Me mentiin salaa naimisiin!

Meillä on ollut pieni salaisuus jonkin aikaa. Heinäkuussa yhtenä iltana laitoimme miehen kanssa avioliiton esteiden tutkintapyynnön vetämään ja jäimme odottelemaan, että paperi saapuisi postin matkassa kotiin. Heti samana iltana kun virallinen paperi oli kädessä selasimme netistä vapaita päiviä, että milloin meidät voitaisiin vihkiä. Kuitenkin vasta muutama päivä myöhemmin varattiin sopiva päivä ja kellonaika. Ollaanhan me oltu jo lähes kahdeksan vuotta kihloissa, joten olihan sitä nyt viimeinkin aika mennä naimisiin. Ollaan vaan jostain syystä aina lykätty asiaa, palattu puhumaan asiasta ja sitten taas jätetty asia sivuun. Nyt ei tarvitse enää miettiä sopivaa päivämäärää, juhlabudjettia, järjestelyjä ja kaikkea muuta mahdollista. 

Pienimuotoinen vihkitilaisuus

Itse vihkiminen tapahtui maistraatissa tänään aamupäivällä. Esikoinen oli koulussa, eskarilainen eskarissa ja vielä puolikuntoinen taapero kummitädillään hoidossa. Vihkikaava oli todella lyhyt ja kesti valehtelematta vain muutaman minuutin. Molemmat sanoimme "tahdon", jonka jälkeen meidät todettiin aviopariksi. Itseäni jotenkin jännitti jo tämäkin, niin kuinkahan jännäkakka olis ollut housussa jos olisimme pitäneet isot hääjuhlat.

 Oikeastaan lähes kukaan läheisistäni ei tiennyt etukäteen, että menemme naimisiin. Itse olin sanonut vain muutamalle ihmiselle, joista kaksi tuli todistajiksi. En tosin tiedä kuinka monelle mies ehti malttamattomana kertoa.

Nuorempana haaveilin aina isoista prinsessahäistä, mutta lopulta päädyimme tälläiseen pienimuotoiseen vaihtoehtoon ja menimme salaa ihmisiltä naimisiin. Ei ollut isoa hääjuhlaa eikä sellaista koronan takia olisi muutenkaan voinut lähiaikoina pitää, mutta pidämme läheisille vielä pienimuotoiset kakkukahvit piakkoin.

Lapsille olimme kertoneet hieman etukäteen, että äiti ja isi menee naimisiin jonka jälkeen meillä kaikilla on sama sukunimi. Ei tarvinnut stressata kaikesta mahdollisesta isoihin juhliin liittyvästä ja saatiin hoitaa asiat ihan omaan tahtiin meille sopivalla tavalla.

Salassapito oli vähän vaikeata

Myönnetään että useampaan kertaan meinasin lipsauttaa monelle eri ihmiselle tästä meidän suunnitelmasta. Minun olisi tehnyt mieli kertoa monille jo etukäteen mutta toisaalta halusin, että asia tulee yllätyksenä mahdollisimman monelle. Toivottavasti kukaan läheisistä ei loukkaantunut siitä, että emme kertoneet etukäteen näin isosta asiasta.

Lisäksi oli esimerkiksi pieniä haasteita etsiä itselleni valkoista mekkoa pikkusiskoni kanssa monta tuntia kaupoista niin, että en paljasta syytä. "Haluan semmoisen kivan valkoisen mekon jota voi pitää raskaana ja sit viel raskauden jälkeenkin". En halunnut ostaa sellaista kertakäyttömekkoa mitä häämekot ovat. Ei kukaan käytä sellaista enää häiden jälkeen ja lisäksi ne ovat melko kalliita. Vuokraaminen on järkevää, mutta rehellisesti sanottuna halusin itse pihistellä tässä asiassa ja minulle riitti oikein hyvin valkoinen mekko joka oli mukava päällä. 

Pakko sanoa, että vielä alkuviikosta meinas iskeä hikikarpalot otsalle tuskaillessa miten kaikki mahtaa onnistua. Pelkäsin, että joudumme siirtämään päivää johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen kipeän lapsen takia tai, että itse sairastun. Onneksi asiat järjestyivät ja saimme lapsenvahdin taaperolle. Meidät saatiin vihittyä, saimme hääkuvat ja pääsimme häälounaalle.