Onnellisen parisuhteen avainsanat?

Voiko yleistää ja määritellä minkälainen on onnellinen parisuhde? Voiko todeta että suhde toimii vain ja ainoastaan tietyn kaavan mukaisesti. Jos ei mene ikinä naimisiin on huonossa suhteessa? Miten ihmiset oikeasti määrittelee hyvän suhteen. Vaaleanpunaisia pilviä ja sydämenmuotoisia aamiaismunakkaita?


Jokaisessa suhteessa on vaikeampia aikoja, jolloin tekisi mieli ampua puoliso kuuhun. Syynä voi olla vaikka sohvan viereen jätetty jugurttipurkki tai jokin toinen pieni arkinen asia.
Usein netissä törmää tarinoihin, joissa kerrotaan puolison tapojen ärsyttävän. Likaiset sukat sängyn vieressä, tyhjä kaljapullo sohvapöydällä tai karkkipapereita sohvalla. Asioista on huomautettu satoja ja ehkä jopa tuhansia kertoja, eikä siltikään mikään muutu. Muuttuuko ne asiat valittamalla somessa vai pitäisikö niistä keskustella rakentavasti kumppanin kanssa?

Saako ihmiset julkisesti netissä avautumisesta paremman mielen. Asiaa voisi ajatella tietenkin myös omasta näkökulmasta. Jos oma puoliso kertoisi kaikki huonot puolet minusta julkisesti tuhansille ihmisille - kuinka suhtautuisin siihen? En todellakaan hymyilisi ilosta, vaan suuttuisin ja harkitsisin eroa. 


Anonyyminä tietenkin voi kuka tahansa kirjottaa ihan mitä tahansa, pyytää vinkkejä ja säilyttää oman yksityisyytensä.
No, mitkä ovat ne avainsanat onnelliseen parisuhteenseen? Lista voi olla pitkäkin, mutta jos pitäisi valita vaikka vain kolme. Mitkä ne olisi?

Itselleni tärkeätä on se, että puoliso ymmärtää minua ja antaa myös omaa tilaa. Avoimuus on myös yks aika oleellinen asia. Kun on yhteiset lapset ja koti, on myös yhteiset rahat. Tärkeätä on myös saada yhteistä aikaa.

Yks omast mielestä tärkeä juttu on se, että puoliso osallistuu lasten elämään. Kaikki ei sitä tee - valitettavasti. Meillä tytöt tekee paljon T:n kanssa asioita, toki aina voisi tehdä enemmänkin! En siis osaa valita vain kolmea ykkösjuttua, sillä moni asia on tärkeätä. 

Mini Rodinin aamiaistapahtuma!

Jokin aikaa sitten tipahti meiliin viesti, jossa kutsuttiin porukkaa Helsingin Mini Rodinin myymälän aamiaistapahtumaan. Todella moni olisi halunnut osallistua, joten ihmisten määrää rajattiin. Vain 20 äitiä lapsineen olivat tervetulleita, joista minä olin yksi onnekas!

Tapahtumaan oli varattu kaksi tuntia aikaa, ennen kuin myymälän ovet aukesi muille asiakkaille. Aamiaisen suhteen oli hienosti huomioitu sekä lapset, että aikuiset. Tarjolla oli sämpylöitä, smoothieta, hedelmiä ja juotavaa. Omaan makuuni smoothie oli melko makeata, joten pieni kupillinen riitti hyvin.


Lapsien viihtyvyyttä oli myös ajateltu, sillä heille jaettiin ilmapalloja. Ihania vaaleanpunaisia palloja heiteltiin ympäri liikettä. Itseeni vähän pelottikin, että kuinka Vanessa viihtyy jos ei ole mitään mielenkiintoista. Koko junamatka Helsinkiin kiukuteltiin, jonka jälkeen ei kiukusta enään ollut tietoakaan.


Aikuisille kerrottiin Mini Rodinin ympäristövastuullisesta toiminnasta. Paikalle oli pyydetty vahvistuksia Ruotsista, joiden kanssa pystyi juttelemaan englanniksi tai ruotsiksi. He kertoivat myös englanniksi asioita kaikille samaan aikaan.

Lisäksi rattaille oli hienosti järjestetty paikka. Rakennuksen sisäpihalla oli runsaasti tilaa, jonne ei kuka tahansa ohikulkija pääse. Ei tarvinnut pelätä, että joku vie sieltä meidän kärryt. Varalta olin kyllä myös lukinnut ne, sillä ikinä ei voi olla liian varma!


Kotiinlähtiessä oli hyvä mieli, maha täynnä, uutta tietoa, yksi uusi paita ja lisäksi pieni goodiebag. Kiitos tapahtuman järjestejille ja sinä, joka kävelit mun kanssa stockalle asti - nakkaa viestiä tai kommenttia!

Ei, en, itkupotkuraivarit - mikään ei kelpaa!

"Ei nukkuu"
"En syö"
"Emmä haluu"
"Pois"
"Äitiiii"
"Siskoo"
*Epämääräistä kiljuntaa/murinaa*


Yläpuolelle listattu muutama meidän arkea "piristävä" asia. Arki reilu kaksivuotiaan lapsen kanssa on välillä melko haasteellista. Mitään ei haluta, mitään ei ainakaan tehdä itse ja missään ei myöskään saa auttaa.

Illat on yhtä sirkusta. Sängystä lähdetään pois, keskellä yötä jos herätään - sängystä lähdetään pois ja lamput laitetaan päälle. Sit huudetaan koko talo hereille, kun valot sammutetaan - koska on yö!

Ruokailu on yks iso haaste. Kaksvee Vanessa on aloittanut dieetin, jota on kestänyt muutaman päivän. Tämän päivän saldo: pari persikan puolikasta, vajaa banaani, vähän pastaa ja juomaksi maitoa plus vettä.


Vaipanvaihdot on yhtä pelleilyä. Juostaan ympäri kämppää ja nauraen mennään piiloon. Potalle ei kuitenkaan enään mennä mielellään, vaikka sekin oli kivaa jokin aikaa sitten.

Vanessa haluaisi auttaa kaikenlaisissa asioissa, joka on todella hienoa! Ehkä hän on vielä kymmenenkin vuoden päästä yhtä innoissaan vaikkapa roskien viemisestä. Myös ruuanlaitossa ja pyykkikoneen täyttämisessä tytöstä on apua. Kuitenkaan lelujen siivoaminen ei meinaa onnistua - ei vaikka äiti auttaisi. Ehkä se ei ole yhtä kivaa?


"Ei rattaat" on sanonta joka kuuluu aika usein jos haluaisin tytön yksinään istumaan rattaisiin. Hän tahtoo vain ja ainoastaan kävellä. Hitaasti ja haaveillen. Välillä kuitenkin pitäisi päästä reippaasti paikasta toiseen, joten tällöin pitää keksiä miten rattaat olisi vähemmän paha paikka. Piipaa-autojen näkeminen, koiran näkeminen tai joku muu pieni lupaus toimii aika usein.

Kaksivuotiaan mieli on ailahtelevainen. Aivan pienessä hetkessä naurusta kikatteleva lapsi saattaa keksiä jotakin, josta vedetään maailman isoimmat itkupotkuraivarit. Myös pienessä hetkessä kiukkukohtaus voi unohtua, mikäli tilalle tulee jotain mielenkiintoisempaa. Kuulostaako tutulle?


Innolla jään odottamaan minkälainen meidän Vanessa on vaikkapa parin vuoden päästä, kuinka helppoa tai haasteellista arki silloin on? Nyt yritetään nauttia tästä "mikään ei ole ok"-vaiheesta ja kyllä se helpottaa ajan kanssa, eikö niin?

Valion koekeittiössä!

Tänään oli aivan huikee maanantai! Yleensä maanantait on mun inhokkipäiviä, mutta tänään oli poikkeus. 


Valion koekeittiössä järjestettiin lapsimessujen ennakkoilta vain kahdellekymmenelle bloggaajalle. Paikalla oli useita kaksplussan verkostolaisia, sekä uusia tuttavuuksia.


Tapahtuma oli kaikinpuolin hyvin järjestetty. Kellonaika oli sopiva (17-19) ja ehdin vielä sopivasti kotiin ennen lasten uniaikaa. Lisäksi tarjottavat olivat aivan todella herkullisia. Oma lemppari suolasista oli ehdottomasti salaatissa oleva juusto!
Lisäksi tarjolla oli paljon makeita herkkuja. Tuli vedettyä pienet herkkuöverit ja kotona en tarvinnut iltapalaa. Nauttikaahan kuvista ;)


Jos jotakin negatiivista pitää sanoa, niin pari tuntia on hirmu lyhyt aika ja se oli täynnä ohjelmaa. Ei paljon ehtinyt muiden bloggaajien kanssa jutustella, mutta ehkä heitä näkee sitten messuilla? 


Lähtiessä vielä jokainen sai näytteilleasettajien tuotekassin, joka yhdessä kotona lasten kanssa käytiin heti läpi. Vanessa löysi omat lempparit, nimittäin pehmolelut! Tämä yö nukutaankin uusien pehmojen kanssa. Tämän äidin lemppari on Valion Juusto, koska juustorakkaus! Lisäksi kassissa oli mm joitakin vauvanvaatteita jotka voi jemmata kaappiin, ksylitolipastilleja, ilmaisliput sea lifeen ja iltasatukirja.


Kiitos tapahtuman järjestäjille ja messuilla tavataan! :) Hyvin menneen maanantain jälkeen voi jatkaa hyvin fiiliksin viikkoa!

Kodin lempparit!

Jokaisella on varmasti omassa asunnossa ne tietyt lempparikohdat. Jollakin silmää voi miellyttää eniten olohuoneen kulmassa oleva tyylikäs nojatuoli, kun joku toinen voi rakastaa vaikka pientä posiliinista keijukaista.

Ehkä pölyt ois voinu pyyhkiä ennen kuvaamista - mutta todellisuus olis kadonnut :D

Itselläni on myös tietyt lempikohdat meidän asunnossa. Näihin ei kuulu keittiön pöytä, eikä ainakaan pyykkikaappi. Itse en ole myöskään niin tarkka sisustuksen suhteen. Meillä ei ole vaikkapa parin tonnin nojatuolia, vaikka jokaisella sisustushullulla semmoinen olisikin. Itse en halua ostaa tuhansien eurojen sisustuselementtejä, koska ne yleensä ei edes miellytä mua. Tykkään muista asioista. 


Omasta mielestä yksinkertainen on kaunista. Meillä on pääosin musta-valkoinen värimaailma. Josefiinan huoneessa on värejä enemmän, koska omasta mielestä lapsen huone kuuluu olla lapsen näköinen. Tytön lempiväri on vaaleanpunainen, joten sitä sitten löytyy hieman. Josefiina on myös hulluna autoihin, joten huoneessa on myös autoja. Mun lempparikohta Josefiinan huoneessa on lipasto ja sen päällä olevat pehmot.


Meidän pieni valokuvaseinä on yks mun lemppareista. Elämän tärkeitä hetkiä ja ihmisiä. Meidän perhe, mun tärkeät pikkusisarukset ja rakas kummipoikani. Meillä on oikeasti hyvinkin vähän seinillä valokuvia. Näiden kuvassa näkyvien kuvien lisäksi on ainoastaan molempien tyttöjen 1v kuvat teetettynä jättikokoisiksi tauluiksi.


Musikaalisuus on yksi meidän perheen jutuista. Tytöt tykkää soittaa nokkahuiluja, kitaraa, ukulelea, rytmimunia. Itse tykkään laulamisesta ja myös pianon soittaminen on jees. Oonkin ihan kahden vaiheilla haenko Idolsiin nyt kun tytöt on isompia vai jämähdänkö kotilaulajaksi? Esiintyminen ei jännittäisi esiintymiskokemuksien takia, joten homma ei ainakaan siihen kaatuisi. Musikaalisuus näkyy myös meidän kodissamme.


Ensimmäinen näkymä kun astuu kotiovesta sisälle! Silmiin pompsahtaa osa lasten ulkovaatteista, sekä Mallorcalta ostettu seinällä roikkuva koriste. Itse tykkään tästä näkymästä, jossa tietenkin vaatteet vaihtuu hieman vuodenajankin mukaan.

Erityinen esikoinen!

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoittaa meidän erityisestä esikoisesta. Josefiinan 4v synttärit lähestyy hurjaa vauhtia, jotenkin vaikeeta ymmärtää mihin tämä aika oikein kuluu. Onko siitä oikeasti jo melkein neljä vuotta kun mun vauva synty!


Josefiinan taidoissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana todella paljon kehitystä. Josefiina on alkanut muodostamaan kahden sanan yhdistelmiä. Hän on oppinut uusia sanoja ja ymmärtää entistä enemmän. Meillä tytöt on hyvin samalla tasolla puheen suhteen, Vanessa on ehkä hieman taitavampi jo.

Josefiina on alkanut laittaa asioissa enemmän vastaan. Välillä päiväkotiaamuina hän ei haluaisi nousta sängystä klo 7 jälkeen. Tänäänkin jouduin kantamaan hänet olohuoneeseen pukemaan päivävaatteita, sillä tyttö vain kiukutteli sängyssään.


Tyttö on äärimmäisen tarkka monien asioiden suhteen. Hyvä esimerkki eiliseltä illalta: Josefiina halusi leivän jälkeen vielä viilin. Kaksi samanmakuista viiliä, joissa oli erilaiset pakkaukset. Oli ehdottomasti pakko saada se tietty, koska muuten hänellä meni hermo.
Josefiina rakastaa lukea kirjoja. Iltaisin hänelle luetaan satu, koska muuten hän ei halua nukkumaan. 

Tyttö haluaisi jokaisena aamuna valita itse vaatteet jotka puettaisiin yhdessä. 

Hän tykkää leikkiä junaradalla, kasata palikkatorneja, sekä rakentaa duploilla.
Hän tykkää fröbelin palikoista ja lastenohjelmista.

Josefiina on yleensä kärsivällinen ja jaksaa odottaa hetken, jos jokin asia ei tapahdu heti.


Yksi hänen lempiruoka on pottumuusi, jonka kanssa uppoaa mikä tahansa.
Hän rakastaa kaikenkarvaisia olentoja, kuten mummin koiraa!

Tiedän ettei sais vertailla lapsia, varsinkaan Josefiinaa ikätovereihinsa. Mutta silti välillä teen sitä. Tuntuu ihan helvetin pahalta jos joku tulee pätemään, että "kyllä neljävuotiaan kuuluu osaa sitä tätä ja tota". No entäs kun ei osaa? Taustalla on aina jokin syy, jos lapsi ei osaa asioita joita samanikäiset lapset osaavat. Pääasia kuitenkin on, että lapsi oppii ja kehittyy omaan tahtiinsa. Jokaisesta uudesta opitusta asiasta ollaan iloisia!


Meillä on lähiaikoina ollut erilaisia tutkimuksia tytön kehitykseen liittyen. Vielä olisi tiedossa muutamat käynnit, jonka jälkeen tehdään jatkosuunnitelmia taas enemmän. Hiljattain myös täytettiin hakemus, että tyttö saisi Kelan maksamaa puheterapiaa 30krt/vuosi. Päätöstä odotellessa!


Tämmönen sekametelipostaus meidän esikoisesta :D

Keskustelupalstat kuhisee

Huh! Meidän jakso tosiaan tuli aikaisemmin tällä viikolla koko kansan nähtäväksi. Klo 20-21 välillä maanantaina mun puhelin piippas taukoamatta. Kaverit, sukulaiset ja tuttavat laittoivat viestejä. Ihan superpaljon ihania ja nauravaisia kommentteja! Alla muutama.

"Ihana sinä, nii oma ittes!"
Tämä oli tarkotus! 
"Ihailin teidän tyttöjen vaatteita"
Perus päiväkotivaatteet isommalla ja pienemmällä arkiset mukavat vaatteet.
"Paras toi viinapullo(ko) se oli tos jääkapissa ala lokerossa"
Siellä se oli majaillu aika hyvän tovin, odottaen seuraavaa vapaa-iltaa.
"Ajattelin aluks et saan häpee silmät päästäni mut eiii ootte super ihania!"


© MTV
Kuitenkin asioilla on aina kaksi puolta. On ne ystävälliset ihanat ihmiset, joista osa tuntee meidät. Lisäksi on se toinen puoli: ihmiset jotka luulee tuntevansa meidät yhden tv-ohjelman perusteella. Kuvittelee tietävänsä meidän perheen elämästä ja arjesta kaiken yhden 40min kestävän ohjelman perusteella. Uskon että moni keskustelijoista löytää tiensä tänne blogiin. Haluan yhden asian teille sanoa: Nykyään mua ei jaksa kiinnostaa mitä jotkut ulkopuoliset ajattelevat ja kun jengi vääristelee asioita. Jos ei ole parempaa tekemistä, niin kannattaa varmaan hankkia elämäänsä sisältöä. 

Sain ystävältäni viestin, jossa hän kertoi eräällä keskustelupalstalla olevan käynnissä aikamoinen kuhina. Oikeasti, aikuiset ihmiset on siellä huutelemassa ja vääristelemässä asioita. Yksi kommentti oli luokkaa "äiti ei ulkoile lasten kanssa, isä kiikuttaa lapsen päivähoitoon ja takaisin, isä siivoaa ja käy töissä, äiti kuluttaa sohvaa piereskelemällä ja syömällä karkkia".

Kiitos anonyymi! Mahtavaa, että olet selkeästi lennellyt kärpäsenä katossa. Olet varmasti huomannut instasta, että kyllä päivittäin käydään ulkona, laitan nykyään itse ruokaa, leikin lasten kanssa ja eletään kaikinpuolin normaalia arkea. 

Erään uutisotsikon alle oli kommentoitu "eikös sossujen pitäisi olla tietoisia noista?"
- Tilanne ei tosiaan ollut kovin upea kun ohjelmaan lähdettiin mukaan, mutta oikeasti... Ruokavalio oli ainoa asia joka oli pielessä. Lapsilla on kokoajan ollut rakastava koti, puhtaat vaatteet, vanhempien huomiota, leikkikavereita ja välittäviä sukulaisia ympärillään.
Vanhempien arvostelun ymmärrän, vanhemmista kaikki lähtee. Asioita opetellaan jo pienestä pitäen vanhempien ohjeistuksella ja vanhemmista otetaan mallia. 

 ©MTV
"Heillä on vielä tuollaista "vauvapyöreyttä", mutta oli heillä myös turhan paljon löllöä vartaloissaan".
Omasta mielestä kuitenkin on aika ala-arvoista lähteä kommentoimaan lasten ulkonäköä. Ei tietenkään kukaan omalla naamallaan sitä uskalla tehdä, mutta vauvapalstalla helppo huudella. 

"Tunnen tuon ”pikkurouvan” teiniajoilta. Yläasteen kävi, yritti aloittaa amiksessa, mutta posahti paksuksi, kun muutti tuon miehen luokse"
Mahtavaa! Joku tuttu siellä palstalla juoruilemassa muiden kanssa. Lyhyessä lauseessa meni jo pari asiaa pieleen. Kerkesin amikseen, kävin sitä säännnöllisen epäsäännöllisesti puolisen vuotta, enkä muuttanut miehen luokse. Muutin Vaasaan, opiskelijakämppään ja mies muutti samaan asuntoon mun kanssa. Vauvaa aloin odottaa hetki ennen yhteenmuuttoa, josta sain tietää parin viikon yhdessäasumisen jälkeen.

"Pikkurouva koisii kotona ja toinen tenava hoidossa. Käyhän se liian raskaaksi hoitaa itse tekeleensä. Parempi ehkä lapselle"
Toinen tenava on hoidossa tosiaan 4pv/viikko. Siihen on omat syynsä, johon me vanhemmat ei olla voitu vaikuttaa. Rehellisesti sanottuna, kaikkein helpoimmalla pääsis jos pitäis molemmat lapset kotona ja touhuilis tyttöjen kanssa kivoja juttuja yhdessä. Josefiina on kotona kaikki mahdolliset vapaapäivät, eikä yhtään ylimääräistä päiväkodissa. Mielelläni hoidan omia lapsiani, ne on ykkösiä!


© MTV
"Siis äiti on kotona tuon nuoremman lapsen kanssa, isä kuskaa toista hoitoon ja takaisin."
Hetkonenhetkonen, virhetietoa. Me hoidetaan tasan 50/50 viemiset ja hakemiset miehen kanssa. Molemmat otetaan yhtälailla vastuuta lasten asioista, sekä sovitaan yhdessä meille parhaimmat toimintatavat.

"Lehti juttu puolestaan surullinen, miksi pitää ostaa niin kalliita vaatteita jos ei saa lapsi niillä leikkiä ja olla?"
Bingo! Uusin lehtijuttu mainittu. Alkuun kun ostin ensimmäisiä merkkivaatteita, olin ihan supertarkka niiden puhtaana pysymisestä. Mainitsin toimittajalle aiheesta. En laittanut päiväkotiin päälle gugguun housuja, enkä ainakaan antanut syödä vaalea paita päällä pasta bolognesea. Sitten tutustuin tahranpoiston ihmeelliseen maailmaan. Lähes kaiken saa vaatteista pois pienellä vaivalla, joten lapsi saa vaatteista huolimatta piirtää tusseilla ja rymytä hiekkalaatikolla. Päiväkodissakin jatkuvasti päällä on näitä arvokkaita laadukkaita vaatteita. Oon todennut ne hyviksi ja niitä ostetaan käyttöön. Jos ulkona kaadutaan ja polveen tulee reikä, sitten ostetaan uudet tai paikataan. Ne on vain vaatteita!

Tosiaan.. Itse voisin vastata vaikka jokaiseen kommenttiin ja kysymykseen, jotka viimeyönä kävin lukemassa. En kuitenkaan jaksa vaivautua. Nappasin parhaat päältä ja jatkan elämää. Kuhiskoot ihmiset rauhassa jos se tekee heidän olostaan paremman. Faktahan on se, että kukaan ei tiedä meidän perheen asioista niin paljoa kuin me itse. Läheiset tietää hyvin paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. 

Veikkaanpa että osa kommentoijista on oikeasti kateellisia, kun joku on onnistunut muuttamaan elämäntapansa. Osalla varmaan on vaan äärettömän huono itsetunto ja haluu pönkittää omaa egoaan. Osalla on itsellään äärimmäisen paha olla ja yrittää saada sen tarttumaan myös muihin. Osa ehkä elää he***tillisissä veloissa, maksaa kallista autoa ja joutuu tinkimään kaikesta muusta. Itse olen velaton, sitäkin oli jaksaneet ihmiset myös pohtia!

Kiitos kuitenkin huolenpidosta ja mielenkiinnosta kaikille ;) 



Ps. Meillä oli tänäänkin pihvipäivä, kuten eilen! 

Onnellisen parisuhteen avainsanat?

Voiko yleistää ja määritellä minkälainen on onnellinen parisuhde? Voiko todeta että suhde toimii vain ja ainoastaan tietyn kaavan mukaisest...