Loppuraskauden ihanuutta(ko)?

Laskettu aika oli ja meni.. Edelleen täällä ollaan yhdessä kasassa ja vauva potkii sisuskaluja. Raskaanaoloa ei ole enään montaa päivää jäljellä ja pakko sanoa, että  onneksi kohta vauva on sylissä!


Jo useamman päivän ajan on tuntunut siltä, että otsaan on kasvanut jättimäinen elin. Kaikki ärsyttää, väsyttää ja tekis mieli jatkuvasti lähettää mies ja lapset raketilla kuuhun. Lattialle tippuva voiveitsi saa kiroilemaan ja tuskailemaan, jos kukaan ei auta. Moneen paikkaan kolottaa.. Mahan kanssa eteenpäin lyllertäminen on raskasta, takki ei mee kiinni ja ulkona on yli 20 astetta pakkasta. Syntyis jo!

Kuitenkin samaan aikaan myös mietin haikeudella, että kohta pinkeän vauvamasun sijaan tuntuu et ois vaan löysä läjä nahkaa eikä voi edes hyvällä omallatunnolla syödä suklaalevyä päivässä. Ollaan T:n kanssa puhuttu tämän olevan meidän viimeinen vauva. Masua tulee varmasti myös ikävä ja kaikista raskauden mukana olevista ongelmistakin huolimatta on jopa ihan kiva kulkea pallona eteenpäin.
 
Kotona kaikki on valmiina vauvan saapumista varten. Vaatteet on pestynä nätisti lipastossa, vauvan sänky pedattuna meidän sängyn vieressä ja isommat lapsetkin odottavat jo malttamattomina.

Tänään oli neuvolakäynti joka kesti n 15min. Pikaiset vauvan sydänäänet, paino, verenpaine ja muut perinteiset tsekkaukset. Kaikki ok. Sain ajan vielä viikon päähän, mikäli pieni haluaa majailla vielä yksiössään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jengi kitisee ku raha ei riitä ja sitä pitäs saada lisää

Rahapuu ois kätevä keksintö. Jokainen vois ostaa halvalla semmosen ja sit vaan setelit tipahtelis sieltä kuten syksyllä lehdet puista. Eikä ...