Meidän joulu


Vihdoinkin on se kauan odotettu jouluaatto! Meillä ei taaskaan pukki käynyt, eikä illalla ole tulossa myöskään. Meidän aattoaamu alkoi vasta yhdeksän jälkeen, joka on nykyään aika myöhään. Josefiina ei ensin edes huomannut kuusen alle ilmestyneitä lahjoja, mutta sitten kun ne havaitsi oli tyttö yhtä hymyä.


Alkuun lahjoja vaan viskottiin, sillä en antanut lupaa avata yhtäkään pakettia ennen aamupalaa. Aamupalan jälkeen piti vielä pukea päivävaatteet, jonka jälkeen sai paketteja repiä auki. Josefiina tykkäsi avata lahjoja ja jos joku muu meinasi avata pakettia tytön nähden, niin kiukku meinasi tulla. Vasta lahjojen avaamisen jälkeen muistin, että joulukalenterin suklaakin vielä antamatta Josefiinalle, joten käytiin yhdessä avaamassa viimeinenkin luukku. 


Olohuoneessa vallitsi kaaos, avattuja lahjoja jokaisessa paikassa, sekä lahjapaperia ja lahjanarua. Siivosimme ensin vain ja ainoastaan roskat, mutta lahjat saivat jäädä pitkin lattiaa. Pikkuhiljaa keräiltiin tavaroita pois ja viimeisetkin vaatekappaleet vein pyykkiin kun Josefiina oli päiväunilla. 


No, mitäs meidän joulupaketeista sitten löytyikään? - oli lapsille paitoja, bodyja, sukkia, yöpuku, housuja, jumpsuitteja, ulkovaatetta, brion junarataa, palikoita, pehmopalloja, pehmoleluja yms.

 Itse sain mm. Yhden pienen ja kaksi isoa muumipyyhettä, korvakorut, kaulakorun, rahaa, karkkia ja muumimukin. Kuitenkaan lahjat ei itselleni enään niin tärkeitä ole, vaan se että saa olla oman perheen kanssa ja huomata kuinka oma lapsi nauttii. Meinasi aivan itku tulla itselleni kun näin Josefiinan onnellisuuden ja innostuksen paketteja avatessa. Pienet jutut saa tämän hormonihuuruissa olevan äidin sekaisin. 



Pakko vielä perään mainita, että meidän vauva sai ihanan paketin ystävältäni Julialta, joka oli mukana synnytyksessä ja hänestä tulee Pätkiksen kummi. Ihan huippua minkälaisen ystävän oonkaan löytänyt, kiitos internetin ihmeellisen maailman. Hyvät, luotettavat ja tukea tarvittaessa antavat ystävät on harvassa. En pari vuotta sitten olisi osannut odottaa, että löydän täältä Vaasasta jonkun kaverin josta voi tulla yhtä tärkee ja rakas, kuin mitä Julle on! 



Mutta enempää herkistelemättä toivotan kaikille hyvää joulua ja itse menen syömään anopin tekemiä joululaatikoita mieheni ja esikoisen kanssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kuinka usein...?

Nyt on blogeissa kiertänyt haaste, jossa kysytään kuinka usein? Kuinka usein sheivaat, valehtelet tai vaikkapa siivoat jääkaapin? Nyt minä ...