokranantajalle ja sanoa että uusi tiskikone täytyy saada, niinhän se homma menisikin.


Keittiössämme on kuvottavan ruman värinen matto, mutta se saa luvan kelvata. Ainakin siihen asti, että joskus on rahaa ostaa sellainen tietynlainen jonka haluan. Syöttötuolina meillä toimii Stokken Tripp Trapp jota rakastan. On ihan huippu tuoli ja vaikka olikin kallis ostos, niin jokaisen euron edestä tulee käytettyä. Toiselle lapselle tulee joskus ostettua sitten samanlainen, joka sijoitetaan pöydän toiseen päähän. 


Keittiön pöydältä löytyy aina tuo ihana muumipurkki, joka on yleensä täynnä karkkeja. Muumit ovat myös muutenkin paljon esillä ja piilossa meidän asunnossamme, sillä minä niin olen päättänyt. Mies on kanssa hyväksynyt vihdoinkin sen, että muumit ovat osa sisustustamme. Lisäksi pöydällä on aina tuo järkyttävän ruma muovikippo, jossa säilytämme kaakaota. Haluisin ostaa jonkun hienomman purnukan, johon mahtuisi kilo kaakaota kerrallaan, mutta ehkä vielä joskus? 


Keittiöstämme löytyy myös kahvinkeitin, joka on T:lle pakollinen. Itse en normaalia kahvia ole juonut yhtään kuppia sen jälkeen kun esikoista aloin odottamaan, eikä edes tee mieli. Latte on jees, mut siihen mun kahvinjuominen jääkin. Kahvia säilytetään muumimamma purkissa ja taustalla oleva purnukka, jossa on nipsun kuva on täytetty riisillä. 


Jääkaapin ovi on täynnä kaikenlaisia magneetteja. On smartphotolta tilattuja Josefiinan kuvilla varustettuja, sekä muumeja ja sitten jotain Ikeasta aikoja sitten ostettuja ihan normaaleja. Lisäksi löytyy muutama mun vanha koulukuva ja pikkusisarusteni kuvat, joita en kylläkään tähän blogiin kuvannut. Jääkaapin ovessa on myös tärkeät muistettavat laput, kuten tässä kuvassa näkyy. Löytyy Josefiinan hammaslääkäriaika ja lisäksi tuleva lastenpoliklinikalle varattu aika.



Maustekaappimme ylähyllyä koristavat mielestäni hienoimmat muumimukit jotka omistan. Ihan ensimmäisenä mukina sain tuon talvimukin kerran lahjaksi. Keltaisen ja punaisen pikkumyyn + muumitalomukin anoppini on ostanut minulle.


Mikron päältä löytyy vaihtelevasti tavaraa. Nykyään siinä kuitenkin on aina tuo iso purkki, jonka sisällä on teepusseja. Mikron päällä on myös vaihtelevia määriä soseita/vellejä, mikäli kaikki eivät mahdu kaappiin. Myös omat raskaus- ja imetysajan vitamiinit löytyvät siitä, koska muuten en ikinä muistais ottaa niitä!



Alkaen Vuodesta 2007

- Anna Eira Margarida Heiskari, o.s. Mourão de Melo e Abreu
- Syntynyt 7.2.1990 Helsingissä
- Harrastanut viulunsoittoa 7v alkaen, lopettanut idolsin aikoihin.
- Opiskeli Sibeliuslukiossa
- Osallistui vuonna 2006-2007 Idols laulukilpailuun
- Koirat Hannibal ja Myy
- Naimisissa kesästä 2013 alkaen
- Julkaissut kirjan "Annasta öisiin maanteihin aakkoset"


Video on kuvattu 2012 huhtikuussa, ennen kuin Anna jäi pitkälle keikkatauolle. Kyseinen video on siis kuvaamani, sillä blogissani en julkaise toisten ottamia kuvia/videoita. 

Seurasin 2006-2007 Idolsia ja olin ihan varma, että Anna Abreu vie voiton. Pitkälle pääsikin, finaaliin. Ari kuitenkin voitti, mutta todellisuudessa Anna on voittaja, sillä hän on edelleen musiikkialalla pinnalla ja esiintyy aktiivisesti.
Siitä vuodesta alkaen Abreun musiikki ja keikat ovat olleet osa minua. Pelkkiin nimikirjoitusten jakotilaisuuksiinkin olen itseni änkenyt ja monilla keikoilla käynyt. Isälleni huutanut, että johonkin on pakko päästä katsomaan Annaa ja isäni monesti kyllä vei mut keikalle. Itse myös mahdollisuuksien mukaan kävin yksin keikoilla ja kummitätini H vei minua myös joillekkin keikoille. 



Teinityttö joka rakastui johonkin tietyn laulajan ääneen, keräili kaikki mahdolliset julisteet ja lehtileikkeleet, hyppi ja kilju keikoilla, oli valmis matkustamaan pitkiä matkoja, lähes tapetoi huoneen seinät laulajan kuvilla ja veti itkupotkuraivarit jos pitkään odottamalle keikalle ei päässytkään. Sellainen olin! Siitä teinitytöstä on kasvanut aikuinen, joka käy edelleen keikalla jos mahdollista, mutta elämä ei kaadu siihen jos jostain syystä ei ole mahdollisuuksia. Musiikkia voi kuunnella kotonakin ja artistin uraa seurata sosiaalisen median kautta. Jos on joku telkkarista tuleva ohjelma jossa Abreu on, sen useimmiten katson. Seuraan laulajaa instagramissa ja facebookissa, oon niin sanotusti ajantasalla keikoista, uutisista ja muista asioista. 

Levyt jotka tähän mennessä ovat tulleet: Anna Abreu, Now, Just A Pretty Face, Rush, Greatest hits, V.
Kaikki levyni ovat nimmareilla varustettuja, tosin Rush-levyssä se on siellä sisäpuolella. 
Levyt ovat aika erilaisia jos vertailee, Ensimmäistä levyä tuli kuunneltua aivan järjettömän paljon ja ihan kaikkialla. Uusia levyjä aina odotti enemmän kun kuuta nousevaa ja oma keikoilla käyminen lähti käyntiin kunnolla vasta Now-levyn julkistamisen jälkeen, vuonna 2008. Kaapista löytyy parit fanipaidat, kaikki tähän asti julkaistut levyt (paitsi tämä uusin), kansiossa on tallessa läjä julisteita ja lehtileikkeleitä, postissa saamia fanikirje vastauksia, nimikirjotuksia ja joitakin vanhoja keikkalippuja.


                                           Oma top 10 lista biiseissä on seuraavanlainen:
                                                      1. Everywhere I Go
                                                      2. Impatient
                                                      3. High & Dry 
                                                      4. No Estragues El Momento
                                                      5. Contigo Corazón
                                                      6. Send You Packing
                                                      7. Be With You 
                                                      8. Werewolves
                                                      9 .End Of Love
                                                    10. You Don't Get Me



Osa omista lempparikappaleista on lemppareita jo pitkälti hitauden ja muistojen takia. Esimerkiksi End of Lovesta kaikki alko, ensimmäinen Annan oma biisi jota lauleskelin vuodesta toiseen, keikoilla soi usein ja siitä muodostui sellanen voimaa antava biisi jossain vaiheessa.
Kuusi noista mun lemppareista ovat hitaita biisejä, oon aina rakastanu sellasia nyyhkykappaleita ja keikoilla helposti on tullut tippa linsiin kun ne Annan tulkinnat niistä kappaleista on usein vaan niin loistavia! Toisaalta, joku hidas biisi jo pelkästään voi saada tämän naisen pillittämään jos vaan tilanne on oikea. 

Annan sanoja lainaten "Minulla on maailman parhaat fanit. He ovat joukko tajuttoman hyviä ja ihania ihmisiä. Fanini ovat oikeasti kiinnostuneita musiikistani ja jaksavat käydä keikoilla ja nauttia niistä, vaikka ovat kuulleet samat biisit miljoona kertaa". Ja tuo on totta, kun jotain musiikkia tykkää kuunnella niin jaksaa käydä keikoilla ja kuunnella levyjä, vaikka ne biisit on tosiaan kuullut useasti. 

Itse en muista edes kuinka monella keikalla olen ollut, mutta äkkiseltään tulee mieleen:
- Nurmijärvi 2008

                                                                 - Vantaa 2008
                                                                 - Lahti 2008
                                                                 - Silja europa 2009
                                                                 - Tuulos 2009


                                                                 - Tuusula 2009


                                                                  - Järvenpää 2009
                                                                   - Kerava 2009
                                                                 - Tampere 2009
                                                                   - Helsinki 2010


                                                            - Helsinki nimmarinjako 2010
                                                               - Nurmijärvi 2010
                                                             - Hyvinkää 2010
                                                                  - Vantaa 2010
                                                                  - Helsinki 2011


                                                                    - Hyvinkää 2011
                                                                 - Vantaa 2012
                                                              - Helsinki 2012


                                                                    - Vaasa 2014
Jonkun oon tästä listasta unohtanu ja kaikilta keikoilta ei oo edes kuvamateriaalia joten en voi luntata. Kuitenkin oon yli 20 kertaa keikoilla käynyt ja listan mukaan ei tule edes sitä 20 kertaa täyteen. 


Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...