Lupasin aikaisemmassa postauksessani kertoa T:n ja minun yhteisestä laatuajasta jota vietimme Tallinnassa. Oli rentouttavaa käydä siellä aivan kahdestaan, ilman minkäänlaista ajatusta siitä, että monenko tunnin päästä pitää tehdä sitä ja tätä lapsen kanssa. Eli todella rentouttavaa ja vapauttavaa. Lähdettiin aamulla aikaisin jo kohti katajanokan terminaalia, jossa oltiinkin ehkä hieman liian aikaisin sillä odoteltiin ihan reilusti ennenkuin päästiin laivaan. Istuttiin miehen kanssa penkillä ja mietittiin että mitähän siellä Virossa sitten tekisikään. Oli siis T:n ensimmäinen kerta siellä. Pian kello olikin jo vähän yli 11 ja pääsimme laivaan, jolloin olikin jo kova nälkä. Suuntasimme siis suoraan laivan buffettiin. Itsehän olen niin nirso ruuan suhteen, joten söin lähinnä lastenpöydästä ranskalaisia, lihapullia yms.
Syötiin, käytiin karaokepuolella (lauloin) ja sitten pian oltiinkin jo Tallinnan satamassa. Suunnattiin ensimmäisten joukossa pois laivasta ja kävimme sadamarketissa ja muissa paikoissa. Löysin Josefiinalle aivan ihanan conversen hupparin ja me itse söimme vain jäätelöt maissa. Pian jo suunnattiinkin takaisin laivaan, jossa mentiin suoraan tax freehen shoppailemaan. Ostettiin pikkusisaruksilleni tuliaiset, meille namia, itselleni löysin versacen dödön ja äidilleni ostettiin lapsenvahtipalkkio (viiniä). Sitten otettiinkin vaan rennosti laivassa, sillä jalat huus hoosiannaa (ainakin mulla) ja olin ihan rättipoikkiväsyny!
Suomeen päästyämme sain viestiä isäpuoleltani "vauvas huutaa kun hinaaja millon tuutte". Josefiina siis ei ollut enään illan tullessa hyvällä tuulella, sillä ei oo kertaakaan ollut erossa meistä koko päivää, saatika mennyt nukkumaan ilman unitissiä! Siinä sitten ei auttanu muu kun vastata että 1-2h menee, sillä oltiin sovittu että käydään vielä syömässä buger kingissä, koska ei oltu laivan aamupäiväbuffetin jälkeen syöty mitään ruokaa. Josefiinan päivä oli kuitenkin mennyt ihan suhteellisen hyvin ja oli aivan onnellinen ollut kun äitini oli ostanut hänelle uuden nuken!
Kun päästiin lopulta takaisin äitini luokse niin tyttöhän oli saatu nukkumaan (vaunujen avulla) ja annoin sitten vielä unimaidot siinä puoliunessa olevalle tytölle, joka päivän aikana ei ollut paljoa suostunut syömäänkään. Kuitenkin kaikinpuolin oli mukava reissu meillä, vaikka tulihan sitä Josefiinaa ikävöityä lyhyestä ajasta huolimatta. Oudoks on mun pää menny kun en osaa ihan täysin rentoutua, jos tyttö on jonkun muun kanssa kuin mun tai isänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti