10 faktaa minusta!

1. Olen äärimmäisen omistushaluinen! Jos joku asia kuuluu jollain tavalla mulle, siihen muut ei saa koskea ilman lupaa. Sama juttu pätee tietenkin mun mieheen, jos joku yrittää tunkee näppinsä siihen, niin turpiin tulee, haha!

2. Olin ennen paljon tarkempi ulkonäköön liittyvistä asioista. En voinut lähteä edes kotiovesta ulos ilman, että olisi ollut meikkiä naamassa. Vaatteiden valinnan suhteen olin paljon tarkempi ja piti olla yhteensopivia koruja. Nykyään voin vetää vaan leggarit ja perus pitkän topin, sekä lähteä ulos. Hiukset voi olla ihan räjähtäneet ja naama ilman meikkiä, eli enään en jaksa niin panostaa. Lisäksi tähän karu paljastus, raskauskilot mukaanlukien olen T:n ja mun suhteen aikana paisunu semmoset 20kg, ehkä vielä jonain päivänä jaksan laihduttaa?



3, Olin koulukiusattu, pienestä asti. Se oli rankkaa aikaa ja pääsin siitä eroon muuttamalla
400km päähän sieltä missä tämä kaikki tapahtui. On jättänyt minuun henkisiä jälkiä, mutta oon päässyt aikalailla yli kaikesta. Oon pyrkinyt vaan jättämään kaiken taakse ja unohtamaan ikävät asiat. Onneksi minulla oli myös ihania ystäviä tukemassa ja osaan heistä pidän edelleenkin yhteyttä suhteellisen paljon.

4. Nirsous! En voi syödä lähellekkään kaikkea. Jos mun lautasella on sipulia, sieniä, valkosipulia, oliiveja, perunasalaattia, salsaa tai muuta järkyttävän kamalaa, niin mun naamasta ja äänestä kyllä kuulee kokki kunniansa. Meillä onneksi T antaa mun kokata ruuat tai jos hän kokkaa niin ruuasta ei löydy mitään epämääräisyyksiä.



5. Äkkipikaisuus. Kiihdyn hetkessä nollasta sataan, mikäli on aihetta. Lepyn kylläkin myös aika nopeasti, ainakin useimmiten. Joskus voin olla pitkävihainen ja tällöin en halua mielelläni nähdä tai kuulla kyseisestä ihmisestä mitään. Onneksi monet on oppinut elämään mun äkkipikaisuuden kanssa ja ihmettelen, että T kestää välillä mua.

6. Shoppailuhulluus. Välillä oon ostoksilla sillä fiiliksellä, että kaikki mulle nyt ja heti! Kuitenkin tilin saldo tulee aika hyvin vastaan, joten kaikkea ei voi saada. Välillä tulee ostettua vähän turhempia juttujakin, mutta lastenvaatteisiin/tarvikkeisiin menee kaikkein eniten rahaa. Joskus Josefiinalle on pakko saada joku äärettömän suloinen mekko, vaikka vaatteita olisi tarpeeksi. Silloin sanon vain "no kyllä tätä tulee käytettyä" ja joku hieman rumemman näköinen vaatekappale jää tällöin laatikon pohjalle kotona lojumaan.



7, Ikuinen unentarve. Voisin nukkua ympäri vuorokauden, useampana päivänä viikossa. Jos siis sellaiseen mahdollisuus olisi. /Usein olen järjettömän väsynyt vaikka olisin yöllä saanut nukkua 7h, minulle sopiva unimäärä on 10-12h jolla jaksan touhuta, usein saankin onneksi nukkua sellaisen 10h verran yössä.

8. Atooppinen iho. Minulla on pienestä asti ollut atooppinen iho, ikuinen riesa. Onneksi välillä on niitä kausia että ei tarvitse pahemmin rasvailla ja ihottumaa ei ole, mutta sitten on niitäkin kausia että iho näyttää aivan järkyttävältä.

9. Salkkari-riippuvuus. Sarja jota on ihan pakko seurata, aina pakko nähdä. En arkisin pysty menemään nukkumaan ennenkuin olen nähnyt päivän jakson. Juonipaljastukset tulee luettua myös lähes aina etukäteen ja kello 19:30 alkaen on arkisin tässä talossa miehen pidettävä suunsa kiinni tai mä ärähdän. Josefiinan ääni ei häiritse, sillä hän ei vielä tajua olla hiljaa juuri tietyllä hetkellä.



10. Paha tapani: herkuttelu monta kertaa viikossa. Tänään T lähti kaupasta hakemaan minulle karkkia ja limua, koska himotti. Eilen ostin jäätelöä ja pullia kaupasta. Huomenna voisi herkutella vain ja ainoastaan dipillä ja porkkanoilla. Välillä siis ehkä hieman terveellisempiä vaihtoehtoja. Ei ole päivää jolloinko en söisi edes palaa suklaata, tai joisi lasillista mehua. Tästä voi jokainen päätellä, että kuinka terveellisesti syön. No ei vaan, kyllä joka päivä tulee syötyä myös kunnon ruokaa. Herkut eivät siis mene ruuan edelle!

Kuin kaksi marjaa?

Minä vauvana
Josefiina muutaman viikon ikäisenä
Silloin kun Josefiina syntyi, sanoivat kaikki että hän näyttää aivan isältään. Kuulemma tytössä ei ollut ollenkaan minun näköä, paitsi nenä. T sanoi myös aika ensimmäisten lauseiden joukossa "meidän tytöllä on ihan kun sun nenä". Itse en vertaillut tytön ja mun vauvakuvia, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Olin vain ja ainoastaan aivan rakastunut lapseen, enkä nähnyt tai kuullut paljon muuta ympärilläni.


Aikaa kului eteenpäin ja monet sukulaiseni alkoivat sanomaan, että tyttö on aivan kuin minun kaksoisolento, kuulemma siis niin paljon samaa ulkonäköä. En voi verrata Josefiinan vauvakuvia T:n vauvakuviin, sillä sellaisia ei meillä ole, joten ainut mihin voi verrata on omat kuvani. Pakko sanoa, että kyllä itsekkin huomaan, että on meissä aika paljon samaa ulkonäössä! Alla olevassa kuvassa vasemmalla minä 1v ja oikealla Josefiina 1v!


Lavatanssia

Vuonna 2009 kaikki alkoi, siis tanssit omalta osaltani. Isäni raahasi minut mukanaan yhden kerran tansseihin ja saman viikon aikana sitten mentiinkin jo uudestaan. Tällöin en osannut MITÄÄN, en edes perus valssin askelia, mutta kyllä se taito sitten pikkuhiljaa lähti kehittymään. En suostunut lähtemään kenenkään muun ihmisen kanssa tanssimaan, joten vain isäni kelpasi. En kehdannut mennä muiden kanssa tanssimaan, sillä taitoni eivät olleet lähellekkään samaa luokkaa kuin vuosia tanssilavoilla käyneiden ihmisten.
2009, Tom Käldström ja Charles Plogman
Aikaa kului, kilometrejä autossa kertyi ja todella monet tanssipaikat tulivat tutuiksi. Tanssilavoilla käytiin ympäri suomea, tai ainakin melkein. Välillä tansseissa käydessäni aikani käytin tosin siihen että ihastelin Neljänsuoraa tai muuta hyvää esiintyjää lavan vieressä seisten ja fiilistellen. Valssit oli kuitenkin pakko tanssia yhdessä vaiheessa aina, niitä en voinut jättää väliin. Kuitenkin se alkoi ajan kanssa tuntumaan liian perinteiseltä ja tylsältä, joten valssaaminen jäi vähemmälle. Samoihin aikoihin lempparitanssikseni tuli jenkka. Se on yks lemppareista edelleen, ainut vaan että isäni kanssa sitä tanssiessa on omat haasteensa. Isäni on minua 20cm pidempi, joten jalat myös on pidemmät, arvatkaapa vaan kuka siis tavallaan tulee perässä.

Janne Raappana, Toukokuu 2013
Minkälainen on sitten omasta mielestäni hyvä tanssipaikka? Olen käynyt talvisin ja kesäisin tansseissa, niissä on aivan erilainen tunnelma. Talvisin tanssit siis tietenkin järjestetään sisätiloissa, suljettujen ovien sisällä. Omasta mielestäni talvitanssit ei ole ollenkaan niin kivoja kuin kesäisin. Kesätanssilavoilla tulee paljon parempi fiilis. Onhan siis näillä kesälavoillakin katto pään päällä, jos vaikka sataisi. Mutta kesäillat ja yöt on jotain hienoa, niissä on maaginen tunnelma ja mitä tahansa voi tapahtua. Ei tarvitse pimeyden takia kiirehtiä autolle ja kotiin nukkumaan, vaan voi jäädä jopa tanssejen jälkeen juttelemaan mukavia tuttujen kanssa tai vaikka esiintyjien kanssa kuulumisia vaihtelemaan. Talvisin taas on inhottavan kylmä ilma ulkona ja sisällä helposti kuuma. Tanssipaikalta odotan siis hyviä wc-tiloja, mukavaa maisemaa, isoa tanssilattiaa ja monipuolista kahviota, mahdollisilla anniskeluoikeuksilla. Alla olevista kuvista huomaa, iskelmäristeilyn tunnelmia, vettä vahvempaa ehkä hieman maistettu.


Lavatansseissa pysyttelin suhteellisen hyvin aina selvinpäin, sillä eihän tanssimisesta oikeesti tuu yhtään mitään jos on ottanut vähän enemmän kuin yhden, joten laivalla ollessa tanssiristeilyillä piti sitten ottaa hieman irti arjesta. Oivoi, en haluais edes muistaa kaikkea mitä muistan! Mutta hauskaa ainakin on ollut ja hauskoja ihmisiä tavannut. Onhan noistakin jo aikaa, nykyisessä elämäntilanteessa ei olisi edes mahdollisuutta tuollaiseen!

Charles Plogman

Tanssien tunnelmaan palatakseni on pakko sanoa, että tunnelma riippuu täysin siitä minkälaista porukkaa on paikalla. Joillakin lavoilla on sellaisia tanssijoita, jotka eivät hae mielellään tuntemattomia. Eli silloin helposti jää korttipakan ulkopuoliseksi seinälle seisojaksi, kun taas joissain paikoissa on aivan päinvastaisesti. Joissain paikoissa jopa kahvipöydästä voidaan tulla pyytämään tanssimaan ja jotkut jopa lähtevät kesken kahvikupposen humpalle. Pakko muuten myöntää, että tätä postausta kirjottaessani aloin nytten kaipaamaan todella paljon tansseihin! Siitä on melkein kaksi vuotta kun viimeksi kävin tansseissa, joten en tiedä osaisinko edes enään mitään tanssiaskelia ja tän pallomahan kanssa ei välttämättä kauheasti edes jaksaisi, mutta silti olisi ihanaa päästä!

Neljänsuora 2013 Tammikuu


Omat lempparilavani ovat olleet:
- Punkalaitumella sijaitseva Särkkä. Se on jotenkin ihanalla paikalla omasta mielestäni. Kun tanssilavalta tai kahvion puolelta katsoo ikkunasta ulos, näkee järven. Tämä lava on siis rakennettu muistaakseni ainakin osittain järven päälle. Yksi miinuspuoli kyseisessä paikassa kuitenkin on, tanssilavalta on aika pitkä matka kävellä parkkipaikalle. Kuitenkin kävelyreitti on ihanan tunnelmallinen myöskin, puita molemmin puolin ja näkymä järvelle. Kyseiseen paikkaan rakastuin kun ensimmäisen kerran siellä kävin, voisin käydä usein jos olisi lähellä.

Antti Ketonen, Heinäkuu 2013, Punkalaidun

- Huittisissa sijaitseva Hirvensuuli. Siinä on hieman erilainen paikka, ei aivan yhtä selkeä kulkea kuin monissa muissa paikoissa. Itselläni tuli sinne mennessä sellainen erilainen tunnelma, aivan kuin maalle olisi mennyt jossa useita maalaisrakennuksia vierekkäin. Tanssilattialle mennessä tuli tunnelma kuin olisi ollut jossain isossa baarissa, oli siis savukoneita ja vilkkuvia valoja. Tunnelma oli siis aivan erilainen kuin tyypillisillä kesälavoilla. Yksikään hyttynen ei kiusannut minua, niinkuin yleensä ja esiintyjät olivat jotenkin enemmän esillä kaiken pimeyden keskeltä. Oli siis kuitenkin sen verran valoja, että näki hyvin tanssia ja silmäthän tottuvat pimeyteenkin.

- Naapurivaaran huvikeskus, Sotkamossa. Itse en ole kuin paristi tainnut käydä siellä, mutta se on kyllä hienolla paikalla myös. Olikohan se jotain vuoristomaisemaa, vai mikäköhän sen oikea nimitys onkaan? Korkealla mäellä se ainakin sijaitsee! Muistaakseni kuitenkin Napiksella voi käydä ympäri vuoden tansseissa, itse olen kesäaikaan käynyt ja silloin olen tykännyt erityisen paljon!

2012 Toukokuu, Ronnies
Lisäksi tietenkin on kertynyt paljon huippumuistoja tanssipaikoissa käydessä, esiintyjien ansiosta ja myös tanssijoiden ansiosta. On tullut istuttua keikkabussissa ja puhuttua kaikenlaista, löytänyt muutamia ihania kavereita, oon kerännyt useiden esiintyjien nimikirjoituksia ja yhteiskuvia, oon saanut keikkabussilla kyydin kotiovelle asti, on tullut myös kinuttua esiintyjän lasista limpparia (onnistuin), on tullut huvittavia flirttailuyrityksiä, on tullut nukuttua erään silloisen bändin kitaristin kainalossa yö ja on tullut myös itse välillä sekoiltua ehkä hieman liikaakin. Sanotaanko niin, että kyllä kaikki asiat opettaa ja onhan jokainen tehnyt myös virheitä.

Muumipeikkoa ja pikkumyytä!


Heräsin viimeyönä ja ajattelin, että olisinko niin hullu ja kävelisin päivällä kaupungille. Matkaa kotoa on sellaiset 7km, joten aamupäivällä totesin, että ehkä en jaksakkaan. Sanoin kuitenkin T:lle, että olisi kiva mennä käymään kaupungilla eikä vaan homehtua kotona koko viikonloppua. Täällä Vaasassa on vaan bussilla matkustaminenkin niin pirun kallista, että meinasinkin jättää koko reissun väliin. Kuitenkin T ahkerana otti polkupyörän alleen ja polki kaupunkiin, kun minä reippaana kävelin vaunujen kanssa bussipysäkille.



Ajatus ylipäätään lähti jo perjantaina siitä, kun T sanoi minulle HC Centerissä olevan muumeja lauantaina. Pitihän tälläisen muumifanin päästä sinne ja Josefiinakin rakastui muumipeikkoon, olisi vaan tuijotellut sitä ja kosketellut sen isoa kuonoa! Näimme myös auton, joka oli aivan kuin se autot-leffan Salama. Lisäksi Josefiina sai ilmapallon, johon rakastui, se toi iloa koko reissun ajan ja eihän tyttö malttanut edes päiväunia nukkua ennen kotimatkaa.




Keskustassa ollessa kävimme myös kiertämässä muutamia kauppoja, syömässä vähän pientä lounasta mäkkärissä, muumimuki- ja velliostoksilla cittarissa ja itse ostin sinooperista mm pahvia. T ihmetteli että mihin tarvitsen oikein sitä, enkä kertonut. Se on salaisuus, joka selviää myöhemmin. Lisäksi mun oli pakko saada lisää stabilon niitä 1mm paksuisia kyniä, sillä niillekkin on ollut nyt paljon käyttöä. Pakko sanoa, että kannatti kyllä lähteä kaupungille, sillä päivä kului paljon nopeammin ja oli kiva tehdä oman perheen kesken juttuja ja nähdä kun kaikki hymyili selkeästi pelkästä ilosta!


Perhepeti vai oma sänky?

Kun ensimmäistä lasta odotin, oli päässäni ajatus. Ajattelin että lapsi nukkuisi lähes aina omassa sängyssä. No kuinka meillä todellisuudessa on mennyt?
Ensimmäiset 6kk Josefiina nukkui lähes aina omassa sängyssä. Illalla nukahti aina tissille, jonka jälkeen siirsin hänet omaan sänkyyn. Siellä hän nukkui tyytyväisenä ja yöllä herätessään annoin maitoa, jonka jälkeen siirsin hänet takaisin omaan sänkyyn. Aamulla T:n herätessä Josefiina pääsi sitten viereeni, imetin häntä ja jatkoimme unia vielä pitkään. 11kk ikäiseen asti järjestely toimi hyvin, välillä
tosin oli perhepeti järjestely öisin, mutta harvoin. Sellaisia tilanteita oli esimerkiksi jos lapsi oli kipeä. 

Kun Josefiina oli 11kk vanha, tein positiivisen raskaustestin. Pian tämän jälkeen itselleni iski armoton väsymys ja laiskuus. T kävi öisin tytön huoneessa, itse käänsin vain kylkeä. Jokaisena yönä viimeistään kolmen aikaan Josefiina oli löytänyt tiensä meidän sänkyyn, eli T oli kantanut hänet siihen. Itseäni ei järjestely todellakaan haitannut, jaksoin öisin laittaa huutavan lapsen suuhun tutin tai juottamaan velliä, samalla itse puoliksi nukkuen. Tässä vaiheessa totesin järjestelyn olevan parhain meidän kannalta. Mies tekee kuitenkin arkisin 8h töitä ja on yleensä aika "raato" kun tulee kotiin + minä itse kärsin alkuraskauden väsymyksestä, pahoinvoinnista yms.



Nyt meillä asuu 1v 4kk ikäinen tyttö, joka on aivan kiintynyt vanhempiinsa. Nukkuminen omassa sängyssä onnistuu lyhyissä pätkissä päivisin, mutta öisin nukutaan täysin perhepedissä. Lapsi saa siinä olla turvallisessa paikassa, vanhempien välissä. Itse en osaa edes nukkua kunnolla enään jos Josefiina jostain syystä nukkuukin omassa sängyssä yöllä lyhyen pätkän. Olen niin tottunut siihen, että pieni käsi tai jalka yöllä vähän tönäisee mua, herään yöllä vessaan ja toinen tuhisee tutti suussa vieressä, nukkuva lapsi on ihana näky!

Vauvaikäinen ja vielä taaperoikäinenkin lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistansa, päivisin ja öisin. Perhepedissä lapsi saa ainakin lämpöä ja läheisyyttä. Jos herää yöllä pahaan uneen, on vanhempi lähellä lohduttamassa. Lapsella on mahdollisuus vain itse kömpiä äidin tai isän lämpimään kainaloon turvaan. 


Entäs sitten se pinnasänky? Mihin sitä tarvitaan? Meillä pinnasänky nykyään toimii vain ja ainoastaan päikkäripaikkana, siellä ei aina haluta nukkua edes päivällä. Välillä on päiviä, että itse haluan myös nukkua. Silloin nukutaan yhdessä Josefiinan kanssa sohvalla tai sängyssä. 

Ajatus siitä, että kohta meitä on yksi enemmän, miten mahduttaisiin kaikki nukkumaan samaan sänkyyn on kuitenkin mielessä pyörimässä. Itse en halua pakottaa lasta nukkumaan omassa sängyssä, kuunnella lapsen itkua ja tuskaa siitä, ettei saa olla turvallisessa paikassa jossa on tottunut nukkumaan, joten Josefiina saa edelleenkin vauvan syntymän myötä nukkua meidän vieressä. Olen sanonut T:lle että haluan ennen vauvan syntymää pinnasängyn, jonka saa meidän 160cm leveän sängyn viereen ns sivuvaunuksi. Siitä pitää siis saada otettua toinen laita pois ja silti pysyä turvallisesti kasassa. Tällöin on mahdollista että nukuttaisiin kaikki tavallaan samassa sängyssä. Alkuun toki haluan vauvan nukkuvan täysin omassa sängyssä, sillä Josefiina kuitenkin tarvitsee oman huomionsa ja läheisyyden, enkä halua kuitenkaan 1v 7kk ikäiselle lapselle ihan liikaa isoja muutoksia, eli yksi asia kerrallaan.



Myös monet tutkimukset ovat osoittaneet, että pienen lapsen paikka olisi nukkua äidin vieressä, sillä siinä nukkuu paremmin. Itselläni ei ole ainakaan ollut pelkoa, että unissani pyörähtäisin lapsen päälle tai muuta vastaavaa. Tiedostan koko ajan lapsen nukkuvan vieressä. Ennen tytön syntymää nukuin todella levottomasti, pyörin, kääntyilin ja potkin välillä miestä, mutta kaikki muuttui kun esikoinen syntyi. Pienten lasten kanssa ei aina ole niin helppoa ja rankkoja päiviäkin on, joten yöt menevät ainakin meillä perhepedissä kaikkein parhaiten! Saa nähdä minkälaiset nukkumisjärjestelyt meillä on esimerkiksi vuoden päästä.

Päivä Helsingissä

Torstaina, eli eilen tuli käytyä vähän stadissa shoppailemassa ja syömässä. Aamuherääminen oli omasta mielestäni todella aikaisin, sillä Josefiina ei halunnut nukkua myöhään. Ehkä siihen vaikutti se, että vaippa oli aivan täpötäynnä ja yöpuku myös märkänä. Aamupuuro korvattiin isolla purkillisella pastabolognesea ja vellillä, pian sen jälkeen jo käveltiinkin ulkona kohti juna-asemaa.
Junassa tapasin tätini ja hänen pienet lapsensa. Matka kesti about puolisen tuntia, jonka aikana yritin lähinnä saada itseäni heräämään, sillä tuntui että olisin jatkuvassa puoliunessa. Tämä väsymys on kamalaa, varsinkin kun nyt Josefiina on jo kolmena yönä peräkkäin herännyt huutamaan, hampaita? 



Helsingin asemalta suuntasimme forumiin, jossa kävimme muutamissa liikkeissä. H&M = takuuvarmoja löytöjä. Löysin T:lle miesten myymälästä kivan värisen kauluspaidan, itselleni löysin naisten puolelta mm yövaatteet ja sukkia. Kävimme myös muutamissa lastenvaateliikkeissä, mutta hillitsin ostohimoni ja en ostanut mitään.
Pakko muuten tähän väliin vielä mainita et miesten vaatteiden shoppailu on kivaa, yleensä se kyllä menee siihen että ostan miehelle jotkut kivat bokserit, enkä muuta. T onneksi harvoin käy yksin ostoksilla, koska usein se ostaa jotkut maailman tylsimmät bokserit tai perus mustat sukat, hyi!



Hetken aikaa kauppoja kierreltyämme suuntasimmekin pizzahuttiin syömään, oli hyvää. Samalla ruokin Josefiinankin, jonka jälkeen alkoikin olemaan jo päikkäriaika. Pikapikaa mentiin vielä Kampissa sijaitsevaan lastenhoitohuoneeseen, jossa vaihdoin kuivan vaipan tytölle ja sitten hän nukahtikin viidessä minuutissa vaunuihin, oli siis todella väsynyt. 



Kierreltiin ja kaareltiin vielä paikasta toiseen, kunnes lopulta päädyttiin että lähdetäänpäs takaisin Vantaalle. Junaan päästyämme Josefiina heräs sopivasti kahden tunnin päikkäreiltä ja loppupäivä menikin sitten rennosti ottaen äitini asunnolla.


Kaksin reissussa..

Tai voisko sitä sanoa että kolmistaan? Kun onhan tuo salamatkustaja masussa. Mutta kuitenkin, ollaan siis oltu nytten useampi päivä pääkaupunkiseudulla ja sanotaanko niin, että olis pitäny varmaan raahata äijä mukaan. Eilen noustiin tytön kanssa molemmat niin väärällä jalalla kun vaan mahdollista ja aamupäivä meni Josefiinan osalta kiukutellessa ja itse olin kanssa äreällä tuulella. Olin aivan järkyttävän väsynyt koko päivän ja olisin vain halunnut nukkumaan edes pienen pienet päikkärit, joihin ei ollut mahdollisuutta.

Kuitenkin väsymyksestä ja kiukkusuudesta huolimatta näin erästä kaveria aamupäivällä. Onhan siitäkin kasvanu jo aikuinen nainen, viime tapaamisesta on kulunut jo useampi vuosi. Olin hänen kanssaan paljon ala-asteella ja vielä yläasteen alussakin tekemisissä, sekä peruskoulun vikana vuonna oltiin samalla luokalla ja vietettiin aikaa paljon yhdessä. Tapaamisemme sisälsi muistelua vanhoista asioista, keskustelua uusista asioista, söimme pizzaa ja kävimme myös meidän vanhalla koululla moikkaamassa muutamia opettajia, tosin siellä ei enään ole kuin pari opettajaa jotka meitäkin opetti. 


Eilen iltapäivällä neljän aikoihin tuli myös käytyä Tikkurilassa. Tapasin isäni ja hänen naisystävänsä. Istuttiin jossain kahvilassa, juteltiin kuulumisia ja isäni tarjosi minulle kaakaon + pullan. Oli hyvää! Siellä en viettänyt aikaa kuin reilu tunnin ja itse sanoin "jos mä nyt tästä lähtisin kun väsyttää paljon".


Luulisi että täällä olisi rennompaa kuin kotona, kun ei tarvitse kokata/siivota, mutta ei. Josefiina on täällä aivan riippuvainen minusta. En voi mennä hetkeksikään muualle, ilman että lapsi huutaa. Eilen menin suihkuun illalla ja lopputulos oli se, että tyttö huusi ja huusi, kunnes kurkkuun kertyi limaa niin paljon, että oksensi pihalle kaiken mitä oli syönyt. Meillä on siis tällä hetkellä joku äitiriippuvuus-vaihe menossa.


Viimeyönä sain herätä miljoona kertaa. Josefiina nukkui todella levottomasti ja itkeskeli tuttia useaan otteeseen. Lopulta nukahti sikeästi ja nukuttiinkin kymmeneen. Tänään ei onneksi ole niin paljoa suunnitelmia kuin aikaisempina päivinä. Hyvä ottaa vähän rennommin edes yksi päivä!


Kuvailua ulkoilmassa

Tänään on rv 26+5 ja kävin pikkuveljeni ja Josefiinan kanssa vähän ulkona kuvailemassa. Josefiina esiinty kuvissa kanssani ja pikkuveli olikin sitten ihan vaan kameran takana. Ihan kiva saada jonkinlaisia masukuvia, jotka ei ole peilin kautta omaottamia kuvia. Varmaan ihan loppuraskaudesta haluan mennä studioon ottamaan myös kuvia, mikäli rahatilanne sallii. Varsinkin jos tämä on meidän viimeinen vauva?








Shoppailua Jumbossa!

Aamu lähti käyntiin yhdeksän aikaan heräämällä, aamutoimet, jonka jälkeen suuntasimmekin äitini ja pikkusisarusteni kanssa autolla Jumboon. Josefiinakin pääsi ihan ensimmäistä kertaa istumaan vähän isompien lasten istuimeen, sillä tähän asti meillä ollaan aina matkustettu kaukalossa. Vihdoin tuli 9kg täyteen ja voi matkustaa myös lähes kaikissa turvaistuimissa, jotka on suunnattu kaukalovaiheen jälkeiseen käyttöön. Oli tyttö hieman ihmeissään kun näki maisemiakin ja ei nukahtanut edes autoon heti, toisin kuin yleensä käy.


Jumbossa suuntasimme suoraan lastenvaateliikkeeseen nimeltä Jesper Junior. Kesällä tein sieltä hyviä löytöjä vauvalle ja Josefiinalle, mutta nytten en edes erityisesti etsinyt mitään. Josefiinalla kun on paljon vaatteita ja vauvallakin on 50-56cm vaatteita jemmassa jo niin paljon, että niillä pärjätään. Kuitenkin mukaan tarttui yhdet sukkahousut tytölle lisää, sillä niitä käytetään nykyään aika paljon. 


Seuraavana olikin sitten vuorossa H&M. Sieltä itselleni tarttui mukaan paita ja parit housut. Oli hyviä edullisia löytöjä. Josefiinalle löytyi myös aivan ihana minnimekko + legginsit. Sen jälkeen vielä käytiin Anttilassa ja törmättiin myös alla olevassa kuvassa näkyvään pehmo-olioon. Pitihän sitäkin käydä ihmettelemässä, kuvia tuli myös räpsittyä jokunen reissun aikana, joten kuten arvata saattaa niin läheskään kaikki eivät ole julkaisukelpoisia, hah!


Hetken aikaa vielä kierreltiin ja kaarreltiin ympäriinsä, kunnes Josefiina ilmoitti selkeällä vauvakielellä hermostuvansa. Kannoinkin loppuajan tyttöä sylissä, sillä ostoskärryissä ei viihtynyt ja edelleen meinaa vierastaa hieman omaa mummiansa. Ruokakaupassa vielä piti käydä, ostamassa soseita ja vellejä + uudet tutit. Jumbon pyöreillä päivillä oli kyllä ihan tajuttoman paljon porukkaa joten ruuhka oli sen mukaista. Kauppareissun jälkeen suunnattiinkin jo sitten takaisin autolle, johon tyttö simahtikin valitettavasti, sillä ruoka oli syömättä. Pienet unet kerkesi ottamaan, jonka jälkeen pääsikin syöttötuoliin ja sai ruokaa masun täyteen. 


Itse jouduin odottamaan ruoka-annostani yli neljään asti, sillä äitini teki jotain lihakastiketta padassa (naudasta) ja siinä kesti reilu pari tuntia. Päivä on kulunut aika äkkiä tähän asti ja saas nähdä mitä vielä tänään keksitään. Ulkona ainakin on sateinen ilma, joten varmaan sisätiloissa pysytään. 


VR:N JUNASSA!

4.9 Aamulla nukuttiin Josefiinan kanssa jopa kymmeneen asti, jonka jälkeen pedattiin sänky, syötiin aamupalaa ihan rauhassa ja tehtiin kaikki muut perinteiset aamupuuhat. Kotona syötin typylle vielä lounasta + velliä ja ennen puolikahta olimmekin bussipysäkillä. Matkalaukku, vaunut, käsilaukku, raskausmaha = loistava yhdistelmä?


Kaupungilla olimme kahden aikoihin, suuntasimme suoraan Subwayhin, jotta minä sain mahani täyteen. Ruuan jälkeen pikapikaa Cittariin ostamaan pari lakua matkaksi ja Josefiinalle pillimehu, jota tyttö rakasti! Seuraavana kävelinkin jo juna-asemalle, josta pian noustiinkin jo pendoliinon kyytiin. Juna oli aika täynnä ihmisiä, ehkä perjantaina aika yleistä. Heti junassa syötin Josefiinalle sosetta ja alkumatka meni sopivasti kävellessä edestakas junan penkkejä vasten, kanssamatkustajia ilostuttaen. Loppumatka meni itselläni rentoutumiseen, sillä tyttö nukkui onnekseni päiväunet.


Tikkurilassa vaihdoimme toiseen junaan, jolla pääsimme Josefiinan mummin luokse. Perille päästyämme tuli kauhea vierastaminen! Kun äitini otti Josefiinan syliin, alkoi kauhea huuto. Onneksi tässä on reilu viikko aikaa taas totutella vieraisiin kasvoihin. Perillä odotti myös joku maailman erikoisimman makuinen omenaleivos, josta ainut syötävä osa omasta mielestäni oli omenapalat! Se taikinasta tehty kuori oli kuvottavan pahan makuista, joten jäi omalta osaltani syömättä! 



Käynti lastenpoliklinikalla

Aamu lähti käyntiin Josefiinan mielestä liian aikaisin. Oma herätyskelloni soi 8:40 ja tyttö jatkoi unia 9:30 asti, kunnes jouduin herättämään hänet. Kiireesti aamupala, vaipanvaihto, hampaiden harjaus, vaatteiden vaihto ja klo 10.20 oltiin jo ulkovaatteet päällä ulkona kävelemässä bussipysäkille.


Bussilla matkustimme n 20min matkan, jäimme hesburgerin edessä kyydistä pois ja kävelimme heseen syömään vähän lounasta T:n kanssa. Siitä jatkoimme matkaa keskussairaalan lastenpoliklinikalle, jossa ensin meidät vastaanotti hoitaja. Hän otti tytöstä mitat, jotka olivat 78cm ja vähän reilu 9kg. Tyttö oli siis ottanut taas kuukaudessa kasvuspurtin, sillä pituutta oli tullut 2.5cm. Hoitaja kyseli myös kysymyksiä, syömiseen ja liikkumiseen liittyen. Tämän jälkeen istuimme odotushuoneeseen. Ja odotimme kauan lääkäriä.


Lopulta pääsimme lääkärin huoneeseen. Siellä oli selkeästi jonkinlainen amatööri asialla. Hän ei osannut hommaansa, sillä joutui pyytämään toisen lääkärin paikalle. Kun vihdoin toinen lääkäri saapui, meni korkeintaan 10min ja oltiin ulkona huoneesta. Tytön aivot siis ultrattiin ja tämä ensimmäinen lääkäri oli yrittänyt väärällä anturilla ja ei saanut mitään kuvaa näkymään, syytti laitetta siitä mutta todellisuudessa vika taisi olla ihan omassa ammattitaidossa. Lisäksi keuhkoja kuunneltiin ja sydäntä myös. Kaikki näytti ja kuulosti siis aivan normaalilta lääkärin sanojen mukaan. Hieman tuntuu kyllä typerältä kun aina meidän kohdalle tulee nuo alan "parhaat" työntekijät, onko hyviä työntekijöitä enempää kuin pari, vai onko vaan huonoa tuuria?
Onneksi päästiin juuri sopivasti pois lääkärin huoneesta, sillä pikapikaa kävellen kerkesimme bussipysäkille ja bussiin. Sanoisinko että hieman turhalta tuntui käydä tuolla, sillä täsmälleen samat tutkimukset on tehty aikaisemmin ja lopputuloskin on ollut sama. No mutta, tulipahan käytyä. Loppupäivän voinkin ottaa rennosti kotona ja pakata loput tavarat, sillä huomenna tämä mamma ja Josefiina lähtee reissuun!


Vauvavuosi meni aivan silmänräpäyksessä ohi

Tämä postaus on omistettu rakkaudella yksivuotiaalleni! Tänään on sinulle suuri päivä. Vauvavuotesi on takanapäin ja täytät jo yhden ...