Minkä ikäisenä muutto omilleen?

Suuri maailma, ihmeellisiä asioita ja paljon pahoja ihmisiä. Minkä ikäisenä on hyvä hetki muuttaa pois kotoa? Määrittääkö edes ikä sitä, vai se minkälainen ihminen on?

Tänään siitä on jo neljä vuotta kun muutin ensimmäiseen omaan asuntoon. Vai voiko sitä sanoa omaksi? Päivääkään en ole asunut yksin, ihan vaan minä. Ensin asuin lähes 17v äidin kanssa samassa asunnossa, jonka jälkeen muutin T:n kanssa.



Kyllä, olin vasta 16-vuotias kun allekirjoitin ensimmäisen vuokrasopimuksen ja tavaraa oli vain yksi pakettiauto täynnä. Sänky, keittiön pöytä + tuolit yms tulivat T:n mukana meidän yhteiseen kotiin. Nykypäivänä meillä ei ole enään kun vain yksi lipasto, siis niistä huonekaluista mitä meillä oli yhteenmuuttaessa.

Myös tuolloin nelisen vuotta sitten tämä blogi sai alkunsa, joka oli alkuun se mun salainen harrastus. Osittain epävarma nuori, joka haki elämälleen oikeaa suuntaa muutti kauas sukulaisista. Edettiin myös melko nopeasti suhteessa puolisoni kanssa. Vasta puolisen vuotta ennemmin hän oli tavannut äitini ensimmäisen kerran, mutta kaikki tuntui menevän omalla painollaan.


Muutto omaan asuntoon toi mukanaan monenlaisia asioita. En edes tiennyt aikaisemmin kuinka laskuja maksetaan, joten T opetti sen minulle. En tiennyt millä rahalla ostaisin ruokaa ja en tiennyt edes saanko opintotukea, sillä vanhempien tulot vaikuttivat siihen. Omalla tavalla pelotti täysin vieras ympäristö, sekä päässä oli myös pelko siitä, kestääkö tuore parisuhde.


Asiat tapahtuivat muutenkin hirmuisen nopeaa vauhtia. Raskaustesti näytti positiivista vain parin viikkoa muuton jälkeen. Kihlasormukset vaihdettiin suunnilleen kuukauden yhdessä asumisen jälkeen. Varmasti hyvin moni ajatteli, että mitähän tuostakin nyt tulee. Uskon monen puhuneen meidän asioista.

Lälläslää, tässä sitä ollaan edelleen. Joskus tulee ajateltua, että minkälaista olisi ollut asua täysin yksin? Ilman parisuhdetta en varmasti olisi muuttanut niin nuorena pois kotoa. Minkälaista elämä olisi nyt jos olisin asunut äidin luona 18-vuotiaaksi?


Uskon että mun kohdalla asiat meni just niin kuin oli tarkoituskin. Nyt neljä vuotta myöhemmin mulla on ihana perhe, asutaan lähellä mun sukulaisia jotka on läsnä tyttöjen elämässä ja kaikki on hyvin.

Ps. Postauksen kuvat ovat edellisistä asunnoistamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Luminen viikonloppu!

Suomen talvi on tunnetusti hyvin vähäluminen ja paukkupakkasia ei Helsingin alueilla oikeastaan tunneta.  Kuluneen viikon aikana on saanu...