Somen tuttu ilmiö: joku muu tuntuu tietävän aina paremmin muiden asiat.

Bloggaajat, instavaikuttajat, tubettajat ja muut julkisuudesta tunnetut on varmaan huomannut, että aina on joku sellainen ihminen, joka tuntuu tietävän paremmin. Sellaisia ihmisiä on yllättävän paljon, jotka luulevat tietävän toisen ihmisen tilitapahtumista aina jopa terveystietoihin asti. Sekä luulevat tietävän mikä valinta olisi ollut paras mahdollinen juuri kyseisessä tilanteessa. 


Jokunen vuosi sitten.. 

"Mitäs mieltä äitylit on kun sossun rahat menee Parikkaan ja Mini Rodiniin sillä perusteella "meillä on rahaa kun ei syödä luomua tai ylläpidetä autoa. Saati käydä salilla tai lähdetä ulkomaille koska uimahalli on jees. Vanhemmat kulkee ryysyissä mut pitäähän pikkutytöillä olla parikat". 

Jokunen vuosi sitten latasin yhteen lastenvaatteisiin liittyvään Facebook-ryhmään kuvan, kun olin ostanut parit lasten parikat edulliseen hintaan. Ilmeisesti joku ryhmän sisältä koki, että äitiyspäivärahaa saavalla kotona makaavalla äidillä ei ole oikeutta ostaa kyseisiä kenkiä ja vetäs herneen niin syvälle nekkuseen, ettei oo tosikaan. Feikkiprofiililla joku jakoi lataamani kuvan kengistä Äityleihin provosoivan tekstin kera. Yhtäkkiä olinkin sossun rahoilla elävä, ryysyissä kulkeva kotimamma jota naiset arvostelivat tietämättä edes kenestä puhuivat. 

Kirjoitin aiheesta silloin postauksenkin, jossa kerron hieman tarkemmin. Pääset lukemaan sen klikkaamalla TÄSTÄ



Kaikki rahaan liittyvä saa ihmisten aivot rusahtelemaan

"Se on helppo huudella käskyjä miten pitäs tehdä kun on kotona päivät ja elelee kelan rahoilla. Meinaatko että ne rahat mitkä sinullekin kelpaa Kelasta tulee jostain vain tupsahtamaan ja se on pohjaton kaivo mihin ei tartte verotuloja" 

Joku lukija tuntui tietävän hyvin, että saan myös Kelasta rahaa. Tietenkin saan kotihoidontukea, koska onhan mulla kotona alle 3v lapsi. Mutta se raha ei "jostain vain tupsahda" ja siitäkin pienestä summasta menee jokaikinen kuukausi veroa. Ihan hyvällä omatunnolla otan kuukausittain sen summan, sillä siihen on oikeus. Sama tarina lapsilisiin liittyen. Ne maksetaan kaikille ja kilahtavat tilille. Osa menee lasten pakollisiin hankintoihin ja osa myös lasten tileille. 
Lisäksi meillä on erityislapsi, jonka omaishoitaja olen. Siitä saan joka kuukausi ihan palkkatuloa, josta menee verot ja eläkemaksut. Eli sinä joka oletat, että päivät oleskelen vain kotona ja nostelen Kelasta kaikki mahdolliset tuet aina toimeentulotukeen asti (jota en ikinä ole edes saanut/hakenut), niin tervetuloa vuorokaudeksi kokeilemaan meidän arkea. Huomaat kyllä, että tässä ei todellakaan VAAN olla kotona. Teen 24/7 tärkeätä työtä, omaishoitajana ja pienten lasten äitinä. Lisäksi ylläpidän blogiani ja jaan pätkiä meidän arjesta instagramin puolella. 

Opiskeluihin valittu ala ei miellytä muita. Olisit valinnut toisin. 
Aikanaan kun mietin, että mihin menisin opiskelemaan peruskoulun jälkeen ja mikä olisi oma ala. Kyllä kaikki ympärillä tuntui tietävän mun puolesta ja toistelivat, että lähihoitajille on aina työtä. Lähihoitajakoulutus olisi ollut monien mielestä ainoa oikea ja paras vaihtoehto minulle. Tärkeää työtä he tietenkin tekevät, mutta ei olisi kyllä ollut mun ala. Lopulta päädyin ravintola-alan kautta ammattistartille ja sieltä sitten lopulta merkonomiopintoihin. Jos nyt täytyisi ensviikolla hypätä koulunpenkille niin kyllä ainakin merkonomitutkinto edelleen kiinnostaisi minua. Kenenkään persausta ei pitäis kutittaa haluaako työskennellä vanhainkodissa, kaupassa, rekkakuskina tai vaikka siivoojana. Jokainen tekee ihan omat valinnat ja jokaisella alalla tarvitaan työntekijöitä. 


Nykyään somekäyttäytyminen on melko harkitsematonta monilla

Jo pelkästään facebookista löytyy todella monia ryhmiä, joissa älyttömällä tavalla kiusataan ja haukutaan toisia. Yleensä jo ennestään julkisuudesta tuttuja henkilöitä haukutaan ja arvostellaan paljon ilkeämmin verrattuna tavalliseen tallaajaan, jota ei ennestään tunneta. Mutta kyllä ihan ennestään tuntemattomatkin saa aikamoista kuraa niskaan herkästi jos käyttää vääränlaista sanavalintaa. Jäänkin tässä odottelemaan, että joku takertuu tuohon "tavallinen tallaaja" - sanontaan ja tulee paskamyrsky. 
Arvostellaan todella herkästi muiden valintoja ja suolletaan aivan käsittämätöntä pas***, vaikka asioista todellisuusessa ei olisi minkäänlaista käsitystä. Jos luet muutaman rivin toisen kirjoittamaa tekstiä, ei se kerro lähellekkään koko elämänkertaa tai ajatusmaailmaa. 


Lukijat tuntuu tietävän paremmin kun minä itse. 

"Mutta ettehän tekään ikinä ota esikoista mukaan retkille. Ettekös te perheenä tee aina kivat jutut silloin kun hän on yökylässä"

Ylläolevan kommentin sain yhteen postaukseen. Osittain totta. Tehdään kyllä lähes aina jotain pienempien kanssa kun on omaishoitajan vapaa. Mutta pitäisikö meidän olla vain neljän seinän sisällä silloin kun yksi perheenjäsen on toisaalla? Koko perhe on kasassa oikeastaan vain viikonloppuisin, sillä arkena miehellä on töitä ja ei paljon keretä yhteistä aikaa perheenä viettämään. Aika luonnollista, että silloin kun ollaan kaikki kasassa niin vietämme myös aikaa tehden kivoja arjesta poikkeavia asioita. Tässä kuitenkin kannattaa muistaa se fakta, että kuukausittain on omaishoitajan lakisääteinen vapaa ja esikoinen on yökylässä vain siitä syystä. Muuten touhutaan aina yhdessä, ihan koko perhe.


Aina kannattaa muistaa, että some ei kerro kaikkea. Kukaan ei voi olettaa, että tietää toisen elämästä kaiken vaan somen perusteella. Mutta yhteenveto siitä mitä joidenkin mielestä olen: Ryysyissä kulkeva, yhtä lasta syrjivä, kelan rahoilla kotona makaava laiska pummi, joka käyttää yhteiskunnan rahat lasten merkkivaatteisiin ja nauttii muiden maksamista verorahoista. 

Korona-altistuminen, pikainen epäluotettava testi ja eikun töihin. Ai, mikä karanteeni?

Jos toimintatavat on alkanut mennä tälläisiksi, niin enpä ihmettele että korona levii kovaa vauhtia. Olisko aika ottaa vastuuta? 

Mietin tässä vaan, että kun yhdellä työpaikalla on todettu koronatapaus viikonloppuna. Ohjeistus esimieheltä oli: kaikki heti testiin ja sit normaalisti töihin, jos testi on negatiivinen. 
Anteeks, mut mikä hiton logiikka tässä on?

Ensinnäkin: jos koronavirus on vasta itämässä, ei se näy silloin testissä. Negatiiviseksi testattu voi alkaa oireilemaan vasta useammankin päivän päästä ja saada positiivisen tuloksen myöhemmin. Tällöin kerkee monen päivän ajan levittää virusta ympärillä oleville ihmisille, eli tässä tapauksessa työkavereille ja mahdollisesti myös muille.

Tässä kyseisessä tapauksessa oli yritetty kysyä, että kenellä tartunta oli? Olisi saanut edes jonkinlaisen käsityksen siitä, onko mahdollisesti ollut lähikontaktissa sairastuneen kanssa. Esimies ei tietenkään voi kertoa alaisilleen, että kenestä on kyse. Kuitenkin hän oli kertonut, että tietää työntekijän olleen tekemisissä koronapositiivisen kanssa ja käski suoraan testiin. Samoin toimi monen muun työntekijän kohdalla. 

Eikö nämä kaikki altistuneet täytyisi asettaa karanteeniin, eikä laittaa ripeän ja epäluotettavan testauksen jälkeen taas työskentelemään samoihin tiloihin, sekä mahdollisesti jatkamaan koronaketjua. 

Tää kyseinen toimintatapa on kyllä niin perseestä kun vaan voi olla. Meilläkin esimerkiks on kotona yks riskiryhmäläinen, jonka kohdalla ei tiedetä kuinka korona vaikuttais. Olisko korona vaan lievä "pikkuflunssa" vai olisko se mahdollisesti jopa kohtalokasta? Toivottavasti tästä ei tarvitse edes ottaa selvää.

Voisiko tälläisessä tilanteessa jo ajatella, että viruksen leviämistä annetaan jatkua tarkoituksellisesti. Kun tiedossa on, että testitulos ei ole luotettava jos virus vasta itämässä niin miksi siihen luotetaan näin sokeasti? 

Tässä taas on yksi tapa levittää tautia aina vaan eteenpäin, eikä katkaista kyseistä tartuntaketjua ajoissa. Kuka ottaa vastuun siitä, jos kaikki sairastuu työpaikalla ja sairastuttaa vielä omat perheenjäsenetkin? Tässä tilanteessa siis vois kysyä, että ajatellaanko tässä edes ollenkaan ihmisten terveyttä? 

Ensimmäinen Euroopan omaishoitajien päivä!

Tiesittekö, että tänään, tiistaina 6.10 vietetään ensimmäistä kertaa Euroopan omaishoitajien päivää. 

Tärkeä päivä, tärkeä teema: ”Olemme omaishoitajia. Meillä on merkitystä. Tarvitsemme tukea.”

Meitä, omaishoitajia on paljon. Minäkin olen esikoiseni omaishoitaja. Prosentuaalisesti hyvin iso osa pitkäaikaissairaiden, vammaisten ja iäkkäiden ihmisten hoivasta on omaishoitajina toimivien perheenjäsenten varassa. Omaishoitajana voi toimia myös joku muu läheinen. 

Löysin netistä nopealla vilkaisulla, että jo pelkästään Suomessa noin 50 000 henkilöllä on sopimus omaishoidontuesta hoidettavan kotikunnan kanssa. Todella moni tarvitsee jatkuvaa apua, tukea ja hoivaa. Omaishoitajilla on suuri merkitys ja jokainen meistä tekee tärkeätä hommaa.

Omaishoitajat mahdollistavat hoidettavan asumisen kotona, vähäisillä palveluilla ja pienellä korvauksella. Jokainen omaishoitaja omalla panoksellaan vaikuttaa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuolto ei ajautuisi aivan kaoottiseen tilanteeseen ja jotta jokainen hoidettava saisi riittävän hoidon. Omaishoitajien merkitystä on korostettava ja tarjottava heille asianmukaista tukea tarvittaessa.

Olen kirjoittanut pari aiheeseen liittyvää postausta aikaisemmin. Pääset kurkkaamaan ne klikkaamalla alapuolelta:


Mitä näistä käytät eniten: Fb-kirppikset, livekirppis vai tori.fi ?

Ylimääräistä tavaraa kertyy elämän aikana kaikille. Lasten pieniä vaatteita, vuosien aikana kertynyttä tarpeetonta sisustustavaraa, ylimääräisiä astioita, vanha pyykkikone tai jotain muuta. Jokainen suomalainen varmaan on joskus myynyt jotain vanhoja tavaroitaan. Itselle jo turhaksi jäänyt asia voi olla toiselle hyvinkin tarpeellinen. 

Itse olen käyttänyt sekä fb-kirpputoreja, myynyt tavaraa livekirpparilla, torissa ja myös vaihtanut tarpeettomia asioita ihan vain kahvipakettiinkin. Ajattelin kertoa omat kokemukseni näistä erilaisista tavoista. 


Fb-kirppikset! 

Kuinka moni pystyy samaistumaan siihen fiilikseen, että facebookissa on kymmeniä nettikirppareita ja jokaisella on omat pikkutarkat säännöt, jotka voi erota hyvinkin paljon. Jokaikinen kerta myyntiin laittaessa kurkkaa ensin säännöt läpi ja sitten vasta lataa omat myynti-ilmoituksensa. 

Aloituskuvasta ei voi varata & "jono" ei ole välttämättä sitova 

Joku lataa isosta läjästä vaatteita kuvan ja on aloitustekstissä kertonut mitä kokoja tulee myyntiin. Sitten pitäisi olla skarppina niiden viidenkymmenen tuotteen latauksen ajan, kun just se tietty juttu jonka itse haluais ostaa ladataan vasta viimeisenä erillisenä kommenttina. Kun ei ehdi itse olla kärppänä paikalla tuntia odottaen sitä yhtä tuotetta ja lopulta sitten joku PirkkoPetteri sen vaatteen ehtii napata aivan nenän edestä. Ärsyttävää, mutta kun siitä aloituskuvassa ei saa varata, niin näin se sit vaan menee. 

Joillakin kirppiksillä kun kommentoit "jono", olet myös sitoutunut ostamaan tuotteen jos se vapautuu. Toisissa kirppisryhmissä samalla kommentilla olet oikeutettu vielä poistumaan takavasemmalle, jos päätätkin ettet halua lunastaa tuotetta syystä tai toisesta.

"Siistissä käytetyssä kunnossa"
Tämä ilmaisu on hyvinkin yleinen ja myös ihmisillä on hyvin erilainen käsitys siitä. Jonkun mielestä siistiä on käytetty vain paristi ja toinen ajattelee, että siisti on ehjä ja paljon pidetty, jossa kunto on ihan ok. Joku sanoo siistiksi jopa pikkutahraista vaatetta. "Siisti, mutta pyllyssä ja polvessa on hieman tussia". Automaattisestihan on vain siistiä tai sitten loppuun kulahtanutta lumppua, joka ehkä kelpais siivousrätiksi. Mitään siltä väliltä ei voi tietenkään olla?Pieni pesuhaitu ei tee vaatteesta käyttökelvotonta ja lähes kaikki tahrat saa pois, jos jaksaa poistaa. 

Nopea homma - tai sitten ei. 

Nettikirppikselle olis iso kasa vaatteita kerralla myyntiin. Ensin kaivat kaapista kaikki myytävät tuotteet johon kuluu minuutteja tai jopa tunteja (jos käy useamman vaatekaapin läpi). Sen jälkeen alat napsimaan kuvia vaatteista, pyörittelet niitä käsissäsi, kaivat isoäidin vanhan suurennuslasin kaapin perältä ja syynäät jokaisen vaatteen läpi, ettei ainakaan jokin ihan minikirpun kokonen moite vahingossakaan jää huomaamatta. Kääntelet ja vääntelet vaatteita, katsot auringonvalossa ja lampun alla. Et löytänyt muutamasta paidasta kirppua, tahraa, reikää, langanpurkaumaa, polvista ohentumaa, pesuhaitua ei löydy tai mitään muutakaan moitittavaa. Huh, nyt voit myydä nämä hyvin siistinä ja hyväkuntoisena. Sitten seuraavaksi housuja, leggareita, sukkahousuja, huppareita, mekkoja, neuleita ja kaikille vaatteille sama homma. 

Ai hitsi, tässä vaaleapohjaisessa kuosissa on aavistus ehkä tummentumaa. En oo kyllä aivan varma, mutta koska siinä voi olla niin kannattaa mainita. Lisäkuva tarkkasilmäisille, jotta voi tihrustaa. Kuuluukohan tuo sittenkin vaan kuosiin? Kuvia kuvien perään ja sitten ladataan kirppikselle kuvat teksteineen.

Sitten se hinnoittelu. Mitä ne postit onkaan? Kirjeenä vähän päälle 3€ ja pakettina 5,9€. Isommat paketit on kalliimpia. Missä hinnoissa jonkun merkin tietty kuosi tai väri liikkuu, paljonko sitten toisen merkin mekosta olis hyvä pyytää käytettynä? Mietit, että meneekö tuote pilkkahintaan eteenpäin vai onko pyyntihinta liian korkea. Muistithan tietenkin sisällyttää hintaan myös paketoimisesta ja lähettämisestä aiheutuvat kulut. Teippi maksaa, postituspussit maksaa, tussikin kuluu kun osoitteita kirjottaa ja kengätkin kuluu kun kävelee postiin. Ei, vaan pelkästään tuote&postit.

Torissa myyminen

Viime muuton aikoihin myin aika reilusti ylimääräisiä tavaroita. Kaikenlaista ylimääräistä pikkusälää lähti kaapeista pois, sekä isompia tavaroita. Torissa oli helppo myydä kaikkea vanhasta keittiön pöydästä aina vauvan ammeeseen. Torissa kuitenkin ilmeisen paljon tehdään myös ohareita. Ensin ollaan ostamassa ja 10min ennen sovittua noutoa ei tullakaan paikalle. Toinen ärsyttävä puoli on, että ostaja saattaa olla puolikin tuntia myöhässä sovitusta ajasta ilmoittamatta ja itse saa päivystää kotona odottaen ovikellon soimista. Välillä on ollut isoja kielimuureja torista ostavien henkilöiden kanssa ja on menty suunnilleen viittomalla myyntitilanteessa, mutta siitäkin on selvitty. Helpompaa olisi nakata joku 5€ pikkutavara vaan roskikseen, mutta tavaroiden kiertäminen uusille omistajille on paljon parempi vaihtoehto ja jos myy 10 asiaa viidellä eurolla, siitä tulee jo yks viiskymppinen.

Livekirppis!

Pahimmillaan ihmiset löytävät usean vuoden varastossa lojuneita siistejä ja ehjiä tekstiilejä, mutta se haju on kammottava. Pitkään varastossa olleet tavarat yleensä alkaa haisemaan varastolta, jolloin ne täytyy pestä. Aina ei välttämättä edes pesu pelasta tavaroita. Varastojen läpikäymisellä usean ihmisen livekirppistelyyn valmistautuminen alkaa. 

Kirpputorille tavaroita viedessä kannattaa kiinnittää huomiota, että pöydästä tulee siisti ja tarjolla on hyvää tavaraa, sekä siistejä vaatteita. Kukaan ei osta jotain 70-luvulta olevaa, kymmenellä lapsella käytettyä kulahtanutta potkupukua lapselleen viidelläkymmenellä sentillä. Tiesitkö, että kirpputoreilla liikkuu siistejä nykyaikaisia vaatteitakin hyvin edullisesti. Vaatteet kannattaa hinnoitella järkevästi ja viedä vain ehjiä, mutta livekirpparilla viedessä niitä ei kuitenkaan tarvitse käydä yksitellen suurennuslasilla läpi äärimmäisen tarkasti. 

Jos silität vaatteet ennen myyntiin viemistä, ne ovat siistimmän näköiset ja todennäköisesti myös löytävät uuden omistajan ripeämmin. Lisäksi käyt tietenkin siistimässä myyntipöytää jatkuvasti, käytät aikaa siihen että viet tavarat myyntiin ja haet sitten vielä myyntijakson jälkeen takaisin kotiin. Onhan siinäkin aina oma hommansa roudata kasseja ja pusseja, ellei asu ihan kirpputorin vieressä. 

Oli sitten toimintatapa mikä tahansa niin aika helppoa mutta myös aikaa vievää, eikös vain? Fb-kirppistely on omalla kohdalla ollut toimivin ratkaisu näistä vaihtoehdoista, mutta toria olen myös käyttänyt vaihtelevasti. Olen vuosia myynyt kaikki pienet lastenvaatteet aina eteenpäin ja onhan siinä loppujenlopuks melkoinen homma kokonaisuudessaan, josta ei edes makseta palkkaa. Missä sä myyt teidän tarpeettomat tavarat, mikä on ollut toimivin vaihtoehto?

Kaksi robottia jotka toimii jatkuvasti samoilla toiminnolla suorittaen arkea

Jokainen vanhempi tarvitsee välillä pienen irtioton arjesta. Vaikka olisi kuinka täydellinen äiti tai isi, niin silti joskus täytyy saada pieni hetki ihan vain itselleen ja myös parisuhdetta täytyy muistaa huoltaa kahdenkeskisellä ajalla. Se mikä riittää toiselle, ei välttämättä riitä toiselle. Jokainen ihminen on yksilö ja toiset tarvitsee säännöllisesti kuukausittain omaa aikaa, kun taas toiselle voi riittää ihan vain pari kertaa vuodessa.


Ei alle 1v lasta voi jättää hoitoon! Ai miksei? 
Jotkut sanovat, että aikuinen ei saisi ottaa omaa aikaa ennen kun lapsi on ihan vähintään vuoden ikäinen. Lasta ei voisi jättää hoitoon alle vuoden vanhana, koska tällöin saa välittömästi huonon äidin leiman otsaan? Myönnän itse ajatelleeni myös esikoisen kohdalla, että ei häntä voi jättää kun hetkeksi hoitoon päivällä ja yökyläilystä ei edes puhuttu. Ei tullut kuuloonkaan, että 1,5v vanhana hän olisi mennyt johonkin hoitoon jossa olisi joutunut olemaan myös yön. Ei silti, vaikka lähdin synnyttämään. Lopulta hän oli ensimmäisen kerran yökylässä vasta 2,5v vanhana. Ehkä osittain ajattelin ja pelkäsin nuorena äitinä leimaantuvan heti vastuuttomaksi tai huonoksi vanhemmaksi, jonka takia toimin niin. Monet ihmiset puhuvat, että pientä ei voi jättää hoitoon syystä tai toisesta. Jos jätät, saat leiman otsaan. 

Oman ajan ottaminen ei tee vanhemmasta yhtään huonompaa
Usein oman ajan ottamisella on juuri päinvastainen vaikutus. Oman ajan ottaminen ei kerro siitä, että olisi jotenkin huono vanhempi. Hetken rentoutumisen jälkeen yleensä jaksaa taas olla entistä parempi vanhempi. Sillon jaksaa taas kuunnella mahdollisia uhmaraivareita monia päiviä ilman, että savu nousee korvista. Jokainen määrittäköön sen, että mikä on sopiva tuntimäärä ihan vain itsellensä. Toiselle riittää tunti kuukaudessa ja toinen voi tarvita vaikka vuorokauden kuukaudessa. Jokainen on yksilö ja jokainen tarvitsee välillä myös aikaa ilman lapsia. Turha edes väittää muuta! Vaikka kuinka rakastaa niitä omia pikkumuruja ja on itse vanhemman polun valinnut, niin silti välillä on hyvä ottaa pieni hetki jolloin hengähtää vaan aikuisten kesken. 

Parisuhdeaika jää helposti vähiin
Pienten lasten vanhemmilla saattaa olla yhteistä, kahdenkeskeistä aikaa hyvin vähän. Helposti sitä vaan rutiininomaisesti pyörittää arkea. Aamulla nousee sängystä, aamupesut, aamupalat, leikkejä, ulkoilua, lounasta, päikkärit, välipala, päivällisen valmistamista, päivällinen, puuhastelua, iltapala, iltapisut ja pesut. Johonkin väliin mahduttaa vielä kauppareissut, kodin siisteyden ylläpidon, työt ja mitä nyt kenelläkin normaaliin arkeen kuuluu. Helposti on kiireistä, eikä yhteistä aikaa juuri ehdi viettämään. Jos päättää illalla katsoa kahdestaan leffaa syöden herkkuja,  voi vaan arvata kuka herää ensimmäisenä rapisevaan karkkipussiin tai lasten nukkumaanmeno venähtää, jolloin ei välttämättä jaksaa edes katsoa enää yhdessä leffaa. Lopulta ajatus nukkumisesta houkuttaa kuitenkin enemmän. Monesti ajatellaan, että kyllä sitä aikaa sitten myöhemminkin parisuhteelle on. Sitten kun lapset on isoja.. Mutta onko? Jos ei vuosiin ehdi viettämään aikaa yhdessä tai pääse ollenkaan irtautumaan arjesta, tällöin saattaa herkästi kasvaa erilleen toisista. On vain kaksi robottia jotka toimii jatkuvasti samoilla toiminnolla suorittaen arkea. 

Meillä on ollut liian vähän yhteistä aikaa
Kolme lasta lyhyessä ajassa, kolme pientä lasta samaan aikaan. Kuten arvata saattaa, ei ole jonossa ihmisiä oven takana ottamassa heitä hoitoon. Näiden kuluneiden vuosien jälkeen molemmat meistä on alkanut kaipaamaan myös sitä yhteistä aikaa, joka on ollut hyvin rajallista. Siis sellaista aikaa, että lapset ovat toisaalla ja saadaan olla ihan vaan kahdestaan. Kuopuksen syntymän jälkeen olemme saaneet tasan kerran yhteistä vapaa-aikaa muutama kuukausi sitten. Nyt olisi pian tiedossa toinen kerta, mikäli kukaan ei sairastu. Pitäisi pyrkiä siihen, että säännöllisesti saataisiin viettää kahdestaan hetki. Edes päivällä jokunen tunti tai sitten ihan yön yli, kuten nyt tulevana viikonloppuna.
Vaikka melko säännöllisesti saan viettää omaa aikaa niin pakko myöntää, että yhteinen aika puolison kanssa on aivan toinen juttu. Hetki ihan rauhassa, vain kahdestaan. 

Vaikka olet äiti tai isä, muista olla myös ihan vain oma itsesi. Ota hengähdyshetki tai kaksi. Irtaudu arjesta hetkeksi ja muista rentoutua. Tee jotain sellaista, josta itse nautit. Jos oikein päätät repästä, niin heitä korkkarit kattoon tai nakkaa paita pois, tanssi villisti. On myös ihan ok nauttia lasillinen viiniä, katsoa leffa ja nukkua yö ihan rauhassa. 
Välillä saa ja jopa pitää olla muutakin kun siinä äiti/isä-roolissa. 

Yksi ohje, josta tulee kaksi herkkua nopeasti!

Sain eilen instan puolella useampia kysymyksiä, kun postasin kuvan suklaahippukekseistä. Kyseltiin koostumuksesta ja myös reseptiä pyydettiin. Ajattelin tulla jakamaan teille tämän äärimmäisen helpon reseptin! 

Valmistaaksesi tarvitset vain:
125g huoneenlämpöistä voita
1dl sokeria
1dl Fariinisokeria
1 Kananmuna
1tl Vaniljasokeria 
1/2tl ruokasoodaa
3dl vehnäjauhoja
1/4tl Suolaa
100g taloussuklaarouhetta
1/3 pussia suklaahippuja

Keksitaikinan valmistus tapahtuu sekoittamalla voi & sokeri tasaiseksi, jonka jälkeen sekaan lisätään kananmuna, vaniljasokeri, ruokasooda, fariinisokeri, suola, vehnäjauhot ja suklaat. Kaikki vaan sekasin, jonka jälkeen taikina on valmis! 
Pelkkä taikina on myös on hyvänmakuista, joten kaikkea ei tarvitse kekseiksi paistaa. Samalla voi tehdä helpon jäätelöannoksen tai vaikka useammankin.

Taikina jaetaan nokareina kahdelle uunipellille, paistetaan 200-astetta n 7-8min, jonka jälkeen on valmista! Keksejen täytyy hetki antaa jäähtyä ennen tarjoilua. 

Cookie dough, eli keksitaikina on todella helppo ja nopea valmistaa.
Suklaahippukeksit ja rakastettu keksitaikinajäde onnistuu valmistaa myös kotona vain muutamissa minuuteissa. 
Hyvästi kaupan pakastealtaasta löytyvä Ben&Jerry's, tästä lähin teen itse ja säästän! 

Lastenvaunut ei jatkossa oikeuta HSL-alueella vapaamatkustamiseen?

Korona on vaikuttanut hyvin monien ihmisten elämään. On uutisoitu monista mahdollisista leikkauksista, jotka kohdistuvat lapsiperheellisiin. Viimesimpänä silmiini osui, että mahdollisesti jatkossa Helsingin seudun liikenteen alueella ei enää lastenvaunujen kanssa matkustava saisi matkustaa ilman lippua, vaan joutuu myös maksamaan omasta matkastaan.

Lapsiperheelliset ovat usein myös pienituloisia
Suomessa alle 3v ikäistä lasta kotona hoitava on oikeutettu kotihoidontukeen, joka on hieno asia. Kyseisen tuen määrä ei kuitenkaan ole kovinkaan suuri, joten kaikki lapsiperheille suunnatut edut, sekä tuet ovat heille merkittäviä. Minkä takia lapsiperheet olisivat aina ensisijaisena, kun jostain pitää karsia, leikata tai luopua? Monissa kunnissa ei makseta kuntalisää, toisissa sitä leikataan ja monien tukien määriä on pienennetty vuosien aikana. Sitten nyt vielä tämä monelle hyvin merkittävä HSL-etu jos lähtee pois. 

Ilmainen päiväretki tai pikainen visiitti kaverille muuttuisi jopa yli parinkympin hintaiseksi

Kerava-Helsinki välille lipun hinta on nopeasti netistä katsottuna 5,7€/suunta/aikuinen. Ajatellaan esimerkkitilanteessa pienituloista Keravalaista perhettä, jossa 2-3 alle kouluikäistä lasta ja kaksi aikuista. Kaksi lapsista on ratasikäisiä ja perhe kulkee vain HSL kulkuvälineillä, sillä se on taloudellisin vaihtoehto. Molemmilla aikuisilla on rattaissa/vaunuissa lapsi joka tarkoittaa, että kummankaan ei tarvitse ostaa junalippua kumpaankaan suuntaan kulkiessa.
Jos liput täytyisi ostaa, tällöin hinta olisi yhteensä vanhemmilta 11,4€ / suunta = 22,8€ meno-paluu. Monelle perheelle jo tuollainen summa voi aiheuttaa sen, että reissu jäisi kokonaan tekemättä. Pidemmällä tähtäimellä ajateltuna tämä muutos voisi aiheuttaa osittaista sosiaalisen elämän loppumista tai pahimmassa tapauksessa aiheuttaa jopa mielenterveysongelmia. Ajatellaanko asioita laajasti pidemmällä tähtäimellä vai ajatellaanko tässä nyt ainoastaan rahaa? 
Itse ainakin olisin tuon summan takia jättänyt muutama vuosi sitten hyvin monet reissut tekemättä, sillä yksinkertaisesti kukkaron nyörit eivät olisi venyneet. Enkä kyllä edelleenkään näin kotiäitinä liikkuisi kun aivan välttämättömät matkat noilla hinnoilla. 

Itse olen hyödyntänyt satoja ilmaismatkoja vuosien aikana
Kun tytöt olivat pieniä liikuttiin jatkuvasti julkisilla kulkuvälineillä. Käytettiin viikottain vähintään pari kertaa HSL junaliikennettä. Mies oli tuolloin muutaman kuukauden työtön ja minä sain vain vähän rahaa. Jos junamatkat olisivat maksaneet, niin tällöin ne olisi myös jäänyt väliin. Olisimme olleet vain neljän seinän sisällä tuijottelemassa ärsyyntyneenä toisiamme tai ulkoilleet vain jo ennestään tutussa lähimaastossa. Emme olisi käyneet jokaisena viikonloppuna äidilläni kylässä, jos matka olisi maksanut aina molemmilta useamman euron yhteen suuntaan. Ei meillä olisi ollut varaa laittaa tuolloin 50€/kk siihen, että lapset pääsevät mummilaan viikottain tapaamaan tärkeitä ihmisiä. 

Mikäli tämä muutos tulee ja lastenvaunujen kanssa ei enää jatkossa pääse kulkemaan ilmaiseksi, niin luulen että yksityisautoilu ja pyöräily lisääntyvät entisestään. 
Oikeasti vähävaraisten lapsiperheellisten elämä kärsii mahdollisen muutoksen myötä monella tavalla ja tällöin jo kotoa toisaalle kulkemisen kynnys nousee, kun täytyy pohtia onkohan varaa nyt juna- tai bussilippuun. Lapsiperheisiin kohdistuvat karsimiset ei aina ehkä kuitenkaan ole se oikea kohde. 

Ja kyllä, halusin tuoda omia ajatuksia esille koska olen hyödyntänyt aikanaan näitä HSL palveluja usean vuoden ajan ja kokenut hyvin hyödyllisiksi ja merkittäviksi eduiksi. 

Somen tuttu ilmiö: joku muu tuntuu tietävän aina paremmin muiden asiat.

Bloggaajat, instavaikuttajat, tubettajat ja muut julkisuudesta tunnetut on varmaan huomannut, että aina on joku sellainen ihminen, joka tunt...