Kaksivuotiaalle harrastus?

Pohdin jonkin aikaa, että olisiko meidän Vanessan aika aloittaa jokin harrastus. Osittain ajatus tuli mieleeni jo vuosi sitten, mutta jäin pyörittelemään asiaa päähäni. Nyt kun on vain muutama kuukausi tytön 3v synttäreihin, ajattelin että ainakin hän on tarpeeksi iso. Lisäksi kiva tarjota lapselle jokin oma juttu kun siihen on mahdollisuus.


Pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja mielessäni. Osa harrastuksista on suunnattu vasta isommille ja karsiutui sitä kautta pois vaihtoehdoista. Lisäksi myös törkyhintaiset harrastukset tällä hetkellä täytyi unohtaa, sillä kotiäitinä ei laiteta useita satoja harrastustoimintaan pelkälle syyskaudelle. Ajankohta myös vaikutti meidän kohdalla huomattavasti, sillä viikonloput on oikeastaan ainoita jotka onnistuvat. Kuitenkin pienen lapsen kohdalla vanhemman tulee olla mukana lähes kaikessa harrastustoiminnassa, joten talvella yksin kolmen lapsen kanssa ei oikein onnistuisi.

Vanessa on hyvin vauhdikas tapaus, ikiliikkuja. Välillä virtaa riittää siihen malliin, että toivoisin jonkun taikatempun tehoavan ja lapsen nukahtavan yöunille. Hän ei nuku päiväunia, eikä 14 tuntia jatkuvaa häärämistäkään meinaa väsyttää tarpeeksi. Olispa itsellä yhtä paljon virtaa!


Tästä syystä tuli mieleen, että jokin liikunnallinen harrastus voisi olla hyvä. Hän aloitti 3-4vuotiaiden ryhmässä sellaisen jalkapallo-/liikuntakerhon, jossa on aina myös vanhempi mukana.
Kaksi kertaa on nyt takanapäin ja tänään sujui jo paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Toki uusi paikka, vieraat ihmiset ja ihmettely vaikuttivat ensimmäisellä kerralla hyvin paljon. 

Tänään kuitenkin hän muisti minne mennään. Aamusta asti välillä hän hoki tekevänsä maalin jalkapallolla! Melkein voisin sanoa, että itse saa pienen treenin samalla kun lapsi käy purkamassa energiaa ja harjoittelemassa uusia taitoja. Vanhempi on mukana touhuamassa, kannustamassa ja juoksentelemassa.


Vanessa saa myöhemmin sitten itse päättää, että haluaako hän jatkaa harrastusta myöhemmin vai löytyykö joku mieluisampi juttu. Ainakin tällä hetkellä hän on innoissaan jalkapallosta!

Minkälaisia harrastuksia muiden lapsilla on ja minkä ikäisenä aloittaneet?

Raskausviikko 23 + Neuvolakuulumiset

Meidän aamu alkoi normaalista poikkeavalla tavalla. Vein esikoisen hoitoon ja jätin pienemmän tytyn syömään aamupalaa isänsä kanssa keittiöön. Palasin päiväkodita, söin itse ja sitten suunnattiin yhdessä kohti neuvolaa. 
Koska olen uudelleensynnyttäjä niin neuvolakäyntejä on omasta mielestä todella harvoin. Edellisestä kerrasta on hirmu pitkä aika ja seuraava kerta on vasta marraskuussa.

Perinteiset paino, pissanäyte, vauvan sydänäänien kuuntelu, verenpaine sekä kuulumiset. Lisäksi sain mukaani raskaustodistuksen, jotta voin täyttää Kelan hakemukset. Olin yllättynyt kun neuvolatäti länttäsi pöydälle mielialakyselyt täytettäväksi. Yleensä ollaan juteltu vain ja oon välttynyt jokaikiseltä ylimääräiseltä paperilappuselta. Osittain tähän varmasti on syynä se, että en koskaan ole muistanut etukäteen täyttää kyselyjä ja sit on menty vaan keskustelun kautta.


Raskaus on ollut hyvin erilainen verrattuna aikaisempiin. Makea ällöttää, suolainen houkuttaa. Molempia tyttöjä odottaessa pystyin ilman ongelmia syömään levyn suklaata päivässä ja lisäksi vaikka pellillisen muffineita. Nyt jos syön yhden pienen pullan, tulee raja vastaan. 
Lisäksi edelleen saan usein käydä halailemassa pönttöä. Paha olo iskee mielettömän helposti! Liian kauan syömättä, aamulla hampaiden peseminen on haaste,  voimakas nauraminen tai itkeminen, jokin paha haju.. Kaikki edellämainitsemat aiheuttaa herkästi oksennuksen.

Vauva on nyt erään sovelluksen mukaan 27cm pitkä ja n 500g painava! Pitkä ja kevyt pieni poika! <3

Helppo välipalavinkki!

Monesti välipalalla tulee syötyä jotakin hyvin samanlaista kuin aamupalalla. Leipää, rahkaa, mysliä, hedelmää tai muroja. Rehellisesti sanottuna, itselläni alkaa tulemaan aina välillä nämä ainaiset helpot ja nopeat vaihtoehdot ulos jo korvistakin. Välillä siis pitää tehdä erilaisia välipaloja tai tehdä iltapalaksi "punaista puuroa", kuten meidän Vanessa sanoo.


Viimeisen kahden viikon aikana on tullut tehtyä pariin kertaan mansikoista ja kerran mustikoista vispipuuroa. Yhdestä kattilallisesta riittää helposti iltapalaksi ja seuraavan päivän välipalaksi. Lisäksi pakkasesta saa kätevästi loput viimevuotisista marjoista käytettyä pois.
Itse sain idean kokeilla, että kelpaisiko meidän pienelle neidille tämän keinon avulla marjatkin. Vanessa ei syö marjoja lähes ollenkaan, ellei niitä ole jemmattuna ruuan sekaan. Aikaisemmin meillä Josefiina söi paljon maustamatonta jugua ja pakastimesta marjoja, mutta hän ilmeisesti kyllästyi niihin eikä enään halunnut syödä.

Vispipuuro on toiminut meillä hyvin ja maistuu koko perheelle, joten ajattelin jakaa teille tämän ohjeen. Meillä tämä on tehty jääkaappiin useita tunteja ennen kuin on syöty, sillä kylmänä ihan parasta!
Ensiksi kuumennat yhden litran vettä kattilassa, johon lisäät 1,5dl mannaryynejä. Muista sekotella samaan aikaan, kuten normaalia mannapuuroakin tehdessä. Samaan aikaan heität sekaan oman maun mukaan sokeria, meillä käytetään n 0,5dl, joka tuo vähän makeutta mutta ei liikaa.


Tarvitset mansikoita about 5dl. 
Mittasuhteet voi vähän vaihdella ja itse en edes jaksa mitata paljonko mansikkaa on seassa. Heität mansikat puuron joukkoon ja annat olla miedolla lämmöllä 10min ajan, samalla sekoitellen.
Seuraavaksi nostat kattilan sivuun jäähtymään. Nopeuttaaksesi jäähtymistä voit laittaa kattilan kylmävesihauteeseen tai talvella parvekkeelle. Kun puuro on jäähtynyt kaivat kaapista sähkövatkaimen ja vatkaat kuohkeaksi. Valmista! 


Valmiin vispipuuron voi nauttia sellaisenaan, lisätä joukkoon vaahdotettua vaniljakastiketta, maitoa tai koristella vaikkapa marjoilla.

Mitä meidän vauva tarvitsee?

Ennestään kaksi tyttöä, joista pienempikin on pian jo kolmevuotias. Arvatkaapa vaan oonko säästänyt oikeastaan mitään tyttöjen vanhoja vaatteita? Suurimman osan oon myynyt eteenpäin ja ihan muutaman jutun säästänyt. Nyt siis tämän kolmannen vauvan kohdalla pääsee valikoimaan esimerkiksi uuden sitterin, uuden hoitoalustan, sekä läjän ihania vaatteita.


Vaikka olisinkin säästänyt tyttöjen vanhoja vaatteita, kaikki pinkit ja röyhelöt niin eipä ne nyt käyttöön pääsisi. Meille nimittäin lupailtiin torstaina rakenneultrassa poikaa! 
Kätilön mukaan täysin selvä tapaus, joten pääsen ostamaan vaaleansinistä ja poikamaisia kuoseja. Ihana kahden tytön jälkeen saada vielä poika täydentämään meidän perhettä.


Jotenkin unohtunut myös, että kuinka paljon vauva tarvitsee vaatteita ja mitä kaikkea muuta tarpeellista täytyy muistaa hankkia pientä varten.
Olen kiikuttanut aiemmin äidilleni muutaman metrin kangasta, josta hän saa ommella minivaatteita ja mahdollisesti tytöille myös jotakin. Lisäksi pieni läjä on jo hankittuna bodyja, housuja ja jumpsuitteja. Rakenneultran jälkeen olisi tehnyt mieli mennä suoraan shoppailemaan kaikkea ihanaa, mutta päädyin vain hakemaan yhden vaaleansinisen bodyn stockalta. 


Lisäksi mun mieleen tuli paljon ideoita liittyen esimerkiksi ristiäisiin. 
Poikavauvaahan ei ole soveliasta pitää kastemekossa koko juhlaa, joten erilliset juhlavaatteet täytynee hankkia. Jos jollain on vinkata jotakin hyviä vinkkejä liittyen poikavauvan hoitoon tai vaatetukseen niin saa heittää kommenttia! :) 


Puolivälissä raskautta!

Nyt olis tasan puolet raskaudesta takana ja puolet vielä edessä. Pakko se on myöntää, että nyt aika on mennyt mielettömän nopeasti. Varmasti osasyy siihen on nämä kaksi jaloissa vipeltävää pikkulapsukaista. Päivisin ei ole samalla tavalla aikaa pysähtyä haaveilemaan ja makoilemaan kuin vaikkapa esikoista odottaessa. Iltaisin kuitenkin saa rauhassa lepäillä sängyllä tai sohvalla netflixin kera, jolloin voi tuntea minipalleron liikuskelevan.

Kuva eiliseltä, Rv 19+6

Kuten aikaisemmin olenkin sanonut, todennäköisesti tämä jää meidän viimeiseksi vauvaksi. Yritän siis mahdollisimman paljon nauttia tästä raskaudesta, kasvavasta masusta ja vauvan liikkeistä. Tietenkin myös raskauden piikkiin voi laittaa järjettömät ruokahimot ja syödä vaikkapa sipsiä currykastikkeella. Illalla voi myös lähettää miehen kauppaan sillä tekosyyllä, että vauva tarvitsee masussa pizzaa tai suklaata. Ilman ei tietenkään pärjää.

 Lisäksi voi raskauden piikkiin laittaa kaikki pienetkin raivokohtaukset ja itkemiset. Oon muutenkin joidenkin tiettyjen asioiden suhteen herkkis, mutta raskaanaollessa oon kyllä superherkkä. Yksi ainoa väärä sana voi riittää siihen, että alan itkemään tai huutamaan.

Tässä raskaudessa tunsin liikkeitä paljon myöhemmin kuin edellisisssä. Lääkärineuvolassa selvisi syykin, sillä istukka on etuseinämässä. Molempia tyttöjä odottaessa sijaitsi takaseinämässä, jolloin tunsin liikkeitä melko varhaisessa vaiheessa. Nyt liikkeet tuntuu paljon heikommin ja aina päivän mittaan en edes huomaa onko vauva liikkunut. Iltaisin en saa unenpäästä kiinni, ennen kuin Muru liikuskelee jolloin saan mielenrauhan.


Jännäilen tässä torstaita, sillä silloin on rakenneultra. Toivottavasti saadaan kuulla myös kumpaako sukupuolta vauva on, jolloin olisi helpompi tehdä hankintojakin. Tavallaan salaa toivon poikaa, mikäli tämä meidän viimeiseksi lapseksi jää. Kuitenkin tyttövauvassa myös olisi omat hyvät puolensa, sillä on entuudestaan jo kaksi tyttöä.

Tähän sukupuolijuttuunkin liittyy monenlaisia ajatuksia joita voisin avata hieman, kunhan saadaan (jos saadaan) tietää kumpiko on tulossa meidän perhettä täydentämään.

Synnytyskertomus

Heräsin 23.1 aamuyöllä klo 3:45 vaimeisiin supistuksiin. Yritin saada nukuttua, mutta eipä tullut torkuttua kun ihan pari muutaman minuutin...