Erityinen esikoinen!

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa meidän erityisestä esikoisesta. Josefiinan 4v synttärit lähestyy hurjaa vauhtia, jotenkin vaikeeta ymmärtää mihin tämä aika oikein kuluu. Onko siitä oikeasti jo melkein neljä vuotta kun mun vauva synty!


Josefiinan taidoissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana todella paljon kehitystä. Josefiina on alkanut muodostamaan kahden sanan yhdistelmiä. Hän on oppinut uusia sanoja ja ymmärtää entistä enemmän. Meillä tytöt on hyvin samalla tasolla puheen suhteen, Vanessa on ehkä hieman taitavampi jo.

Josefiina on alkanut laittaa asioissa enemmän vastaan. Välillä päiväkotiaamuina hän ei haluaisi nousta sängystä klo 7 jälkeen. Tänäänkin jouduin kantamaan hänet olohuoneeseen pukemaan päivävaatteita, sillä tyttö vain kiukutteli sängyssään.


Tyttö on äärimmäisen tarkka monien asioiden suhteen. Hyvä esimerkki eiliseltä illalta: Josefiina halusi leivän jälkeen vielä viilin. Kaksi samanmakuista viiliä, joissa oli erilaiset pakkaukset. Oli ehdottomasti pakko saada se tietty, koska muuten hänellä meni hermo.
Josefiina rakastaa lukea kirjoja. Iltaisin hänelle luetaan satu, koska muuten hän ei halua nukkumaan. 

Tyttö haluaisi jokaisena aamuna valita itse vaatteet jotka puettaisiin yhdessä. 

Hän tykkää leikkiä junaradalla, kasata palikkatorneja, sekä rakentaa duploilla.
Hän tykkää fröbelin palikoista ja lastenohjelmista.

Josefiina on yleensä kärsivällinen ja jaksaa odottaa hetken, jos jokin asia ei tapahdu heti.


Yksi hänen lempiruoka on pottumuusi, jonka kanssa uppoaa mikä tahansa.
Hän rakastaa kaikenkarvaisia olentoja, kuten mummin koiraa!

Tiedän ettei sais vertailla lapsia, varsinkaan Josefiinaa ikätovereihinsa. Mutta silti välillä teen sitä. Tuntuu ihan helvetin pahalta jos joku tulee pätemään, että "kyllä neljävuotiaan kuuluu osaa sitä tätä ja tota". No entäs kun ei osaa? Taustalla on aina jokin syy, jos lapsi ei osaa asioita joita samanikäiset lapset osaavat. Pääasia kuitenkin on, että lapsi oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa. Jokaisesta uudesta opitusta asiasta ollaan iloisia!


Meillä on lähiaikoina ollut erilaisia tutkimuksia tytön kehitykseen liittyen. Vielä olisi tiedossa muutamat käynnit, jonka jälkeen tehdään jatkosuunnitelmia taas enemmän. Hiljattain myös täytettiin hakemus, että tyttö saisi Kelan maksamaa puheterapiaa 30krt/vuosi. Päätöstä odotellessa!


Tämmönen sekametelipostaus meidän esikoisesta :D

Keskustelupalstat kuhisee

Huh! Meidän jakso tosiaan tuli aikaisemmin tällä viikolla koko kansan nähtäväksi. Klo 20-21 välillä maanantaina mun puhelin piippas taukoamatta. Kaverit, sukulaiset ja tuttavat laittoivat viestejä. Ihan superpaljon ihania ja nauravaisia kommentteja! Alla muutama.

"Ihana sinä, nii oma ittes!"
Tämä oli tarkotus! 
"Ihailin teidän tyttöjen vaatteita"
Perus päiväkotivaatteet isommalla ja pienemmällä arkiset mukavat vaatteet.
"Paras toi viinapullo(ko) se oli tos jääkapissa ala lokerossa"
Siellä se oli majaillu aika hyvän tovin, odottaen seuraavaa vapaa-iltaa.
"Ajattelin aluks et saan häpee silmät päästäni mut eiii ootte super ihania!"


© MTV
Kuitenkin asioilla on aina kaksi puolta. On ne ystävälliset ihanat ihmiset, joista osa tuntee meidät. Lisäksi on se toinen puoli: ihmiset jotka luulee tuntevansa meidät yhden tv-ohjelman perusteella. Kuvittelee tietävänsä meidän perheen elämästä ja arjesta kaiken yhden 40min kestävän ohjelman perusteella. Uskon että moni keskustelijoista löytää tiensä tänne blogiin. Haluan yhden asian teille sanoa: Nykyään mua ei jaksa kiinnostaa mitä jotkut ulkopuoliset ajattelevat ja kun jengi vääristelee asioita. Jos ei ole parempaa tekemistä, niin kannattaa varmaan hankkia elämäänsä sisältöä. 

Sain ystävältäni viestin, jossa hän kertoi eräällä keskustelupalstalla olevan käynnissä aikamoinen kuhina. Oikeasti, aikuiset ihmiset on siellä huutelemassa ja vääristelemässä asioita. Yksi kommentti oli luokkaa "äiti ei ulkoile lasten kanssa, isä kiikuttaa lapsen päivähoitoon ja takaisin, isä siivoaa ja käy töissä, äiti kuluttaa sohvaa piereskelemällä ja syömällä karkkia".

Kiitos anonyymi! Mahtavaa, että olet selkeästi lennellyt kärpäsenä katossa. Olet varmasti huomannut instasta, että kyllä päivittäin käydään ulkona, laitan nykyään itse ruokaa, leikin lasten kanssa ja eletään kaikinpuolin normaalia arkea. 

Erään uutisotsikon alle oli kommentoitu "eikös sossujen pitäisi olla tietoisia noista?"
- Tilanne ei tosiaan ollut kovin upea kun ohjelmaan lähdettiin mukaan, mutta oikeasti... Ruokavalio oli ainoa asia joka oli pielessä. Lapsilla on kokoajan ollut rakastava koti, puhtaat vaatteet, vanhempien huomiota, leikkikavereita ja välittäviä sukulaisia ympärillään.
Vanhempien arvostelun ymmärrän, vanhemmista kaikki lähtee. Asioita opetellaan jo pienestä pitäen vanhempien ohjeistuksella ja vanhemmista otetaan mallia. 

 ©MTV
"Heillä on vielä tuollaista "vauvapyöreyttä", mutta oli heillä myös turhan paljon löllöä vartaloissaan".
Omasta mielestä kuitenkin on aika ala-arvoista lähteä kommentoimaan lasten ulkonäköä. Ei tietenkään kukaan omalla naamallaan sitä uskalla tehdä, mutta vauvapalstalla helppo huudella. 

"Tunnen tuon ”pikkurouvan” teiniajoilta. Yläasteen kävi, yritti aloittaa amiksessa, mutta posahti paksuksi, kun muutti tuon miehen luokse"
Mahtavaa! Joku tuttu siellä palstalla juoruilemassa muiden kanssa. Lyhyessä lauseessa meni jo pari asiaa pieleen. Kerkesin amikseen, kävin sitä säännnöllisen epäsäännöllisesti puolisen vuotta, enkä muuttanut miehen luokse. Muutin Vaasaan, opiskelijakämppään ja mies muutti samaan asuntoon mun kanssa. Vauvaa aloin odottaa hetki ennen yhteenmuuttoa, josta sain tietää parin viikon yhdessäasumisen jälkeen.

"Pikkurouva koisii kotona ja toinen tenava hoidossa. Käyhän se liian raskaaksi hoitaa itse tekeleensä. Parempi ehkä lapselle"
Toinen tenava on hoidossa tosiaan 4pv/viikko. Siihen on omat syynsä, johon me vanhemmat ei olla voitu vaikuttaa. Rehellisesti sanottuna, kaikkein helpoimmalla pääsis jos pitäis molemmat lapset kotona ja touhuilis tyttöjen kanssa kivoja juttuja yhdessä. Josefiina on kotona kaikki mahdolliset vapaapäivät, eikä yhtään ylimääräistä päiväkodissa. Mielelläni hoidan omia lapsiani, ne on ykkösiä!


© MTV
"Siis äiti on kotona tuon nuoremman lapsen kanssa, isä kuskaa toista hoitoon ja takaisin."
Hetkonenhetkonen, virhetietoa. Me hoidetaan tasan 50/50 viemiset ja hakemiset miehen kanssa. Molemmat otetaan yhtälailla vastuuta lasten asioista, sekä sovitaan yhdessä meille parhaimmat toimintatavat.

"Lehti juttu puolestaan surullinen, miksi pitää ostaa niin kalliita vaatteita jos ei saa lapsi niillä leikkiä ja olla?"
Bingo! Uusin lehtijuttu mainittu. Alkuun kun ostin ensimmäisiä merkkivaatteita, olin ihan supertarkka niiden puhtaana pysymisestä. Mainitsin toimittajalle aiheesta. En laittanut päiväkotiin päälle gugguun housuja, enkä ainakaan antanut syödä vaalea paita päällä pasta bolognesea. Sitten tutustuin tahranpoiston ihmeelliseen maailmaan. Lähes kaiken saa vaatteista pois pienellä vaivalla, joten lapsi saa vaatteista huolimatta piirtää tusseilla ja rymytä hiekkalaatikolla. Päiväkodissakin jatkuvasti päällä on näitä arvokkaita laadukkaita vaatteita. Oon todennut ne hyviksi ja niitä ostetaan käyttöön. Jos ulkona kaadutaan ja polveen tulee reikä, sitten ostetaan uudet tai paikataan. Ne on vain vaatteita!

Tosiaan.. Itse voisin vastata vaikka jokaiseen kommenttiin ja kysymykseen, jotka viimeyönä kävin lukemassa. En kuitenkaan jaksa vaivautua. Nappasin parhaat päältä ja jatkan elämää. Kuhiskoot ihmiset rauhassa jos se tekee heidän olostaan paremman. Faktahan on se, että kukaan ei tiedä meidän perheen asioista niin paljoa kuin me itse. Läheiset tietää hyvin paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. 

Veikkaanpa että osa kommentoijista on oikeasti kateellisia, kun joku on onnistunut muuttamaan elämäntapansa. Osalla varmaan on vaan äärettömän huono itsetunto ja haluu pönkittää omaa egoaan. Osalla on itsellään äärimmäisen paha olla ja yrittää saada sen tarttumaan myös muihin. Osa ehkä elää he***tillisissä veloissa, maksaa kallista autoa ja joutuu tinkimään kaikesta muusta. Itse olen velaton, sitäkin oli jaksaneet ihmiset myös pohtia!

Kiitos kuitenkin huolenpidosta ja mielenkiinnosta kaikille ;) 



Ps. Meillä oli tänäänkin pihvipäivä, kuten eilen! 

Kaappaus keittiössä! Klo 20:00, 19.3.2018

Jippii, tänään on sit meidän vuoro! Vähän jänskättää minkälaisen vastaanoton meidän jakso oikein saakaan. Varmasti keskustelupalstoilla tullaan puhumaan kuinka naurettavan laiska ja nirso voi ihminen olla jne. Keskustelupalstoilla puhutaan myös aina helposti paljon pahaa ilman minkäänlaista suodatusta, sillä onhan se helppoa nimettömänä huudella.


Miten päädyimme ohjelmaan mukaan?
- No ensinnäkin, itse selailin kerran huvikseni maikkarin nettisivuja ja sattumalta löysin avoimen haun kyseiseen ohjelmaan. Näppärästi itse naputtelin innoissani hakemuksen - taisin jossain vaiheessa ihan vaan ohimennen mainita asiasta T:lle.
Viikkoja myöhemmin puhelimeni soi, keskustelimme ruokailutottumuksista, kauppareissuista ja sovimme tapaamisesta.
Aika nopealla aikataululla tapahtui asiat, sillä kuvaukset alkoi about kolmen viikon kuluessa ensimmäisestä puhelusta. Aika hurja vauhti! Kuvaukset lopulta kestivät 3+1 päivää. Kolmena ensimmäisenä päivänä oltiin siis aktiivisesti yhdessä, tehtiin erilaisia jänniä juttuja ja saatiin uutta näkökulmaa meidän perheen tottumuksiin. Yksi kuvauspäivä (seurantakäynti), oli asetettu 2kk päähän näistä kolmesta ensimmäisestä kuvauspäivästä.

Minkälainen fiilis jälkeenpäin?
Jälkeenpäin ajateltuna kokemus oli kaikinpuolin mahtava. Meidän perheen ruokailutottumuksiin tuli muutoksia, kuvauspäivät oli todella mukavia. Kuvaajat, äänimies, ohjaaja ja pari muuta tyyppiä olivat todella mukavia. Lisäksi saatiin mahtavia muistoja ja päästiin viettämään aikaa Kari Aihisen seurassa. Voisin lähteä uudelleen mukaan, jos jokin vastaavanlainen tilanne tulisi vastaan ja olis yhtä huippu kuvaustiimi!


Neljä päivää kuvauksia ja vain vajaa tunnin ohjelma?
Yllätyin kuinka paljon oikeasti leikataan tapahtuneita asioita pois. Tietenkin kun kuvataan useita tunteja, tällöin valitaan varsinaiseen ohjelmaan ne parhaat palat joista jakso muodostuu. Lisäksi aina kun kamerat ei kuvanneet, juteltiin paljon muita juttuja. Esimerkiksi kyseltiin Kapelta paljon kysymyksiä, joita juolahti mieleen. Puhuttiin ravintoloista, sekä keskusteltiin jopa kuinka "ihana" sää oli yhtenä kuvauspäivänä.


Olin ehkä hieman yllättynyt siitä, että kuvauksien esivalmisteluihin menee paljon aikaa. Laitetaan valaistusta kuntoon ja muuta hienosäätöä. Onneksi aika ei kuitenkaan käynyt ollenkaan tylsäksi, vaikka välillä itse joutuikin odottelemaan. Lapset viihtyivät hyvin, mikäli Vanessan yhtä hermoromahdusta ei lasketa. Alkuun Vanessa hieman vierasti Kapea, mutta lopulta molemmat tytöt hyväksyi hänet kaveriksi. Alapuolella olevassa kuvassa he pelasivat sisällä vähän jalkapalloa. 

Toivottavasti meidän tutut on jo ostanu herkut illaksi ja asettautuu oikein mukavasti istumaan sohvalle television ääreen klo 20:00. Äitini jo vitsaili, että hänen täytyy katsoa jakso jälkeenpäin, jotta voi aina painaa pause-nappulaa ja nauraa rauhassa, jonka jälkeen jatkaa katsomista!


No, oliko ohjelmaan osallistumisesta hyötyä? Onko mikään muuttunut?
- Kuten instakuvista huomaa niin on! Yritin alkusyksystä muuttaa itse meidän ruokailutottumuksia, mutta jotenkin en kuitenkaan saanut pidettyä innostusta viikkoa kauempaa yllä. Ohjelmaan osallistumisen myötä innostuin ruuanlaitosta ihan uudella tavalla ja nykyään meidän jääkaappissa on muuta kuin vanukasta ja valmishodareita.

Jos tulee kysymyksiä niin kysykää! Ei tarvii jengin miettiä ja pohtia keskustelupalstoilla kun voi kysyä suoraan ;)

10 kysymystä ja vastausta!

Ajattelin tehdä pitkästä aikaa postauksen, joka painottuu itseeni. Perinteisesti 10 erilaista kysymystä, joihin vastaan joko pitkästä tai lyhyesti. Jos lukijoille tulee mieleen jotakin kysyttävää, heittäkää kysymyksenne kommenttiboksiin ja saatte vastauksen. Noniin, aloitetaan!

1. Mitä ajatuksia tulevaisuus herättää?
- Niin, se tulevaisuus.. Ensin pitäis varmaan keksiä mitäkö haluan tulevaisuudessa tehdä? Olen ollut kotona viimeiset neljä vuotta, joka on todella pitkä aika! Ajatus opiskeluista ei innosta, eikä perinteinen duunikaan. En nää itseäni esimerkiksi kaupan kassalla, enkä hoitamassa kiljuvia lapsia päiväkodissa. Enkä varsinkaan halua työskennellä vanhainkodissa, saatika jynssätä kusisia ostareiden vessoja tai likasia rappukäytäviä. Toki kaikki edellämainitsemani ovat tärkeitä ammatteja ja niitä tarvitaan, mutta ei ole mua varten.
Kokkikoulua kävin hetken aikanaan ja totesin, ettei se ole mun juttu. Mun tulevaisuuden haaveet on aika haasteellisia toteuttaa. Voisin nippanappa toimia vaikka radiojuontajana tai jos ryhdyn vaikka paparazziks ja eläisin sillä?

2. Lempiruokani? Lempiherkkuni?
- Tää on oikeesti aika paha kysymys. Mulla ei ole mitään tiettyä lempiruokaa, koska mä yksinkertaisesti vain rakastan monia ruokia ja herkkuja. Yks aika vahva lemppari kuitenkin on pottumuusi, lihapullat/-pihvit/mureke ja siihen hyvä pippurisoosi. Kanasalaatti on myös älyttömän hyvää. Riippuu päivästä mitä tekee mieli syödä.
Lempiherkukseni voin luokitella kaikki karkit. Niin paljon en piittaa jäätelöistä, sipseistä tai poppareista.


3. Mitkä arkiset asiat raivostuttavat?
- Siivoaminen, sotku, lelukaaos, pyykkipino... Kaikki siivoamiseen liittyminen on syvältä pers***tä. Voisin alipalkata jonkun siivousorjan meille, vapaaehtosia?

4. Mitä arvostan eniten ystävässä?
- Oon tästä joskus aiemmin maininnut jossakin. Kavereita voi olla paljon, eikä heidän kanssaan ikinä muodostu samanlaista suhdetta. Ystävyys on jotakin suurempaa. Itse arvostan ystävässä rehellisyyttä ja avoimuutta. Kun tietää, että toiseen voi täysin luottaa ja uskaltaa kertoa jopa vaikeistakin asioista. Ystävän tuki on korvaamatonta. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi ystävä, jolle voisi soittaa vaikka keskellä yötä. Ihminen joka pysyy tärkeänä, vaikka asuisi toisella puolen maapalloa.

5. Minkälaista musiikkia kuuntelen?
- Ei oo mitään tiettyä musiikkityyliä jota kuuntelisin. Lähes kaikki menee. Klassista toki en kuuntele, enkä örinämusasta piittaa. Loput sit meneekin. Mun soittolistalta löytyy monia artisteja Neljänsuorasta, Antti Tuiskuun.



6. Leffailta, baarireissu vai illallinen ravintolassa ja pitkät yöunet?
- Kaikki olis tietty houkuttelevia vaihtoehtoja. Leffaillan skippaisin, koska lapsivapaan illan/yön voi käyttää paljon paremmin. Leffateatteriin voi mennä päivälläkin. Todennäköisesti vanhan kaavan mukaan menisin, eli ensin syömään ravintolaan ja sen jälkeen baariin juhlimaan. Yöunet jäisi lyhkäsiksi, mutta ainakin olisi käyttänyt lapsivapaan hauskasti.

7. Olenko aamuihminen?
- Kuten jotkut on varmasti huomanneet mun instastorysta, niin en todella ole aamuihminen. En ikinä ole ollut, enkä ikinä tule olemaan. Mikäli lapsi pomppaa kuudelta sängyssä iloisena seisomaan, vedän vaan peiton päänyli ja yritän jatkaa unta. Edellämainitsemani usein toimii ja lapsikin jatkaa unia! Usein kuitenkin meillä herätään klo 7:00 tai vähän jälkeen. Jos mulla on mahdollisuus niin jään makoilemaan sänkyyn. Meillä tytöt osaa laittaa telkkarin päälle ja katsovat aamulla herätessään piirrettyjä, jonka jälkeen vasta syödään aamiainen.



8. Mitä ostan jokaisella kauppareissulla?
- Maitoa, sitä kuluu meillä paljon jostain syystä. Itse en lähes ollenkaan juo edes sitä. Toinen asia on Jim-patukka (välillä lapselle ja välillä itselle).

9. Lempivaatteeni?
- Kotona voisin aina vaan pitää niitä maailman rumimpia ja mukavimpia lököhousuja. Oikeesti, kun ei tarvii olla ihmisten ilmoilla niin parhainta on ottaa rennosti. Kauppareissuille jne yleensä vaihdan farkut jalkaan, mutta välillä silloinkin collegepöksyt vie voiton.

10. Miten haluaisin miehen yllättävän minut, jos saisin valita?
- Hän olisi järjestänyt lapsille hoitopaikan minulta salaa, jonka jälkeen tekis mulle hyvää ruokaa, kokovartalohieronta, saunomista, yhdessä lähekkäin leffaa ja herkkuja. Vois olla aika mukava parisuhteen piristysruiske!

Pikainen pyörähdys Helsingissä!

Tänään lauantaina päätettiin aamusella lähteä käymään Helsingissä. Alunperin meidän piti saada seuraksi Josefiinan kummisetä, mutta hän sairastui. Ei kuitenkaan muutettu meidän suunnitelmaa ja lähdettiin kurkkimaan kauppojen tarjontaa.


Pidemmän aikaa olen halunnut ostaa itselleni uusia vaatteita. Uusia kaapin paidat, sekä ostaa housuja. Mun vaatekaappi oikeesti sisälsi lähinnä ison läjän legginsejä ja collegehousuja vielä jokunen kuukausi sitten. Nyt olen hankkinut muutamat uudet housut itselleni. Kotona kyllä helposti edelleen valikoituu mahdollisimman mukavat lököhousut päälle - varsinkin iltaisin. Tänään kuitenkin löysin itselleni alle 30€ sekä housut, että paidan. Housut löytyi Cubuksesta ja paita Carlingsista.


Tytöille löysin Forumin Muumikaupasta sattumalta ohimennen uuden kupin ja lautasen ruokailua ajatellen. Tytöt tykkää muumeista ja ollaan annettu molempien lasten juoda usein ruokaillessa normaalista kupista. Lasisien kuppejen kanssa pitää olla jatkuvasti supersuper tarkkana, joten annan muoviset astiat heille. Mun mielestä nää uudet on aika söpöjä! Hintaakin tälle setille jäi vain ja ainoastaan 12€!


Lisäksi kävimme ostamassa Josefiinalle hänen mieluisia yöpukuja. Tyttö nukkui viimeyön kokonaan omassa sängyssä ja heräsi vain kerran yöllä (jolloin toki itkeskeli useaan kertaan, ennenkuin nukahti uudestaan uneen). Yllätyin kun tyttö valitsi kissan kuvalla varustetun pyjaman, vaikka vaihtoehtona oli myös auton kuvilla oleva setti. Ostettiin kerralla useampi ja hintaa näille jäi 35€. Ei paha!


Ennen kotiinlähtöä pyörähdettiin vielä Stockmannin lelukaupassa. Sieltä mukaan tarttui pieni autopaketti, sekä Vanessalle lelurahoja ja pieni pussukka jossa voi niitä säilyttää. 


Lisäksi hain kotiin tullessa pari pakettia, joiden sisältä löytyi kahdet Vans merkkiset kengät ja toisessa paketissa oli kevääksi Gugguun trikoopipo, joka vilahtikin jo aiemmin kuvassa. Ihan kiva kun tilaukset saapui perille näinkin nopeasti!


Takaisin omaan sänkyyn

Laiska,laiska ja laiska.. Ollaan menty meidän arkea meidän helpoilla ja tutuilla tavoilla. Osasyy siihen oma laiskuus, mutta myös yöherätykset. Vanessa herää edelleen öisin jokusen kerran, joten en ole halunnut heräillä yhtään ylimääräistä kertaa.

Tänään, ihan puolen tunnin päästä olisi tarkoitus aloittaa operaatio nimeltä: lapsi takaisin omaan sänkyyn. Kuten olen aiemmin maininnut täällä blogissa, niin Josefiina on pidemmän aikaa nukkunut sohvalla. Useimmiten kokonaisia öitä, mutta joskus heräten aamuyöllä ja kömpien makuuhuoneeseen.


Tänään laitoin lakanat Josefiinan omaan sänkyyn suunnilleen vuoden tauon jälkeen. Hieman kauhulla odotan, että nukkuuko meillä kukaan seuraavana yönä? Ajattelin pääosin antaa T:lle ilon ja kunnian muistuttaa lasta oman sängyn olemassaolosta.

Tänne saa siis toivottaa tsemppiä ja toivoa, että tyttö alkaisi helposti nukkumaan omassa sängyssä.


Huomenna olis tarkotus käydä ostamassa Josefiinalle uusi yöpuku, jonka hän saa valita. Taidan arvata, että autot-pyjama varmaan meille kotiutuukin sitten!

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...