Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistumaan, joten oli superkiva päästä paikalle ja nähdä muiden blogien kirjoittajia livenä. Tälläkin kertaa oli lähellä, että blogipäivä olisi jäänyt väliin kun Leon sairastui.


Päivä sisälsi ruokaa, juomaa, jutustelua, palkintojen jaot, goodiebagit, koulutusta ja lopuksi vielä pian julkaistavan Tarhapäivä elokuvan ennakkonäytöksen. Emmi Lehtomaa oli pitämässä meille oikein mielenkiintoisen luennon liittyen Instagramiin. Tunnin luento venähtikin reilu puolentoista tunnin mittaiseksi, mutta se ei haitannut ollenkaan. 


Ennen leffaa muutamat ihmiset saivat palkintoja. Vieressäni istuva blogikollega sanoi, että vuoden blogi-palkinto varmaan tulee minulle. Naurahdin epäuskoisena, mutta hän olikin oikeassa! Olin ja olen edelleenkin yllättynyt, että kaksplussan toimitus valitsi just mun blogin monien muiden joukosta. Vaikka välillä postausvälini venähtävät pitkäksi niin on upeeta huomata, että lukijat palaavat tänne kurkkimaan kirjoituksiani. Kiitos siitä! 

Kirje erityislapselleni

Rakas esikoiseni, ihana ja ainutlaatuinen erityislapseni, tämä teksti on omistettu sinulle.


Olet joutunut kokemaan yhtä sun toista tässä jo kuluneen viiden vuoden sisällä. Lääkärissä juoksemista, tutkimuksia, kamppailua taitojesi kanssa ja kiusaamistakin.

Tiedän, että sinulle on rankkaa kun et osaa ilmaista mitä sanottavaa sinulla on. Se on rankkaa myös minulle, sillä arvailujen jälkeenkään en usein ymmärrä mitä haluat kertoa. Kun en ymmärrä sinua tulee kurja olo myös itselleni ja sinä turhaudut. Ensin yrität höpöttää omalla puheellasi kärsivällisesti ja kun äiti ei ymmärrä sinua, lopulta menetät hermot. Voi kunpa voisin aina tietää mitä sinä haluat kertoa, mitä ajattelet jostain asiasta ja miten päiväsi meni sinun mielestä päiväkodissa.

En tiedä onko sinulla kavereita tai leikkiikö kukaan kanssasi päiväkodissa? Oletko yksinäinen tai painaako jokin asia mieltäsi? Mitä haluaisit tehdä tai minne haluaisit mennä? Olisiko sinulla jotain toivetta viikonlopun ruuasta tai mitä haluaisit äidin tuovan herkkupäivänä kaupasta?

Tiedän vain, että tarvitset vanhempia ja muita läheisiäsi. Tarvitset turvallisuuden tunteen, rakkautta, haleja ymmärtäväisyyttä ja huolenpitoa. Tarvitset ihmisen joka kuivaa kyyneleesi, kun sinulla on paha mieli. Ihmisen joka pysyy turvanasi. Tarvitset läheiset ihmiset ympärillesi, jotka pitävät sinusta juuri sellaisena kun olet. Nämä kaikki kohdat täyttyvät kohdallasi. 

Kun vointisi on mennyt huonompaan suuntaan ja epilepsiakohtauksia on tullut yössä useita, niin olen ollut vierelläsi. Kun sinuun vihdoin on saanut kohtauksen jälkeen jälleen kontaktia olen sanonut tutulla, turvallisella ja kuiskaavalla äänellä  "Ei mitään hätää, äiti on tässä. Nuku vaan". Samalla olen silittänyt päätäsi, peitellyt sinut ja miettinyt voi kunpa pystyisin jotenkin helpottamaan oloasi.


Olen valvonut öitä, jotta sinulla varmasti on turvallinen olla ja niistä öistä johtuen olen ollut väsynyt. Välillä olen nukkunut liian sikeästi, enkä ole herännyt epilepsiakohtauksesi aikana kuuluvaan pieneen ääneen. Anteeksi etten ole aina näissä tilanteissa ollut vierelläsi, vaikka se olisi ollut tärkeää. Onneksi ne satunnaiset huomaamatta jääneet kohtaukset ovat menneet itsellään ohi ja olet tullut äidin luokse. Painosanalla ONNEKSI. En halua edes ajatella mitä muuten olisi voinut pahimmillaan käydä.

Tällä hetkellä kun kirjotan tätä tekstiä istun samalla sänkysi vieressä, jotta sinulla on turvallisempi olo. Illat ovat päivän vaikeimpia hetkiä ja usein sinua harmittaa, kun täytyy mennä omaan sänkyyn nukkumaan. Pelottaako sinua nukkumaanmeno, koska tiedät mitä on taas yöllä edessä? Lähes vuoteen et ole nukkunut kovinkaan montaa yötä ilman kohtauksia. Tiedäthän lapseni, että tekisin mitä vaan jotta pystyisit nukkumaan yösi levollisesti ja aamulla ensimmäisenä näkisin pirteän ihanan hymysi.

Puhun suunnilleen viikottain jonkun lääkärin kanssa sinun asioistasi, olen herkästi tilanteen pahentuessa yhteydessä sairaalalle, olen jatkuvasti huolissani sinusta. Huolehdin asioista, jotta sinun olisi parempi olla. Olen joutunut taistelemaan oikeuksistasi ja siitä, että saat apua ja tukea. Joudun edelleenkin, mutta sinun takia teen sen.


Kaikesta oppimastasi olen innoissani. Iloitsen asioista kanssasi ja kun olet iloinen, saat minut myös heti hymyilemään. Kun pysähdyn ajattelemaan sinua ja tätä kaikkea, tulee väkisinkin kyynel silmään. Niin paljon joutuu pieni ihminen käymään läpi, vaikka hirmu reipas oletkin.

Tulevaisuudesta ei voi tietää mutta toisaalta ei kannata liikaa pelätä tai ajatella, että mitä kaikkea saattaa tulla vielä vastaan. Nyt eletään tätä päivää ja huomenna huomista. Sinua tuetaan, kuntoutetaan, pidetään lähellä, autetaan ja rakastetaan ehdoitta!

Viville, Rakkaudella Äiti. 

Jo päiväkodissa kiusataan erilaisuuden vuoksi

Meidän esikoinen on muiden ikäistensä kanssa samassa ryhmässä. Hän tulee kehityksessä paljon jäljessä, eikä osaa puhua. Muut hänen ikäiset lapset osaavat monenlaisia asioita, joita hän ei osaa ja tietenkin meidän tyyppi erottuu muiden joukosta. Tästä syystä hän ei ole ryhmänsä suosituimpia ja usein leikkikaveria vailla. Lapset on ihania, mutta osa lapsista on jo pienenä ihan käsittämättömän julmia. Jo päiväkotilaiset kiusaavat toisia erilaisista syistä. 


Kasvatuksesta kiinni
Sanotaan, että kun lapsi alkaa kiusaamaan toista niin vika on vanhemmissa. Mutta kun aina se ei ole ihan niinkään. Jo melko pienenä lapset ottavat mallia kavereistaan ja toimivat yhdessä samalla tavalla. Lapsi jonka kotona ei kiroilla, voi huutaa päiväkodista kaveriltaan oppimaansa vi**u-sanaa. Tai sitten se lapsi joka ei ikinä vanhempien nähden kiusaa ketään, voi päiväkodissa kiusata kavereiden kanssa jotakuta toista. Kuten sanontakin menee, niin joukossa tyhmyys tiivistyy.

Ärsyttävät, valehtelevat ja käyttävät hyödyksi puhumattomuutta
Hiljattain kuulin, että päiväkodissa on muutama lapsi jotka kiusaavat meidän esikoista. Ärsyttävät ja valehtelevat hoitajille, suoraan sanottyna käyttävät hyödyksi meidän lapsen puhumattomuutta. Yksi sijaistamassa ollut hoitaja huomasi, että toiset lapset valehtelevat asioiden kulusta. Esimerkiksi yksi lapsista sanoi "toi löi meitä", vaikka mitää ei todellisuudessa ollut tapahtunut. Tarkkasilmäinen hoitaja oli kokoajan vahtinut meidän tyttöä, jota ei edes saisi jättää hetkeksikään vahtimatta. Meidän lapsi ei osaa puolustautua toisilta, kertoa totuutta asioiden kulusta tai sanoa aikuiselle jos joku on ilkeä hänelle. 

Yksikään ihminen ei varmasti halua olla kiusattu
Minä itse tiedän useiden vuosien kokemuksella miltä tuntuu olla kiusattu. Kiusaaminen on sellainen asia, jota ei ikinä yksikään ihminen toivo kohdalleen. Ei ikinä! Näin äitinä tuntuu aivan hirveältä kuulla, että oma lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi. Aivan kuin joku iskis veitsellä sydämeen. Yleensä kiusaamisen kohteeksi joutuvat ihmiset eroavat jollain tapaa muista. Syitä voi olla monia, esimerkiksi kiusatun perheen olosuhteet, etninen tausta, silmälasien tarve, puhumattomuus tai jokin muu syy. Mikään edellämainitsemista ei kuitenkaan oikeuta kiusaamista. Ihmisten täytyisi sopeutua siihen, että meitä on monenlaisia. Jokaisen tulisi olla yhtä tärkeä ja arvostettu. Pitkään jatkunut kiusaaminen voi jättää myös pysyviä jälkiä ihmiseen. Haavat voi parantua, mutta arvet jää.


Puutu kiusaamiseen! 
Jos huomaat lapsesi kiusaavan toista niin muistathan puuttua asiaan. Missään tilanteessa ei ole oikeutettua vaikkapa nimitellä rumasti tai syrjiä. Puutu myös asiaan, jos joku kiusaa omaa lastasi ja hänen vanhemmat ei reagoi mitenkään. Anteeksipyyntö ei ainoastaan riitä, vaan asiasta täytyy myös keskustella. Muuten voi syntyä kierre: kohdellaan ilkeästi, pyydetään anteeksi ja taas hetken päästä voikin olla ilkeä, jonka jälkeen pyydetään uudelleen anteeksi. 

Kiusaaminen on valitettavan yleistä. Kai olet opettanut lapsellesi, ettei toisia saa kiusata? Jos huomaat jonkun olevan erilainen muihin verrattuna, ei se oikeuta käyttäytymään töykeästi. Miten toimit jos huomaat, että lastasi kiusataan? Entä miten toimit, jos lapsesi kiusaa toista? Onko tällöin kiusaamisella jotakin seuraamuksia? 

Onko limaa ja glitteriä sontiva laama joulun hittilelu?

Mihin tämä maailma on menossa? Leluja tulee jos jonkinlaisia, osa on oikeasti järkeviä ja kehittäviä. Osa on taas sitä luokkaa, että toivoisin enemmän aivosoluja omaavia työntekijöitä keksimään näitä. Tuli vaan tämän nähtyä todettua, että voihan limainen laama! 


80€ Laama! 
Laama ja mukana tuleva jauhe maksavat 80€. Kuinkahan moni ihminen tosiaan maksaa noin paljon siitä, että voi syöttää laamallensa jauhetta & vettä ja sitten näkee kun laama ulostaa glitterilimaa. Onpas upeeta! Varmaan yhtä hienoa on putsailla jääneet mömmöt pois lelun sisältä. Miten tämä kehittää lasta? Yritin pohtia monelta eri kantilta asiaa ja totesin ettei yhtään mitenkään. Leluhan opettaa vain, että laamat kakkii glitterlimaa. Harhaluulo! 

Voit päästä halvemmallakin ja saada glitterkakkaa!
Jos haluaa ostaa halvemman olion, niin jo vajaalla kolmellakympillä saa sylkevän ja glitteriä ripuloivan yksilön. Tälle voi syöttää tölkistä ainetta ja se sylkee ne ulos. Tietenkin kun se on glitteriä, tällöin se ei ole kuvottavaa vaan suorastaan söpöä. Seuraavan noroviruksen iskiessä haen sinooperista glitteriä ja nautin tuubillisen sisäisesti, niin sittenhän norostakin tuli vaan niin söpöä! Mitä ihmettä näiden lelujen suunnittelijoilla liikkuu päässä, vai liikkuuko mitään?

Käpylehmät takaisin! 
Tämäkö on jo se evoluution huippu lelujen suhteen? Tulevan joulun hittituote? Voin jo kuvitella kun joku lapsikin haluaisi pian sontia glitteriä. Tietenkin, ihan vaan koska laamatkin! Olisko mahdollista saada käpylehmät ja vanhat kunnon pihaleikit takas, eikä näitä glitteriä tai limaa ulostavia leluja tarvitsis kehittää yhtään lisää!


Kuinka usein...?

Nyt on blogeissa kiertänyt haaste, jossa kysytään kuinka usein? Kuinka usein sheivaat, valehtelet tai vaikkapa siivoat jääkaapin? Nyt minä vastaan näihin polttaviin kysymyksiin! Eli kuinka usein..

Vaihdat lakanat? Viikon tai kahden välein. Aina ei jaksais vaihtaa lakanoita, joten venähtää tuonne pariin viikkoon helposti. Lasten lakanat vaihtuu useammin kuin omat.

Vaihdat pyyhkeet? Kylpypyyhkeet kerran-kaksi viikossa. Käsipyyhkeet vaihtelevin väliajoin. Vähintään kerran viikossa.

Soitat isälle/äidille? Päivittäin viestittelen äidin kanssa, mutta soitan ehkä kerran-kaksi viikossa.

Näet vanhempiasi? Äitiä viikoittain. Isää harvemmin :) 

Käyt leffassa? Vaihtelevasti. 2018 vuonna kävin jopa kahdesti ja nyt kuluneen vuoden aikana en ole käynyt kertaakaan. 

Föönaat hiukset? En ikinä. En edes omista kyseistä laitetta!

Putsaat lattiakaivot? Tätäkään en ole vielä ikinä tehnyt. Taloudessa asuva mies saa hoitaa sen ällötyksen. Jos ei olis miestä, niin soittaisin säännöllisin väliajoin oman isän kylään.

Käyt metsässä? Lähimetsässä varmaankin vähintään viikottain. Meidän kotiovesta on vain parisataa metriä metsään.

Käyt suihkussa? Yleensä jokatoinen ilta, hellepäivinä pakko käydä päivittäin tai jos on tehny jotakin hyvin hikistä puuhaa.

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Lapsille päivittäin.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Joskus harvoin, yleensä kaikki loppuu säännöllisin väliajoin ja sit ostetaan uutta

Luuttuat lattiat? En oo viel ikinä pessy lattioita. Imurointi riittää. Jos joku lapsista yrjöö lattialle ni sit se kohta putsataan. 

Peset vessan? Tämäkään ei kuulu mun tehtäviin, eli mies hoitaa.

Puhdistat liesituulettimen? Ihan liian harvoin tämäkin homma tulee tehtyä. 


Syöt noutoruokaa? Aina silloin kun tekee mieli, eikä jaksa kokata. Välillä useammin ja välillä harvemmin. Joka kuukaus kuitenkin vähintään kerran. 

Valehtelet? Pyrin välttämään valehtelua, joskus pieniä valkosia valheita saattaa lipsahdella.

Riitelet suhteessa? Satunnaisesti 
Sheivaat? Tarpeen mukaan, tähän ei oo mitään kiveen kirjoitettua säännöllistä vastausta.

Vaihdat hammasharjan? Yritän muistaa kerran kuussa, joskus unohtuu ja sit huomaa saman harjan olleen ällöttävän kauan käytössä. 

Käyt kirjastossa? En muista millon viimeks oon käynyt. Ehkä peruskoulussa?

Peset peitot ja tyynyt? En oo pessy viel ikinä meidän aikuisten. Lasten on välillä ollut pakko. Ostan joka vuos uudet tyynyt, joten en koe tarpeelliseks pestä niitä. 

Syöt herkkuja? Jokaisena päivänä jotakin. Jäätelön, keksiä, pullaa, namia tms. Viimeaikoina on mennyt paljon mehuja. Näihin liittyen onkin arvonta menossa instan puolella! 

Soitat anopille? En oo vielä ikinä soittanu.

Peset rintsikat? Aina vaihdan kun käyn suihkussa, eli 2vrk välein. 

Leivot? Suunnilleen kerran viikossa. Välillä kuitenkaan en jaksa.

Siivoat jääkaapin? Käyn jääkaapin läpi kuukausittain, jolloin pahimmat liat tulee putsattua. Joka kuukaus ei tule pestyä jääkaapin hyllyjä. 

Sulatat pakastimen? Kerran vuodessa, talvella. 

Käyt puntarilla? Satunnaisesti. Sillon siis kun toivon, että se näyttäis vähemmän.

Komennat miestäsi? Hyvinkin usein jos ei kuuntele muuten.


Syöt irtokarkkeja? Aina kun tekee mieli, eli liian usein. 

Vierailet isovanhempiesi luona? He vierailevat yleensä meillä. Ehkä kerran vuodessa tulee käytyä isovanhempien luona, jos silloinkaan. 

Peset pyykkiä? Päivittäin. Meillä tulee ihan mielettömän paljon pyykkiä!

Imuroit kotisi? Yleensä imuri on päällä 2-3kertaa viikossa. Pitäs oikeesti imuroida päivittäin, ettei olis yhtään pölyä tms nurkissa.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Lasten kanssa satunnaisesti, kun ei haluta pukea säähän sopivia vaatteita. 

Käyt hammaslääkärissä? Vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Mulla on hyvin vahva hammaslääkärikammo. Hammaslääkärissä käyminen on ehkä sata kertaa hirveempää kun synnyttäminen!

Käyt kaupassa? Usein päivittäin hakemassa jotakin pientä, kuten maitoa tai leipää. Yleensä pyrin ostamaan useamman päivän ruuat kuitenkin kerrallaan. 

Peset ikkunat? Ei kuulu lempihommiin. Toki, ikkunoiden peseminen ei oo välttämätöntä. 6v aikana ikkunat on pesty kerran. 

Vaihdat sukat? Joka päivä, joskus meen samoilla jopa kaks päivää.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Jatkuvasti, mutta sen kanssa on opittu elämään. On meillä myös paljon yhteisiä ajatuksia ja mielipiteitä. 

Ostat uusia vaatteita? Lapsille tarpeen mukaan ja itselleni myös vain silloin kun oikeasti on tarve. Kuukausittain tulee ostettua jotakin. 

Siivoat? Joka päivä vähintään keräilen leluja ja roskia lapsien jäljiltä. Tiskikone pyörii myös päivittäin ja pyykkikone lähes jokaisena päivänä myös. Eli jatkuvasti! 

Tarkistat toimiiko palovaroitin? Meidän palovarotin ilmoittaa jos patterit on lopussa. Jos virtaa löytyy ja toimii, on valomerkki. En ikinä testaile sitä huvikseen. 

Peset autosi? Enpä nyt omista. Joten ei tarvi siitä murehtia. Mut jos olis auto, niin en ainakaan liian usein kun heti olis uudestaan likanen.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Lasten vaatekaapit usein. Oman vaatekaapin harvoin. Muut silloin kun jaksan. 

Siivoat lääkekaapin? Kerran/kaks vuodessa käyn sen läpi. 

Puhdistat hiukset harjasta? Tää on oikeesti aika huvittava kysymys. Oon aina ollu tosi huono ottaa hiukset harjasta pois. Yleensä huomaan vaan että ne on hävinny siitä, eli tämänkin asian hoitaa joku muu aina ennen mua.

Ottakaa haaste vastaan ja täyttäkää kysely omaan blogiin! Jos tuli mieleen jotain kysymyksiä mulle lisää, niin jättäkää kommenttia! 

Vauhdikas viikonloppu

Ajattelin tulla kertomaan pikaisesti kuinka viikonloppu sujui meillä! Olinkin tosiaan odottanut juuri tätä viikonloppua jo pidemmän tovin. Se sisälsi monta huisin kivaa juttua. Yksi niistä oli se, että näin ystävääni Juliaa taas puolenvuoden jälkeen.


Ystävän kanssa juhlimassa
Perjantaina tyttöjen päiväkotipäivän jälkeen keskimmäinen pääsi mummilaan yökylään. Esikoinen ja kuopus jäivät kotiin nukkumaan isänsä kanssa. Pian sen jälkeen suuntasin Tikkurilaan Juliaa vastaan ja muutaman tunnin päästä siitä lähdettiinkin jo yhdessä Helsinkiin. Käytiin ensin ajankuluksi ravintolassa yksillä, josta siirryttiin yökerhoon. Oltiin tosi aikaisin liikkeellä ja ensimmäiset saapuvat asiakkaat. Ilta kului mukavasti tanssilattialla, jutellen ja tietenkin muutamat drinksut nauttien. Oltiin suunniteltu jo aikaa sitten, että mennään juhlimaan yhdessä kun täytin vuosia hiljattain. Olihan viime näkemisestäkin kulunut tosiaan jo puolisenvuotta, joten jos paristi vuodessa käy ystävän kanssa viihteellä, niin sehän on enemmän kuin ok. Seuraava päivä menikin sitten melko väsyneenä, lepäillessä ja lasten touhuiluja katsoessa. 


Sunnuntai täynnä läheisiä 
Eilen näin isovanhempiani äitini ja myöskin isäni puolelta. Heitä tulee nähtyä aivan liian harvoin! Kävin tietenkin myös lasten kanssa onnittelemassa äitiäni ja herkuttelemassa, sillä hän vanheni taas vuodella. Viikonloppu oli omalta osalta siis täynnä läheisiä. Tulevana viikonloppuna suunnataankin sitten pitkästä aikaa isäni ja hänen naisystävän luokse syömään.

Toivottavasti teillä oli myös kiva viikonloppu. Ihanaa alkanutta viikkoa!

Syntymäpäiväni!

Tänään maanantaina, 7.10 täytin vuosia ja ajattelin tulla vielä näin iltasella pikasesti kertomaan kuulumisia. 23 vuotta, kolme lasta, reilu 6v asunut omillaan jne. Kiirettä on pitänyt!

Läheisten kesken kahviteltiin
Viime viikonloppuna järjestin minimuotoiset juhlat. Kutsuin lähimmät ihmiset kahville ja lupasin tarjota pientä suolaista, sekä makeaa. Leipasin lauantaina aamusella kääretortun, jossa oli mustikka-vaniljarahka täyte ja lisäksi tein kinkku-paprika täytteellä suolaisen piirakan. Vieraat kehuivat piirakkaa ja sen ohjeen kirjoitinkin teille muutama postaus sitten, joten käy kurkkaamassa ja nappaa resepti talteen!


Tulevana viikonloppuna juhlitaan!
Tulevana viikonloppuna sitten olisikin tarkoitus juhlia hieman railakkaammin. Keskimmäinen lapsista pääsee yökyläilemään ja odottaakin jo innoissaan sitä. Kuopusta ja esikoista lupas heidän isä vahtia, jotta tämä äiti pääsee ystävän kanssa tanssimaan ja ottamaan pari drinksua. Täytyy sanoa, että oonkin jo odottanut hyvän tovin tätä tulevaa viikonloppua ja kohta se sit on jo ohikin. Aika menee hirmu äkkiä!

Vinkkaanpa muuten vielä teille, että mun synttäreiden kunniaks instagramin puolella on jotain huippua ja jatkoa on tiedossa. Nyt kannattaa klikata Meltzuggero-tili seurantaan, ettet vaan jää paitsi huippujutuista! Hyvää yötä kaikille!

Vuoden 2019 paras verkostoblogi!

Viime viikolla matkustin ilman lapsia Helsinkiin Otavamedian järjestämään blogipäivään. Aikaisemmin en ole esteiden takia päässyt osallistum...