Perheloma Tukholmassa

Kotona taas, mutta nyt olis hieman tarkoitus kertoa meidän reissusta. 


Lähdettiin siis koko perhe sunnuntaina laivalla kohti Tukholmaa. Josefiinalla tais olla kaikkein eniten matkakuumetta ilmassa, sillä tyttö heräsi monta tuntia aiemmin kuin yleensä. Klo 3:15 sai T pompata sängystä ylös ja syöttämään "aamupalaa" tytölle.


Aamupäivä oleskeltiin kotona ja heti päikkäreiden jälkeen suunnattiinkin kohti satamaa. Melkeinpä ensimmäisenä laivaan päästyämme mentiin leikkihuoneeseen kurkkimaan mitä kaikkea sieltä löytyy. Pakko vähän kehua, että tilaa oli enemmän kun tarpeeksi.


Löytyi nukkeja, isojen ja pienien pallomeret erikseen, legoja, junarataa ja vaikka mitä muuta! Tytöt varmaan olis viihtynyt siellä vaikka koko reissun ajan.


Löysin laivasta itselleni synttärilahjan: Guessin lompakon, joka on aivan ihana! Tytöille tarttui mukaan teletapit, jotka Vanessa omi itselleen. Hän käveli ylpeänä Hipsu ja Pai kainalossaan ympäri laivaa.


Tukholmassa ei tehty mitään kovin erikoista. Tavattiin Vanessan kummeja, jotka asuvat Ruotsissa ja käytiin heidän kanssa lounaalla. Lisäksi kierreltiin ja kaarreltiin vähän jokaiseen suuntaan. Kävimme ruokakaupassa ostamassa muutamat jutut paluumatkalle ja toisaalta ostin Josefiinalle yhden Rodinin pipon.


Oltiin tosiaan matkalla lasten ehdoilla. Toisena iltana tytöt kävi nukkumaan jo ennen kahdeksaa ja eipä meille aikuisille ollut laivassa mitään tekemistä siihen aikaan. Itse olisin saanut käydä illalla laulamassa karaokea, mutta en jaksanut valvoa. Ekana iltana kävin yksin juomassa pari drinksua omassa rauhassa ja sitten menin itsekkin nukkumaan.


Yöt laivassa oli vähintäänkin mielenkiintoisia. Ensimmäisenä yönä yöherätyksiä oli vähintäänkin 30. Vanessa heräili jatkuvasti itkemään ja hiljeni vain, kun T sanoi "nyt hiljaa" tai "Vanessa nukkumaan". Ekana yönä Josefiina myös tipahti omasta sängystä kerran lattialle, mutta muuten nukkui jopa paremmin kuin kotona!


Oltiin otettu kotoa mukaan myös vähän matkaevästä. Tytöillä oli mukana Snac-kuppi, joka saatiin bloginäkyvyyttä vastaan Lastentarvikeliike Vauvakeidas Oy:ltä. Omasta mielestäni aika kätevä. Ihan pienille herkuille se ei toimi kovin hyvin, sillä meillä oli kupissa riisimuroja sekä isompia muroja. Riisimurot tippui aika helposti pienistä koloista, mutta vähän isommat murot pysyivät näppärästi matkassa mukana.


Lapsien on helppo ottaa itse sieltä muroja (toki sinne voi laittaa mitä ikinä haluaa) ja meillä tämä kuppi on ollut ihan vaan kotonakin käytössä välillä. Reissussa kyllä aika loistava, eikä ollenkaan kallis!
Meillä oli kaikinpuolin mukava reissu ja ehdottomasti pitää joskus toiste lähteä taas risteilemään tyttöjen kanssa. Itselläni ei tällä hetkellä ole passia, joten Tallinna on pois suljettu vaihtoehto toistaiseksi.


Tropicario - matelijoiden valtakunta!


Tälle päivälle oli luvattu vähän sadetta. Aamulla nukuin jopa puolikymmeneen, sillä T antoi mulle mahdollisuuden siihen. Melkein heti heräämisen jälkeen puettiin lapsukaiset ja lähdettiin kohti juna-asemaa.


Pidemmän aikaa jo ollaan pohdittu, että voitaisiin käydä Helsingissä sijaitsevassa Tropicariossa. Kävelimme Pasilasta parisenkymmentä minuuttia ja saavuimme Tropicarion luokse. Pakko sanoa heti, että wau mikä paikka!

Eläimet ovat Tropicariossa isoissa terraarioissa. Mukavaa oli nähdä, että parikin käärmettä tuli ihan omasta tahdosta lasin luokse katselemaan ihmisiä lähempää. Vanessa oli ihan innoissaan käärmeistä jo heti alkuun.


Pienempien lasten kanssa en olisi tänne varmaankaan lähtenyt. Heti ovesta sisään mennessä tuli todella jyrkät pitkät portaat. Portaiden yläpäässä oli sopivasti tilaa muutamille rattaille, joten saimme siihen jätettyä tyttöjen rattaat. Lapset kävelivät itse tutkiskellen ja riemusta kiljuen.


Nähtiin monenlaisia liskoja ja käärmeitä, hämähäkkejä ja oli siellä kalojakin. Ainiin, yks lintu myös oli! Aika äkkiä tuli paikka kierrettyä. Osaa eläimistä katsottiin useamman kerrankin. Aikuiselta sisäänpääsy maksoi 13€/hlö joten ei mikään hirveän kallis. Tytöt ovat vielä niin pieniä, että pääsivät ilmaiseksi sisään.


Ehdottomasti mennään joskus uudestaan samaan paikkaan. Oli mielenkiintoista käydä kyseisessä paikassa. Kaikki on niin kauan hyvin kun käärme on lasin toisella puolella. Pelkään matelijoita kuollakseni ja meille ei sellasta iljetystä ikinä kotiin tule, vaikka T haluaisikin.


Tytöt saivat muistoksi pienet krokotiililelut, joiden hinta ei muuten ollut paha! Molempien lasten lelut meinaan maksoi yhteensä alle 6€! Meillä on siis ollut kiva päivä perheen kesken.

Minkä ikäisenä muutto omilleen?

Suuri maailma, ihmeellisiä asioita ja paljon pahoja ihmisiä. Minkä ikäisenä on hyvä hetki muuttaa pois kotoa? Määrittääkö edes ikä sitä, vai se minkälainen ihminen on?

Tänään siitä on jo neljä vuotta kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Vai voiko sitä sanoa omaksi? Päivääkään en ole asunut yksin, ihan vaan minä. Ensin asuin lähes 17v äidin kanssa samassa asunnossa, jonka jälkeen muutin T:n kanssa.



Kyllä, olin vasta 16-vuotias kun allekirjoitin ensimmäisen vuokrasopimuksen ja tavaraa oli vain yksi pakettiauto täynnä. Sänky, keittiön pöytä + tuolit yms tulivat T:n mukana meidän yhteiseen kotiin. Nykypäivänä meillä ei ole enään kun vain yksi lipasto, siis niistä huonekaluista mitä meillä oli yhteenmuuttaessa.

Myös tuolloin nelisen vuotta sitten tämä blogi sai alkunsa, joka oli alkuun se mun salainen harrastus. Osittain epävarma nuori, joka haki elämälleen oikeaa suuntaa muutti kauas sukulaisista. Edettiin myös melko nopeasti suhteessa puolisoni kanssa. Vasta puolisen vuotta ennemmin hän oli tavannut äitini ensimmäisen kerran, mutta kaikki tuntui menevän omalla painollaan.


Muutto omaan asuntoon toi mukanaan monenlaisia asioita. En edes tiennyt aikaisemmin kuinka laskuja maksetaan, joten T opetti sen minulle. En tiennyt millä rahalla ostaisin ruokaa ja en tiennyt edes saanko opintotukea, sillä vanhempien tulot vaikuttivat siihen. Omalla tavalla pelotti täysin vieras ympäristö, sekä päässä oli myös pelko siitä, kestääkö tuore parisuhde.


Asiat tapahtuivat muutenkin hirmuisen nopeaa vauhtia. Raskaustesti näytti positiivista vain parin viikkoa muuton jälkeen. Kihlasormukset vaihdettiin suunnilleen kuukauden yhdessä asumisen jälkeen. Varmasti hyvin moni ajatteli, että mitähän tuostakin nyt tulee. Uskon monen puhuneen meidän asioista.

Lälläslää, tässä sitä ollaan edelleen. Joskus tulee ajateltua, että minkälaista olisi ollut asua täysin yksin? Ilman parisuhdetta en varmasti olisi muuttanut niin nuorena pois kotoa. Minkälaista elämä olisi nyt jos olisin asunut äidin luona 18-vuotiaaksi?


Uskon että mun kohdalla asiat meni just niin kuin oli tarkoituskin. Nyt neljä vuotta myöhemmin mulla on ihana perhe, asutaan lähellä mun sukulaisia jotka on läsnä tyttöjen elämässä ja kaikki on hyvin.

Ps. Postauksen kuvat ovat edellisistä asunnoistamme.

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...