Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden ainoan kerran ennen tätä syksyä. Silloin vuosia sitten se maistui aivan kamalalta ja sen jälkeen päätin ostaa aina valmispohjan pakastealtaasta, sulattaa ja painella vuokaan.


Tein itse ja säästin
Nyt tässä loppukesästä olen ottanut rahakäytön suhteen säästölinjan. En ole ostanut oikeastaan mitään ylimäärästä, paitsi satunnaisesti kaupasta herkkuja ja ajattelin tehdä itse piirakkapohjan.

Tee sinäkin nopea suolainen herkku kahvivieraille
Ajattelin jakaa teille tämän piirakan reseptin. Itse olen tehnyt parilla eri täytteellä: Tonnikalaversion ja kinkkuversion.

Pohja:
Tarvitset 100g voita, 75g juustoraastetta, 2,5dl jauhoja ja 3rkl vettä. Ensin sormin nypit voin ja jauhot murumaiseksi, sitten sekoitat juustoraasteen ja lopuksi vesitilkan. Painelet piirakkavuokaan ja pohja on valmis.
Mielettömän nopeaa! Toki voi odottaa ainakin puoltuntia kauemmin valmispohjan sulavan ja vielä maistuvan huonommalta.


Täyte
1 paprika
2,5dl ruokakermaa (olen käyttänyt 3 juuston kermaa)
1 prk tonnikalaa, oman maun mukaan kinkkua tms (vapaa valinta)
75g juustoraastetta
Mustapippuria
3 kananmunaa
0,5dl maitoa
Pohjan päälle täytteet, juustoraastetta päälimmäiseksi ja sitten mausteet. Munat, maito ja kerma sekasin, jonka jälkeen kaadat vuokaan. Uuniin 200 astetta ja suunnilleen 30min. Valmis syötäväks!

Mitkä on teidän lempitäytteet suolaiseen piirakkaan? :)

4ml maksaa 131,56€

Postaukseni liittyy esikoiseeni ja hänen epilepsiaan. Eilen ja tänään on tullut monia kyselyjä instagramin puolella, että kuinka tyttö voi. Tilanne on ihan ok, mutta paremminkin voisi olla. Kaikesta huolimatta hän on oma iloinen itsensä ja niin reipas tyyppi!


4h aikana neljä epilepsiakohtausta
Eilen illalla tosiaan kerroinkin jo instassa viettäväni aikani soittamalla sairaalalle ja odotellen sieltä takaisinsoittoa, jotta saataisiin päivystävän neurologin mielipide esikoisen yllättäen muuttuneeseen tilanteeseen. Eilen yhtäkkiä päiväkodista hakemisen jälkeen tytöllä oli neljä epilepsiakohtausta 4,5h aikana, eli todella tiuhaan.

Puoleen vuoteen ei yhtään kohtauksetonta vuorokautta
Meidän neidille tosiaan puhkesi epilepsia suunnilleen 6kk sitten ja siitä asti kohtauksia on ollut jokaikisenä vuorokautena. Parhaimpina päivinä on ollut vain pari, mutta on myös päiviä joiden aikana on tullut jopa yli kymmenen kohtausta. Ilmeisesti lääkkeiden teho alkaa taas heikentyä tai sitten epilepsia pahenee. Esikoisella todettiin vaikeahoitoinen epilepsia heinäkuun osastojaksolla, joten jää nähtäväksi saadaanko häntä koskaan lääkkeillä kohtauksettomaksi.


Epilepsiakohtauksia hän saa pääosin öisin
Nukkuessa lapsen aivoissa tapahtuu jotakin, josta ei oikein ole selvyyttä. Jotain sellaista joka aiheuttaa epilepsiakohtauksia. Aina illalla max 20min kuluessa nukahtamisesta tulee yksi kohtaus ja sen jälkeen yön aikana vaihteleva määrä. Viimeyönä laskin näitä tulevan kolme, mutta en tiedä heräsinkö jokaiseen. Usein aamuisin ollaan laskettu lapsen isän kanssa, että montako kertaa kumpikin kävi varmistamassa epilepsiakohtauksen menneen ohi ja kaiken olevan ok.

Yli 3min kohtaukseen meillä on kohtauslääke
Kaikki kohtaukset ovat toistaiseksi mennyt ohi ilman lääkintää. Olemme saaneet kuitenkin selkeät ohjeet, että yli 3min kohtaukseen täytyy antaa lääkettä tai jos tulee tiuhaan useampia kohtauksia. Täytyy sanoa, että on muuten hintava lääke. Ennen apteekkiin menoa googlailin lääkkeestä tietoja ja samalla hinta osui silmään. Neljä 1ml ruiskua maksaa 131,56€. Täytyy huokaista helpotuksesta, että onneksi tämäkin lääke on kelakorvattava.. Jos ei olis niin hui kamala! 

Ei auta kun toivoa, ettei tilanne tästä enään ainakaan huononisi. Me vanhemmat ja lähipiiri toivotaan, että pienen kohtaukset vähenisivät tai jopa pysyisivät kokonaan poissa!

Onko sinun kaapissa käynyt tornado?

Ihmisillä on usein paljon tavaraa, ehkä jopa liikaa. Asunnossa ei välttämättä ole jokaiselle pienelle jutulle omaa koloa ja tavaroita on helppo vain nopeasti heittää sinne, minne mahtuu. Ajattelin antaa teidän kurkistaa meidän sotkuiseen kaappiin, jonka kävin tänään läpi. Tulin vain äkkiä kertomaan teille, minkälainen muutos tuli! 

Pahoittelut huonosta kuvasta, mutta lähtötilanne oli tosiaan tämä. Aika kamala näky! 

Järjestelmällisyys on omasta mielestä tosi jees ja jos jaksais aina järjestellä, sekä ylläpitää niin koskaan ei syntyisi kaaosta. Kaappihan näytti pitkään siltä, että sinne olisi eksynyt tornado sekottamaan tavarat. Meillä valitettavasti on pari muutakin kaappia, jotka näyttää hyvin samalta mutta ylpeänä voin sanoa niitä nyt olevan yksi vähemmän.

Tältä näyttää nyt! Pikainen puhelinräpsykuva! 

Kävin tänään läpi tuon kaapin, josta unohdin ottaa kuvan ennen siivouksen aloittamista. Kaverilleni laitoin videon, josta lähtötilannekuva on napattu. Haluaako joku yrittää arvata paljonko kaapista lähti tavaraa pois. Roskiin sekä kierrätykseen. Yksi iso pahvilaatikollinen, voitteko kuvitella? Kaapin perältä löytyi jopa puolivuotta vanha keksipakettikin. Nyt sieltä löytää tavarat selkeästi, eikä tarvitse pelätä kaatuuko tavarapino päälle kun jotain tarvitsee. 

Löytyykö teidän asunnosta kaappi joka on sekaisin? Jos kyllä, niin miksi?

Painoin 40kg enemmän

Kun vartalo muuttuu, niin mieli ei pysy välttämättä mukana. Liian laiha, liian lihava, mikä olisi sopiva? Miksi täytyisi mahtua tiettyyn muottiin?

Syyskuu 2019

Ruokamäärät olivat olemattomia
2012 kesällä kun tutustuin lasteni isän kanssa olin aika laiha. Osasyynä varmasti oli se, että ruokalautasella olevat ruokamäärät oli silloin täysin olemattomia. Saatoin syödä päivällä vain porkkanoita tai hapankorppuja. Herkut meni vain vähäisissä määrin ja niillä kuvittelin korvaavani kunnon ruuan.

Epävarma teini joka ajatteli olevansa liian lihava
Siihen aikaan olin hyvin epävarma itsestäni. Tuoreessa muistissa oli kouluvuosien kiusaamiset, ulkonäköpaineet ja pidin itseäni liian lihavana, vaikka olin silloin laiha. Ahdistuin kommenteista jotka koskivat painoa ja yritin välttää keskusteluja liittyen aiheeseen.

2013
Alkoholi ja tupakka maistui
Menin aikalailla kavereiden mukana ja alkoholia tuli otettua välillä hieman rankemmalla kädellä. Jo teini-ikäisenä lähes kaikki kaverini kaverini olivat enemmän tai vähemmän mua vanhempia, joten mitä voi olettaa. Eihän se ollenkaan terveellistä ollut ja alkoholin yhteydessä myös silloin epäterveellinen ruoka oli vahvasti läsnä, vaikka muuten söin huonosti. Tupakkiakin meni suunnilleen siihen asti kunnes aloin esikoista odottamaan.

Raskaudet toivat painoa. Jokaisen kohdalla tuli +20-25kg sen hetkiseen painoon lisää.
Esikoista odottaessa tuli alkuvaiheessa mielettömästi painoa, sillä yhtäkkiä aloin syömään päivittäin useita kertoja. Synnytyksissä on jäänyt synnärille myös suunnilleen 10kg. Kuitenkin kuopusta viimeisillään odottaessa painoin +40kg kun verrataan siihen mitä painoin juuri ennen ensimmäistä raskautta. Luit oikein, painoin neljäkymmentäkiloa enemmän. Onneksi siitä on tippunut painoa jo huomattavasti. Vaa'alle meno ahdisti jokaisella neuvolakäynnillä enemmän ja enemmän.

2012

En ole ikinä tykännyt urheilla
En ole oikeastaan koskaan pitänyt urheilusta. Sohvalta katottuna se menee vielä etäisesti, mutta mua ei saa tuonne pitkin katuja juoksentelemaan tai salille painoja nostelemaan. Lasten kanssa tulee liikuttua, leluja kerätessä tehtyä erilaisia "jumppa-asentoja" ja ulkona karkulaisen perään juostua. Ehkä vielä joskus innostun enemmän liikunnasta? Koulussa aikanaan liikunta ei myöskään ollut mun juttu. Mursin kerran ärsyyntyneenä jopa varpaani lipastonkulmaan (vähän vahingossakin) ja sain monta viikkoa seurata tunteja sivusta. Jos et pidä liikunnasta, älä ota kuitenkaan edellistä lausetta vinkkivitosena.

Raskauskiloja jäänyt jokaisesta raskaudesta jäljelle
Raskausaikojen jälkeen en tosiaan ole harrastanut liikuntaa, jotta painoni putoaisi. Sen sijaan oon istunut sohvalla, imettänyt ja leikkinyt. Kaikista kolmesta raskaudesta on jäänyt kiloja X-määrä. Tällä hetkellä ei riitä oma itsehillintä olemaan ilman herkkuja. Vauvavuosina on mennyt sokeria ihan liikaa, mutta siitä huolimatta paino ei ole noussut kiloakaan. Nyttenkin synnärille jääneiden kilojen jälkeen on lähtenyt parisen kiloa pois.. Herkkuja syömällä.

Oma vartalo ei täysin miellytä, mutta yritän oppia hyväksymään sen.
Peiliinkatsoessa löydän ylimäärästä sieltä sun täältä. Oon päättänyt, että viimeistään vauvavuoden päätyttyä vähennän herkuttelua ja pyrin vaikka tekemään päivittäin kävelylenkkejä. Keksiä jonkun tavan, jolla saisin muokattua kehoa hieman, pienillä asioilla saisi kuitenkin jo aikaan muutosta. Hikitreeneihin en usko ryhtyväni ikinä.

Lapsien kanssa oven takana ilman avaimia!

Tänään aamulla herätessäni ajattelin, että jes hyvä päivä.


Kaikki vaikutti menevän hyvin!
Lapset nukkui suhteellisen pitkään, kukaan ei kiukuttellut, Leon söi ennätysnopeesti jopa aamupuuron ja mun kolme postausta oli kaksplussan verkostoblogien luetuimpien joukossa etusivulla. Teimme lähtöä päiväkodille, kiireessä heitin pelkästään neuletakin päälle, nappasin roskapussit käteen ja työnsin rattaat rappuun. Aivan täsmälleen saman kaavan mukaan toimin siis kun jokaisena aamuna.

Hetkessä kaikki meni pieleen
Tosiaan lapset olivat rapussa, itse automaattisesti kävelin ovesta ulos ja paiskasin oven perässäni kiinni. Samalla sekunnilla tajuan avaimien jääneen lukkojen toiselle puolelle. Tein kaiken samalla tavalla kuin jokaisena aamuna, mutta tänään en muistanut tarkastaa että onko kotiavaimet takataskussa, yleensä tarkistan senkin moneen kertaan. Se tuli mieleen sekunnin liian myöhään, kun ovi olikin jo kiinni.


Onneksi olimme sentään lähdössä päiväkodille
Onnekseni sentään olin viemässä lapsista kahta päiväkotiin. Ehkä eniten ois veetuttanu jos alkuperäinen suunnitelma olisi ollut pikainen kauppareissu, joka olisi muuttunut kauheaksi säädöksi. Kävelin päiväkodille, jätin tytöt sinne ja yritin vaan selvitä ärsytyksestä.

Rahalle on parempaakin käyttöä kun joutua maksamaan ovenavauksesta
Unohdus voi tulla kalliiksi. Ovenavauksen hinnat vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan ja yhden kerran aikaisemmin olen joutunut ovenavauksesta maksamaan. Siitä on jo viisi vuotta kun lähdimme esikoisen vauva-aikana ja molemmat unohdimme avaimet. Silloin ajattelin, että en todellakaan koskaan enää jätä avaimia kotiin jonnekkin lähtiessäni. Toisin kävi ja viimeisimmästä unohduksesta on kulunut vajaa 2v.


Äidin luona oleva vara-avain pelasti
Kaksi vuotta sitten soitin äidilleni ja hän tuli avaamaan oven. Annoin hänelle meidän vara-avaimen silloin heti kun muutimme tähän nykyiseen asuntoon. Kun matkaa on vain suunnilleen 4km/suunta niin unohduksen ei tarvitse tulla kalliiksi. Ärsyttävää lisähommaa kuitenkin avaimen hakemisesta tulee ja tänään jouduin lähteä herättelemään isäpuoleni kesken yöunien.

Loppu hyvin, kaikki hyvin
Sain avaimen, kävin kaupassa hakee nälissäni pikaisen aamupalan ja pääsin kotisohvalle syömään aamupalani. Jospa sitä taas vähintään 2v muistais aina ottaa kotiavaimen mukaan, että välttyisi ylimääräiseltä hommalta. Kuitenkin ne on oven vieressä näkyvillä aina.

Oletko sinä joskus unohtanut avaimet kotiin, kuinka selviydyit tai tuliko se kalliiksi?

Mun lapsi on parempi kun sun lapsi

Jotkut vanhemmat kilpailevat lapsiensa taidoilla. Miksi pitää kehuskella oman lapsen taidoilla ja verrata toisen lapseen joka ei vielä osaakkaan samaa asiaa.


Vanhempien kilpajuoksu

Hiljattain kuuntelin junassa puolisoni kanssa kahden toisilleen tuntemattoman äidin keskustelua. Ensin kyseltiin lasten iät ja heti perään kehuskeltiin taidoilla. Kuulosti siltä, että heillä oli meneillään jonkin sortin kilpajuoksu siitä kummanko lapsi on parempi ja taitavampi. No mutta hei, meidän seitsämänkuinen tekee ihan itse hirvipaistin, syö sen ja olen supermama... Tai sitten ei.

Jokainen yksilö kehittyy omaa tahtia

Miksi lapsiensa taidoilla pitäisi kehuskella? Toinen äiti tuskailee kun puolivuotias ei osaa kuin kääntyä, niin siihen toinen vastaa "meillä ryömittiin jo viisikuisena". Tuleeko siitä paremmuuden tunne kun oma lapsi on nopeampi kuin toinen ja pääset kehuskelemaan asialla. Tietenkin taidoista on ok puhua, mutta tilannetajua täytyisi myös olla. Jos toinen tuskailee ja miettii miksi lapsi ei ole vielä oppinut, niin kannattaako silloin möläytellä edistyneemmän ikätoverin taitoja jos niistä ei kysytty.


Itse en tuskaillut esikoisen kehityksen kohdalla, vaan nautin vauva-ajasta. 

Pieni tuhiseva vauveli, hidas kehitys ja tällöin pienikokoisuus. Vuoden vanhana opittiin nousemaan tukea vasten seisomaan ja siihen asti vaan mentiin lattiatasossa. Mulla oli pikkuvauva, jonka kehityksestä ei kukaan ollut vielä huolissaan. Nautin siitä ajasta vaikka välillä mietinkin, että milloin oppii jonkin tietyn asian. Kaksi pienempää lasta on ollut hieman hätäisiä oppijoita ja siksi tuntuu, että he on kasvanut ihan liian äkkiä isoiksi. Vauva-aika on ihan liian lyhyt!


Kehuskeletko oman lapsen taidoilla ja yrität kuulostaa jatkuvasti siltä, että oma lapsi on kaikkien muiden lapsia parempi? Jos teet näin, mitä mielihyvää siitä saat tai mitä siitä hyödyt?

Tee vaan lapsia niin ei tarvii mennä töihi

"Oot vaan niin laiska ja tehny lapsia, ettei sun tarvis mennä töihin". Näinkö se on? Onko olemassa ihmisiä jotka tekee lapsia vaan siksi, että voisi olla kotona laiskottelemassa.


Aamusta iltaan sohvalla makaamista ja lempisarjoja
Niin, yhden vastasyntyneen vauvan kanssa voi vaikka maata sohvalla imettämässä ja katsoa telkkaria lähes kokoajan. Sitä helppoutta ei kuitenkaan kovin montaa viikkoa kestä ja äkkiä huomaakin, että lempisarjaa ehtii katsoa vain illalla yhden jakson. Huom: jos pysyy hyvällä tuurilla hereillä.

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan
Lapsien saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Toiset eivät saa lapsia edes vuosien yrityksen jälkeen ja toiset tulee melkein raskaaksi kun mies katsoo niihin päin. Jokainen uusi elämä on yhtä ihmeellinen.

Aamusta iltaan valppaana
Aina jos käännät selkäsi edes viideksi minuutiksi tehdäksesi jotain, niin tällöin tapahtuu jotain kamalaa. Lapset heittää jauhopussin lattialle, piirtää tussilla seinään, repii kirjasta sivuja irti tai jotain muuta. Vanhemman täytyy olla taukoamatta valppaana, ettei lapset pääse sekoilemaan vapaasti.


Siivousta lapsienhoidon ohella
Meillä tiskivuori on enemmän sääntö kun poikkeus, vaikka lähes jokaisena päivänä astianpesukone pyöriikin. Pyykkikorissa on aina likaisia vaatteita, sillä viiden hengen perheessä tulee ihan mieletön määrä pyykkiä. Pyykkikone pyörii myös lähes päivittäin, vähintään jokatoinen päivä ja siitä huolimatta pyykkikorissa on aina kasa pyykkiä. Imuroida sais jokaisena päivänä, jotta ei jostain kulmasta löytyisi pölypalloa jne.

Päivät on aikatauluttamista ja kellon katsomista
Meillä asuu yksi eskarilainen (pidennetty oppivelvollisuus) ja yksi päiväkotilainen. Lisäksi on kuopus jolla on vielä hyvin epäsäännöllinen rytmi. Hän nukkuu silloin kun väsyttää ja syö silloin kun on nälkä. Aamulla herätään ja hoidetaan aamuhommat, sit päiväkodille ja kiireellä kotiin ja aamupuuro nälkäiselle kiukkuiselle minimiehelle. Aamulla alkaa jo kellon jatkuva tuijottaminen ja asioiden aikatauluttaminen, joka loppuu illalla kun lapset on nukkumassa.


Eikös oo aika rentoa olla "vaan" kotiäitinä?
Ulkoilut, aktiviteetit, neuvolakäynnit, leikkimiset, lääkärit yms mitä nyt lasten kanssa onkaan vie kuitenkin paljon aikaa ja lisäksi olet kokoajan valmiudessa. Ei se vaan rentoa sohvalla makoilua ole. 

Helppo & Maukas Piirakka

Teen teille paljastuksen. Mä olen tässä vuosien aikana tehnyt tasan yhden kerran aikaisemmin itse suolaiseen piirakkaan pohjan. Tasan yhden...