Ensimmäinen koulupäivä vammaisopetuksessa - mitä kaikkea pakattiin reppuun?

Hurjaa, että huomenna on se päivä kun esikoinen aloittaa koulutaipaleensa. Pääsimme poikkeuksellisesti keväällä tutustumaan koulun tiloihin ja opettajaan, vaikka koronatilanteen takia ei mitään massatutustumista järjestetty. Siitä lisää voit lukea : Ekaluokkalaisille lähtee videotervehdys opettajilta, mutta me onneksi päästiin tutustumaan tulevaan kouluun! - postauksestani.

Tärkeimpänä uusi reppu?

Monesti tuoreet ekaluokkalaiset eivät tarvitse kovinkaan paljoa asioita ensimmäisenä päivänä kouluun. Normaalisti tärkeintä on, että on uusi hieno koulureppu ja penaali, jonka sisältä löytyy tarvittavat työvälineet. En tiedä jaetaanko nykypäivänä vielä oppilaille lyijykyniä, kumeja ja viivoittimia, mutta ainakin omassa lapsuudessani näitä vielä koulun puolesta sai. Toki minulla aina oli omat hienot uudet kynät ynnä muut ja hieman isompana en edes käyttänyt enää ollenkaan lyijykyniä. 

Me kävimme jokin aikaa sitten esikoisen kanssa kaupasta valitsemassa hänelle koulun aloitusta varten mieluinen penaali ja sinne tarvittavat asiat. Hänellä on nyt aivan ihanan pehmoinen karvapenaali, terotin, kyniä ja kumeja. Uutta koulureppua emme nyt ensimmäistä luokkaa aloittavalle tytölle ostaneet, sillä hän sai vuosi sitten lahjaksi repun joka on ollut hyvin vähällä käytöllä ja käytännössä kuin uusi. 

Kohtauslääke ehdottomasti mukaan reppuun!

Meidän lapsen kohdalla ehdottoman tärkeä asia, joka ei saa yhtenäkään päivänä unohtua on kohtauslääke jota voidaan koulussakin tarvita. Epilepsiaa sairastaessa lääkkeen mukana pitäminen on sellainen asia, joka täytyy muutenkin muistaa. Ikinä ei voi tietää, että milloin lääkkeelle tulee tarve.

Lisäksi reppuun pakattiin vaippoja, joita hän käyttää ja yksi vaihtovaatekerta, sillä monesti tulee jo lyhyenkin päivän aikana pyykkiä ja esimerkiksi ruokailutilanteet ovat haastavia toteuttaa ilman sotkua. 

Puhetta kun ei tule riittävästi niin vahvana apuvälineenä toimivat kuvat, sekä hänen oma laaja kuvakommunikointikansio. Kansio kulkee päivittäin kodin ja koulun väliä repussa, kuten oli eskarissa ja päiväkodissakin. Tällöin se on aina mukana ja saatavilla jatkuvasti. Hänellä on myös puheterapeutin keksimä reissuvihko, joka on kulkenut aikaisemmin kodin ja eskarin väliä. Nyt samainen vihko tulee kulkemaan koulun ja kodin väliä, jotta sinne voidaan aina piirtää yksinkertainen kuva ja kirjoittaa pari lausetta tekstiä. Vihkon avulla tyttö osaa kertoa, että mitä kivaa on tapahtunut ja mikä on ollut ihan parasta päivässä tai viikonlopussa.

Meidän koululaisen reppuun täytyy pakata sellaisia asioita mukaan, joita yleensä koululaisten repussa ei ole. Huomenna aamulla odotellaankin sitten yhdessä jännittyneinä koulukuljetusta pihalla ja toivotaan, että koulutaival alkaa kivasti.