Miten taapero oppi hetkessä pois perhepedistä ja nukahtamaan ihan itse?

Aikaisemmassa postauksessa mainitsinkin, että meidän taaperon oli aika oppia pois perhepedistä. Ajattelin nyt olevan täydellinen hetki muutokselle. Usein uusien asioiden harjoittelu ja sopeutuminen vie aina jokaiselta oman aikansa. Toiset sopeutuvat nopeammin ja toiset hitaammin, eikä ikinä voi tietää miten tilanne etenee. 
En missään nimessä halua, että liian nopealla tahdilla tulee isoja muutoksia pienen ihmisen elämään ja siksi lähdettiin pikkuhiljaa muuttamaan pieni pala kerrallaan uusia juttuja ennen syksyä. Perhepedistä pois siirtyminen oli ensimmäisenä listalla.

Kaksivuotiaaksi tissillä unille
Reilu kaksi vuotta poika sai jokaisena iltana maitoa ja usein nukahtikin imetyksen aikana kainaloon. Satunnaisesti yritin siirtää hänet omaan sänkyyn mutta aina hän heräsi viimeistään reilu tunnin jälkeen varmistelemaan, että onko äiti lähellä. Nappasin jokaisella kerralla hänet heti takaisin viereen ja unet jatkuivat. Koin tämän helpoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä perhepedissä kaikki saivat yöt nukuttua ja ylimääräiseltä valvomiselta vältyttiin. Kuka nyt yksin haluaisi nukkua? 
Kuitenkin hyvin pian positiivisen raskaustestin jälkeen sanoin miehelle, että nyt olis aika opettaa poika omaan sänkyyn ja ryhdyttiin heti tuumasta toimeen. Ensimmäisen viikon menin saman kaavan mukaan, mutta eri sängyssä. Makoilin siis pojan vieressä, annoin iltatissin ja hän nukahti siihen. Oma huone ja oma sänky vaikutti niin, että keskellä yötä herättiin huutamaan tissiä! Ei äitiä, ei isiä, ei unilelua eikä peittoa, vaan TISSIÄ! Muutamana yönä sorruin ja menin helpoimman kautta. Annoin sitä lapsen itkemää tissiä, jonka jälkeen hiippailin takaisin omaan sänkyyn. Päiväimetykset olin myös tässä vaiheessa jättänyt pois ja siihen oli sopeuduttu.

Imetykselle stoppi
Heräilyjä alkoi olemaan useammin ja jokaisella kerralla olisi pitänyt saada sitä tissiä lohduksi, jotta voi nukahtaa uudelleen. Päätin sitten, että lopetetaan imetys samaan aikaan ja opetetaan poika nukahtamaan täysin ilman maitoa. Suunnilleen viikon verran yöt olivat melko tuskaisia. Meillä saatettiin raivota yhteensä kahdesta, jopa kolmeen tuntiin koko yön aikana. Jos samanlainen pelleily olisi jatkunut monenmonta viikkoa olisimme olleet aivan zombeja. Onneksi jo muutaman yön jälkeen huomasin, että yölliset raivarit lyhenivät huomattavasti. Viikon jälkeen pääsin takaisin omaan sänkyyn jo minuuteissa. Pelkästään hänen huoneessa yöllä käyminen riitti. Peitto laitettiin hyvin, pupu ja tiikeri kainaloihin ja pusu otsalle. Kerroin, että on yö ja nyt täytyy nukkua.

Häntä ei tarvitse nukuttaa
Yhtenä iltana vaihdettiin miehen kanssa osia. Olin aikaisemmin mennyt pojan huoneeseen iltaisin ja istunut hänen sängyn päädyssä sen aikaa, että on nukahtanut. Ollut lähellä, turvana ja varmistanut, että sängyssä pysytään. Sitten oli miehen vuoro kokeilla, että onnistuisiko hän samalla tavalla saamaan lapsen unille ja onnistui oikein hyvin. Kuitenkin melko nopeasti tilanne muuttui siihen, että pelkästään sänkyyn vieminen riitti. Peitto korviin, unilelut kainaloon ja alle kymmenen minuutin päästä hän on unessa. Huippua! 

En olisi vielä 1,5kk sitten uskonut, että meillä on taapero joka nukkuu yksin omassa huoneessa ja vieläpä osaa itsenäisesti nukahtaa. Melko pitkiä hermoja kyllä vaadittiin alkuun, mutta loppujenlopuksi tästä selvittiin helposti. En sano, että on vain yksi oikea tapa toimia mutta meillä on jo kahden lapsen kohdalla havaittu lähes sama kaava hyväksi. Ensin reilu 2v ikäisenä on siirrytty pois perhepedistä ja heti perään lopetettu myös imetys. Tämän muutoksen myötä unileluista on tullut todella rakkaita, eikä ilman niitä voi mennä nukkumaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voiko toiselle antaa kierrätyslahjan vai ei?

Minkälaisia ajatuksia herättää jos puhutaan, että on saanut kierrätetyn lahjan tai antanut jotain itselle tarpeetonta jollekin toiselle lahj...