Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahjaksi? Onko ihan ok toimia näin vai pitääkö lahjan ehdottomasti olla aina uusi kaupasta ostettu juttu?

Itse olen muutamasti antanut jotakin itselle ylimääräistä eteenpäin 
Muutaman kerran olen saanut jotakin turhaa lahjaksi ja olen tiedostanut, että se ei pääse käyttöön meillä. Väärän kokoiset villasukat, jokin krääsäkoru, sekalaisia astioita tai kosmetiikkaa, josta olen tarkka kun oma iho ei kestä mitä tahansa. Miksi olisin heittänyt rahanarvoista tavaraa hukkaan kun yhtä hyvin ne voi antaa eteenpäin jonkun toisen syntymäpäivänä tai jouluna? Tällöin saa annettua lahjan toiselle ilman, että omassa lompakossa näkyisi pieni tai isompikin lovi, eikä myöskään tarpeetonta tavaraa jää omiin nurkkiin käyttämättömänä pyörimään.
Olen myös itse aivan varmasti saanut vastaavanlaisia lahjoja, mutta entä sitten? Jos ei miellytä, niin sitten kiertoon vain. Toisen roska voi olla toisen aarre - näinhän se sanontakin menee.

Voiko lahjan ostaa kirpputorilta tai antaa jotakin itselle jo vanhaa ja käytettyä?
Tästäkin varmasti on monenlaisia mielipiteitä, että onko soveliasta antaa käytettyä tavaraa lahjaksi. Mutta miksi ei olisi? Käytetty lahja on ekologinen vaihtoehto ja säästää rahaa, mutta kaikissa tilanteissa se ei ole sopivaa. Kuka haluaisi vaikkapa häälahjaksi käytetyn rikkaimurin tai valmistujaislahjaksi viisi täysin erilaista kahvikuppia. Riippuu myös paljon lahjan saajasta ja juhlatilanteesta, että onko ok antaa käytettyä tavaraa hänelle. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena ja kalliina lahjaksi, mutta tilanteen mukaan pitää mennä.

Lasten lelut ovat monesti kalliita. Otetaan esimerkiksi vaikka duplot ja Brion junarata. Edellämainitut lelut myydään kirpputorilla ripeästi eteenpäin ja vielä ihan hyvällä hinnalla. Uutena Duplot ja junaradan erilaiset osat/paketit ovat melko kalliita ja muistan yhtenä vuotena joulun alla käyttäneeni useamman satasen lasten leluihin. Nykyään en tekisi niin, vaan ensimmäisenä katsoisin löytyykö käytettynä siistikuntoisia. Etenkään pienet lapset eivät tiedä, että onko hyväkuntoinen duplopalikka jonkun toisen vanha vai ihan vain hänelle ostettu.

Lisäksi on tietenkin se toinen ääripää. Joistakin lasten vanhoista leluista maksetaan ihan älyttömiä summia sillä ne ovat vielä nykypäivänäkin haluttuja, eikä uusia samanlaisia löydy edes kaupasta. Jotkut kirppismyyjät jopa kasvattavat ihan kiitettävästi tilin saldoa kyseisillä leluilla.

Mitä ei sovi ostaa käytettynä tai antaa omasta kaapista?
On kuitenkin paljon tuotteita, joita ei voi antaa käytettynä eteenpäin. Ostitko kuukausi takaperin itsellesi ripsivärin eikä se ollutkaan mieluinen. Käytettyä kosmetiikkaa ei voi antaa toiselle lahjaksi, kuten ei käytettyjä alushousujakaan. Tai ehkä joku pervo voisi olla täysin tyytyväinen saadessaan käytetyt alushousut, mistä sen tietää kun on niin monenlaisia ihmisiä olemassa.
Mielestäni muutenkaan mitään käytettyjä vaatteita ei sovi antaa lahjaksi, ellei tiedä lahjan saajalle sen olevan ihan okei ja vaate on oikeasti todella hyväkuntoinen. Eli siis pikainen yhteenveto: käytetty/kierrätetty lahja voi olla ihan okei, riippuen tilanteesta ja lahjan sisällöstä. 

Kyllästynyt loppuraskauteen? Näillä keinoilla saat synnytyksen käyntiin!

Raskauden viimeiset viikot ovat meneillään ja vauva lasketaan jo täysiaikaiseksi. Vielä on hetki kuitenkin laskettuun aikaan ja saa nähdä mikä päivä hän haluaa lopulta lämpimästä yksiöstään poistua. Kiire ei ole, mutta pakko myöntää: kyllä meidän koko perhe jo hieman malttamattomana odottaa. Toivottavasti kuitenkin hän syntyisi tämän kuun puolella, eikä vasta lokakuussa.

Aina puhutaan vain kolmen ässän keinosta ja monesti loppuraskauden tuomiin haasteisiin ärsyyntyneille sanotaankin, että nyt vain ne kolme ässää käyttöön. Varmaan jokainen tietääkin mitkä ne ovat, mutta mikäli ei niin tässä tulee: siivous, sauna ja seksi. Mutta millä muilla keinoilla pystyy vaikuttamaan siihen, että pääsisi synnyttämään ja mitkä keinot mahdollisesti auttavat synnytyksen etenemistä?

Seksihän ei pelkästään ole ratkaiseva tekijä. Yhdyntä itsestään ei saa synnytystä käynnistymään, mutta miehien spermassa on prostaglandiini-nimistä hormonia, joka pehmentää ja kypsyttää kohdunsuuta. Lisäksi tietenkin naiset tuottavat nautintoa saadessaan oksitosiini-hormonia, joka vaikuttaa kohdun supisteluun. Erityisesti orgasmin aikana keho tuottaa tuota hormonia runsaasti. Oletko jo kuullut, että vibraattorin käyttäminen synnytyksissä on kuulemma lisääntynyt? Kuulostaa erikoiselta ajatukselta, mutta ilmeisesti tällöin synnytys usein etenee reippaampaa tahtia. 

Tiesitkö, että keho tuottaa oksitosiinia myös silloin jos käyt vaikkapa hieronnassa? On olemassa erityisesti raskaana oleville tarkoitettuja hierontoja, joista voi olla hyötyä synnytyksen käynnistymiseen. Lisäksi on tarjolla muun muassa vyöhyketerapeuttista hierontaa, jossa käsitellään kehon heijastepisteitä ja sitä kautta kypsytetään naisen kehoa synnytystä varten. Jos ei rakastelu kumppanin kanssa napostele, niin sitten voi mennä hierontaan. Toki voihan sitä molempiakin keinoja kokeilla vaikka useampaankin kertaan. Olisiko edes parempaa ajanvietettä?

Siivoamistakin on monenlaista. Jos laitat tiskit koneeseen tai pyyhit keittiön pöydän, niin tuskin saat synnytystä sillä keinolla alkamaan. Monesti siivoaminen kuitenkin on jonkinlaista fyysistä toimintaa. Saatat kyykkäillä, konttailla lattioilla tai kävellä edes-takas ympäri asuntoa. Nämä kaikki toiminnat saattavat edistää vauvan hakeutumista optimaaliseen asentoon kohdussa ja edistää synnytystä. Ei kuitenkaan kannata raivosiivota useampaa päivää putkeen vaikka supistuksia siivous aiheuttaisikin. Myös kaikenlainen muu liikunta edistää. Lähde vaikka reippaalle kävelylle tai tee kyykkyjä kotona. Muista kuitenkin, että tarvitset voimia myös tulevaa synnytystä varten joten älä tuhlaa kaikkea energiaa urheilusuorituksiin. Säästä voimia myös synnytystä varten! 

Sanotaan myös vadelmanlehtiteen auttavan synnytykseen ja sen kulkuun. Tässä kuitenkin on myös tärkeetä muistaa, että vadelmanlehtiteetä on monenlaista. Teen uskotaan vahvistavan kohtua ja supistuksia, mutta myös vaikuttavan synnytyksestä palautumiseen. Tämä ei siis itsessään vaikuta synnytyksen käynnistymiseen vaikka jotkut niin uskovatkin. Clipperin vadelmalehtiteessä on 50% hibiskusta mikä monesti voi vaikeuttaa verenvuodon hyytymisongelmia eli sitä ei suositella. Jos kuitenkin juot vadelmanlehtiteetä niin osta vaikka pelkkiä vadelmanlehtiä mitä haudutat tai varmista, että nauttimasi tee ei sisällä hibiskusta.

Todellisuudessahan synnytys käynnistyy silloin kun sitä vähiten odotat. Jos olet suunnitellut jotakin tärkeää menoa loppuviikoille, niin varmasti juuri silloin synnäri kutsuu. Näin kävi meidän toisen lapsen kohdalla ja suunniteltu ravintolareissu vaihtuikin synnytyssairaalaksi. Mahdollisimman rennosti vain, ei vielä yksikään vauva ole ikuisesti kohtuun jäänyt.

Miksi en ottanut mieheni sukunimeä?

Vihdoin ja viimein avioliiton myötä meidän koko perheellä on yhteinen sukunimi. Ulko-ovessa lukee vain yksi nimi, kun vihdoin huoltomies sai poistettua ylimääräisen nimen ovesta. Osa pidempään meitä seuranneista tietääkin, niin meidän lapsillakin on alusta asti ollut minun sukunimeni. Monesti lapsille annetaan isän sukunimi, vaikka vanhemmat eivät olisi naimisissa ja naimisiinmennessä useimmiten nainen ottaa miehen sukunimen, mutta me emme toimineet perinteisesti. 

Itselleni sukujuuret on tärkeät
Olen jo suhteen alkuaikoina sanonut miehelleni, että jos jonakin päivänä tulemme menemään naimisiin niin en halua vaihtaa sukunimeäni. Olen itse sitä mieltä, että sukunimellä olevat juuret ovat tärkeitä ja haluan itse jatkaa juuri tästä sukuhaarasta nimen kulkemista eteenpäin. Isäni sisko aikoinaan vaihtoi naimisiinmenon yhteydessä sukunimensä, eikä isälläni ole muita sisaruksia tai lapsia joten koen, että on minun tehtävä jatkaa nimen kulkemista eteenpäin. Toki omat lapset tulevat sitten aikanaan itse päättämään, että ottavatko puolison sukunimen vai jatkuuko nimi edelleen heidän lasten kautta eteenpäin.

Mies otti minun sukunimen
Olen iloinen siitä, että mies halusi vaihtaa sukunimensä naimisiinmenon myötä. Hän tietää kuinka tärkeitä nämä nimiasiat ovat minulle ja aikanaan ei ole tarvinnut lastenkaan kohdalla taistella sukunimen valinnasta. Monesti lapsille annetaan isän sukunimi, vaikka vanhemmat eivät olisi naimisissa mutta ei meillä. 
Joku voisi ajatella, että miten ihmeessä sain hänet suostumaan nimen vaihtamiseen. En kuitenkaan painostanut häntä sukunimiasiassa vaan hän itse sanoi, että voi vaihtaa nimensä sillä tietää paljonko asia merkitsee minulle ja onhan se myös kivempi, että koko perheellä on yhteinen nimi. Joskus aikaisemmin olin kuitenkin sivulauseessa sanonut, että entä jos ottaisi saman sukunimen kun lapsilla ja minulla. Selkeästi hän oli jäänyt pohtimaan asiaa ja lopulta tehnyt päätöksen.

Naimisiinmennessä nimenvaihto on lähes ilmaista
Avioliiton yhteydessä sukunimen vaihtaminen ei maksa lähes mitään. Jos nimen haluaisi vaihtaa ihan vain huvikseen, niin tällöin se maksaisi. Toki esimerkiksi uudet viralliset henkilötodistukset ja pankkikorttien uusiminen kustantaa aina jokusen euron. Meillä miehen täytyi uusia oikeastaan vain passi, ajokortti ja pankkikortti, sekä täytyi itse ilmoittaa muutamaan paikkaan nimenmuutoksesta. Näistä edellämainituista passi olisi täytynyt muutenkin jossain vaiheessa uusia, sillä edellinen ei ollut enää voimassa. Loppujenlopuksi siis aika simppeliä, eikä ollenkaan iso homma.

Miksi isot kirkkohäät vaihtuivat pienimuotoiseen maistraattivihkimiseen?

Olin pikkutytöstä asti haaveillut isoista prinsessahäistä. Hulppea kartano, hyvä hääbändi, monen eri ruokalajin menu, monikerroksinen hääkakku, koko iso suku koolla, perinteiset hääleikit ja muutkin perinteet. Mutta miten ihmeessä tuo vuosikausien haaveilu muuttuikin pienimuotoiseksi maistraattivihkimiseksi? 

Kaikki perinteet jätettiin välistä
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä - sanonta on vanha perinne josta monet haluavat pitää ehdottomasti kiinni vielä nykypäivänäkin. Jos olisimme pitäneet isot perinteiset hääjuhlat niin itse olisin myös pitänyt tästä kiinni. Kuitenkaan minun vaatetuksesta tai asusteista ei löytynyt mitään sinistä, eikä myöskään mitään lainattua. Uutta ja vanhaa kylläkin. 

Me emme myöskään viettäneet vihkimistä edeltävää yötä eri paikoissa, vaan nukuimme yhteisessä kodissa ja vieläpä samassa sängyssä. Aamu vietettiin yhdessä, lähetettiin esikoinen kouluun, eskarilainen eskariin ja pienin kummitädilleen. Mies näki minun vaatteet etukäteen kun laittauduin kotona ja ajoimme yhdessä Helsinkiin. Matkan varrelta napattiin vielä isäni ja hänen naisystävänsä meidän kyytiin. Eikä unohdeta sitä faktaa, että kummallakaan ei tosiaan ollut minkäänlaisia hölmöily polttareita strippareineen. Eli kaikki meni täysin toisella tavalla verrattuna perinteisiin kaavoihin. 

Isot häät, kallis hintalappu.
Monta vuotta mietittiin naimisiinmenoa mutta sanoin usein miehelle, että ei meillä ole taloudellisesti mahdollisuutta pitää lähivuosina sellaisia häitä mitä haavekuvissa. Tai olisi ehkä ollutkin, jos muuten oltaisiin pihistelty kaikesta mahdollisesta. Lopulta tulin järkiini ja tajusin, että ei ole yhtään mitään järkeä käyttää yhteen päivään kymmeniä tuhansia euroja pitopalveluineen ja bändeineen, sillä ihan yhtä hyvin voi mennä naimisiin pienimuotoisemminkin. Oli sitten isot tai pienet häät, niin pääasiahan siinä on se avioliitto joka solmitaan kahden ihmisen välille.
Pienissä häissäkin voi olla tismalleen kaikki sama kun isoissakin, paitsi vierasmäärä. Voi olla valkoinen hääpuku, illallistarjoilu ja kaikki muukin mikä itselle tuntuu tärkeältä. Jos emme olisi menneet salaa naimisiin, niin tällöin olisimme lopulta varmasti pitäneet pienimuotoiset hääjuhlat lähimmille ihmisille. Ei kavereita, vaan pelkästään sukulaisia.

Tulevana viikonloppuna pienet kakkukahvit
Halusimme kuitenkin pyytää muutamia ihmisiä käymään kylässä meidän tuoreen avioliiton kunniaksi. Lähetin vain jokusen kutsun tyylikkäästi tekstiviestillä tai Whatsapilla ja tulevana viikonloppuna sunnuntaina kahvitellaan sitten. Koronan takia kuitenkin pidetään vierasmäärä todella minimissä ja toivotaan, että kaikki kutsutut olisivat kunnossa ja pääsisivät paikalle. Muutamat läheiset ovatkin jo muistaneet meitä lähettämällä postissa kortin tai tuomalla jopa henkilökohtaisesti. Tämä oli kuitenkin meille juuri sopiva tapa toimia ja välttyä kaikelta ylimääräiseltä.

Sukunimiasioista moni onkin kysellyt minulta. Miksi en ottanut mieheni sukunimeä? Ajattelin kirjoittaa siitä ihan oman postauksen lähiaikoina!

Kaksi vuorokautta avioliitossa ja sitten ryöstettiin pankki!

Kaupallinen yhteistyö: aMazed Games

Torstaina astuttiin avioliittoon ja perjantaina herättiin ensimmäistä kertaa aviopuolisoina toistemme vierestä. Aamulla kumpikaan ei saanut sellaista huomenlahjaa, joka monesti kuuluu perinteisiin. Eikä me arkena päästy viettämään hääyötä kahdestaan hotelliin tai päästä ollenkaan lähtemään häämatkalle, mutta onneksi sitä voi keksiä monenlaisia muitakin kahdenkeskisiä asioita. Kuitenkin nyt viikonloppuna pääsimme viettämään sellaisen hieman viiveellä olevan hääyön ihan kahdestaan, josta kyllä nautimme molemmat todella paljon. Hyvää ruokaa, yhteistä tekemistä, hotelliyö ja rentoutumista.

Olin etukäteen suunnitellut meille kahdelle ohjelmaa, joka tuli kivana yllärinä aviomiehelleni kun kerroin mitä olisi suunnitelmissa. Alunperin meidän oli tarkoitus mennä jo perjantaina pakohuoneeseen, mutta koska kaikki lapset eivät olleet päiväkoti-/koulukuntoisia niin jouduimme siirtämään aikaa päivällä eteenpäin. Lauantaina lapset olivat parissa eri paikassa hoidossa, joten lähdimme miehen kanssa ajelemaan kohti Helsinkiä ensin syömään ja sen jälkeen kokeilemaan ihan kahdestaan, että selviämmekö pakohuonepelistä yhteistuumin ollenkaan ajoissa ulos. Olen itse yhden kerran aikaisemmin pelannut pakohuonepeliä reilu kolme vuotta sitten silloisten Kaksplussan verkostobloggaajien kanssa, mutta tällä kertaa oli hyvin erilainen kokemus!

Pelkäsin hetken, että joutuuko tuore avioliitto heti koetukselle sillä aivonystyröitä piti hieman herätellä. Olin valinnut meille Amazed gamesin huonevalikoimasta Mad Moneyn, eli pääsimme leikkimään rikollisia ja ryöstämään pankkia. Huone oli vaikeudeltaan 4/5 ja siellä oli paljon monenlaista tehtävää, selvitettävää ja ratkottavaa. Muutamia hankalia kohtiakin tuli joista ei meinattu päästä eteenpäin, mutta vihjeiden avulla niistäkin selvittiin eteenpäin.
Peliin oli varattu aikaa 60min ja pikkusen alkoi kyllä loppuvaiheessa kuumottelemaan, että pääsemmekö ulos ajoissa vai jäädänkö ryöstöstä kiinni. Lopulta kuitenkin kerkesimme ulos huoneesta juuri ja juuri ajoissa, 14 sekuntia jopa jäi aikaa! Pakko sanoa, että ihan huikeen hauska kokemus näin pariskuntana ja mikä onnistumisen tunne tuli, kun lopulta pääsimme ulos ajoissa.

Amazed Games on kotimainen escape room yritys, jolla on kaksi toimipistettä. Molemmat näistä sijaitsevat Helsingin ydinkeskustassa. Toinen Erottajalla ja toinen Kampin alueella. Pelejä voi käydä pelailemassa monenlaisilla porukoilla. Hauskaa tekemistä esimerkiksi polttareihin, synttäreille tai kavereiden kanssa yhteiseen aikaan. 

Me aloimme heti pohtimaan, että olisipa hauskaa käydä joidenkin kavereiden kanssa sellaisessa K-18 horror-pakohuoneessa, jossa olisi myös näyttelijä. Ehkä se on meidän seuravaa pakohuonekokemus sitten jossain vaiheessa kun saadaan taas järjestettyä yhteistä aikaa. Meillä oli superkivaa!

Me mentiin salaa naimisiin!

Meillä on ollut pieni salaisuus jonkin aikaa. Heinäkuussa yhtenä iltana laitoimme miehen kanssa avioliiton esteiden tutkintapyynnön vetämään ja jäimme odottelemaan, että paperi saapuisi postin matkassa kotiin. Heti samana iltana kun virallinen paperi oli kädessä selasimme netistä vapaita päiviä, että milloin meidät voitaisiin vihkiä. Kuitenkin vasta muutama päivä myöhemmin varattiin sopiva päivä ja kellonaika. Ollaanhan me oltu jo lähes kahdeksan vuotta kihloissa, joten olihan sitä nyt viimeinkin aika mennä naimisiin. Ollaan vaan jostain syystä aina lykätty asiaa, palattu puhumaan asiasta ja sitten taas jätetty asia sivuun. Nyt ei tarvitse enää miettiä sopivaa päivämäärää, juhlabudjettia, järjestelyjä ja kaikkea muuta mahdollista. 

Pienimuotoinen vihkitilaisuus
Itse vihkiminen tapahtui maistraatissa tänään aamupäivällä. Esikoinen oli koulussa, eskarilainen eskarissa ja vielä puolikuntoinen taapero kummitädillään hoidossa. Vihkikaava oli todella lyhyt ja kesti valehtelematta vain muutaman minuutin. Molemmat sanoimme "tahdon", jonka jälkeen meidät todettiin aviopariksi. Itseäni jotenkin jännitti jo tämäkin, niin kuinkahan jännäkakka olis ollut housussa jos olisimme pitäneet isot hääjuhlat.

 Oikeastaan lähes kukaan läheisistäni ei tiennyt etukäteen, että menemme naimisiin. Itse olin sanonut vain muutamalle ihmiselle, joista kaksi tuli todistajiksi. En tosin tiedä kuinka monelle mies ehti malttamattomana kertoa.
Nuorempana haaveilin aina isoista prinsessahäistä, mutta lopulta päädyimme tälläiseen pienimuotoiseen vaihtoehtoon ja menimme salaa ihmisiltä naimisiin. Ei ollut isoa hääjuhlaa eikä sellaista koronan takia olisi muutenkaan voinut lähiaikoina pitää, mutta pidämme läheisille vielä pienimuotoiset kakkukahvit piakkoin.

Lapsille olimme kertoneet hieman etukäteen, että äiti ja isi menee naimisiin jonka jälkeen meillä kaikilla on sama sukunimi. Ei tarvinnut stressata kaikesta mahdollisesta isoihin juhliin liittyvästä ja saatiin hoitaa asiat ihan omaan tahtiin meille sopivalla tavalla.

Salassapito oli vähän vaikeata
Myönnetään että useampaan kertaan meinasin lipsauttaa monelle eri ihmiselle tästä meidän suunnitelmasta. Minun olisi tehnyt mieli kertoa monille jo etukäteen mutta toisaalta halusin, että asia tulee yllätyksenä mahdollisimman monelle. Toivottavasti kukaan läheisistä ei loukkaantunut siitä, että emme kertoneet etukäteen näin isosta asiasta.
Lisäksi oli esimerkiksi pieniä haasteita etsiä itselleni valkoista mekkoa pikkusiskoni kanssa monta tuntia kaupoista niin, että en paljasta syytä. "Haluan semmoisen kivan valkoisen mekon jota voi pitää raskaana ja sit viel raskauden jälkeenkin". En halunnut ostaa sellaista kertakäyttömekkoa mitä häämekot ovat. Ei kukaan käytä sellaista enää häiden jälkeen ja lisäksi ne ovat melko kalliita. Vuokraaminen on järkevää, mutta rehellisesti sanottuna halusin itse pihistellä tässä asiassa ja minulle riitti oikein hyvin valkoinen mekko joka oli mukava päällä. 

Pakko sanoa, että vielä alkuviikosta meinas iskeä hikikarpalot otsalle tuskaillessa miten kaikki mahtaa onnistua. Pelkäsin, että joudumme siirtämään päivää johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen kipeän lapsen takia tai, että itse sairastun. Onneksi asiat järjestyivät ja saimme lapsenvahdin taaperolle. Meidät saatiin vihittyä, saimme hääkuvat ja pääsimme häälounaalle. 

Vaunuja on monenlaisia, mutta mitkä ominaisuudet oikeasti ovat tärkeitä?

Monissa vauvaryhmissä on taas ollut kymmeniä, ellei jopa satoja erilaisia keskusteluja aiheesta: vaunut. Minkälaiset ovat hyvät? Mitä ominaisuuksia kannattaisi oikeasti olla? Onko parempi olla isot katujyrät, jotka kulkee pellolla ja hangessa vai onko parempi olla pienikokoiset vaunut, jotka menee helposti takakonttiin. Voisiko näistä löytyä jokin toimiva välimuoto? Tarvitseeko olla kääntyvät etupyörät vai ei ja onko tärkeätä saada lapsen kasvot kumpaan suuntaan tahansa? Ilmakumirenkaat vai umpikumpi? Monenlaisia kysymyksiä!

Näin neljännen lapsen kohdalla sitä osaa jo miettiä, että mitkä ominaisuudet vaunuissa ovat oikeasti tärkeimpiä ja joista ei voi luopua. Aikanaan esikoista odottaessa vaunuvalinta meni niin pahasti pieleen, että jo siitäkin tuli opittua hyvin paljon. Toki olihan niissä silloin edes heittoaisa, joka oli omasta mielestäni hyödyllinen ominaisuus. Jos olisin esikoista odottaessa perehtynyt vaunuihin olisin ostanut jotkut aivan toisenlaiset. Kuitenkin tuolloin opiskelijan tuloilla ei ostettu kun yhdet halvimmista. Lisäksi jos suunnitelmissa olisi ollut tuolloin jo toinen lapsi pienellä ikäerolla niin ehdottomasti olisi kannattanut panostaa sellaisiin yhdistelmävaunuihin, jotka olisi saanut muokattua kahdelle. Nykypäivänä niitäkin löytyy useammaltakin eri merkiltä. 

Britax, Bugaboo, Stokke, Emmaljunga, Ora, Bumbleride..
Meidän taloudessa on ollut useammat eri merkkiset vaunut tai rattaat. Aikanaan ne ensimmäiset olivat Oran yhdistelmävaunut ja jos mukaan laskuihin ei oteta Emman matkarattaita, niin vaunuista ne olivat painavimmat ja raskaimmat työntää. Silti vaikka kyydissä oli kevyt ja pienikokoinen lapsi. Osa meidän kärryistä on ollut oikeasti hyviä ja osa hieman hutihankintoja, jotka ovat joutaneet kiertoon hyvinkin äkkiä. Toisille jotkut ominaisuudet ovat tärkeämpiä ja toisille taas ei ole niin väliä, kunhan on pyörät alla ja liikkuu eteenpäin. Mutta mitkä ovat ne tärkeät jutut mun mielestä? 

Rattaiden/vaunujen tulee mahtua helposti autoon
Meillä on ollut reilu vuoden verran melko pienikokoinen auto käytössämme. Takakonttiin mahtui juuri ja juuri meillä käytössä olleet Stokken rattaat ja vähän jotain muuta tavaraa. Ei tullut kuuloonkaan lähteä autolla kauppaostoksille niin, että takakontissa olisi ollut rattaat tai muuta tavaraa. Ei mennyt kun parisen viikkoa auton hankinnasta, että ajoimme lastentarvikeliikkeen pihaan ja käytiin ostamassa matkarattaat. Mukaamme tarttui todella pienikokoiset Bugaboo Antit, joihin on saatavilla jos jonkinmoista lisävarustetta sadesuojasta aina mukitelineeseen asti. Melko helpot laittaa kasaan ja istuimen saa kumpaan suuntaan haluaa. Ketterät ja kevyet työntää asfaltilla ja kauppakeskuksessa. Kuitenkaan Porvoon vanhan kaupungin mukulakivillä niillä ei kovin nätisti liikuta eteenpäin. Hyvänä bonuksena painoraja on isompi kun monissa muissa rattaissa. Bugaboon matkarattaat ovat kevyet nostella ja mahtuvat helposti vaikka vaatekaappiin silloin kun niitä ei tarvitse. Meillä on ollut alkuvuodesta asti omat vain kaapissa säilytyksessä ja odottamassa seuraavaa käyttäjää. 

Vastasyntyneen kaukalo täytyy ehdottomasti saada kiinni vaunujen runkoon!
Yksi tärkeimmistä kriteereistä nyt tulevan vauvan vaunuja hankkiessa oli se, että turvakaukalon saa helposti ja vaivattomasti kiinni runkoon. Mikään ei ole hankalampaa kun kantaa paikasta toiseen 4-5kg kaukaloa, jossa on vielä lisäksi useamman kilon kokoinen vauva. Päädyimme siis ostamaan Britax GO big 2 - yhdistelmävaunut. Meillä oli melko samanlainen yhdistelmä 2,5v pojan vauva-aikana käytössä, vaikka tuolloin ei vielä omaa autoa ollutkaan. Kävimme kuitenkin tuolloin reissussa Pohjois-Karjalassa ja muutenkin oli kätevä saada aina kaukalo vaunujen runkoon kiinni. Nyt tosin vaunuista meillä on uudempi malli ja kaukalosta myös. On helppoa kun voi vain ajaa kauppakeskuksen parkkihalliin, napata rattaiden rungon takakontista, nostaa kaukalon autosta ja naksauttaa kiinni. Kevyttä ja helppoa liikkumista. Toki vaihtoehtona voisi olla myös siirtää vauva kaukalosta vaunuihin nukkumaan, mutta itse koen ainakin äärimmäisen hankalana vaihtoehtona herätellä pientä tuhisijaa täysin turhan takia. Kaikki vauvat ei myöskään nukahda helposti uudelleen, joten siltäkin kannalta ajateltuna tämä meidän ratkaisu on kätevä. 

Ilmakumirenkaat ei sovi meille
Meillä on ollut parit eri vaunut, joissa on ollut ilmakumirenkaat. Voin sanoa näin omalla kokemuksella, että ei oo mikään maailman paras keksintö. Ei oo ollut ihan yksi tai kaksi kertaa kun on pitänyt lähteä johonkin ja heti pihalle päästyä olen huomannut, että hitto kun renkaisiin täytyy pumpata lisää ilmaa. Lähtö viivästyy ja jatkuvasti saa olla pumppailemassa. Olen ihan yllättynyt siitä, että kuinka huonosti ilmakumirenkaissa pysyy ilma. Meillä nuo ilmakumirenkailla varustetut vaunut ovat tulleet uusina, niin voin vain kuvitella hieman vanhempien renkaiden kohtalon, jos on hankkinut käytetyt vaunut.

Lumessa ja hiekkatiellä täytyy päästä eteenpäin
Hillittömässä lumihangessa ei kulje yhdetkään vaunut eteenpäin, mutta pienessä hangessa tietyistä ominaisuuksista on hyötyä. Ajatellaanpa vaikka, että etupyörät ovat minikokoiset ja takapyörät isot. Tällöin on aivan toivotonta päästä eteenpäin lumihangessa, jolloin ainoa vaihtoehto on vetää vaunuja perässä. Renkaiden koko on tässä suhteessa melko ratkaiseva asia.
 Lukittavat eturenkaat on myös aika hyvä ominaisuus talvisäällä. Muulloin sen sijaan kääntyvät etupyörät ovat aivan täydellinen keksintö, joka tekee vaunujen työntämisestä huomattavasti helpompaa ja kevyempää. Meidän taaperolla aikaisemmin käytössä olleissa Emmaljungan rattaissa ei ole kääntyviä etupyöriä, mutta muuten ne kulkevat nätisti säällä kuin säällä eteenpäin. Lisäksi meillä on aikaisemmin ollut myös yhdet toiset vastaavanlaiset Emmaljungan Scooterit, jotka todistetusti kestää reilusti isompaakin lasta tai jopa kahta samaan aikaan. Niiden kohdalla painoraja ei kerro mitään, kun taas esimerkiksi Stokken rattaisiin en olisi edes uskaltanut laittaa painorajan ylittävää lasta. 

Tilava tavarakori?
Jos ei omista autoa tai muuten vain liikkuu paljon vaunuilla, voi iso tavarakori olla melko tärkeä ominaisuus. Kyytiin voi olla kiva saada pienet kauppaostokset, sisältäen vessapaperit ja vaipat. Harvoissa vaunuissa on oikeasti hyvin tilaa tavaroille, mutta esimerkiksi näissä meidän Britaxeissa on aika hyvänkokoinen tavarakori, johon mahtuu enemmänkin tavaraa tarvittaessa. Vaikka harvemmin nykyään roudaan tavaroita vaunuilla, sillä autolla on paljon helpompaa käydä kaupassa ja muutenkin helpompi liikkua kaikki hiemankin pidemmät matkat. 

Työntöaisan säätö?
Oletko hyvinkin eri pituinen puolisosi kanssa? Jos vastaus on kyllä - on tärkeätä huomioida se vaunuja ostaessa. Pystyvätkö molemmat vanhemmat työntämään vaunuja mukavasti ilman kyyristelyä? Onneksi lastentarvikeliikkeisiin voi aina mennä koeajamaan vaunuja ja tutustumaan niiden ominaisuuksiin, eikä ostopäätöstäkään tarvitse heti tehdä. Aina voi ensin fiilistellä ja halutessaan etsiä hyväkuntoiset samanlaiset vaikka tori.fi palvelusta. 

Aina kannattaa pohtia, että mitkä asiat ovat itselle tärkeitä ja mitkä ominaisuudet ovat kaikista tärkeimpiä. Niiden pohjalta on helppo alkaa käymään läpi, että mikä voisi olla juuri omaan elämäntilanteeseen paras vaunuvalinta. Aina hyvät ominaisuudet eivät tarkoita myöskään kalleinta hintalappua. Tietyt merkit maksavat enemmän kun toiset. Löytyykö ehkä vielä vanhempaa mallia myynnistä uutena, eikä sitä uusinta uutta? Onneksi vaunuviidakosta löytyy aina valinnanvaraa ja aina voi vaihtaa vaunuista toisiin, mikäli jokin asia ei miellytä. 

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...