Lapsimessut 2018!

Olipas lystikäs viikonloppu! Samassa paketissa oli vuoden yks kohokohdista, eli lapsimessut ja kirsikkana kakun päällä sain viettää huipputyypin (Julia) kanssa aikaa!


Tosiaan.. Perjantaina heti aamusta suuntasin yksinäni pikavisiitille messukeskukseen. Kävin lähinä Gugguun osastolla, sekä parissa muussakin paikassa. Hirveen paljoa ei ostoksia mukaan tarttunut, sillä itselläni oli tietty budjetti varattuna koko viikonlopun ajalle.

Voisin sanoa, että perjantaina aamusella oli jo ihan törkeen paljon porukkaa odottamassa ovien aukeamista. Heti kun ovet aukesi jengi otti rivakampia askelia kohti tiettyjä vaateosastoja. Jotkut äidit kyllä kipitti aika rivakasti rappusia alas. Täytyy sanoa, että onneksi itse olin ilman lapsia ekana päivänä!


Messuilla oli ihan hirveen paljon nähtävää ja en edes ehtinyt siinä lyhyessä ajassa kiertää lähellekkään kaikkea. Ajattelin, että onneksi lauantaina mennään sitten kaikessa rauhassa moneksi tunniksi pyörimään ja kiertelemään.

Perjantain vaatelöydöt Gugguulta!

Perjantai iltana saatiin Julian kanssa idea ja lähdettiin vähän yhdessä viihteelle. Eikä siinä muuten mitään, mutta meidän piti mennä alunperin vasta lauantaina! Voin sanoa, että perjantai iltana nauratti ja lauantaina ei tosiaankaan naurattanu. Vajaa kolmen tunnin yöunilla messuille - vähän väsytti. Aamulla tuntui siltä, ettei pääse sängystä ylös. Onneksi kuitenkin piristyi sitten parin tunnin aikana ja jaksettiin valvoa jopa koko päivä!



Lauantaina messuilla kierreltiin lähes kaikilla osastoilla, joissa oli vaatteita myynnissä. Lisäksi ostin pari palapeliä meidän tytöille, sillä nykyään ne ovat meillä suosittuja juttuja. Kaikki vaatelöydöt olivat tällä kertaa Josefiinalle. Monet alennukset olivat aika huonoja, mutta lisäksi oli oikeasti hyviä aleja. Esimerkiksi Pono Designilta löytyi trikoinen paita, joka maksoi vain 10€



Monet osastot oli panostaneet paljon siihen, miten tuotteet olivat esillä. Myös esimerkiksi Metsolan pisteeltä löytyi lounge, jossa pystyi hetken aikaa istahtaa. Verrattuna viime vuoden messuihin, tänä vuonna tykkäsin enemmän siitä kuinka kaikki oli toteutettu!


Olin luvannut Josefiinalle, että pääsee kurkkaamaan poliisiautoa. Tyttö rakastui, hän olisi varmaan istunut koko loppupäivän siellä tyytyväisenä. Tänä vuonna en Vanessaa kertaakaan vienyt messuille, sillä hän kiukuttelee ja riehuu.. joten jos sitten ensivuonna!

Lauantain vaatelöydöt Josefiinalle!

*Bloggaajapassin sain messukeskukselta.

Mini Rodinin aamiaistapahtuma!

Jokin aikaa sitten tipahti meiliin viesti, jossa kutsuttiin porukkaa Helsingin Mini Rodinin myymälän aamiaistapahtumaan. Todella moni olisi halunnut osallistua, joten ihmisten määrää rajattiin. Vain 20 äitiä lapsineen olivat tervetulleita, joista minä olin yksi onnekas!

Tapahtumaan oli varattu kaksi tuntia aikaa, ennen kuin myymälän ovet aukesi muille asiakkaille. Aamiaisen suhteen oli hienosti huomioitu sekä lapset, että aikuiset. Tarjolla oli sämpylöitä, smoothieta, hedelmiä ja juotavaa. Omaan makuuni smoothie oli melko makeata, joten pieni kupillinen riitti hyvin.


Lapsien viihtyvyyttä oli myös ajateltu, sillä heille jaettiin ilmapalloja. Ihania vaaleanpunaisia palloja heiteltiin ympäri liikettä. Itseeni vähän pelottikin, että kuinka Vanessa viihtyy jos ei ole mitään mielenkiintoista. Koko junamatka Helsinkiin kiukuteltiin, jonka jälkeen ei kiukusta enään ollut tietoakaan.


Aikuisille kerrottiin Mini Rodinin ympäristövastuullisesta toiminnasta. Paikalle oli pyydetty vahvistuksia Ruotsista, joiden kanssa pystyi juttelemaan englanniksi tai ruotsiksi. He kertoivat myös englanniksi asioita kaikille samaan aikaan.

Lisäksi rattaille oli hienosti järjestetty paikka. Rakennuksen sisäpihalla oli runsaasti tilaa, jonne ei kuka tahansa ohikulkija pääse. Ei tarvinnut pelätä, että joku vie sieltä meidän kärryt. Varalta olin kyllä myös lukinnut ne, sillä ikinä ei voi olla liian varma!


Kotiinlähtiessä oli hyvä mieli, maha täynnä, uutta tietoa, yksi uusi paita ja lisäksi pieni goodiebag. Kiitos tapahtuman järjestejille ja sinä, joka kävelit mun kanssa stockalle asti - nakkaa viestiä tai kommenttia!

Ei, en, itkupotkuraivarit - mikään ei kelpaa!

"Ei nukkuu"
"En syö"
"Emmä haluu"
"Pois"
"Äitiiii"
"Siskoo"
*Epämääräistä kiljuntaa/murinaa*


Yläpuolelle listattu muutama meidän arkea "piristävä" asia. Arki reilu kaksivuotiaan lapsen kanssa on välillä melko haasteellista. Mitään ei haluta, mitään ei ainakaan tehdä itse ja missään ei myöskään saa auttaa.

Illat on yhtä sirkusta. Sängystä lähdetään pois, keskellä yötä jos herätään - sängystä lähdetään pois ja lamput laitetaan päälle. Sit huudetaan koko talo hereille, kun valot sammutetaan - koska on yö!

Ruokailu on yks iso haaste. Kaksvee Vanessa on aloittanut dieetin, jota on kestänyt muutaman päivän. Tämän päivän saldo: pari persikan puolikasta, vajaa banaani, vähän pastaa ja juomaksi maitoa plus vettä.


Vaipanvaihdot on yhtä pelleilyä. Juostaan ympäri kämppää ja nauraen mennään piiloon. Potalle ei kuitenkaan enään mennä mielellään, vaikka sekin oli kivaa jokin aikaa sitten.

Vanessa haluaisi auttaa kaikenlaisissa asioissa, joka on todella hienoa! Ehkä hän on vielä kymmenenkin vuoden päästä yhtä innoissaan vaikkapa roskien viemisestä. Myös ruuanlaitossa ja pyykkikoneen täyttämisessä tytöstä on apua. Kuitenkaan lelujen siivoaminen ei meinaa onnistua - ei vaikka äiti auttaisi. Ehkä se ei ole yhtä kivaa?


"Ei rattaat" on sanonta joka kuuluu aika usein jos haluaisin tytön yksinään istumaan rattaisiin. Hän tahtoo vain ja ainoastaan kävellä. Hitaasti ja haaveillen. Välillä kuitenkin pitäisi päästä reippaasti paikasta toiseen, joten tällöin pitää keksiä miten rattaat olisi vähemmän paha paikka. Piipaa-autojen näkeminen, koiran näkeminen tai joku muu pieni lupaus toimii aika usein.

Kaksivuotiaan mieli on ailahtelevainen. Aivan pienessä hetkessä naurusta kikatteleva lapsi saattaa keksiä jotakin, josta vedetään maailman isoimmat itkupotkuraivarit. Myös pienessä hetkessä kiukkukohtaus voi unohtua, mikäli tilalle tulee jotain mielenkiintoisempaa. Kuulostaako tutulle?


Innolla jään odottamaan minkälainen meidän Vanessa on vaikkapa parin vuoden päästä, kuinka helppoa tai haasteellista arki silloin on? Nyt yritetään nauttia tästä "mikään ei ole ok"-vaiheesta ja kyllä se helpottaa ajan kanssa, eikö niin?

Valion koekeittiössä!

Tänään oli aivan huikee maanantai! Yleensä maanantait on mun inhokkipäiviä, mutta tänään oli poikkeus. 


Valion koekeittiössä järjestettiin lapsimessujen ennakkoilta vain kahdellekymmenelle bloggaajalle. Paikalla oli useita kaksplussan verkostolaisia, sekä uusia tuttavuuksia.


Tapahtuma oli kaikinpuolin hyvin järjestetty. Kellonaika oli sopiva (17-19) ja ehdin vielä sopivasti kotiin ennen lasten uniaikaa. Lisäksi tarjottavat olivat aivan todella herkullisia. Oma lemppari suolasista oli ehdottomasti salaatissa oleva juusto!
Lisäksi tarjolla oli paljon makeita herkkuja. Tuli vedettyä pienet herkkuöverit ja kotona en tarvinnut iltapalaa. Nauttikaahan kuvista ;)


Jos jotakin negatiivista pitää sanoa, niin pari tuntia on hirmu lyhyt aika ja se oli täynnä ohjelmaa. Ei paljon ehtinyt muiden bloggaajien kanssa jutustella, mutta ehkä heitä näkee sitten messuilla? 


Lähtiessä vielä jokainen sai näytteilleasettajien tuotekassin, joka yhdessä kotona lasten kanssa käytiin heti läpi. Vanessa löysi omat lempparit, nimittäin pehmolelut! Tämä yö nukutaankin uusien pehmojen kanssa. Tämän äidin lemppari on Valion Juusto, koska juustorakkaus! Lisäksi kassissa oli mm joitakin vauvanvaatteita jotka voi jemmata kaappiin, ksylitolipastilleja, ilmaisliput sea lifeen ja iltasatukirja.


Kiitos tapahtuman järjestäjille ja messuilla tavataan! :) Hyvin menneen maanantain jälkeen voi jatkaa hyvin fiiliksin viikkoa!

Kodin lempparit!

Jokaisella on varmasti omassa asunnossa ne tietyt lempparikohdat. Jollakin silmää voi miellyttää eniten olohuoneen kulmassa oleva tyylikäs nojatuoli, kun joku toinen voi rakastaa vaikka pientä posiliinista keijukaista.

Ehkä pölyt ois voinu pyyhkiä ennen kuvaamista - mutta todellisuus olis kadonnut :D

Itselläni on myös tietyt lempikohdat meidän asunnossa. Näihin ei kuulu keittiön pöytä, eikä ainakaan pyykkikaappi. Itse en ole myöskään niin tarkka sisustuksen suhteen. Meillä ei ole vaikkapa parin tonnin nojatuolia, vaikka jokaisella sisustushullulla semmoinen olisikin. Itse en halua ostaa tuhansien eurojen sisustuselementtejä, koska ne yleensä ei edes miellytä mua. Tykkään muista asioista. 


Omasta mielestä yksinkertainen on kaunista. Meillä on pääosin musta-valkoinen värimaailma. Josefiinan huoneessa on värejä enemmän, koska omasta mielestä lapsen huone kuuluu olla lapsen näköinen. Tytön lempiväri on vaaleanpunainen, joten sitä sitten löytyy hieman. Josefiina on myös hulluna autoihin, joten huoneessa on myös autoja. Mun lempparikohta Josefiinan huoneessa on lipasto ja sen päällä olevat pehmot.


Meidän pieni valokuvaseinä on yks mun lemppareista. Elämän tärkeitä hetkiä ja ihmisiä. Meidän perhe, mun tärkeät pikkusisarukset ja rakas kummipoikani. Meillä on oikeasti hyvinkin vähän seinillä valokuvia. Näiden kuvassa näkyvien kuvien lisäksi on ainoastaan molempien tyttöjen 1v kuvat teetettynä jättikokoisiksi tauluiksi.


Musikaalisuus on yksi meidän perheen jutuista. Tytöt tykkää soittaa nokkahuiluja, kitaraa, ukulelea, rytmimunia. Itse tykkään laulamisesta ja myös pianon soittaminen on jees. Oonkin ihan kahden vaiheilla haenko Idolsiin nyt kun tytöt on isompia vai jämähdänkö kotilaulajaksi? Esiintyminen ei jännittäisi esiintymiskokemuksien takia, joten homma ei ainakaan siihen kaatuisi. Musikaalisuus näkyy myös meidän kodissamme.


Ensimmäinen näkymä kun astuu kotiovesta sisälle! Silmiin pompsahtaa osa lasten ulkovaatteista, sekä Mallorcalta ostettu seinällä roikkuva koriste. Itse tykkään tästä näkymästä, jossa tietenkin vaatteet vaihtuu hieman vuodenajankin mukaan.

Kuinka usein...?

Nyt on blogeissa kiertänyt haaste, jossa kysytään kuinka usein? Kuinka usein sheivaat, valehtelet tai vaikkapa siivoat jääkaapin? Nyt minä ...